Ylä-Savon seudun maakuntakaava - Pohjois-Savon liitto

Ylä-Savon seudun 

maakuntakaava 

Maakuntavaltuusto hyväksynyt 11.6.2001 

Ympäristöministeriö vahvistanut 9.4.2003 

Kuopio 2005 

ISBN 952-5188-59-0 

ISSN 1238-6383

ESIPUHE 

Ylä-Savon seudun maakuntakaava jatkaa Pohjois-Savon seutukaavan laatimisen jälkeen aloitettua 

seudullisten kaavojen sarjaa. Kaavan laatiminen aloitettiin rakennuslain mukaisena seutukaavana, jolla 

oli tarkoitus ajantasaistaa kolmessa vaiheessa laadittu, jo osittain vanhentunut Pohjois-Savon seutukaava. 

Ylä-Savon seutukaavaluonnos oli nähtävillä vuosien 1999 ja 2000 vaihteessa. Kun uusi 

maankäyttö- ja rakennuslaki tuli voimaan vuoden 2000 alusta, kaavaehdotus laadittiin uuden lain 

edellyttämänä maakuntakaavana. Kaavaselostukseen tehtiin ehdotusvaiheessa täsmennyksiä ja täydennyksiä 

maankäyttö- ja rakennuslain periaatteiden mukaisesti. Tästä siirtymävaiheen menettelystä 

sovittiin ympäristöministeriön edustajien kanssa v. 2000 käydyissä neuvotteluissa. Ylä-Savon seudun 

maakuntakaavaehdotus oli nähtävillä vuosien 2000 ja 2001 vaihteessa. Maakuntavaltuusto hyväksyi 

maakuntakaavan 11.6.2001 ja kumosi Pohjois-Savon seutukaavan Ylä-Savon osalta. 

Ympäristöministeriö vahvisti Ylä-Savon seudun maakuntakaavan 9.4.2003. Päätöksessään ministeriö 

jätti vahvistamatta seitsemän seututieksi osoitettua yhdystietä. Ympäristöministeriön vahvistamispäätöksestä 

tehtiin kaksi valitusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Toinen, erämatkailualuetta koskeva 

valitus hylättiin. Toisen, Pohjois-Savon liiton tekemän, Maaselkä - Kiuruvesi–maantien 7693 tieluokkaa 

koskevan valituksen osalta korkein hallinto-oikeus palautti asian uudelleen ympäristöministeriön 

valmisteltavaksi. Ympäristöministeriö teki 1.6.2005 tieluokkaa koskevan uuden vahvistamispäätöksen, 

jossa tien seututieluokka jätettiin aikaisemman päätöksen tapaan edelleen vahvistamatta. Tästä päätöksestä 

ei valitettu, ja maakuntakaava tuli lainvoimaiseksi koko kaava-alueen osalta. 

Ylä-Savon seudun maakuntakaavassa on alun toista tuhatta aluevaraus- ja kohdemerkintää. Aluevaraukset 

ovat yhteispinta-alaltaan 91.600 ha. Pohjois-Savon seutukaavaan verrattuna uusia aluevarauksia 

kaavassa ovat retkisatamat, kallion louhinta-alueet, perinnemaisemat, virkistyskalastus- ja erämatkailualueet, 

käytöstä poistuneet kaatopaikat ja pilaantuneet maa-alueet. Kaavan tavoitevuosi on 

2020. 

Kuopiossa 25.10.2005 

POHJOIS-SAVON LIITTO 

Jussi Huttunen 

vs. maakuntajohtaja 

Jarmo Muiniekka 

hallintopäällikkö

Sisällysluettelo: 

ESIPUHE 

1. JOHDANTO ......................................................................................................................................................................... 1 

1.1 Lähtökohdat......................................................................................................................................................... 1 

1.2 Laatimisorganisaatio ja hallinnollinen käsittely .................................................................................................... 2 

1.3 Valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet............................................................................................................ 3 

2. LÄHTÖKOHDAT .................................................................................................................................................................. 4 

2.1 Luonnonolot ja ympäristö .................................................................................................................................... 4 

2.2 Kaavoitus............................................................................................................................................................. 7 

2.3 Aluerakenne ........................................................................................................................................................ 8 

2.3.1 Väestö ja elinkeinot ........................................................................................................................ 8 

2.3.2 Keskukset ja palvelukset .............................................................................................................. 12 

2.3.3 Asuminen...................................................................................................................................... 13 

2.3.4 Liikenneyhteydet........................................................................................................................... 15 

3. ALUEIDENKÄYTTÖSUUNNITELMA ................................................................................................................................. 16 

3.1 Yleisperiaatteet.................................................................................................................................................. 16 

3.2 Keskustatoimintojen alueet (C) ......................................................................................................................... 16 

3.3 Taajamatoimintojen alueet (A) .......................................................................................................................... 17 

3.4 Teollisuustoimintojen alueet (T) ........................................................................................................................ 18 

3.5 Liikennealueet ja -väylät (LV, LU, LL, EL) ......................................................................................................... 19 

3.5.1 Tieverkko...................................................................................................................................... 19 

3.5.2 Rautatiet ....................................................................................................................................... 21 

3.5.3 Vesiliikenne .................................................................................................................................. 22 

3.5.4 Lentoliikenne ................................................................................................................................ 25 

3.5.5 Tietoliikenne ................................................................................................................................. 26 

3.6 Maa- ja metsätalousvaltaiset alueet (MU, MT, ah, MY)..................................................................................... 27 

3.6.1 Maa- ja metsätalousvaltaiset alueet, 

ulkoilun ohjaamistarvetta tai ympäristöarvoja (MU)...................................................................... 27 

3.6.2 Maa- ja metsätalousalueet (MT)................................................................................................... 28 

3.6.3 Harju- ja kalliomaisema-alueet (MY, ah) ...................................................................................... 29 

3.7 Kyläalueet (AT).................................................................................................................................................. 31 

3.8 Suojelualueet..................................................................................................................................................... 32 

3.8.1 Luonnonsuojelualueet (S, SL) ...................................................................................................... 32 

3.8.2 Kulttuuriympäristön suojelu (SM, SR, MA, ma) ............................................................................ 38 

3.9 Virkistysalueet (VL, VR) ja ulkoilureitit............................................................................................................... 41 

3.10 Rantarakentaminen ........................................................................................................................................... 43 

3.11 Matkailualueet (RM, RMk, rme) .......................................................................................................................... 44 

3.11.1 Matkailupalvelujen alueet (RM) .................................................................................................... 44 

3.11.2 Virkistyskalastusalueet (RMk) ....................................................................................................... 45 

3.11.3 Erämatkailualueet (rme)................................................................................................................ 45 

3.12 Erityistoimintojen alueet..................................................................................................................................... 46 

3.12.1 Kalastukseen liittyvät aluevaraukset (ER, E2).............................................................................. 46 

3.12.2 Maankamaran ainesten ottoalueet (EO, EO1, EO2) .................................................................... 47 

3.12.3 Jätteenkäsittelypaikat ja pilaantuneet maa-alueet (ET,E) ............................................................ 56 

3.12.4 Energian siirtoverkosto (z, ET1) ................................................................................................... 58 

3.12.5 Vesihuolto (pv).............................................................................................................................. 59 

4. MAAKUNTAKAAVAN TOTEUTUMINEN ........................................................................................................................... 62 

4.1 Maakuntakaavan toteutuminen yksityiskohtaisemmalla kaavoituksella ............................................................ 63 

4.2 Maakuntakaavan toteutuminen viranomaispäätöksin........................................................................................ 65 

4.3 Maakuntakaavan suhde muun lainsäädännön mukaiseen päätöksentekoon ................................................... 65 

5. YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET ............................................................................................................................................. 66 

6. KIRJALLISUUS .................................................................................................................................................................. 74 

LIITTEET 1 Merkintöjen selitykset 

2 Maakuntakaavan aluevarausluettelo

1 

1. J O H D A N T O 

1.1 LÄHTÖKOHDAT 

Maakuntakaavoitus perustuu 1.1.2000 voimaan tulleeseen maankäyttö- ja rakennuslakiin. Maakuntakaavassa 

esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta 

tarpeellisia alueita. Maakuntakaava voidaan laatia vaiheittain tai osa-alueittain. Maakuntavaltuusto hyväksyy 

maakuntakaavan ja sen vahvistaa ympäristöministeriö. 

Maakuntakaavoitusta edelsi rakennuslain mukainen seutukaavoitus. Pohjois-Savossa seutukaavoitus eteni 

vaiheittain seuraavasti: 

Pohjois-Savon ensimmäisen seutukaavan sisäasiainministeriö vahvisti 15.2.1980. Kaava sisältää virkistys-, 

suojelu- ja turvetuotantoalueet sekä eräitä maa- ja metsätalousalueita. Vahvistettuun kaavaan sisältyy maaalueita 

noin 54.000 hehtaaria ja vesialueita 5.000 hehtaaria vastaten noin 3% koko Pohjois-Savon pintaalasta. 

Pohjois-Savon 2. seutukaava vahvistettiin ympäristöministeriössä 24.5.1985. Kaava sisältää taajamatoimintojen, 

teollisuuden, liikenteen, teknisen huollon alueet sekä osan maa- ja metsätalouden ja erityistoimintojen 

alueista. Kaava sisältää aluevarauksia yhteensä noin 35.000 hehtaaria eli vajaat 2 % koko Pohjois- 

Savon pinta-alasta. 

Pohjois-Savon 3. seutukaava vahvistettiin ympäristöministeriössä 16.6.1989. Kaava sisältää mm. harjunsuojelu-, 

maa-ainestenotto- sekä maa- ja metsätalousalueita, kyläalueita, kalastuksenhoidon aluevarauksia, 

alemman asteiset tiet ja vesitiet, ulkoilureitit ja teknisen huollon alueita. Kaava sisältää aluevarauksia yhteensä 

noin 67.000 hehtaaria eli noin 3,3 % koko maakunnan pinta-alasta. 

Kaikki kolme kaavaa sisältävät yhteensä noin 1.300 aluevarausta yhteispinta-alaltaan 165.000 hehtaaria eli 

noin 8,2 % maakunnan pinta-alasta. 

4. seutukaava- ja maakuntakaavavaihe laaditaan seutukunnittain. Ensimmäinen seutukunnittainen kaava laadittiin 

Varkauden seudulle, toinen Koillis-Savoon, kolmas Sisä-Savoon ja nyt käsillä oleva kaava käsittää Ylä- 

Savon eli Iisalmen, Keiteleen, Kiuruveden, Lapinlahden, Pielaveden, Sonkajärven, Varpaisjärven ja Vieremän 

kuntien alueet. 

