Lataa PDF - Sitra

kehittämällä kuntien ja valtion välisiä rahoitusmalleja. Lisäksi kannustetaan
pienyrityksiä ja digitaalisten palvelujen ja sisältöjen tuotantoa.
Työttömyyden määrittely 1980- ja 1990-luvun hallitusohjelmissa on myös hyvä
esimerkki kannustamisen puheesta. Työttömyys on hallitusohjelmien kestoteema,
joka on esillä jokaisessa hallitusohjelmassa 1980-luvun alusta lähtien. Työttömyyden
määrittely kuitenkin muuttuu selvästi 1990-luvulla. Esimerkiksi Sorsan toinen hallitus
linjaa 1982:
”Vaikean kansainvälisen taantuman ja heikon kotimaisen kysynnän vuoksi
kokonaistuotannon kasvu on v. 1982 Suomessa hidasta, minkä seurauksena
työttömyys on alkanut lisääntyä. Erityisesti nuorisotyöttömyys ja
pitkäaikaistyöttömyys ovat lisääntymässä”.
Sorsan hallitus näkee työttömyyden talouden suhdanneongelmana. Holkerin hallitus
puolestaan painottaa yritysten merkitystä työllistäjinä: ”Työttömyyden tuntuva
alentaminen edellyttää, että yritysten mahdollisuudet menestyä kansainvälisessä
kilpailussa ovat riittävän hyvät”.
Samalla Holkeri painottaa erilaisten työvoimahallinnon ja työvoimapalvelujen
parantamista. Se esittää myös, että
”Työvoiman ja työpaikkojen kohtaantoa parannetaan tukemalla työvoiman
vapaaehtoista ammatillista ja alueellista liikkuvuutta, lisäämällä joustavaa
koulutusta, suuntaamalla asuntotuotantoa ja tehostamalla yritysten
sijainninohjauspalveluja”.
Ahon hallitus näkee myös työttömyyden kansallisena kysymyksenä: ”Työttömyyden
jyrkkä kasvu voi pysähtyä vain kaikkien kansalaispiirien yhteisvastuuseen
perustuvalla talouspolitiikalla”. Hallitus huolehtii myös Holkerin tapaan työn ja
työttömien alueellisesta epätasapainosta.
Lipposen ensimmäisessä hallituksessa työttömyyden puolittamisesta tulee hallituksen
talouspolitiikan päätavoite. Tähän pyritään ”aktiivisella työvoimapolitiikalla” muun
muassa lisäämällä kansallisten ohjelmien kattavuutta, tehostamalla yhteiskunnan
järjestämien työ- ja koulutuspaikkojen tarjontaa ja suuntaamalla varoja
69