Lataa PDF - Sitra

Toisaalta verotusta ei saa keventää niin, että hyvinvointiyhteiskunnan palvelut
vaarantuvat. SAK ottaa voimakkaasti kantaa hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseen:
”SAK varoittaa ideologisista syistä tapahtuvista kokeiluista
hyvinvointiyhteiskunnan kustannuksella ja torjuu vaatimukset veroasteen
roimasta laskusta. Sen sijaan verotuksen rakennemuutosta on jatkettava siten,
että siirretään painopistettä edelleen pääomatulojen, kiinteistöverotuksen ja
ympäristöverojen suuntaan ottaen huomioon kuitenkin kansainvälinen kehitys
ja kilpailuolosuhteet” (emt. 28).
SAK:n puhe näyttää näin jälleen liikkuvan kahden näkökulman välissä. Toisaalta se
toivoo työllistämistä veroja keventämällä, toisaalta taas vastustaa liiallista verojen
keventämistä ja hyvinvointivaltion purkamista.
Vuoden 2001 tavoiteohjelman viimeinen pääluku keskittyy kuitenkin kokonaan
hyvinvointiyhteiskuntaan. Luvussa pohditaan ”suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa”,
”Suomen hyvinvointimallia” ja ”suomalaista hyvinvointipolitiikkaa”:
”SAK:n mielestä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskeiset arvovalinnat
ovat oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edistäminen, syrjäytymiskehityksen
estäminen sekä yhteiskunnan vakauden ja kilpailukyvyn vahvistaminen” (emt.
60).
Hyvinvointiyhteiskunta nostetaan keskeisesti esille ja siitä tulee jonkinlainen
kokonaisyhteiskunnallinen tavoitekuva, jonka alle nivotaan niin tasa-arvo,
syrjäytyminen kuin kilpailukykykin. SAK korostaa erityisesti syrjäytymisen estämistä
ja hyvinvointipalvelujen turvaamista.
5.6 Yhteenveto: Sorrosta kansalliseen kilpailukykyyn
SAK:n strategisissa puhetavoissa tapahtuu muutoksia erityisesti 1990-luvulla laman ja
kansainvälistymisen myötä. 1980-luvulla puhutaan vielä työväenluokasta,
tuotantovälineiden omistuksesta, riistosta ja sorrosta. Nämä puheet vaihtuvat 1990-
luvulla ”positiivisempaan” kieleen, jossa ei enää nähdä työntekijöitä ja työnantajia
niin voimakkaasti vastakkaisina ja kamppailut ja taistelut väistyvät taka-alalle.
100