Ylä-Savon seudun maakuntakaava on sitä edeltäneiden em. seudullisten seutukaavojen tavoin luonteeltaan 

ajantasakaava. Kaavassa on ajantasaistettu aiempien seutukaavojen aluevaraukset. Hyväksyessään Ylä- 

Savon seudun maakuntakaavan maakuntavaltuusto myös kumoaa Pohjois-Savon seutukaavan (1., 2. ja 3. 

seutukaava) Ylä-Savon alueelta. Uusia aluevaraustyyppejä ovat maakuntakaavassa retkisatamat, kallioalueet, 

perinnemaisemat, virkistyskalastus- ja erämatkailualueet , käytöstä poistetut kaatopaikat ja pilaantuneet 

maa-alueet. Tämän lisäksi kaavassa on yhdistetty eräitä sisällöllisesti toisiaan lähellä olevia maankäyttöluokkia. 

Ylä-Savon seudun maakuntakaava koostuu kaavakartasta (mk 1:125 000) merkintöineen, merkintöihin liittyvistä 

kaavamääräyksistä sekä kaavaselostuksesta. Kaavamerkintöjen selitykset ja kaavamääräykset ovat 

selostuksen liitteessä 1. Maakuntakaavan aluevarausluettelo on liitteessä 2.

1.2 LAATIMISORGANISAATIO JA HALLINNOLLINEN KÄSITTELY 

2 

Maakuntakaavan laatimista on ohjannut maakuntakaavatoimikunta, joka on Ylä-Savon yhteistyötoimikunta 

täydennettynä kuntien luottamusmiesedustuksella silloin, kun yhteistyötoimikunta on käsitellyt seutukaavoitukseen 

liittyviä asioita. Maakuntakaavatoimikunta on kokoontunut kolmesti. Toimikunnan kokoonpano on seuraava: 

puheenjohtaja, kunnanjohtaja Ari Hukkanen, Vieremä 

kaupunginjohtaja Martti Harju, tekninen johtaja Lauri Törönen, toimitusjohtaja Pirjo Rytkönen, Iisalmi, 

kunnanjohtaja Eero Ryhänen, kv pj Kaisa Raatikainen, varalla khj Reijo Myyryläinen, Keitele, 

kaupunginjohtaja Timo Halonen, vj Pentti Remes, varalla Eero Piippo, Kiuruvesi 

kunnanjohtaja Kari Virranta, kv. pj. Ilmi Sutinen, Lapinlahti, 

kunnanjohtaja Juha Valkama, kh. pj. Timo Laukkanen, Pielavesi, 

kunnanjohtaja Simo Mäkinen, Sonkajärvi, kh 1vpj. Eino J. Nenola, Sonkajärvi, 

vs. kunnanjohtaja Heikki Airaksinen/kunnanjohtaja Seija Heinänen, kv pj Reijo Voutilainen, Varpaisjärvi, 

kh pj. Väinö Vidgren, Vieremä, 

toiminnanjohtaja Reijo Keränen, Aluekehityssäätiö 

toiminnanjohtaja Jouko Pennanen, Ylä-Savon talousalueen liitto 

sihteeri, EU-koordinaattori Riitta Topelius-Tuomainen, Iisalmen kaupunki 

Kuntien, viranomaisten ja Pohjois-Savon liiton väliseksi yhteistyöelimeksi ja työn käytännön valmistelua varten 

on muodostettu virkamiehistä koostuva maakuntakaavatyöryhmä. Työryhmä on kokoontunut seitsemän kertaa. 

Työryhmän kokoonpano on seuraava: 

puheenjohtaja, suunnittelupäällikkö Martti Salminen, Pohjois-Savon liitto 

kaupungingeodeetti Juhani Räisänen, kaupunginarkkitehti Raimo Saarenvirta( -1998), yleiskaavatutkija Jukka 

Virtanen (1999-), ympäristönsuojelupäällikkö Osmo Koivistoinen (Iisalmen seudun kansanterveystyön ky) 

Iisalmi, 

rakennustarkastaja Kalle Hokkanen, Keitele, 

kaavoitus- ja mittausteknikko Tapani Turunen, Kiuruvesi, 

mittausteknikko Jukka Tervonen, Lapinlahti, 

kunnaninsinööri Veli Toivainen, Pielavesi 

tekninen johtaja Vesa Pallonen (-1998), kunnaninsinööri Jari Sihvonen (1999-) Sonkajärvi, 

rakennustarkastaja Seppo Riekkinen, Varpaisjärvi, 

kunnanrakennusmestari Raimo Ikola, Vieremä, 

aluepäällikkö Pentti Järvenpää, Järvi-Suomen merenkulkupiirin Kuopion aluetoimisto 

rakennusmestari Pertti Martikainen, insinööri Esko Tolvanen, Savo-Karjalan tiepiiri 

alueidenkäyttöpäällikkö Erkki Remes, Pohjois-Savon ympäristökeskus 

kalastusbiologi Timo Takkunen, Kuopion maaseutuelinkeinopiiri 

suunnitteluinsinööri Jouko Kohvakka, Pohjois-Savon liitto 

sihteeri, maakuntasuunnittelija Seppo Laitila, Pohjois-Savon liitto 

Ylä-Savon seudun maakuntakaava oli 1.12.1999 - 16.1.2000 nähtävillä rakennuslain mukaisena Ylä-Savon 

seutukaavaluonnoksena. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää maakuntakaavalta seutukaavaa selkeämmin 

suunnittelun painottumista ylikunnallisiin tarpeisiin. Kesken kaavoitusprosessin ei ollut kuitenkaan mielekästä 

muuttaa suunnittelumenetelmää, joten maakuntakaavaehdotus viimeisteltiin seutukaavaluonnoksesta seutukaavan 

suunnittelumenetelmin laadittuna ja entisin merkinnöin. Tällä menettelyllä Kuopion kaupunkiseudun 

ulkopuoliset, jo laaditut seutukaavat ovat yhteismitallisia Ylä-Savon seudun maakuntakaavan kanssa. Kaavaselostukseen 

on ehdotusvaiheessa kuitenkin tehty täsmennyksiä ja täydennyksiä maankäyttö- ja rakennuslain 

periaatteiden mukaisesti. Tästä siirtymävaiheen menettelystä sovittiin ympäristöministeriön edustajien 

kanssa 8.2. ja 2.10.2000 käydyissä neuvotteluissa. Maakuntahallitus hyväksyi 20.11.2000 Ylä-Savon seudun

3 

maakuntakaavaehdotuksen asetettavaksi nähtäville 18.12.2000 - 31.1.2001. Viranomaisneuvottelu järjestettiin 

27.3.2001. Maakuntahallitus hyväksyi 21.5.2001 maakuntakaavan maakuntavaltuuston käsiteltäväksi. Maakuntavaltuusto 

hyväksyi 11.6.2001 Ylä-Savon seudun maakuntakaavan ja kumosi Pohjois-Savon seutukaavan 

maakuntakaava-alueen osalta. Maakuntahallitus hyväksyi 20.5.2002 vastineet YM:n pyytämiin lausuntoihin 

ja yhteen valtuuston päätöksestä tehtyyn valitukseen. Ympäristöministeriö vahvisti maakuntakaavan ja 

seutukaavan kumoamisen 9.4.2003 ja hylkäsi valituksen. Ympäristöministeriön vahvistamispäätöksestä tehtiin 

kaksi valitusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus antoi 28.4. 2004 päätöksensä valituksesta. 

Toinen, yksityisen maanomistajan tekemä Pörsänmäen - Lampaanjärven erämatkailualuetta koskeva 

valitus hylättiin. Pohjois-Savon liiton tekemän, Maaselkä–Kiuruvesi–maantien 7693 tieluokkaa koskevan 

valituksen osalta KHO palautti asian uudelleen ympäristöministeriön valmisteltavaksi. Ympäristöministeriö teki 

1.6.2005 tieluokkaa koskevan uuden vahvistamispäätöksen, jossa tien seututieluokka jätettiin edelleen vahvistamatta, 

kuten 9.4.2003 tehdyssä päätöksessä. Tieluokka jäi siten seutukaavan mukaiseksi kokoojatieksi. 

Tästä päätöksestä ei valitettu ja maakuntakaava tuli lainvoimaiseksi koko kaava-alueen osalta. 

1.3 VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET 

Uuden maankäyttö- ja rakennuslain 3. luvussa säädetään valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista. Lain 24 

§:n mukaan maakuntakaavoituksessa on huolehdittava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioonottamisesta 

siten, että edistetään niiden toteuttamista. 

Valtioneuvosto on hyväksynyt valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet 30.11.2000. Päätöksen mukaan tavoitteet 

tulevat voimaan 1.6.2001. Päätöksen voimaantullessa valmisteilla oleva kaava voidaan hyväksyä päätöksen 

estämättä 31.12.2001 mennessä, mikäli kaavaehdotus on asetettu julkisesti nähtäville ennen päätöksen 

voimaantuloa. 

Ylä-Savon seudun maakuntakaavaehdotus on ollut nähtävillä 18.12.2000 - 31.1.2001 välisen ajan. Kaava 

voidaan hyväksyä maakuntavaltuustossa 31.12.2001 mennessä valtioneuvoston päätöksestä huolimatta. 

Ylä-Savon maakuntakaavan laatiminen on aloitettu aikaisemmin rakennuslain mukaisena seutukaavaprosessina 

ja pohjautuu siten samoihin kestävän kehityksen, ympäristövaikutusten huomioon ottamisen ja hyvän 

suunnittelukäytännön menetelmiin, jotka uudessa maankäyttö- ja rakennuslaissa ovat saaneet osallistuvan ja 

vuorovaikutteisen prosessin muodon. Ylä-Savon maakuntakaavan laatimisprosessia ei ole maankäyttö- ja 

rakennuslain siirtymäsäännösten perusteella tarvinnut organisoida uudestaan lain 8 luvun vaatimusten pohjalta. 

Valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet eivät myöskään koske laatimisprosessia, vaan kaavan sisällöllisiä 

tavoitteita, jotka myös seutukaavaprosessissa ovat olleet hyvän suunnittelukäytännön mukaisesti suunnittelutyön 

tavoitteina. 

Kaavassa esitetyt kohteet, aluevaraukset ja merkinnät edistävät perinteisen maakunnallisen suunnittelun tapaan 

alue- ja yhdyskuntarakenteen kehitystä, kulttuuri- ja luonnonperinnön turvaamista sekä kestävää virkistysalueiden 

ja luonnonvarojen käyttöä. Kaavassa on myös esitetty toimivat yhteys- ja energiahuollon verkostot. 

