Lataa PDF - Sitra

Vuoden 1996 periaateohjelmassa on jälleen uusi, taistelevampi sävy. Pääkritiikki ei
kohdistu tällä kertaa yrityksiin, vaan enemmänkin 1990-luvun lamavuosiin ja
hallitukseen, jonka toimintaa kritisoidaan voimakkaasti. Keväällä 1991 aloittanut
”porvarihallitus” jakoi elinkeinoelämälle tukiaisia ja verohelpotuksia, mutta ”nämä
toimenpiteet eivät palauttaneet vientiyritysten toimintaedellytyksiä”. Ay-liike kertoo
suhtautuneensa lamaan ”vastuullisesti”: syksyllä 1991 tehdyssä kaksivuotisessa
keskitetyssä ratkaisussa palkkoja ei nostettu lainkaan. Nämä ratkaisut nostivat yhdessä
devalvaation kanssa ”teollisuutemme hintakilpailukykyä noin 50 prosentilla” (emt.
11).
Tästä huolimatta ”hyökkäys ammattiyhdistysliikettä ja palkansaajaväestöä vastaan
jatkui” (emt. 12). Tilanne parani vasta vuoden 1995 jälkeen, kun Lipposen hallitus
astui valtaan ja syyskuussa 1995 solmittiin ”työmarkkinoilla laaja-alainen talous-,
työllisyys- ja tulopoliittinen sopimus”.
Lama näyttää kuitenkin osoittavan, että keskitetty sopiminen on paras tapa hoitaa
asioita. SAK linjaa 1996:
”Vaikka rakennemuutos ja joustokehitys suosivatkin palkkapolitiikan
painottumista yhä enemmän ala- ja yrityskohtaiseksi, on suomalaisen
työmarkkinapolitiikan vahvuutta, keskitetyn tason yhteistyökykyä, käytettävä
hyväksi vastedeskin” (emt. 27).
SAK:n linjaus on jollakin tavalla paradoksaalinen suhteessa kansainvälistymiseen.
Samalla, kun yritysten toiminta kansainvälistyy, SAK nojaa voimakkaasti
kansalliseen, suomalaiseen sopimiseen. Kuten SAK linjaa tavoitteissaan:
”Työttömyyden vähentäminen on talouspolitiikan päätavoite. Sen
toteuttaminen edellyttää kaikkien talouspolitiikan toimijoiden yhteistyötä,
voimakasta talouskasvua ja uusien keinojen etsimistä ja luovaa soveltamista”.
Vastakkainasettelu työnantajan kanssa tuntuu lieventyvän ja ay-liike näkee
työnantajat, erityisesti vientiteollisuuden, talouden moottorina, jonka menestys
merkitsee samalla kaikkien menestystä. Kun SAK:n mielestä julkinen sektori ja
pienyritykset eivät kykene ratkaisemaan työttömyyttä, toivo pannaan vientiyrityksiin:
92