Lataa PDF - Sitra

Hiukan paradoksaalista on myös taloudellisen kilpailun korostaminen ja kilpailun
rajoitusten poistaminen, joka SAK:n näkökulmasta merkitsee hallitsevassa asemassa
olevien yritysten aseman heikentymistä eikä keskittymistä, jota ay-liike vastustaa.
Samalla, kun ay-liike kritisoi kapitalismia ja pääomien keskittymistä, se kannattaa
kilpailun vapauttamista, mikä merkitsee 1980- ja 1990-luvuilla yritysten
kansainvälistymistä ja suuryritysten omistuksen keskittymistä.
Vuoden 1991 periaateohjelmassa todetaan: ”Työnantajien ja työntekijöiden välillä on
edelleen perustava ristiriita” (emt.13). Tämä on kuitenkin ainoa kohta, jossa tähän
ristiriitaan suoraan viitataan.
Monikansallisten yritysten toiminta ja kansainvälistyminen nähdään toteutuneena
tosiasiana, eikä yritysten toiminnan perusteita kritisoida enää samaan tapaan kuin
vielä 1980-luvun alussa. Ay-liike kiinnittää huomiota erityisesti työyhteisöjen
sisäiseen hyvinvointiin. SAK linjaa tavoitteekseen:
”Työelämään on tuotava työntekijöiden tarpeiden pohjalta joustavuutta ja
vaikutusmahdollisuuksia. Joustot on saatettava positiivisiksi ja turvallisiksi
huolehtimalla, että ay-liikkeellä ja sen jäsenillä on aktiivinen rooli
tuotannollisissa ja työelämän kysymyksissä” (emt. 55).
Tämä sujuu SAK:n mielestä parhaiten niin, että työnantajat ja työntekijät ”yhdessä ja
aidosti tasavertaisuuden pohjalta neuvottelevat ja sopivat työyhteisön asioista ja
ongelmakysymyksistä”. Edelleen todetaan, että ”luottamus ja arvostus vaikuttavat
keskeisesti työilmapiiriin ja työmotivaatioon”.
Vuoden 1996 tavoiteohjelmassa puhe kääntyy jälleen myös kamppailuihin, joiden
muoto on kuitenkin erilainen kuin ennen. Ohjelmassa korostuu ennen muuta
kansainvälistyminen ja sen aiheuttamat muutokset yritysten toiminnassa. Ohjelmassa
kuvataan, kuinka yrityksiä voidaan johtaa etäältä ja suurista työyhteisöistä on siirrytty
pienempiin yksiköihin. Samalla kansalliset rajat ovat kaatuneet ja muuttaneet ayliikkeen
taisteluasetelmia: ”Yhteiskuntajärjestelmien välisen taistelun sijasta nyt
kamppaillaan hyvinvoinnin jakaantumisesta yhden järjestelmän sisällä” (emt. 6).
90