Kaavan tulkinta sille asetettujen tavoitteiden mukaan ei käytännössä voi johtaa tilanteeseen, jossa valtakunnallisten 

tavoitteiden toteuttamisen edistäminen olisi ristiriidassa maakuntakaavan toteuttamisen kanssa.

4 

2. L Ä H T Ö K O H D A T 

2.1 LUONNONOLOT JA YMPÄRISTÖ 

Aluekuvaus 

Yleispiirteiltään Ylä-Savo on pinnanmuodoiltaan vaihtelevaa ja melko runsasjärvistä seutua. Epätasaista kallioperää 

peittää pääasiassa tiivis pohjamoreeni, minkä johdosta kuusikot ovat metsämaisemassa yleinen näkymä. 

Soita esiintyy eniten alueen alueen pohjoisosissa. Ylä-Savon keski- ja eteläosissa laajat suot ovat harvinaisia. 

Luonnonmaantieteellisessä aluejaossa Ylä-Savon katsotaan kuuluvan kahteen laajempaan aluekokonaisuuteen. 

Vieremän pohjoisosat, Sonkajärven koillisosat ja Rautavaara kokonaisuudessaan kuuluvat ns. 

Suo-Suomeen. Eteläiset osat Ylä-Savoa kuuluvat ns. Järvi-Suomeen. 

Kallioperä ja pinnanmuodot 

Ylä-Savon alueen kallioperä voidaan karkeasti jakaa kahteen osaan. Iisalmen reittivesistön idänpuoliset osat 

kuuluvat pääasiassa pohjagneissialueeseen, jossa on graniittijuonia. Siellä täällä on gabro, anortosiitti ja peridotiitti 

esiintymiä (esim. Iisalmessa, Vieremällä ja Sonkajärvellä). Tämä itäinen puolisko edustaa erittäin vanhaa 

(n. 2800 milj.vuotta) kallioperän aluetta. Ylä-Savon länsiosat, ts. Iisalmen reittivesistön länsipuoli kuuluu 

nuorempien kivilajien alueeseen. Sen läpi kulkee ns. Savon liuskejakso, joka edustaa Svekokarjalaisen vuorijonovyöhykkeen 

(n. 1800 milj.vuotta) juuriosia. Tämä aikoinaan Alppien kaltainen vuorijono on syntynyt poimuttumalla 

itäpuolen kestävää ja vanhaa kallioperää vastan. 

Kahden erityyppisen kallioperän, vanhan ja nuoren, kohtaaminen Ylä-Savon keskiosissa (Kiuruveden karttalehdellä) 

aiheuttaa rikkonaisuutta pinnanmuodoissa, melkoisia korkeusvaihteluita (paikoin jopa yli 100 m) ja 

kalliopaljastumia. Tähän vaikuttaa myös kallioperässä oleva murtumavyöhyke, joka kulkee alueen läpi Laatokka-Perämeri 

linjassa. Kivien rikkonaisuuden vuoksi niiden laajamittainen hyötykäyttö esim. rakennuskivimateriaaleiksi 

on ongelmallista (Ylä-Savon rakennus- ja teollisuuskivivarat 1987). Myös malmimineraalien 

suhteen alue on toistaiseksi osoittautunut köyhäksi. 

Ylä-Savon alueen suurpinnanmuodostusta voidaan verrata loivamuotoiseen rypyläpohjaiseen vatiin. Koillisessa 

ja idässä vadin reunan muodostaa maanselkä, jonka takana avautuu Pohjois-Karjalan ja Kainuun seudut. 

Luoteessa ja lännessä reunana on Suomenselkä, joka erottaa Ylä-Savon Pohjanmaasta. Vadin keskellä yli 

100 metriä reunojen vedenjakaja-alueita alempana on Porovesi, joka kerää korkeampien reuna-alueiden vedet. 

Etelässä reunat puuttuvat ja vedet virtaavat vapaasti kohti Kallavettä ja Saimaata. Korkeammat reunaalueet 

jakautuvat ylängöiksi, jotka työntyvät ympäristöään korkeampina kohti Ylä-Savon keskiosia. Siellä ne 

toimivat paikallisina vedenjakajina. Lännessä Suomenselästä erkanee Pielaveden ja Kiuruveden rajamailla 

kulkeva Savonselkä, joka toimii Iisalmen Poroveden ja Pielaveden vesistöjen vedenjakajana. Idässä, Laakajärven 

luoteispuolelta, eroaa Maanselästä Karjalan selkä. Sen korkeammat maat suuntautuvat kohti etelää, 

Varpaisjärven ja Lapinlahden välimaille, erottaen Poroveden vedet Syvärin vesistä. Myös pienpiirteissään pinnanmuodosto 

on epätasaista. 

Maaperä 

Erilaiset moreenit ovat selvästi yleisin maalaji Ylä-Savon alueella. Savo onkin maamme moreenisin maakunta. 

Kun jäätiköt sulivat Ylä-Savosta, jättivät ne moreenilastinsa verhoamaan maankamaraa. Moreenia kerrostui 

kallioperän kohoumien päälle tavallisesti vähemmän kuin laaksoihin. Ylä-Savossa esiintyvä moreeni on pääasiassa 

pohjamoreenia, joka on kerrostunut kallioperän muotoja verhoavaksi peitemoreeniksi tai jään liikkeen 

mukaan suuntautuneiksi pitkänomaisiksi harjanteiksi, drumliineiksi. Jonkun verran esiintyy myös ablaatiomo-

5 

reenia eli pintamoreenia, joka on syntynyt jäätikön sulaessa paikalleen jäätikön sisällä ja päällä olleesta aineksesta. 

Moreenien pintaosiin on myös kehittynyt eroja eri vesivaiheiden huuhtoessa mäkien rinteitä. Yleisesti puhutaan 

esimerkiksi ns. vaaramoreeneista tai moreenikalotista, joilla tarkoitetaan veden koskemattomien mäkien 

tai vaarojen huuhtoutumattomia, hikeviä savipitoisia moreeneja. Ylä-Savon alueella on melko laajoja ns. supra-akvaattisia 

eli veden koskemattomia alueita, joilla esiintyy tiivistä huuhtoutumatonta pohjamoreenia. Suurin 

osa Ylä-Savosta on kuitenkin subakvaattista eli veden koskemaa aluetta. Tällaisilla alueilla moreenien pintaosista 

on huuhtoutunut hienompia aineksia (mm. savea ja silttiä), jolloin yleensä jäljelle jää soraisempi ja kivisempi 

moreeni. 

Ylä-Savossa on melko vähän huomattavia reunamuodostumia, mikä osoittaa jään sulamisen edenneen suhteellisen 

nopeasti. Huomattavin reunamuodostuma on Siilinjärveltä Pielavedelle tulevan harjun yhteydessä, 

missä lähellä Pielaveden kirkonkylää ovat Karhukankaan ja Pukarankankaan suuret reunamuodostumat. Muita 

reunamuodostumiksi luokiteltuja, mutta edellisiä kooltaan vaatimattomampia, maaperäkerrostumia ovat 

esim. Pielaveden Pajuskylän kaakkoispuolella Harjupään muodostuma sekä Kiuruveden Raskeenperän muodostuma. 

Eräänä yhteisenä piirteenä Ylä-Savon alueen harjuille on niiden esiintyminen kallioperän ruhjeen yhteydessä. 

Kallioperässä olevat ruhjeet ovat olleet sulavesille luonnollisia kulkureittejä silloin, kun ruhje on ollut saman 

suuntainen jäätikön etenemisen kanssa. Ruhjeen jatkona olevia harjukerrostumia tavataan Ylä-Savon itäosissa 

veden koskemattomilla seuduilla, esim. Haataistenjärven kaakkoispäässä ja Ylä-Keyrittyjärvellä. 

Ylä-Savon dyynit esiintyvät pääosin harjualueilla. Niitä on esim. Vieremän pohjoisosissa Rokulan alueella sekä 

Marttisjärven seudulla. Varpaisjärven ja Rautavaaran rajalla sijaitsevalla Huuhkajan harjudeltta-alueella esiintyy 

myös huomattavia kerrostumia. Pienempiä yksittäisiä dyynejä on esim. Sukevan Venäänjärven lähistöllä 

oleva Kauniskankaan dyyni. 

Meri- ja järvikerrostumat ovat Ylä-Savon keskiosien maaperälle tunnusomaisia. Ne eivät ole puhdasta savea, 

vaan hiesun ja saven sekoituksia. Saven osuus lajitteessa on kuitenkin sen verran suuri, että kerrostumat 

luetaan geo-luokituksessa saviin kuuluviksi. Savikerrostumat sijoittuvat Ylä-Savon keskiosien alaville seuduille. 

Ne noudattavat Poroveden vesistön rantamia Kiuruvedelle, Vieremälle ja Sonkajärvelle päin. Jonkun verran 

niitä on myös Pielaveden rannoilla, mutta huomattavasti pienialaisempina kerrostumina. Savikoiden esiintymisellä 

ja muinaisilla korkeilla vesivaiheilla on selvä yhteys. 

Kasvillisuus ja eläimistö 

Ylä-Savo kuuluu kasvimaantieteellisesti eteläboreaalisen ja keskiboreaalisen vyöhykkeen rajamaille. Täällä 

eteläinen lajisto alkaa selvästi vähentyä ja pohjoinen kasvilajisto vastaavasti lisääntyä. Monet eteläiset putkilokasvilajit 

saavuttavat Ylä-Savossa pohjoisimman sijaintinsa. Kun alueen eteläosissa esiintyy noin 80 eteläiseksi 

luonnehdittavaa putkilokasvia, on niitä pohjoisosissa vain vajaat 60. Kalliolan kasvimaantieteellisessä aluejaossa 

Ylä-Savo jakautuu kahteen kasvillisuusalueeseen: Järvi-Suomeen ja Pohjanmaan-Kainuun alueeseen. 

Rajaviiva on vedetty kulkemaan Iisalmen tienoilta kohti Syvärin vesistöä. 

Ylä-Savo kuuluu maamme viljavimpien metsämaitten seutuihin. Keskimäärin OMT-tyypin ja MT-tyypin (lehtomaisia 

sekä mustikkatyyppi) eli paraskasvuisia metsämaita on yli puolet maa-alasta. Lehdot ja lehtomaiset 

metsämaat keskittyvät Ylä-Savon keskiosiin. Ns. Kuopion lehtokeskuksesta yltää lehtomainen alue aina Vieremälle 

saakka. Paikoin lehtomaiset metsät muodostavat jopa yli puolet metsäalasta, näin on esim. Sonkajärven, 

Iisalmen ja Vieremän rajamailla Vänninmäellä, Nälkömäellä, Lumimäen ja Mäkikylän seuduilla.

