Lataa PDF - Sitra

1
Klaus Helkama & Tuija Seppälä:
ARVOJEN MUUTOS SUOMESSA 1980-LUVULTA 2000-LUVULLE
TIIVISTELMÄ
Artikkelissa tarkastellaan suomalaisen arvoilmaston muutoksia viimeisen kahdenkymmenen vuoden
aikana ja verrataan Suomessa tapahtuneita muutoksia kansainvälisiin kehityssuuntiin. Tämän lisäksi
analysoidaan rakenteellisen kilpailukyvyn, arvojen ja sosiaalisen pääoman välisiä yhteyksiä.
Lähestymme suomalaista arvoilmastoa Shalom Schwartzin (1992) kehittämän arvotypologian näkökulmasta.
Siinä arvot määritellään yleisluontoisiksi tavoiteltaviksi asiantiloiksi, joiden lähtökohtana
ovat ihmisten ja yhteisöjen tarpeet. Yksilöiden arvoja koskevien aikaisempien tutkimustulosten
kokoavan tarkastelun ohella analysoitiin mediassa esiin tuotuja arvoja, kohteina eliitille suunnattu
Suomen Kuvalehti ja ”tavalliselle kansalle” suunnattu Apu-lehti. Niissä ilmestyneitä henkilöhaastatteluja
ja -esittelyjä eriteltiin käyttämällä Schwartzin arvotypologiaa sisällönanalyysin välineenä.
Suomessa tapahtuneita arvomuutoksia verrattiin muiden maiden kehityssuuntiin Ronald Inglehartin
(1997) postmaterialismi-materialismi-ulottuvuudella sekä Geert Hofsteden (1991) neljän kulttuurisen
arvo-orientaation (individualismi-kollektivismi, maskuliinisuus-feminiinisyys, epävarmuuden
välttäminen, valtaetäisyys) valossa. Rakenteellisen kilpailukyvyn yhteyttä sosiaaliseen pääomaan ja
kulttuurisiin arvo-orientaatioihin tarkasteltiin järjestyskorrelaatioiden avulla. Vertasimme kuudentoista
OECD-maan sijoittumista Schienstockin ja Hämäläisen (2001) rakenteellisen kilpailukyvyn
mittarilla maiden sijoittumiseen Ricen ja Lingin (2002) sosiaalisen pääoman indikaattorilla (luottamus
ja osallistuminen). Lisäksi vertasimme maiden sijoittumista rakenteellisen kilpailukyvyn mittarilla
Inglehartin ja Hofsteden arvomittareilla saatuihin tuloksiin.
Innovaation kannalta olennaisia arvotyyppejä ja -ulottuvuuksia ovat muutosvalmius (itseohjautuvuus
ja virikkeisyys) sekä suoriutuminen. Taloudellisen kehityksen kannalta suoriutumis- ja työarvot
ovat tärkeitä. Tavoitteena on myös selvittää taloudellisen kehityksen ja arvojen muutosten mahdollisia
keskinäisiä syy-yhteyksiä. Arvojen muutosten ja yhteiskunnallisten muutosten välillä vallitsee
seuraavia karkeita säännönmukaisuuksia. 1) Kun maan taloudellinen hyvinvointi lisääntyy, itseohjautuvuuden
merkitys kasvaa. 2) Kun koulutustaso nousee, itseohjautuvuuden merkitys kasvaa.