Lataa PDF - Sitra

Toisaalta ay-liike näkee itsensä edelleenkin työnantajan vastavoimana. SAK toteaa,
että ”yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus edellyttää, että työnantajat eivät saa
kiertää työnlainsäädäntöä ja sosiaaliturvavelvoitteitaan epätyypillisillä työsuhteilla”.
Samalla painotetaan perinteisiä työelämän lakeja, joiden ”tehtävänä on tasapainottaa
tehokkuuteen ja kilpailukykyyn tähtäävien markkinavoimien vaikutusta ja luoda
sosiaalinen ulottuvuus työelämään” (emt. 57).
Vuoden 2001 ohjelmassa SAK nostaa edelleen esiin turvallisen ja hyvän työyhteisön
ja korostaa työn laadullisia ulottuvuuksia. SAK toteaa, että: ”Työelämää on jatkuvasti
kehitettävä niin, että jokaisella palkansaajalla on turvallinen työympäristö ja tukenaan
kannustava ja kehittävä työyhteisö” (emt. 9).
Ay-liike kantaa huolta työn ja perheen yhteensovittamisesta, henkilöstön
vaikutusmahdollisuuksista, johtamisesta, työelämän inhimillistämisestä ja työssä
jaksamisesta. Samalla korostetaan elinikäistä ja jatkuvaa oppimista, joiden tulee olla
”kaikkien perusoikeus”. Nämä työn laadulliset ulottuvuudet nousevat yhä
tärkeämmiksi ay-liikkeen puhetavassa.
SAK:n teksteissä näkyy näin kaksi tasoa. Yhtäältä se pyrkii suojaamaan
työntekijöiden asemaa lailla ja korostaa työntekijän asemaa heikompana työsuhteen
osapuolena. Erityisesti epätyypilliset työsuhteet nähdään ongelmana. Toisaalta SAK.n
tavoiteohjelmassa nousee selkeästi esiin myös paikalliseen sopimiseen nojaava
yksilöllistyneempi käsitys työntekijöistä yritykseen sitoutettavana henkilöstönä,
jolloin ratkaisevia ovat koulutus, osaaminen ja urakehitys. Jälkimmäisessä
puhetavassa henkilöstö ja työntekijät nähdään enemmän yrityksen voimavarana kuin
työnantajan vastapuolena.
5.5 Heikomman asialla: riistosta hyvinvointiyhteiskuntaan
Tulo- ja varallisuuserojen kaventaminen on SAK:n keskeinen teema läpi 1980-luvun,
mutta alkaa vetäytyä taka-alalle 1990-luvulla. Vuoden 1981 ohjelmassa puhutaan
reilusti riistosta: ”Epätasainen tulonjako on riiston ylläpitäjä”. SAK vaatii, että
97