Lataa PDF - Sitra

Myös tuloerot kääntyivät kasvuun, kun työllisyys alkoi parantua 1990-luvun
puolivälissä. Hyvätuloisin kymmenys saavutti lamaa edeltäneen tulotason nopeasti jo
vuonna 1995, pienituloisin ei puolestaan saavuttanut sitä vielä vuoteen 1998
mennessäkään. Näyttää myös siltä, että erityisesti ylempien toimihenkilöiden ja
miesten palkat olivat kasvattamassa tuloeroja. Toisaalta palkansaajien
ansiotasoindeksi osoitti, että palkkaerot yksityisen ja julkisen sektorin välillä
kasvoivat 1990-luvun puolivälistä lähtien. (Ruotsalainen 2000, 1-9; Tilastokeskus
2001.) Talouskriisin jälkeisessä Suomessa myös varallisuuserot kääntyivät varsin
voimakkaaseen kasvuun. Erityisesti rikkaimman viiden prosentin varallisuus kasvoi ja
heidän osuutensa koko varallisuudesta nousi 22:sta 26 prosenttiin vuodesta 1994
vuoteen 1998 mennessä. (Säylä 2000, 12).
Laman jälkeen myös Suomen aluerakenne näytti muuttuvan. Taantuvien seutujen
määrä kasvoi ja perinteisten kehitysalueiden tilanne huononi verrattuna muuhun
maahan (Okko, Miettilä & Hyvärinen 1998; Suomi keskittyy ja autioituu 1997).
Näyttää myös siltä, että laman seurauksena syntyi sukupolvien välistä epätasaarvoisuutta.
Kun yleensä nuoremmat sukupolvet ovat olleet aikaisempia nuoria
vauraampia, 1990-luvulla tämä kehitys pysähtyi ja nuoret olivat varattomampia kuin
aikaisemmat sukupolvet nuorina ollessaan. Voikin olla, että 1990-luvun nuorista tulee
varattomia keski-ikäisiä ja heidän vanhemmistaan varakkaita vanhuksia. (Matala
2000; Sauli 2000.)
2.6 Tehokkuutta julkiselle sektorille
Talouskriisin seurauksena valtiontaloudessa tehtiin lukuisia merkittäviä sosiaaliturvan
supistuksia, joista tärkeimmät kohdistuivat sairaus- ja työttömyysturvaan,
asumistukiin, eläkkeisiin ja kuntien valtionosuuksiin (Kosonen 1998, 347-348).
Kokonaisuutena katsoen tapahtui varsin dramaattisia muutoksia. Vuosina 1992-1995
valtion menoja leikattiin 35 miljardia markkaa. Leikkaukset tuntuivat koko 1990-
luvun ja voimakkaista leikkauksista huolimatta valtion menot kasvoivat 1990-luvun
lopulle asti. (Leikkausten hinta 1997; Pekkarinen & Vartiainen 1995, 433-457.)
24