Lataa PDF - Sitra

yrittäjä- ja pääomatulot sisällytetään niihin tuloihin, joita pyritään tasoittamaan, kun
yhteiskunnassa pyritään tasaisempaan tulonjakoon. Tulo- ja varallisuuserojen
kaventaminen on 1980-luvulla yksi SAK:n päätavoitteista, jonka avulla pyritään
kaikkien toimeentulon turvaamiseen (emt.4).
Vuonna 1991 linjataan, että yhteiskunnallisen hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisen
tulonjaon luomisessa myös pääomatulojen ja omaisuuden on oltava mukana. SAK
korostaa myös muun yhteiskuntapolitiikan roolia: ”Verotuksella ja tulonsiirroilla
tasoitetaan hyvinvointieroja. Pelkkä solidaarinen palkkapolitiikka ei riitä. Niinpä
SAK:n tavoitteena on solidaarisuus tulonmuodostuksessa” (emt. 8).
Vuoden 1996 tavoiteohjelmassa linjataan, että ”Jyrkkiä tulo- ja hyvinvointieroja
sallivaan yhteiskuntaan ei siirrytä nopeasti ja kitkattomasti maassa, jossa demokratian
ja tasa-arvon perinteet ovat juurtuneet syvään” (emt. 26).
Tuloerojen tasaamisessa katsotaan myös valtiovallan ja verotuksen suuntaan. Se,
miten suureksi ”kuilu hyvin ja huonosti ansaitsevien välillä” repeää, riippuu
keskeisesti julkisen vallan toimintalinjasta: ”Mikäli Suomessa pidetään yllä tuloeroja
tasaavaa henkilöverotusta ja hyvinvointia tasaavaa julkista palvelusektoria ja julkisia
tulonsiirtoja, ei eron tarvitse olla ratkaiseva” (emt. 18).
Pääomatuloja ja yritysveron korotusta ei näin aseteta enää vastakkain palkkatulojen
kanssa, vaan enemmänkin viitataan henkilöverotukseen ja julkisiin palveluihin.
SAK toteaa:
”Mitä suurempi osa palkoista sovitaan yrityskohtaisesti, sitä vaikeampaa on
sopimuspolitiikalla toteuttaa solidaarista tulopolitiikkaa. Tulojen
tasoittamiseksi on palkkaratkaisuihin liitettävä pienituloisia suosivia
veromalleja. Verotus on lähivuosina julkisen vallan keskeisin
sopimuspoliittinen vaikutuskanava” (emt. 40).
SAK nostaa kätensä ylös ja ilmoittaa, ettei sillä ole juuri enää mahdollisuutta
solidaariseen, so. tuloeroja kaventavaan palkkapolitiikkaan. Samalla solidaarisuudesta
huolehtiminen sälytetään valtion verotukselle.
98