6 

Yleisin metsätyyppi lähes koko Ylä-Savon alueella on kuitenkin mustikkatyyppi (MT) eli tuore kangasmetsä. Se 

muodostaa yli 45% kasvullisen metsämaan alasta muutamia seutuja lukuun ottamatta. Vain Rautavaaralla ja 

Sonkajärven pohjois- ja koillisosissa sen osuus jää alle 35%:n. Kuivia ja kuivanpuoleisia kangasmetsiä (VT, 

CT ja CIT) esiintyy runsaimmin Sonkajärven pohjoisosissa ja Rautavaaralla, missä ne muodostavat kolmanneksen 

kasvullisen metsämaan alasta. Vähiten niitä on Ylä-Savon keskiosien lehtomaisella alueella, missä 

näiden huonotuottoisimpien metsämaiden osuus jää alle 20%:n. Männyn esiintyminen noudattaa selvästi em. 

luokkien esiintymistä. 

Lähes 40% koko Ylä-Savon maa-alasta on suota. Soiden sijainti painottuu pääasiassa alueen pohjoisosiin, 

sekä Suomenselän ja Maanselän vedenjakaja-alueille. Ylä-Savon soissa vaikuttaa kaksi suokasvillisuustyyppiä. 

Pohjoiseen mentäessä eteläsuomalainen keidassuotyyppi vaihettuu Pohjanmaan aapasuotyyppiin, samalla 

suot muuttuvat myös laaja-alaisemmiksi ja tyypiltään nevamaisiksi, karuiksi ja harvapuustoisiksi. Yli 60% 

Ylä-Savon soista on ojitettu, minkä vuoksi rämeiden osuus etenkin runsassoisilla alueilla on huomattavasti 

lisääntynyt. 

Ylä-Savon eläimistössä on vaikutteita siperialaisesta ja eurooppalaisesta faunatyypistä. Ylä-Savon alueella 

alkaa eläimistön vaihettuminen eteläsuomalaisesta pohjoissuomalaiseksi lajistoksi, jossa juuri siperialainen 

eläinaines muodostaa valtaosan lajeista. Linnustossa eteläisen aineksen osuus on vielä hallitseva, sillä pohjoista 

lintuainesta on vain muutama prosentti koko lajistosta. 

Vesistöt 

Vaikka Ylä-Savo katsotaan luonnonmaantieteellisesti vielä pääosiltaan kuuluvan Järvi-Suomeen, poikkeaa se 

jo selvästi vesistöjen suhteellisessa vähäisyydessä varsinaisesta Järvi-Suomesta. Ylä-Savon ja etenkin sen 

pohjoisemman puoliskon seudut muodostavat Järvi-Suomen suurvesistöjen pohjoisimmat latvavesistöt. Kuten 

latvavesistöt yleensäkin, ovat seudun järvet pieniä ja jokia ja puroja on runsaasti. Alueen vesistöt luetaankin 

suurmaisematyyppijaossa jokireitistöiksi. Järviketjuihin katsotaan kuuluvan vain Porovesi, Pielavesi ja Nilakka. 

Ylä-Savosta laskee vesiä kahden suuren järven, Saimaan ja Päijänteen eli Vuoksen ja Kymijoen reitin kautta 

Suomenlahteen. Näiden kahden päävesistön vedenjakaja kulkee Ylä-Savossa Kiuruveden ja Pielaveden rajamailla. 

Ylä-Savon vesistöille on ominaista järvien mataluus ja vesien tummuus. Vain Pielavesi ja Nilakka muodostavat 

poikkeuksen edullisempaan suuntaan. Vesistöjen tumman, humuspitoisen luonteen määräävät luonnonolosuhteet. 

Vedet saavat alkunsa Ylä-Savon pohjoisilta reunaosilta, jotka ovat erittäin suovaltaisia seutuja. 

Soisilta valuma-alueilta kerääntyvät valuvedet antavat humuspitoisen leimansa koko seudun vesistöihin. Vesistöjen 

käyttökelpoisuusluokituksessa, joissa arviointiasteikko on 1-5 (erinomainen - huono), saavat Ylä- 

Savon vesistöt pääasiassa arvon 3 (tyydyttävä) tai jopa 4 (huono), kuten Kiuruveden reitin useat järvet. Veden 

laadultaan hyviksi (2) luokitellaan vain Pielaveden ja Nilakan vesialueita. Luokitus perustuu vesistöistä mitattuihin 

ominaisuuksiin sekä vesien eri käyttömuotojen edellyttämiin laatuvaatimuksiin. 

Alueen pohjavesivarat ovat jakautuneet varsin epätasaisesti. Merkittävimmät varat ovat Riistaveden, Siilinjärven, 

Lapinlahden, Iisalmen ja Vieremän kautta kulkevalla harjujaksolla. Huomattavia pohjavesimääriä esiintyy 

niinikään Pielaveden länsiosassa. Pohjois-Savon niukoista pohjavesivaroista sijaitsee Ylä-Savon alueella merkittävä 

osa. Ylä-Savon sekä kallio- että maapohjavesien koostumus edustaa maamme sisäosien keskimääräisiä 

arvoja. Poikkeavuutta havaitaan lähinnä tavallista suuremmissa rautapitoisuuksissa, mikä vaikeuttaa pohjavesien 

hyväksikäyttöä vedenhankinnassa. 

Lähde: Jukka Bisi 1988. Ylä-Savon luonto ja sen kehittymisen taustatekijöitä. Ylä-Savon instituutti. Tutkimusraportti 

1988/2.

7 

2.2 KAAVOITUS 

Ylä-Savossa on 1., 2. ja 3. seutukaavan aluevarauksia 80 000 ha eli 10 % alueen pinta-alasta. Aluevarauksittain ja kunnittain seutukaavan aluevaraukset on esitetty taulukossa 

2.2/1. Huhtikuussa 2001 oikeusvaikutteinen taajamayleiskaava oli Keiteleen, Lapinlahden ja Vieremän kirkonkylissä, Iisalmen ydinkeskustassa ja 

Paloisvuorella sekä Sonkajärven taajamassa ympäristöineen ja Sukevalla. 

Oikeusvaikutteiset (ov) tai laadittavana (laatimispäätös tehty) olevat rantaosayleiskaavat (8.2000): 

Iisalmi: Nerkoonjärvi (ov), Porovesi - Haapajärvi (ov), Iijärvi, Kilpijärvi, Vedenpäänlahti - Laasonlahti 

Keitele: Nilakka - Koutajärvi (ov) 

Kiuruvesi: Kiuruvesi - Niemisjärvi, Koskenjoki - Niemisjärvi 

Lapinlahti: Onkivesi - Nerkoojärvi (ov) 

Pielavesi: Hirviniemi (ov), Sammalisenniemi (ov), Pielavesijärvi (ov), Säviän osayleiskaavan muutos (ov) 

Sonkajärvi: Itä-Sonkajärvi (ov, osittain), Nurmijoki (ov, ositttain) 

Vieremä: Rotimo - Marttisenjärvi (ov), Iijärvi-Vieremänjärvi - Vieremänjoki (ov), Valkeiskylä 

Rakennuskaavoja ja asemakaavoja on keskustaajamissa. Vahvistettuja rantakaavoja Ylä-Savossa oli huhtikuussa 2001 29 kpl. 

Rantojen kaavoitustilannetta on tarkasteltu myös luvussa 3.10 Rantarakentaminen. 

Taulukko 2.2/1 

Seutukaavojen aluevaraukset, ha 

Merkintä A T VI 1 VI 2 LO LL ER 1 EO ER ET SU SU 1 MM 2 MM 2.1 MM 2.2 MT MT 1 MY ah Yhteensä 

Uusi merkintä A T VL VR RM LL EO 1 EO ER ET SU SL MU MU MU MT MT 1 MY ah 

Iisalmi 1 135 225 200 100 200 149 7 275 90 40 924 2 000 8 780 14 125 

Keitele 200 56 37 14 750 152 193 96 530 157 100 180 2 465 

Kiuruvesi 420 160 60 4 185 70 23 1 091 78 120 730 11 600 18 537 

Lapinlahti 373 47 54 230 139 80 47 277 4 30 2 222 3 185 88 304 7 080 

Pielavesi 404 35 32 136 1 718 250 102 269 317 442 483 2 260 68 36 6 552 

Sonkajärvi 337 60 3 369 500 2 859 460 4 266 317 4 125 36 16 329 

Varpaisjärvi 220 280 93 77 1 104 108 8 390 233 416 2 929 

Vieremä 170 720 1 120 440 193 98 95 7 350 1 014 252 11 452 

YHTEENSÄ 3 259 523 323 720 150 220 11 852 1 293 982 47 5 971 1 780 4 306 1 516 255 5 855 37 690 1 539 1 188 79 469

8 

2.3 ALUERAKENNE 

2.3.1 VÄESTÖ JA ELINKEINOT 

Kokonaisväestö 

Ylä-Savon väestö väheni 1970-luvulla yhteensä n. 5.700 henkilöllä sekä 1980-luvulla n. 950 henkilöllä. Vuosina 

1990-1999 Ylä-Savon väestö on vähentynyt n. 3.800 henkilöllä. 

Taulukko 2.3.1/1 

Kunnittainen väestönkehitys 

1970 1980 1990 1995 1997 1998 1999 

Iisalmi 20 371 22 648 23 979 24 042 23 772 23 612 23 389 

Keitele 3 709 3 346 3 309 3 201 3 086 3 044 3 005 

Kiuruvesi 13 357 12 030 11 415 11 179 10 851 10 595 10 503 

Lapinlahti 8 318 7 679 8 070 8 051 7 985 7 924 7 882 

Pielavesi 9 441 7 439 6 677 6 508 6 287 6 170 6 059 

Sonkajärvi 8 319 6 716 6 030 5 671 5 605 5 498 5 396 

Varpaisjärvi 4 708 3 713 3 499 3 460 3 333 3 298 3 271 

Vieremä 6 171 5 134 4 799 4 637 4 553 4 514 4 457 

YHTEENSÄ 74 389 68 705 67 758 66 749 65 472 64 655 63 962 

Muuttotase on Ylä-Savossa ollut viime vuosina negatiivinen ja muuttotappiot ovat olleet kiihtymässä. 

