Lataa PDF - Sitra

sopeutumista uusiin olosuhteisiin” (emt. 4). Muutoksessa painotetaan niitä sosiaalisia
ongelmia, joita se aiheuttaa väestölle.
Ay-liikkeen huolena onkin, miten taata se, ettei työntekijää ”alisteta tuotantokoneiston
tahdottomaksi osaksi”. Se ilmoittaa kuitenkin suhtautuvansa myönteisesti tekniseen
kehityksen, mikäli tarkoituksena on työn helpottaminen ja tuotannon lisääminen.
Samalla se vastustaa ”työtahdin kiihdyttämistä työntekijän kustannuksella” (emt. 6).
Tekninen kehitys vaatii myös muutoksia koulutuksessa. SAK korostaa vuonna 1981
koulutuksen muutostarpeita, jatko- ja uudelleenkoulutusta, ammattikoulutusta ja
laajaa yleissivistystä.
Vuosi 1991 on muutospuheessa jonkinlainen välivuosi, jolloin muutoksia ei
oikeastaan odoteta muualta kuin ay-liikkeeltä itseltään. Vuoden 1991 periaateohjelma
otsikoi ”Ammattiyhdistysliike uudistuu” ja toteaa, että ay-liikkeen on kehitettävä
järjestörakennettaan ja toimintamuotojaan ennakoimalla työelämän muutoksia.
Varsinaisesti muutokset nousevat taas näkyvään rooliin vuoden 1996
tavoiteohjelmassa, jossa SAK listaa keskeisten tavoitteidensa joukkoon muutokseen
vastaamisen: ”Työelämän jatkuva muutos ja sen hallinta vaativat ay-liikkeeltä uutta
suhtautumista työn, työyhteisöjen ja ammattitaidon kehittämiseen” (emt. 56).
Ay-liike vaatii, että työntekijät ovat mukana kehittämässä työn sisältöjä ja
organisointia uuden tekniikan tullessa. Edelleen todetaan, että:
”Urakehitys, ammattitaito ja osaaminen on nostettava kaikkien työntekijöiden
oikeudeksi. Työnantajien vastuuta henkilöstönsä kehittämisestä on lisättävä
niin, että työ ja koulutus vuorottelevat ja koulutus on osa työtä. Panostamalla
osaamiseen lisätään työntekijöiden sitoutumista työnantajansa tavoitteisiin.”
(Emt. 56.)
SAK korostaa myös osallistumisjärjestelmiä ja henkilöstörahastoja. Kaiken kaikkiaan
SAK painottaa henkilöstön osallistumista ja osaamista entistä enemmän vuoden 1996
tavoitteissaan. Se ilmoittaa myös haluavansa olla ”kiinteämmässä yhteistyössä
luomalla työpaikoille yhteisesti hyväksyttyjä työvoiman käytön periaatteita”.
96