Lataa PDF - Sitra

1980-luvulta lähtien yleistyy myös teknis-taloudellinen puhe suomalaisesta
kilpailukyvystä, tietoyhteiskunnasta, teknologiasta ja osaamisesta. Tässäkin suhteessa
yritykset näyttävät olevan tienraivaajia ja niiden käyttämä käsitteistö omaksutaan
hallitusohjelmiin. Kansainvälinen kilpailukyky on vielä 1980-luvulla talouselämän
käsite ja sillä tarkoitetaan usein ennen muuta vientiyritysten hintakilpailukykyä. 1990-
luvulla kilpailukykyä ryhtyvät käyttämään myös hallitukset ja ay-liike. Kansallisesta
kilpailukyvystä ja sen edistämisestä tulee monia eri merkityksiä saava, laaja
poliittinen projekti, johon osallistuvat myös politiikan tekijät ja työntekijäpuoli. 1990-
luvun lama vauhdittaa tätä kehitystä. Laman jälkeisinä vuosina hallitusohjelmissa
syntyy suomalaisen tietoyhteiskunnan teknis-taloudellinen projekti, jonka avulla
pyritään turvaamaan yhteiskunnan kansainvälinen kilpailukyky. 1990-luvun lopulla
kaikki kolme sektoria kantavat huolta Suomen kansainvälisestä kilpailukyvystä.
Kilpailukyky näyttää siirtyneen yritysten 1980-luvun puheesta 1990-luvun
hallitusohjelmiin ja ammattiyhdistyksen tavoiteohjelmiin.
Kiinnostava piirre strategisen puheen muutoksissa onkin tämän kansallisen puhetavan
tiivistyminen 1990-luvun loppupuolella. Suomalaisten päättäjien eliitti on varsin
yhdenmukainen ja ohut kerros paljon toistensa kanssa tekemisissä olevia ihmisiä. Jan-
Magnus Janssonin tulkinnan mukaan pyrkimys yhteisymmärrykseen löi itsensä läpi
varsinaisesti 1970-luvulla. Sisäpolitiikassa konsensus tarkoitti 1970-luvun puolivälistä
alkaen ”laajoja, puolueiden väliseen yksimielisyyteen perustuvia ratkaisuja”.
Ulkopolitiikan yhteiselle linjalle lyötiin sinetti, kun keväällä 1977 kuusi suurinta
puoluetta ilmoittautui Kekkosen taakse vuoden 1978 presidentin vaaleihin. (Jansson
1993, 153.) 1980-luvun alkuun tultaessa nimenomaan tulopoliittiset ratkaisut ja niihin
kytkeytyvät talouspoliittiset ratkaisut olivat vakiintuneet kansallisen talouspolitiikan
keskiöön. (Pekkarinen & Vartiainen 1995, 303-311; Pohjola 1996, 43-49.)
Tämä asetelma näytti olevan murtumassa vuonna 1987 sinipunahallituksen myötä.
(Jansson 1993, 152-166.) 1990-luvulla Suomen poliittiseen kulttuuriin virtasi sekä
poliittisen että taloudellisen vapauden ajatuksia, jotka käänsivät Suomen
ulkopolitiikan suunnan kohti Länsi-Eurooppaa (Hämäläinen 1998) ja johtivat
erityisesti raha- ja pääomamarkkinoilla sääntelyn purkamiseen ja markkinoiden
toiminnan tehostamiseen (Kosonen & Huttunen 1989, 13-38).
108