Lataa PDF - Sitra

Muutos on merkittävä sikäli, että hallitus pyrkii luopumaan kansallisesta
devalvaatioihin perustuvasta politiikasta, jolla haetaan tukea vientiteollisuudelle. Sen
sijaan korostetaan tuotannon kilpailukykyä, ts. tuotannon on tultava toimeen omin
voimin ilman valuuttapolitiikan selkänojaa. Tämän linjauksen voidaan katsoa liittyvän
myös 1980-luvun kansainvälistymiseen, jossa valtion ja yritysten välinen yhteys ei
enää ole yhtä vahva kuin aikaisemmin. Samaan aikaan, kun yritykset
kansainvälistyvät, myös valtio näyttää pyrkivän irti tiukoista sidoksista.
Kilpailukyky ei kuitenkaan katoa hallitusohjelmista. Päinvastoin näyttää siltä, että
Ahon hallituksesta lähtien se saa uusia, yhä laajempia merkityksiä ja leviää eri
puolille yhteiskuntaa koskemaan monia muitakin asioita kuin hintakilpailukykyä.
Ahon hallitus lupaa toteuttaa välittömiä kilpailukykyä parantavia toimia laman
voittamiseksi. Ohjelmassa mainitaan kilpailukyky 9 kertaa muun muassa
kustannustason, matkailun, yritysten, verojärjestelmän, energiansaannin, maakunta- ja
aluekeskusten ja merenkulun yhteydessä.
Lipposen hallituksen ohjelmassa kilpailukyky esiintyy 12 kertaa ja Lipposen toisen
hallituksen ohjelmassa 16 kertaa. Jäätteenmäen hallitusohjelmassa sana esiintyy peräti
31 kertaa.
Lipposen ensimmäisen hallituksen päätavoitteena on työllisyyden parantaminen.
Kilpailukyky esiintyy perustavaa laatua olevana lähtökohtana, jolle rakentuu
taloudellinen kasvu ja myös työllisyyden parantaminen: ”Kestävän, työllisyyttä
parantavan kasvun edellytyksenä on hyvä kilpailukyky ja nykyistä alhaisempi
reaalikorko”. Hallitus pyrkii myös OECD-maihin verrattuna kilpailukykyiseen
verotukseen.
Yritysten kilpailukyky jaetaan reaaliseen ja hintakilpailukykyyn:
”Hallitus edistää yritysten innovaatioihin, koulutettuun työvoimaan, työelämän
laatuun, korkeatasoiseen ympäristönsuojeluun sekä tutkimus- ja
kehityspanokseen perustuvaa reaalista kilpailukykyä. Yritysten
hintakilpailukyky turvataan alhaisella inflaatiolla ja työllisyyttä edistävällä
verotuksella.”
72