Lataa PDF - Sitra

SAK linjaa vuoden 1981 periaateohjelmassaan yhteiskunnalliseksi
kokonaistavoitteekseen ”riistolta ja sorrolta vapaan yhteiskunnan”. Tavoitteen
taustana on pääomien keskittymisestä koituva uhka:
”Ammattiyhdistysliike pitää pääomien keskitystä vaarana demokraattiselle
yhteiskuntakehitykselle ja taistelee pääomien demokraattisen ohjauksen ja
valvonnan puolesta. Pääomien keskittyminen lisää työntekijäin riistoa ja siitä
on muodostunut monien kansojen itsemääräämisoikeuden rajoitus,
mittaamattomia voimavaroja vaativien varustelumenojen yllyke ja sotien syy”
(emt. 13).
Vuonna 1981 niin ikään ilmestyneessä 1980-luvun tavoiteohjelmassaan SAK
kuitenkin täsmentää tavoitteitaan jo huomattavasti reaalipoliittisemmalla tavalla.
Pääomatulojen säätelyä tulee tiukentaa, mutta käytännössä se tarkoittaa ”nykyistä
tehokkaampaa hinta- ja kilpailulainsäädäntöä”. Näin halutaan torjua kilpailun
rajoituksia ja puuttua hallitsevassa asemassa olevien yritysten hinnoitteluun.
SAK ilmoittautuu voimakkaasti myös inflaation vastaiseen taisteluun, joka vaatii
”oikeudenmukaista tulopolitiikkaa” (emt. 28) siten, että nimellistulojen korotukset
sovitetaan oikeudenmukaisella tavalla kansantalouden reaalisiin
kasvumahdollisuuksiin.
1980-luvun sopimuspolitiikan linjauksessa tavoitteena on palkansaajien osuuden
kasvattaminen kansantulosta ja vähintään työn tuottavuuden kasvua vastaava
reaaliansioiden nousu. Yhteiskunnallista tulonjakoa pyritään muuttamaan
oikeudenmukaisemmaksi nimenomaan pitkäjänteisellä sopimuspolitiikalla. Ayliikkeen
on ”jatkuvasti ponnisteltava solidaarisen palkkapolitiikan ja
oikeudenmukaisen tulonjaon puolesta, sillä markkinamekanismin toiminta pyrkii
säilyttämään ja kasvattamaan eroja” (emt. 66).
SAK:n vuoden 1981 periaateasiakirjoissa vallitseekin kaksitasoinen puhetapa, jossa
toisaalta ammennetaan työväenliikkeen taistelusta pääomien keskittymistä vastaan,
mutta toisaalta on siirrytty sopimuspoliittiseen puheeseen, jossa korostetaan myös
inflaation torjuntaa sopimalla palkankorotuksista keskitetysti koko kansantalouden
näkökulmasta.
89