Lataa PDF - Sitra

Kansallinen terveydenhuoltoprojekti laski, että jos julkiseen terveydenhuoltoon
lisätään voimavaroja reaalisesti vuosittain 3,5 % vuosina 2003-2010, Suomen
terveydenhuoltomenot saavuttaisivat EU-maissa vuonna 2001 vallinneen tason
vuonna 2010 (STM 2002a; 2002b).
Kun palveluista on 1990-luvulla tingitty, monet leikkaukset ja säästöt ovat koetelleet
heikoimmassa asemassa olevia väestöryhmiä (Anttonen & Sipilä 2000, 114).
Kustannussäästöt ovat kohdistuneet nimenomaan huonoimmassa asemassa oleviin:
mielenterveyspalvelujen, lasten ja nuorten psykososiaalisten palvelujen,
päihdepalvelujen, vanhusten kotipalvelujen ja laadukkaan laitoshoidon tarpeessa
oleviin. Tämän lisäksi säästöt ovat myös koetelleet terveydenhuollon pienipalkkaista
henkilökuntaa. Säästöt näyttävät osuneen poliittisesti heikoimpiin ryhmiin. (Leppo
2001, 8.)
Jossakin määrin näyttikin siltä, että laman jälkeen vastakkain olivat julkisen sektorin
pienipalkkaiset nais- ja vientisektorin varsin hyvin palkatut miesvaltaiset alat
työntekijöineen ja -antajineen. Kriisi nostikin myös esiin kysymyksiä naisten tasaarvoisesta
asemasta hyvinvointivaltiossa (Haataja 2000, 64-65).
Myös työssä jaksamisesta tuli 1990-luvulla iso julkisen sektorin ongelma. Julkiselle
sektorille oli koko 1990-luvun ajan tyypillistä jatkuva säästöpaine, palkkojen pienuus,
rekrytointikiellot ja runsas määräaikaisuuksien käyttäminen. Esimerkiksi
kaupungeissa arvioidaan, että vakinaisten työntekijöiden työn määrä on vähentynyt
10-20 % ja samaan aikaan pätkätöiden määrä on lisääntynyt 1,3-3,0 -kertaiseksi.
(Vahtera 2002, 13.) Vuonna 2000 neljäsosa työpanoksesta kertyi kunnissa
määräaikaisena tehdystä työstä (Virtanen ym. 2002a, 53). Sairaaloissa määräaikaisten
osuus henkilöstöstä oli samana vuonna 28 prosenttia (Virtanen ym. 2002b, 9). Myös
monissa kouluissa opettajat työskentelevät määräaikaisuuksilla. Tieteentekijöiden
liiton jäsenistä 76,5 prosenttia on määräaikaisissa työsuhteissa. Yli puolella
määräaikaisuus on korkeintaan vuoden pituinen. (Tieteentekijöiden liitto 2002.)
Kuntasektorilla työntekijöiden terveys näytti heikentyvän vuosina 1995-2000.
Sairaslomien määrä lisääntyi kuudessa vuodessa puolitoistakertaisesti. Myös vuosina
26