Lataa PDF - Sitra

13
3 SUOMEN YRITYSSEKTORIN MUUTOS 1980- JA
1990-LUVUILLA
3.1 Yritysten rakenteelliset muutokset
3.1.1 Omistusrakenteiden muutos
Suomalaiselle liiketoimintajärjestelmälle oli 1980-luvulla tyypillistä pankkien ja
vakuutuslaitosten keskeinen rooli yritysten omistajana ja taloudellisen vallan
käyttäjänä. Vaikka yksityiset henkilöt olivatkin suurin yksittäinen omistajaryhmä
suomalaisissa yrityksissä, pystyivät pankit ja vakuutuslaitokset joko pääomistajana tai
pienomistajien liittoutumalla kanssa hallitsemaan yrityksiä pienenkin äänivallan
turvin (Pohjola 1989). Suomalaisyritysten omistusrakenteet olivat vielä 1980-luvulla
suhteellisen vakaat. 1980-luvun loppua kohden mentäessä yksityisten henkilöiden
osuus pörssiyhtiöiden omistuksesta jonkin verran supistui ja pankkien ja ”muiden
yritysten” osuus vastaavasti kasvoi. Tämä johtui useissa tapauksissa siitä, että
yksityiset henkilöt siirsivät verotussyistä 1980-luvun lopulla osakeomistuksiaan
erillisiin arvopaperiyhtiöihin.
Pankkien rooli yritysten omistajina vahvistui niin ikään, vaikka niiden oikeutta
omistaa yrityksiä kavennettiinkin vuonna 1987 20 prosentista 10 prosenttiin. Lain
kiertäminen oli pankeille melko vaivatonta. Tämä tapahtui perustamalla tai
käyttämällä olemassa olevia apuyhtiöitä, joissa pankit olivat vähemmistöosakkaina.
Vähemmistöosuuksia ei konsernilainsäädännön mukaan tarvinnut laskea mukaan
koko yhtymään. Näin pankkien oli helppo apuyhtiöiden, niiden ketjuttamisten tai
ristiinomistusten kautta omistaa yrityksiä huomattavasti laajemmin ja
vaikutusvaltaisemmin kuin mihin lainsäädäntö tähtäsi. Suomalaisten
teollisuusyritysten omistus tuli siis entistä pankkikeskeisimmäksi 1980-luvun lopulla.
Tämä kehitys näkyy taulukossa 1, jossa suomalaisten pörssiyhtiöiden
omistusrakenteita on verrattu vuosina 1984 ja 1988 (Ristimäki 1989).