Lataa PDF - Sitra

22
3.1.3 Ylimpien hallintorakenteiden muutos
Suomalaisten yritysten ylimmissä hallintorakenteissa – hallintoneuvosto, hallitus ja
ylin johto – tapahtui niin ikään huomattavia muutoksia 1990-luvulla. Sitä ennen
suomalaisille suuryrityksille oli tyypillistä saksalainen kaksiportainen hallintomalli.
Omistajat käyttivät valtaansa suuryritysten hallintoneuvostoissa ja yrityksiä johti
johtokunta, joka oli eräänlainen ”sisäinen hallitus”. Omistus oli keskittynyttä ja
passiivista ja yritysten välinen ristiinomistus yleistä. Tämän ajan hallitustyöskentelyä
on kuvattu seuraavasti:
”Menneinä vuosikymmeninä monien suuryritysten hallitukset olivat
arvokkaita herraseuroja, joilla oli oma, vakiintunut ja
konservatiivinen tapakulttuurinsa. Ikäpykälien puuttuminen oli
omiaan vaikuttamaan ilmapiiriin. Toki myös päätöksenteko
hoidettiin. Mutta nykyisen kaltaista kiirettä ei ollut, eikä toimiva
johto monissakaan yrityksissä vaivannut hallituksia pitkillä
agendoilla.”
(Hirvonen, Niskakangas & Wahlroos 1997)
1990-luvulla tapahtui selvä muutos amerikkalaisen hallintomallin suuntaan. Sen
mukaisesti hallituksen roolia alettiin vahvistaa ja hallintoneuvostoja purkaa. Vuoden
1989 lopussa Suomen kolmestakymmenestä suurimmasta yrityksestä peräti
kahdessakymmenessä oli hallintoneuvosto. Kymmenen vuotta myöhemmin
hallintoneuvosto oli enää kuudessa yrityksessä. Tällaisia olivat mm. valtionyhtiöt
Kemira, Rautaruukki ja Outokumpu, osuustoiminnallinen yhdistys HPY ja pankit,
joissa lain mukaan tuli olla hallintoneuvosto.
Sisäisistä hallituksista siirryttiin 1990-luvulla ensin ”sekahallituksiin”, joissa oli sekä
sisäisiä että ulkopuolisia jäseniä, ja tämän jälkeen kohti ”ulkoisia” hallituksia, joissa
ulkopuoliset, riippumattomat jäsenet muodostivat hallituksen enemmistön.
Hallituksen jäsenten valintaan alettiin kiinnittää erityistä huomiota. Tärkeimmiksi
valintakriteereiksi nousivat henkilön itsenäisyys, riippumattomuus yrityksen johdosta
sekä asiantuntevuus. Hallitusjäsenillä tuli lisäksi olla riittävästi aikaa
hallitustyöskentelyyn. Hyvät hallitusjäsenet olivat edellytys hyvälle ja tehokkaalle
hallitustyöskentelylle. Hallituksen tehtäviä ja työjärjestyksiä täsmennettiin ja
kokousten valmistelua tehostettiin (Hirvonen, Niskakangas, Wahlroos, 1997).