Lataa PDF - Sitra

Kansallinen politiikka nousee esiin entistäkin selvemmin SAK:n ohjelmallisena
tavoitteena:
”Suomalainen sopimusyhteiskunta ja neuvottelujärjestelmä ovat osoittaneet
vahvuutensa eri aikoina sekä erilaisissa poliittisissa ja talouden oloissa.
Tulopoliittisten kokonaisratkaisujen avulla ja jatkuvan neuvottelun periaatteita
soveltamalla ammattiyhdistysliike voi parhaiten turvata jäsenistönsä edut ja
vaikuttaa myös yhteiskunnalliseen päätöksentekoon” (emt. 10).
5.3 Joustavuuden hyvät ja huonot puolet
Vuoden 1996 ohjelmassa SAK puhuu paljon joustavuudesta, jolle halutaan antaa
positiivinen sisältö. SAK:n mukaan:
”Paikallinen sopiminen antaa yrityksille sitä joustovaraa, jota ne tarvitsevat
sopeutuakseen kiristyvään kilpailuun, tuotannon ja toimitusten rytmin
nopeutumiseen ja kasvaviin välittömiin asiakaskontakteihin” (emt 28).
SAK haluaakin kehittää näitä järjestelmiä ja lisätä sopimisen liikkumatilaa ja joustoja
entistä enemmän. Paikallisessa sopimisessa nähdään ongelmana palkkaerojen kasvu,
mutta jälleen sitä ei voida välttää, vaan sen sijaan toivotaan, että tasausta tulisi
progressiivisen verotuksen kautta.
Edelleen SAK toivoo, että ryhdyttäisiin kehittämään valtakunnallisia tai alakohtaisia
tai yrityskohtaisia rahastoja, joiden avulla tasattaisiin suhdanteita ja koulutettaisiin
henkilöstöä. Rahastoillakin olisi kansallinen tehtävä: ne ”palvelisivat maamme
teollisuusstrategian tavoitteita panostamalla osaavaan henkilöstöön, toimivaan
organisaatioon ja yhteistyökykyiseen työyhteisöön” (emt. 31).
Vuonna 1996 näyttää siltä, että SAK haluaa määritellä joustavuuden ennen muuta
työntekijän kannalta positiivisella tavalla. Laman tiukentuneissa oloissa näyttää siltä,
että joustavuuden käsitteen voima on niin suuri, ettei sitä voida suoraan hylätä. Sen
sijaan sille halutaan antaa työntekijän kannalta positiivinen määritelmä. Niinpä siitä
puhutaan hyvänä ilmiönä, jonka avulla työntekijöiden valintojen mahdollisuuksia
halutaan lisätä.
94