Vuonna 1999 Tilastokeskuksen laatiman kunnittaisen väestöennusteen mukaan Ylä-Savon asukasluku olisi 

v. 2010 n. 57.900 asukasta, v. 2020 n. 54.500 asukasta. Väestömäärä vähenee kaikissa alueen kunnissa. 


Kunnittainen väestöennuste 

Alue 1998 1999 2000 2005 2010 2015 2020 

Iisalmi 23612 23472 23338 22708 22189 21766 21411 

Kiuruvesi 10595 10399 10207 9331 8617 8034 7584 

Keitele 3044 2989 2934 2698 2520 2400 2315 

Lapinlahti 7924 7867 7811 7563 7354 7201 7101 

Pielavesi 6170 6075 5982 5547 5181 4875 4638 

Sonkajärvi 5498 5455 5414 5237 5097 4992 4907 

Varpaisjärvi 3298 3271 3241 3085 2941 2824 2740 

Vieremä 4514 4465 4418 4219 4049 3900 3791 

YLÄ-SAVO 64655 63993 63345 60388 57948 55992 54487

9 

Kuntien sisäinen väestökehitys 

Vielä 1980-luvulla kuntien keskustaajamat kasvoivat voimakkaasti myös pienemmissä kunnissa. Tältä osin 

1990-luvulla on tapahtunut muutos, sillä taajamaväestön määrä on säilynyt Ylä-Savossa 1990-luvulla lähes 

vakiona. 

Taulukko 2.3.1/3 Ylä-Savon taajamaväestö vuosina 1990, 1995 ja 1997 

Kunta 1990 1995 1997 

IISALMI 

Taajama-alueet 17390 17604 17 432 

KEITELE 

Keskustaajama 1542 1538 1 482 

KIURUVESI 


LAPINLAHTI 

Kirkonkylä 4051 4066 4 014 

Alapitkä 369 428 466 

PIELAVESI 


SONKAJÄRVI 

Kirkonkylä 1773 1754 1 771 

Sukeva 654 624 594 

VARPAISJÄRVI 


VIEREMÄ 


TAAJAMAVÄESTÖ YHTEENSÄ 36341 36984 36 507 

KOKO VÄESTÖ 67758 66749 66 742 

TAAJAMAOSUUS % 53,6 55,4 54,7 

Ylä-Savossa asuvan työllisen työvoiman elinkeinorakenne poikkeaa koko maasta voimakkaasti; alkutuotannon 

osuus on n., 3,5-kertainen ja vastaavasti teollisuuden, kaupan ja liike-elämän palveluiden kohdalla ollaan keskiarvojen 

alapuolella (teollisuus 6% pienempi kuin maan keskiarvo). Alkutuotantovaltaisuus näkyy selvästi 

keskiarvoja alhaisempina BKT-indekseinä.

10 

Elinkeinot 

Kuvio 2.3. 1/1 Ylä-Savon työpaikat sektoreittain v. 1998 

4500 

4000 

3500 

3000 

2500 

2000 

1500 

1000 

500 

0 

Maa- ja 

metsätalouos 

Teollisuus 

Rakennustoiminta 

Kauppa 

Majoitus- ja 

ravitsemistoim. 

Kuljetus, varastointi 

ja tietoliikenne 

Rahoitustoiminta 

Kiinteistö- ja 

tutk.palv. 

Julkinen hall., 

maanpuol. 

Koulutus 

Terv.huolto, 

sos.palv. 

Muut yht.kunn.palv. 

Toimiala tuntematon 

Ylä-Savon keskimääräistä korkeampi työttömyysaste on osaltaan ilmausta siitä, ettei alkutuotannosta 

vapautuvien työpaikkojen tilalle ole kyetty luomaan riittävästi korvaavia työpaikkoja. 

Taulukko 2.3.1/4 Ylä-Savon työpaikat elinkeinottain 1990, 1995 sekä 1998 1 ) 

Kunta 

Alkutuotanto Jalostus Palvelut Työpaikat yhteensä 

1990 1995 1998 1990 1995 1998 1990 1995 1998 1990 1995 1998 

Iisalmi 

Kiuruvesi 

Keitele 

Lapinlahti 

Pielavesi 

Sonkajärvi 

Varpaisjärvi 

Vieremä 

1089 

1664 

398 

728 

944 

862 

582 

848 

819 

1102 

265 

534 

635 

587 

420 

654 

715 

964 

228 

466 

550 

509 

329 

568 

2988 

706 

439 

798 

289 

270 

180 

320 

2161 

420 

434 

647 

195 

197 

147 

347 

2563 

483 

433 

781 

195 

235 

241 

434 

6594 

1785 

474 

1113 

1038 

1013 

455 

576 

5510 

1828 

466 

995 

918 

872 

418 

529 

6012 

1752 

524 

1123 

953 

878 

469 

624 

10671 

4155 

1311 

2639 

2271 

2145 

1217 

1744 

8490 

3350 

1165 

2176 

1748 

1656 

985 

1530 

9290 

3199 

1185 

2370 

1698 

1622 

1039 

1626 

Ylä-Savo 7115 5016 4329 5990 4548 5365 13048 11536 12335 26153 21100 22029 

1 

) v. 1998 tieto on ennakkotieto

Taulukosta 2.3.1/5 käyvät ilmi Ylä-Savon näkökulmasta tärkeimmät työssäkäyntivirrat 

(kuntien rajat ylittävä työssäkäynti). 

Taulukko 2.3. 1/5 Työssäkäyntiliikenne Ylä-Savossa v. 1997 

11 

ASUINKUNTA: 

IISALMI 

KIURUVESI 

KEITELE 

LAPINLAHTI 

PIELAVESI 

SONKAJÄRVI 

VARPAISJÄRVI 

VIEREMÄ 

KUOPIO 

MAANINKA 

NILSIÄ 

SIILINJÄRVI 

TERVO 

VESANTO 

RAUTAVAARA 

MUU 

ALUEELLA 

TYÖSSÄKÄYVÄ 

TYÖLLINEN 

TYÖVOIMA (= 

työpaikat) 

TYÖPAIKAN 

SIJAINTIKUNTA: 

IISALMI 7535 175 8 260 36 276 22 214 119 44 7 202 8898 

KIURUVESI 82 2957 6 10 8 15 16 45 3139 

KEITELE 1010 67 11 19 52 1159 

LAPINLAHTI 86 6 1932 43 7 40 18 7 37 46 2222 

PIELAVESI 24 10 28 1526 21 14 11 38 1672 

SONKAJÄRVI 149 1365 13 58 1585 

VARPAISJÄRVI 8 30 901 11 14 10 7 18 999 

VIEREMÄ 192 49 5 33 1240 38 1557 

KUOPIO 160 59 14 167 58 14 43 18 

NILSIÄ 10 

SIILINJÄRVI 19 61 15 17 

TERVO 7 

VESANTO 

MUU 347 122 38 104 95 93 27 43 

ALUEELLA ASUVA 

TYÖLL.TYÖVOIMA 

8602 3378 1098 2565 1814 1789 1063 1550 

o) o) o) o) o) o) o) o) 

Lähde: Tilastokeskus/Työssäkäyntitilastot K120 ja K121*) Ylä-Savon alueella työssäkäyvä työllinen työvoima yht21231 

O) Ylä-Savon alueella asuva työllinen työvoima yht. 21859 


Maidonlähettäjät 

Kunta 1984 1998/1999 

Iisalmi 538 237 

Kiuruvesi 787 370 

Keitele 184 74 

Lapinlahti 358 154 

Pielavesi 463 183 

Sonkajärvi 459 188 

Varpaisjärvi 291 123 

Vieremä 454 254 

YHTEENSÄ 3534 1583

12 

2.3.2 KESKUKSET JA PALVELUT 

Kuntatason palvelut ovat kokeneet monia muutoksia Ylä-Savossa. Valtion paikallishallinnon palveluita on järjestelty 

uudelleen ja joissain tapauksissa aikaisemmista kuntatason palveluista on tullut seutukuntatason palveluita. 

Tietotekniikka ei ole pystynyt kokonaan tekemään tarpeettomaksi liikkumista, joten palvelujen hakumatkat 

ovat pidentyneet. 

Sama koskee myös kylätason palveluita. Ala-asteen kouluja säilyi vielä 80-luvulla melko hyvin, mutta 90- 

luvulla lukumäärä on pienentynyt lähes puolella. Päivittäistavarakaupat vähenivät lähes puolella niin 1980- 

luvulla kuin 1990-luvullakin. Syynä tähän on ollut kaupan rakenteen muutokset sekä myös vähenevä väestö 

maaseudulla. Iisalmeen on rakennettu suuria päivittäistavaramarketteja. Kuopioon rakennetut marketit ovat 

entisestään vähentäneet pieniä kauppoja myös Ylä-Savosta. 


Maaseutualueen peruskoulun ala-asteen koulut 

Ylä-Savossa vuosina 1982, 1992 ja 1999 

1982 1992 1999 

Iisalmi 

Kiuruvesi 

Keitele 

Lapinlahti 

Pielavesi 

Sonkajärvi 

Varpaisjärvi 

Vieremä 

13 

20 

5 

8 

14 

11 

7 

11 

12 

18 

5 

8 

12 

11 

7 

10 

10 

11 

2 

6 

7 

6 

4 

5 

YLÄ-SAVO 89 83 51 


Maaseutualueen päivittäistavarakaupat 

Ylä-Savossa vuosina 1981, 1992 ja 1997 

1982 1992 1998 

Iisalmi 

Kiuruvesi 

Keitele 

Lapinlahti 

Pielavesi 

Sonkajärvi 

Varpaisjärvi 

Vieremä 

15 

17 

6 

15 

16 

12 

7 

8 

10 

10 

4 

9 

6 

8 

6 

3 

8 

3 

2 

2 

6 

3 

4 

2 

YLÄ-SAVO 96 56 30

13 

2.3.3 ASUMINEN 

Ylä-Savon asuntokanta kuten koko Pohjois-Savon asuntokanta on vuosina 1970-90 merkittävästi määrällisesti 

kasvanut ja laadullisesti uusiutunut. 1990-luvun alussa asuntotuotannon taso palautui 60-luvun tasolle. Ilman 

voimakkaita, yleisiä kehittämistoimia asuntotuotanto2000-luvulla jäänee tätäkin alemmalle tasolle, ja painopiste 

siirtyy voimakkaasti korjaustoimintaan. 

kpl 

1000 

900 

800 

700 

600 

Muut kuin asuinrak. 

