Lataa PDF - Sitra

2
tulospalkkaperusteisia. Perustelut erilaisiin rakenneratkaisuihin löytyivät vielä 1980-
luvulla useimmiten kansallisesta verolainsäädännöstä ja sen muutoksista. Omistajat
olivat tähän aikaan enimmäkseen passiivisia tarkkailijoita, jotka puuttuivat asioiden
kulkuun vasta, kun yrityksellä alkoi mennä todella huonosti. Yleensä tämä tapahtui
liian myöhään. Suomalaisella yritysjohdolla oli paljon valtaa ja laajat valtuudet
päättää, milloin se valtaansa käytti.
1990-luvun lopussa suomalainen yrityssektori oli monelta olennaiselta osaltaan
muuttunut:
- Pankkiryhmät olivat murtuneet ja pankkien rooli yritysten omistajina oli
heikentynyt
- Metsäsektorin valta-asema oli hävinnyt. Informaatioteknologiasektori oli
Nokian johdolla noussut uudeksi talouden veturiksi.
- Suomalaisten avainyritysten ulkomainen omistus oli kasvanut merkittäväksi
- Monialaisuudesta oli luovuttu. Yritysten liiketoimintarakenteet olivat kapeaalaistuneet.
- Hallitusten vaikutusvalta yrityksissä oli kasvanut hallintoneuvostojen ja
ylimmän johdon kustannuksella
- Yrityksissä oli laajalti siirrytty osakesidonnaisiin kannustinjärjestelmiin
- Yritykset oli kulttuurisesti yhä selvemmin viritetty palvelemaan omistajia ja
sijoittajia.
- Valtiojohtoisuus oli heikentynyt, mutta näkyi edelleen, mm. valtionyhtiöiden
keskeisyytenä Suomen taloudessa.
Suomalaisissa yrityksissä oli laajalti siirrytty johtajakeskeisestä ja
tuotantosuuntautuneesta organisaatiokulttuurista omistajavetoiseen
sijoittajakulttuuriin. Omistajat olivat aktivoituneet ja omistajien valta suhteessa
yritysjohtoon ja muihin yrityksen sidosryhmiin oli vahvistunut.
Omistaja-arvoajattelusta oli nopeasti tullut eräs suosituimmista liikkeenjohdon
muotiopeista myös suomalaisissa yrityksissä. Yrityksiä oli alettu johtaa yhä
korostetummin sijoituskohteena, ei niinkään yksinomaan tuotantolaitoksena tai
liiketoimintayksikkönä. Omistajille jaettavasta lisäarvosta oli tullut yritystoiminnan