Lataa PDF - Sitra

Lipposen ensimmäinen hallitus linjaa selkeästi, että sen tavoitteena on
hyvinvointiyhteiskunnan uudistaminen. Tässä uudistustyössä hallitus painottaa
julkisen velan pienentämistä sekä menojen karsintaa. Esimerkiksi sosiaali- ja
terveyspalvelujen turvaamiseksi tarvitaan hallituksen mukaan menojen karsintaa.
Lipposen hallituksen tärkeänä politiikan keinona onkin kannustavien
ohjausjärjestelmien luominen. Esimerkiksi työttömyys- ja sosiaaliturvaa on
tarkasteltava siitä lähtökohdasta estääkö se työntekijää hakeutumasta töihin olemalla
liian antelias. Työttömyyttä tarkastellaan näin työhalun kysymyksenä enemmänkin
kuin työn saatavuuden ongelmana.
Ammattiyhdistysliikkeen strategioissa -luvun lama näkyy selkeästi 1990-luvun
puolivälissä puheena joustoista, paikallisesta sopimisesta ja epätyypillisistä
työsuhteista. Lama on tuonut työelämään uusia piirteitä, joihin ay-liike yrittää
sopeutua. Näyttää myös siltä, että vuonna 1996 ay-liike on varsin voimaton estämään
muutoksia ja pyrkiikin lähinnä määrittelemään joustavuuden käsitettä strategisesti
positiiviseksi työntekijöiden kannalta. 2000-luvun alussa ay-liike tuo esiin jo selvästi
selkeämmin myös joustavuuden kielteisiä puolia: pitkiä työaikoja, epävarmuutta,
kiirettä ja työpainetta.
Ammattiyhdistysliikkeen poliittisissa tavoitteissa tapahtuu niin ikään lamavuosina
muutoksia. 1980-luvun alussa tuloeroja pidetään riistona ja ay-liike ilmoittaa
solidaarisen palkkapolitiikan keskeiseksi tavoitteekseen. 1990-luvun puolivälissä
SAK toteaa, että solidaariseen palkkapolitiikkaan ei enää yrityskohtaisessa
sopimisessa juuri ole mahdollisuutta. Tuloerojen tasaaminen jätetäänkin verotuksen ja
julkisten palvelujen varaan, mutta samalla todetaan, että niissäkin liikkumavaraa on
kovin vähän.
6.4 Pehmeiden arvojen vastaisku
2000-luvun alussa kiinnostavinta lienee se, että strateginen puhe saa uusia
”pehmeämpiä” sävyjä verrattuna 1990-luvun laman värittämään taloudellisten
välttämättömyyksien vuosikymmeneen.
105