Lataa PDF - Sitra

Arvojen muutos ja yhteiskunnan muutos
Schwartzin arvomallin avulla voidaan ilmaista joukko karkeita säännönmukaisuuksia tai trendejä,
jotka liittyvät yhteiskunnallisen muutoksen ja arvojen muutoksen suhteeseen (ks. esim. Helkama,
Uutela & Schwartz 1992; Inglehart 1997; Schwartz & Sagiv 2000). (1) Kun maan taloudellinen hyvinvointi
lisääntyy, itseohjautuvuuden, universalismin ja hyväntahtoisuuden tärkeys kasvaa. (2)
Kun koulutustaso nousee, itseohjautuvuuden merkitys kasvaa. Tämä on havaittavissa myös yksilötasolla:
enemmän koulutetuille itseohjautuvuus on tärkeämpää ja yhdenmukaisuus vähemmän tärkeää
kuin vähemmän koulutetuille (Pohjanheimo 1997, Puohiniemi 2002, 73). (3) Demokratisoitumisen
kasvu liittyy muutosvalmius- ja itsensäylittämisarvojen tärkeyden lisääntymiseen.
Innovaation kannalta olennaisia arvotyyppejä ja -ulottuvuuksia ovat ainakin muutosvalmius (itseohjautuvuus
ja virikkeisyys) jo nimensä puolesta sekä suoriutuminen. Taloudellisen kehityksen kannalta
suoriutumis- ja työarvot ovat luonnollisesti tärkeitä.
Suoriutumisarvot eivät Schwartzin kulttuurienvälisissä vertailuissa ole olleet lainkaan yhteydessä
sosioekonomiseen kehitykseen, vaikka käsitteellisesti näin pitäisi olla ja aikaisemman suoriutumismotivaatiotutkimuksen
valossa (Inglehart 1997, 218-224) onkin. Tämä johtuu todennäköisesti sitä,
että Schwartzin tutkimuksen vastaajat ovat olleet opettajia, joille suoriutumisarvot eivät ole keskeisiä,
kuten esim. suomalaisten opettajien ja ekonomien vertailu (Penttala-Långbacka 2003) osoittaa.
Emme näin ollen käytä tässä artikkelissa Schwartzin empiirisiä eri maiden vertailutietoja, vaan ainoastaan
edustavilla otoksilla koottuja tietoja.
Voidaan otaksua, että suoriutumisarvot sopivana yhdistelmänä muiden arvojen kanssa kytkeytyisivät
innovaatioon ja talouskasvuun. Suomi kuuluu yhdessä muiden Länsi-Euroopan maiden kanssa
Schwartzin arvokartalla varsin yhtenäiseen blokkiin, jota luonnehtii suuri muutosvalmius- ja itsensäylittämisarvojen
kannatus. Kun etsitään erottavia tekijöitä, suoriutumis- ja työarvot ovat luontevia
ensimmäisiä ehdokkaita. Talouden ja suoriutumisarvojen yhteys on todettavissa yksilötasolla siten,
että kauppatieteen opiskelijoita erottelee muiden alojen opiskelijoista selvästi heidän suoriutumiselle
panemansa suuri paino (Myyry & Helkama 2001; Verkasalo 1996).
Alasuutarin (1996) havaitsema siirtymä suunnittelun viitekehyksestä kilpailun viitekehykseen 1980-
luvun alkupuolella voitaneen yksilöiden ilmaisemien arvopreferenssien tasolla rinnastaa Pohjanheimon
(1997) havaintoihin Pyhtään työikäisten arvomaailman muutoksesta 1982-1993. Pyhtään
9