Kerrostalot 

Rivi-ja ketjutalot 

Erilliset pientalot 

500 

400 

300 

200 

100 

0 

1980 

1981 

1982 

1983 

1984 

1985 

1986 

1987 

1988 

1989 

1990 

1991 

1992 

1993 

1994 

1995 

1996 

1997 

1998 

1999* 

*) ennakkotieto 

Kuvio 2.3.3/1 Asuntotuotanto talotyypin mukaan Ylä-Savossa 1980-1999 


Asuntokanta hallintaperusteen mukaan 31.12.1998 Ylä-Savossa (asuntoja kpl) 

Omistusasunto 

Virka- ja 

työsuhdeasunto 

Vuokraasunto 

Tilap. 

asuttu/ 

asumaton 

Muu/ 

tuntematon 

Yhteensä 

Iisalmi 

Keitele 

Kiuruvesi 

Lapinlahti 

Pielavesi 

Sonkajärvi 

Varpaisjärvi 

Vieremä 

6897 

901 

3083 

2450 

1915 

1544 

1109 

1256 

131 

9 

38 

32 

22 

46 

8 

12 

2916 

284 

1017 

576 

521 

484 

232 

295 

1015 

125 

475 

369 

310 

297 

130 

269 

195 

41 

184 

113 

88 

69 

38 

93 

11154 

1360 

4797 

3540 

2856 

2440 

1517 

1925 

YLÄ-SAVON SEUTUKUNTA 19155 298 6325 2990 821 29589

14 

Kuvio 2.3.3/2 

Ylä-Savon asuntokannan talotyyppijakauma v. 1998 

Erilliset pientalot 

57 % 

Muut rakennukset 

4 % 

Rivi- ja ketjutalot 

16 % 

Kerrostalot/ muut 

as.rak. 

23 % 

Ylä-Savon asuntokanta v. 1997 oli noin 29.400 asuntoa. Pientaloissa asuntokannasta oli 73%; erillisiä pientaloja 

asuntokannasta oli yli puolet. Omistusasuntoja koko kannasta oli 65%. Tilapäisesti asuttuja, asumattomia 

ja hallintaperusteeltaan muita tai tuntemattomia oli lähes 13%. 

Vähenevänkään väestön oloissa ei Ylä-Savossa toistaiseksi ole tapahtunut asuntokannan eikä asuttujen 

asuntojen vähenemistä juuri lainkaan kuntatasolla, edes aivan viime vuosina. On kuitenkin mahdollista, että 

lähivuosina tapahtuu ns. kulminaatiopiste, jolloin asuntoja uhkaa enenevässä määrin jäädä tyhjilleen tai ainakin 

markkinatilanne ratkaisevasti muuttuu. 

Kehitys on johtanut yhä pienempään asuntokuntien keskikokoon. Väestörakenteen ikääntymisellä ja asuntokuntien 

keskikoon pienenemisellä on jatkossakin merkittäviä sosiaalisia seurauksia, samoin kuin väestön vähenemisellä. 

Taulukko 2.3.3/2 Asuntokuntien keskikoko Ylä-Savossa vv. 1990 ja 1998 

1990 1998 

Iisalmi 

Kiuruvesi 

Keitele 

Lapinlahti 

Pielavesi 

Sonkajärvi 

Varpaisjärvi 

Vieremä 

2,51 

2,67 

2,64 

2,63 

2,57 

2,81 

2,56 

2,91 

2,29 

2,40 

2,42 

2,46 

2,37 

2,51 

2,34 

2,66 

YLÄ-SAVO 2,61 2,38 

Ylä-Savon asuntokanta muodostaa merkittävän infrastruktuurin osan, jonka kunnossapidosta tulee huolehtia. 

Yksityiskohtainen kaavoitus kohdistuu yhä enemmän olemassa oleviin kaavoihin.

15 

2.3.4 LIIKENNEYHTEYDET 

Ylä-Savon tieverkon rungon muodostavat kansainväliseen TEN-tiestöön kuuluva valtatie 5 sekä valtatie 27 ja 

kantatiet 77, 87 ja 88. Kantatie 77 tunnetaan myös osana Norjan Mo i Ranasta Ruotsin ja Suomen kautta 

Venäjälle johtavaa Sinistä tietä. Vastaavasti valtatien 27 ja kantatien 87 muodostama tiejakso tunnetaan Meri- 

Karelia-tieyhteytenä. Molemmat em. tieyhteyksistä palvelevat niin matkailu-kuin myös tavaraliikenteessäkin 

maakunnan ulkopuolelle suuntautuvaa pitkämatkaista liikennettä. 

Ylä-Savon mittavalla yksityistieverkolla on merkittävä rooli yleisen tieverkon täydentäjänä. Useat yksityistiet 

palvelevat linja-autoliikennettä, koululaiskuljetuksia sekä huomattavaa läpikulkuliikennettä. Liikenteellisesti 

tärkeimpien yksityisteiden hoitoa onkin avustettu valtion toimesta. Vuoden 1996 alusta valtionavustusten määrää 

supistettiin murto-osaan aiemmasta. Tämä on merkinnyt huomattavia haittavaikutuksia haja-asutusalueen 

liikennöintiolosuhteisiin. Vaikutukset kohdistuvat erityisesti em. yleisen liikenteen toimintaedellytyksiin. 

Kuopiosta Iisalmen kautta Kajaaniin kulkeva Savon rata on yksi maamme tärkeimmistä pääradoista. VR:n 

suunnitelmien mukaan Savon radalla tullaan ottamaan jo lähi vuosina käyttöön kallistuvarunkoista, nopeaa 

junakalustoa. 

Ylä-Savon alueen laaja vesitieverkko kuuluu valtaosin Vuoksen vesistöön. Varpaisjärveä lukuun ottamatta 

kaikki alueen keskustaajamat ovat rakentuneet vesien äärelle ja vesiväylien varrelle. Tämä antaa luontaiset 

lähtökohdat alueen vesimatkailun ja teollisuutta palvelevan proomuliikenteen kehittämiselle. 

Perinteisen uiton rinnalla alus- ja proomuliikenne on vakiinnuttanut asemansa erityisesti raakapuun kuljetuksissa 

ja veneilyn sekä vesimatkailun suoritteet ovat vahvassa kasvussa. Pielaveden - Keiteleen alueella merkittäviltä 

osin tähän on vaikuttanut Keiteleen kanavan valmistuminen liikenteelle vuonna 1994. Uusi kanava mahdollistaa 

mm. kanavan eteläpuolen veneilijöiden pääsyn em. kuntien vesireiteille ja -väylille. 

Lentoliikenteen lähin vuoroliikennekenttä on Kuopion lentoasema Rissalassa. 

Tietoliikennepalvelujen tarjonnassa on tapahtunut 1990-luvulla erittäin voimakasta kehitystä. Tätä on osaltaan 

edesauttanut teletoiminnan vapautuminen. Teletoiminnan avaaminen kilpailulle on hyödyttänyt erityisesti telepalvelujen 

suurkäyttäjiä, mutta hintojen aleneminen on hyödyttänyt myös kotitalouksia. Suomi on telemaksujen 

vertailussa OECD:n toiseksi edullisin maa. 

Ylä-Savon kaikki kunnat ovat valokaapeliverkoston piirissä, mikä mahdollistaa suuria datasiirtomääriä käyttävien 

yritysten sijoittumisen mihin tahansa Ylä-Savon kuntaan. 

Matkaviestimet eli ns. käsipuhelimet ovat syrjäyttämässä kiinteään puhelinverkkoon sidotut perinteiset puhelimet. 

Matkaviestintä on teletoiminnan nopeimmin kasvava ala. Pohjois-Savossa kuten myös Ylä-Savon alueella 

on käytännössä täysin kattava NMT 450 -puhelinverkko. Ko. verkko on vähitellen jäämässä pois käytöstä ja 

se on korvautumassa GSM-verkolla. Ko. verkko kattaa jo lähes koko Ylä-Savon alueen.

3. A L U E I D E N K Ä Y T T Ö S U U N N I T E L M A 

3.1 YLEISPERIAATTEET 

16 

Ylä-Savon seudun maakuntakaava on luonteeltaan ajantasakaava, joka koostuu pääasiassa aiemmissa seutukaavoissa 

olleista aluevarauksista. Uusia aluevarausluokkia on seitsemän. Muutoksia maankäyttöluokkien 

sisällä on tehty eri syistä runsaasti. 

Kaavassa on huomioitu mm. uusimmat tiesuunnitelmat, laiva- ja veneväylä-, veneily- sekä ulkoilureittisuunnitelmat. 

Kaavassa on otettu huomioon valtakunnallisten suojeluohjelmien ja Natura 2000-ohjelman 

alueet sekä erityisesti kuntien yleiskaavoihin sisältyvät ratkaisut. Samoin kaavaan on sisällytetty eri merkinnöillä 

toteutus-, suunnittelu tai ideavaiheessa olevien matkailu- ym. hankkeiden tarvitsemat aluevaraukset. 

Kaavassa on huomioitu myös eri maankäyttöluokkien sisällä, kuten esimerkiksi pohjavesialueiden osalla, tapahtuneet 

tarkentumiset ja uudet aluevaraustarpeet. 

Kaavan aluevarausluokittelua on myös pyritty kehittämään paremmin maakuntakaavan luonteeseen sopivaksi. 

Yhdistämällä eräitä maankäyttöluokkia, kuten esimerkiksi maa- ja metsätalousvaltaisia alueita, on päästy aiempaa 

selkeämpään ja väljempään aluevarausluokitteluun. 

Koska kaava sisältää runsaasti maankäyttöluokkia, on niitä koskevia perustelutekstejä jouduttu aiempiin kaavoihin 

nähden lyhentämään ja yksinkertaistamaan. Aluevarauksia koskevat yleiset perustelut ovat kuitenkin 

säilyneet ennallaan. 

Maankäyttö- ja rakennus- ja yva-lainsäädännön tavoitteiden mukaisesti maakuntakaavassa on arvioitu aluevarausten 

taustalla olevien hankkeiden vaikutusta ympäristöön luvussa 5. 

3.2 KESKUSTATOIMINTOJEN ALUEET 

Lähtökohdat ja tavoitteet 

Keskustatoimintojen aluemerkinnällä (C) osoitetaan keskustahakuisten palvelu-, hallinto- ja muiden toimintojen 

alueita niihin liittyvine liikennealueineen ja puistoineen. Alueelle sijoittuu yleensä myös asumista. 

Suunnitteluperiaatteet 

Uudessa maankäyttö- ja rakennuslaissa keskustatoimintojen alueet saivat uudenlaista merkitystä ja sisältöä. 

