Lataa PDF - Sitra

esittelemään tulevan toimintansa tavoitteita ja uhkia. Hallitusohjelmat ovat teksteinä
varsin rituaalisia ja pysyttelevät yleisellä tasolla, mutta toisaalta niissä näkyvät ajalle
tyypilliset käsitteet ja puhetavat. Tarkoitukseni ei ole esitellä hallitusohjelmien
sisältöä sinänsä, vaan keskittyä niissä tapahtuviin käsitteellisiin muutoksiin: miten
puhetavat ja käsitteet muuttuvat?
Analysoitavana olevat hallitukset ovat: Koivisto II , 1979-1982; Sorsa III, 1982-1983;
Sorsa IV, 1983-1987; Holkeri, 1987-1991; Aho, 1991-1995; Lipponen, 1995-1999,
Lipponen II, 1999-2003 sekä Jäätteenmäki, 2003.
Hallitusohjelmissa näkyy seuraavia muutostrendejä:
i) talouspolitiikka ohittaa ulkopolitiikan,
ii) puhe rakennemuutoksesta ja joustavuudesta,
iii) taloudellisten ohjauskeinojen vahvistuminen,
iv) muutos hintakilpailukyvystä koko yhteiskunnan kilpailukykyyn,
v) teknologian, innovaatioiden ja osaamisen nousu, ja
vi) hyvinvoinnin hidas nousu.
4.1 Talouspolitiikka ohittaa ulkopolitiikan
Suomen hallitusohjelmissa 1980- ja 1990-luvuilla ehkä suurin muutos tapahtuu
tärkeysjärjestyksessä, jossa politiikan painotus siirtyy ulko- ja turvallisuuspolitiikasta
talouspolitiikan puolelle.
Kalevi Sorsan toukokuussa 1983 aloittanut neljäs hallitus aloittaa hallitusohjelmansa
perinteisesti YYA-sopimuksella:
”Kansainvälisissä suhteissa hallitus jatkaa presidenttien J.K. Paasikiven ja
Urho Kekkosen johdolla vakiinnutetun ja Suomen kansan perusetuja
vastaavan politiikan toteuttamista. Hallitus kehittää ystävyys-, yhteistoimintaja
keskinäiseen avunantosopimukseen perustuvia, luottamuksellisia ja
molemmin puolin hyödyllisiä naapuruussuhteita Neuvostoliiton kanssa.”
Selkeä muutos tapahtuu seuraavassa, Harri Holkerin johtamassa hallituksessa, jossa
talous on nostettu ohjelman alkuun:
61