Lataa PDF - Sitra

Suomessa tapahtuneesta muutoksesta on myös esitetty tulkintoja, joiden mukaan
siirtyminen markkinavetoiseen järjestelmään ja sinipunahallitukseen merkitsivät
historiallista muutosta ja eliittien konsensuksen purkautumista (Ruostetsaari 1992,
299) tai yleensä auktoriteettien murrosta ja kansallisen yhtenäiskulttuurin hajoamista
(Alasuutari & Ruuska 1999, 215-243). Näitä tulkintoja voidaan kuitenkin myös
kyseenalaistaa.
”Vapautuminen” tapahtui Suomessa lopultakin varsin ”keskusjohtoisesti”. Jo EUjäsenyydestä
äänestettäessä poliittinen eliitti oli varsin yhdenmukaisesti jäsenyyden
puolella (Heikkilä 1996, 69-71). Toisaalta rahamarkkinoiden vapauttamisessa
olennaisena liikkeelle panevana voimana olivat rahapolitiikan ylimmät viranomaiset
(Kosonen & Huttunen 1989, 17). Lamaa edeltävää ja sen aikana harjoitettavaa
politiikkaa hallitsi varsin suuri poliittinen yksimielisyys. Esimerkiksi Holkerin
hallituksen toteuttamat julkisen sektorin uudistukset vuodesta 1987 lähtien
hyväksyttiin ja toteutettiin varsin suuren yksimielisyyden vallitessa ilman
puoluepoliittisia kiistoja. Myöskään valtion toimintojen yksityistäminen ja
tulosjohtaminen eivät herättäneet poliittisia kiistoja samaan tapaan kuin monissa
muissa maissa (Julkunen 2001, 100).
Jaakko Kiander ja Pentti Vartia (1998, 213) luokittelivat hallituksen, keskuspankin,
suurimpien puolueiden, elinkeinoelämän, ay-liikkeen, tutkijoiden ja tutkimuslaitosten
suhtautumista keskeisiin talouspoliittisiin ratkaisuihin ennen kriisiä ja sen aikana
vuoteen 1993 asti. Kriisin aikaisessa finanssipolitiikassa he löytävät oikeastaan vain
yhden selkeän eron, joka ajoittuu vuosille 1991-1993. Tällöin heidän mielestään
sosiaalidemokraatit, päinvastoin kuin muut puolueet, kannattivat aktiivista
finanssipolitiikkaa. Tämäkään ero ei näy politiikassa erityisen selkeänä, koska
sosiaalidemokraatit olivat samaan aikaan hallituksessa, joka keskittyi leikkaamaan
valtion menoja. Muuten kolmen suurimman puolueen välillä ei ilmennyt suuria eroja:
kaikki sitoutuivat vakaan markan politiikkaan, markan Ecu-kytkentään, Sorsan
palkkojen alennukseen tähtäävään elvytyspakettiin, vuosien 1991 ja 1992
kurssimuutoksiin ja devalvaatioihin sekä keveään rahapolitiikkaan vuoden 1992
jälkeen. Ainoana ristiriitaisuutena nousi esiin Keskustan sisäinen ristiriita suhteessa
vakaaseen markkaan ja markan Ecu-kytkentään.
109