Lataa PDF - Sitra

Kilpailukyky esiintyy yleensä itse perusteena ja tavoitteena, johon muulla politiikalla
pyritään ja joka velvoittaa tiettyihin toimenpiteisiin. Jonkinlainen poikkeama tästä on
ympäristöpolitiikka, jossa kilpailukyky määritellään ekologisuuden kautta:
”Ympäristöpolitiikan tavoitteena on Suomen aseman vakiinnuttaminen
korkeasta ympäristönsuojelun tasosta tunnettuna tieto- ja
osaamisyhteiskuntana, jonka kilpailukyky perustuu ekologisesti kestävän
kehityksen ehdot täyttävään kulutukseen ja tuotantoon.”
Tämä määrittely voidaan toisaalta tulkita myös niin, että ekologisuus ja kestävä
kehitys nivotaan osaksi kilpailukykyä ja nähdään taloudellisen kilpailukyvyn kautta.
Toisaalla, puhuttaessa ympäristöpolitiikasta konkreettisemmin Kioton sopimuksen
yhteydessä, kilpailukyky taas nousee esiin rajoittavana reunaehtona, kun hallitus
toteaa valmistautuvansa ”Kioton pöytäkirjan sitoumuskauden jälkeisiin neuvotteluihin
ottaen huomioon kansantalouden kilpailukyky”.
Myös maatalouspolitiikassa kilpailukyvyn rinnalle nostetaan muita toiminnan
perusteita. Maaseutuelinkeinojen investointien tukemisessa ”kiinnitetään huomiota
yritysten kilpailukyvyn parantamisen ohella ympäristön suojelullisiin ja yrittäjän
jaksamiseen liittyviin tekijöihin”. Tavoitteena pidetään ”kestävällä tavalla
kilpailukykyisten perheviljelmien tukemista”.
Tietoyhteiskuntapolitiikan tavoitteissa kilpailukyky ja sosiaaliset tavoitteet mainitaan
rinnakkain:
”Hallitus harjoittaa aktiivista tietoyhteiskuntapolitiikkaa, jonka tavoitteena on
lisätä tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä sosiaalista ja alueellista tasa-arvoa
hyödyntämällä tieto- ja viestintäteknologiaa kaikilla yhteiskunnan osaalueilla”.
Jäätteenmäen ja Lipposen hallitusten ohjelmissa näkyy selkeästi, kuinka
kilpailukyvystä tulee 1990-luvulta lähtien yhä vahvemmin avainsana, jonka avulla
perustellaan hyvin erilaisia toimia. Kiinnostavaa on, että kilpailukykyä käytetään
myös perusteltaessa julkisen sektorin henkilöstöpolitiikkaa ja kestävää kehitystä.
Tämä heijastanee sitä, että kilpailukyvyn asema perusteluna on niin vahva, että
76