Ympäristöministeriön asettaman suurmyymälätyöryhmän esitykset suurmyymälöiden perustamisen ohjaamiseksi 

saivat laissa lopullisen muotonsa. Vähittäiskaupan suuryksikkö määritellään laissa yli 2000 kerrosneliömetrin 

suuruiseksi vähittäiskaupan myymäläksi. Tällaista myymälää ei saa sijoittaa maakunta- tai yleiskaavan 

keskustatoiminnoille tarkoitetun alueen ulkopuolelle, ellei alue ole asemakaavassa erityisesti osoitettu tätä 

tarkoitusta varten. 

Maakuntakaavan keskustatoimintojen aluevaraukset ohjaavat siten suoraan uusien suuryksikköjen sijoittumista. 

Kunta voi yleiskaavalla tai asemakaavalla muuttaa sijoittumisen ohjausta, mikäli kaavan hyväksymiselle 

löytyy riittävät perusteet, eikä maakuntakaavan keskeisistä suunnitteluperiaatteista tarvitse sanottavasti poiketa. 

Ylä-Savon osalta vähittäiskaupan suuryksikköjen sijoittumisen ohjauksella on oleellista merkitystä vain Iisalmen 

kaupungin keskustatoimintojen suhteen. Ohikulkutien valmistuminen on luonut tilanteen, jossa on ajateltavissa 

mahdollista kaupallisten palvelujen hajaantumista entisen keskustahakuisuuden sijasta.

17 

Maakuntakaavan suunnitteluratkaisulla pyritään saamaan tilanne hallintaan lain tarkoittamalla tavalla. Asiasta 

on neuvoteltu Iisalmen kaavoitusviranomaisten kanssa ja ratkaisu toteuttaa myös kaupungin kaavoituksellisia 

tavoitteita. 

Varsinaisen kaupallisen keskusta-alueen lisäksi on Iisalmen kaupungin nauhamaisen luonteen johdosta pidetty 

tarpeellisena osoittaa myös pohjoinen(Prisma) ja eteläinen (Mehevä) keskustatoimintojen aluevaraus, jotka 

yhdessä kattavat kaupungin nykyiset vähittäiskaupan suuryksiköt kokonaisuudessaan. 

Alueille sijoittuvien vähittäiskaupan suuryksikköjen kokonaispinta-ala on n. 30 000 kerrosala-m 2 ja siitä myymäläpinta-alaa 

n. 23 000 huoneisto-m 2 . Varsinaisessa keskustassa on tällä hetkellä vapaata myymäläpintaalaa 

(mm. ent. Anttila, Siimeskulma, Saastamoinen) sekä uusia saneerauskohteita (meijeri), joihin voi sijoittua 

uusia suuryksikköjä maakuntakaavan ohjauksen mukaisesti. 

Aluevaraukset 

Maakuntakaavassa on osoitettu 3 keskustatoimintojen aluetta, yhteensä 

62 ha. 

Maakuntakaavamerkintä: 

C 

KESKUSTATOIMINTOJEN ALUE 

3.3 TAAJAMATOIMINTOJEN ALUEET (A) 


Taajamatoimintojen aluemerkinnällä (A) osoitetaan pääasiassa rakennusalueita (asuminen, teollisuus, palvelut), 

liikenneväyliä ja -alueita, virkistysalueita sekä taajaman arvioidun laajenemisen edellyttämiä laajennusalueita. 

Maakuntakaavassa on tavoitteena varautua taajamien kehittämiseen vuoteen 2020 siten, että taajamia 

elvytetään ja siten niiden asukasmäärää voidaan kasvattaa sekä lisäksi asutusta voidaan suunnata kokonaisuuden 

kannalta edullisimmille alueille. 

Asuntotuotannon määrä on kokenut 1990-luvun alkuvuosina suuria muutoksia, sillä vuosittainen tuotanto on 

supistunut erittäin voimakkaasti. Myös asuntotuotannon tarve on alentunut.Saavuttaessa 2000-luvulle arvioidaan 

asuntotuotannon edelleen niukkenevan. Tärkeimpänä syynä on nykyisen hyvän ja riittävän asuntokannan 

lisäksi väestön ikääntyminen ja rakenteellisista syistä johtuva väestön väheneminen. 

Maankäyttö on 2. seutukaavan laatimisen jälkeen tarkentunut kirkonkylien osayleiskaavoissa ja rakennuskaavoissa 

sekä tosiasiallisessa alueiden käytössä kuntien tahdon mukaisesti. Maakuntakaavassa käytävän 

taajamatarkastelun pohjaksi laadittiin liiton toimesta Ylä-Savoon Taajamaselvitys, jossa tarkasteltiin kuntien 

taajamaväestön kehitystä, asutuksen suuntautumista, taajamien ominaispiirteitä aina rakennusuojelua myöten 

sekä taajamien tulevia kasvusuuntia - ja tarpeita. Selvityksen laadinnan yhteydessä sekä myös sen jälkeen 

kaavaa laadittaessa käytiin kuntien kanssa neuvottelut 2. seutukaavan aikaisten taajamarajausten tarkistamisesta. 

Taulukko 3.2/1 

Asuntotuotannon määrä Ylä-Savossa vuosina 1991-1997 (asuntoja kpl) 

1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 

579 409 281 376 188 167 286

18 


Mitoituksellisesti ei 2. seutukaavan taajama-aluevarausten oleelliseen laajentamiseen ole tarvetta. Käytännössä 

kuntien taajamayleiskaavat ovat kuitenkin jo laajentuneet seutukaavan taajamarajausten ulkopuolelle. Syynä 

tähän ovat olleet kuntakeskusten kehittämisnäkökohdat. On mm. todettu, että mikäli kunnan tonttitarve 

pyrittäisiin tyydyttämään pelkästään asuinalueita tiivistämällä ja rakentamattomien tonttien rakentamiskehotuksilla, 

johtaisi se ilmeisestikin rakentamisen suuntautumiseen yhä enemmässä määrin taajamien lievealueille. 

Kuitenkin mikäli kaavojen laajentamisen sijasta taajamien ympäristönlaatua parannettaisiin ja rakentamista 

ohjattaisiin nykyisten kaavojen rakentamattomille alueille, merkitsisi se oleellisia säästöjä kunnallistekniikan, 

palvelujen ym. investoinneissa. Vastaavasti se merkitsisi eheämpää taajamarakennetta, säästöä liikennöintikustannuksissa 

ja myös viihtyisämpää asuinympäristöä. 

Aluevaraukset 

Maakuntakaavassa on osoitettu 11 taajamatoimintojen aluetta, yhteensä 4876 ha. 


A 

VUOTEEN 2020 MENNESSÄ TARVITTAVA TAAJAMATOIMINTOJEN ALUE 

3.4 TEOLLISUUSTOIMINTOJEN ALUEET (T) 


Teollisuustoimintojen alueita on aikaisemmin esitetty 2. seutukaavassa, jolloin mukana oli pääasiassa taajamien 

ulkopuolella olevia erillisiä teollisuusalueita tai taajamiin liittyviä suuria teollisuusalueita. Taajamissa olevat 

pienet teollisuusalueet sisällytettiin taajamatoimintojen A-alueisiin. 

Koska valtaosa Ylä-Savon teollisuustoimintojen alueista sijaitsee joko taajamatoimintojen alueen läheisyydessä 

tai niiden sisällä , 2.seutukaavan aikaisten teollisuusaluevarausten laajentamistarpeita sekä uusien alueiden 

muodostamistarvetta tutkittiin Taajamaselvityksen yhteydessä . 


Käytännössä laajennukset ja muutokset aikaisempiin seutukaavoihin nähden perustuvat kuntien virkamiesten 

näkemyksiin olemassa olevien teollisuusaluevarausten riittävyydestä sekä uusien perustamistarpeesta. 

Aluevaraukset 

Kaavassa on osoitettu teollisuustoimintojen alueita yhteensä 13 kpl, yhteispinta-alaltaan 1000 ha. 


T 

TEOLLISUUSTOIMINTOJEN ALUE

3.5 LIIKENNEALUEET JA -VÄYLÄT (LV, LU, LL) 

19 

Liikennemäärien kehitys erityisesti päätieverkolla oli koko 1980-luvun erittäin nopeaa. Vielä vuonna 1989 liikennemäärät 

kasvoivat 7 %/vuosi. Laskusuhdanteen vuoksi liikennemäärien kasvu taittui ja lähes pysähtyi 

vuosikymmenen vaihteessa. Taloudellisen nousukauden alkaessa 1993-94 liikennemäärät ovat jälleen lähteneet 

kasvuun. 

Ylä-Savon elinkeinoelämän kilpailukyvyn kannalta hyvillä yhteyksillä Kuopioon ja toisaalta pääkaupunkiseudulle 

on keskeinen merkitys. Vahva panostus valtatien 5 kehittämiseen on parantanut koko Ylä-Savon alueen 

tieyhteyksiä pääkaupunkiseudulle. 

Vastaavasti Savonradan perusparantamisella nopeille junille tulee olemaan suoria vaikutuksia Ylä-Savon elinkeinoelämän 

kehitykselle. 

On myös ennustettavissa, että matkailun ja erityisesti vesimatkailun ja veneilyn merkitys seutukunnan elinkeinoelämälle 

tulee 1990-luvulla ja vuosituhannen vaihteen jälkeen vahvistumaan voimakkaasti. Tämä edellyttää 

maakunnassa vireillä ja suunnitteilla olevien vesimatkailua palvelevien hankkeiden toteutumista ja niiden 

myötä Pohjois-Savon houkuttelevuuden kasvua veneily- ja vesimatkailualueena. 

Tavaraliikenteenpuolella Iisalmen väylän käyttö puutavaran proomukuljetuksissa on lisääntynyt vahvasti ja 

parantaa väylän kehittämishankkeiden toteuduttua alueen elinkeinoelämän kilpailukykyä. 

Maakuntakaavan tavoitteena on liikennealueiden ja -väylien varaamisella tukea Ylä-Savon seudun aluerakenteen 

ja elinkeinoelämän kehittämistä, turvata eri liikennemuotojen kehittämismahdollisuudet ja mahdollistaa 

näin kansantaloudellisesti järkevän työnjaon toteutuminen eri liikennemuotojen välillä. 

3.5.1 TIEVERKKO 


Ylä-Savon alueella oli vuoden 1998 lopussa yleisiä teitä 2507 km, joista valtateitä 161 km, kantateitä 151 km, 

seututeitä 316 km ja yhdysteitä 1879 km. 

Merkittävin ongelma Ylä-Savon alemmalla yleisellä tieverkolla ja yksityistieverkolla on sen kelirikkoisuus. Yleisistä 

teistä kelirikonuhanalaisia on noin 400 km. 

Tieverkon tulee tukea valtakunnan, maakunnan ja seutukunnan toiminnallista rakennetta. Seutukunnan kehitykselle 

ovat elintärkeitä sujuvat valtatietasoiset yhteydet pääkaupunkiseudun että myös Kuopion suuntaan. 

Jatkossa tulee korostumaan myös idänsuunnan yhteydet Karjalan ja Pietarin alueen taloudellisen kasvun 

myötä. 

Seutukunnan kaikkien voimavarojen, erityisesti maa- ja metsätalouden tarpeisiin tarvitaan myös riittävän tiheä, 

yleinen, kunnan sisäinen tieverkko. Maa- ja metsätalouden työpaikkojen vähenemisen vuoksi maaseudulla 

tullaan etsimään korvaavia työpaikkoja mm. pienyritystoiminnasta. Uusi yritystoiminta tuo mukanaan kuljetustarpeita 

ja edellyttää alemmalta tiestöltä ja sen kunnossapidolta riittävää tasoa. Riittävän tiheä, yleinen, kunnan 

sisäinen tieverkko ja kohtuullinen kunnossapidon taso ovat tärkeitä myös maa- ja metsätalouden kuljetusten 

vuoksi.

20 


Päätieverkolla keskeiset kehittämistarpeet ovat kantateiden 88 (Iisalmi- Raahe) sekä 77 (Siilinjärvi-Viitasaari) 

muuttaminen valtateiksi. Kantatie 88 on kahden valtakunnanosakeskuksen (Kuopio, Oulu) välinen yhteys ja 

edellyttää jo tielaitoksen luokitusohjeiden mukaankin valtatietasoista yhteyttä. Kantatie 77 on osa pohjoismaista 

Sininen tie -yhteyttä, joka tulee palvelemaan erityisesti yhteyksiä Karjalan ja Pietarin suuntaan. Sininen tie 

on jo muilta osin luokiteltu valtatieksi. 

Tieverkon toiminnallinen luokitus kuvastaa eri keskusten välisten tieyhteyksien toiminnallisia tehtäviä. Tiet 

luokitellaan toiminnallisesti seuraavalla tavalla: 

VALTATIET yhdistävät maakunta- ja ylempiluokkaisia keskuksia toisiinsa, toimivat tärkeimpinä ulkomaanliikenteen 

reitteinä sekä muodostavat maantieverkon rungon sellaisilla laajoilla alueilla, joilla muutoin olisi vain 

alempiluokkaisia teitä. 

KANTATIET yhdistävät kaupunkikeskukset tärkeimpiin liikennetarvesuuntiinsa ja täydentävät valtatieverkkoa. 

Lyhyehköt kaupunkien yhdyslinkit valtatieverkkoon luokitellaan pituudesta riippuen seutu- tai yhdysteiksi. 

SEUTUTIET yhdistävät kuntatason keskukset tärkeimpiin liikennetarvesuuntiinsa ja kytkevät merkittävimmät 

muut liikennettä synnyttävät kohteet sekä yleiset rajanylityspaikat ylempiluokkaiseen verkkoon. Valtatieluokkaisen 

moottoriväylän rinnakkaistie on yleensä seututie. 

Loput yleiset tiet ovat YHDYSTEITÄ. 

Ympäristöministeriön vahvistuspäätöksestä johtuen kaavaan jää voimaan eräiden teiden osalta Pohjois- 

Savon seutukaavan mukaiset vanhaan luokitusjärjestelmään kuuluvat kokoojatien ja seudullisen tien luokat. 

Tiehallinnon mukaan kokoojatieluokka vastaa uudessa luokituksessa likimain yhdystieluokkaa ja seudullinen 

tie seututieluokkaa. Vahvistuspäätöksen mukaan em. teiden tieluokat jäävät voimaan seutukaavan mukaisesti 

seuraavalla tavalla: 

- Mt 5572 Uitto - Pielavesi, seudullinen tie 

- Mt 5640, 5646 Vianto (Maaninka) - Lapinlahti, kokoojatie 

- Mt 5861 Takkomäki - Sonkajärvi, kokoojatie 

- Mt 5862 Poromäki - Laakajärvi, kokoojatie 

- Mt 5863 Sonkajärven kko - Sonkakoski, kokoojatie 

- Mt 5910 Vieremä–Ryhälänmäki, kokoojatie 

- Mt 7693 Maaselkä–Kiuruvesi, kokoojatie 

Aluevaraukset 

Maakuntakaavassa on esitetty valtatiet, kantatiet, seututiet ja yhdystiet yhteispituudeltaan 2602 km. Kaavaan 

sisällytetty tiestö jakaantuu eri tieluokkiin seuraavasti: 


Valtatiet Kantatiet Seututiet Seudullinen tie Kokoojatiet 

Yhdystiet 

Yhteensä 

km ha km ha km ha km ha km ha km ha km ha 

248 3720 60 750 406 4060 3 30 128 1024 1811 10866 2656 20706

21 

Kaavassa oleva tiestö on jo nykyisin olemassa. Teiden luokan muutoksesta tai muusta syystä tehtävät parannukset 

voitaneen tehdä pääosin esitettyjen linjausten puitteissa. Muutoksena nykyisiin tielinjauksiin nähden 

kaavassa on huomioitu valtatien 5 oikaisu Nerkoon kohdalla sekä kantatiellä 88 Partalan kohdalla. 

Merkittävimmät poikkeamat nykytilanteeseen nähden ovat kantateiden 77 (Sininen tie) ja 88 ( Raahe- Iisalmi) 

luokitteleminen valtateiksi. 

Maakuntakaavassa on käytetty yhdystien aluevarauksen leveytenä 60 m, kokoojatien 80 m, seututien 100 m, 

seudullisen tien 100 m, kantatien 125 m ja valtatien 150 m. Taajamarajauksen sisään jäävistä teistä kaavakarttaan 

on merkitty kunnan liikenteenhoidon kannalta tärkeimmät yleiset tiet. 

Kaavaan on sisällytetty valtatien 5 uusi linjaus Nerkoon kohdalla kokoviivalla yleissuunnitelman mukaisena. 

Partalan pohjois-puolella oleva kantatien 88 uusi linjaus on esitetty katkoviivalla tarveselvityksen mukaisena. 

Sen sijaan kantatien parantamishankkeeseen sisältyvä ns. Valkeiskyläntien liittymän mahdollinen siirto ratkaistaan 

yleiskaavatyön yhteydessä eikä maakuntakaavassa siihen ole otettu kantaa. Lisäksi kaavaan on sisällytetty 

eritasoliittymät yleissuunnitelmien ja tarveselvitysten mukaisina. 

Maakuntakaavamerkinnät (alueilla, joita merkinnät koskevat, on voimassa rakentamista koskeva rajoitus, MRL 

33 § / RL 27). 

VALTATIE 

KANTATIE 

SEUTUTIE 

SEUDULLINEN TIE 

KOKOOJATIE 

YHDYSTIE 

ERITASOLIITTYMÄ 

OHJEELLINEN/VAIHTOEHTOINEN TIELINJAUS 

Vanhan luokituksen mukaiset kokoojatiet ja seudulliset tiet on merkitty kaavaan mustalla, kun taas uuden luokituksen 

mukaiset tieluokat punaisella värillä. 

3.5.2 RAUTATIET 


Ylä-Savon kautta kulkee Savonrata ja siitä erkaneva ratayhteys länteen Ylivieskan suuntaan. Savonrata on 

yksi maamme tärkeimmistä pohjois-etelä-suuntaisista pääradoista. Radalla on sekä henkilö- että tavaraliikennettä. 

Iisalmi - Ylivieska rata on tärkeä tavaraliikenteen yhteys palvellen mm. transitoliikennettä. Rata on 

myös henkilöliikenteen käytössä. 


Ylä-Savon rataverkolla tehtävät parannustoimet liittyvät lähinnä tasoristeysten poistoon ja rataverkon sähköistämiseen. 

Em. lisäksi rataverkolla tullaan toteuttamaan junien automaattinen kulunvalvonta(JKV). Parantamistoimilla 

ei ole vaikutusta aluevarauksiin. Tarvetta rataverkon laajentamiseen esim. teollisuuden tarpeiden johdosta 

ei ole ilmennyt.

22 

Aluevaraukset 

Savonrata on merkitty seutukaavaan pääradaksi sen liikenteellisen merkityksensä vuoksi. Siitä erkaneva Ylivieskaan 

johtava rata on kaavassa myös päärata-merkinnällä. 

Nykytilanteeseen nähden kaavassa ei esitetä Sonkajärven Pyöreäjärven kohdalla olevaa pienehköä rataoikaisua 

lukuun ottamatta muita uusia rataverkkoa koskevia aluevarauksia tai muutoksia. 

Maakuntakaavan raideliikenteen aluevaraukset poikkeavat rata-alueen leveyden osalta kaavamerkintöjen 

mukaisista alueista. Seutukaavan rataa koskevan aluevarauksen leveys on 100 metriä. Raideliikenteen aluevarauksia 

kaavassa on yhteensä 145 km ja 1450 ha. 

Rataverkon toiminnallinen luokitus perustuu aiempiin vahvistettuihin seutukaavoihin. Tarvetta luokituksen 

muuttamiseen ei ole olemassa. 

Maakuntakaavamerkinnät (alueilla, joita merkinnät koskevat, on voimassa rakentamista koskeva rajoitus, 33 §). 

PÄÄRATA 

SUUNNITELTU RATALINJAUS 

3.5.3 VESILIIKENNE (LV, LU) 

Ylä-Savon vesireitistö kuuluu pääosin Vuoksen vesistöalueeseen. Pielaveden ja Keiteleen sekä vähäisiltä osin 

myös Kiuruveden järvialueet kuuluvat Kymijoen vesistöalueen latvaosaan. Sulkukanavien yhdistämä väyläverkosto 

ulottuu jo nyt tai lähitulevaisuudessa kaikkien Ylä-Savon kuntien alueelle. Iisalmesta Kiuruvedelle vesitieyhteyden 

avaavan Saarikosken museokanavan rakennustyöt käynnistyivät vuonna 1998 ja valmistuvat 

vuonna 2001. Varpaisjärven Syvärinjärven Kallaveteen yhdistävän Juankosken kanavan rakennustyöt käynnistyvät 

vuonna 2000 ja päättyvät vuonna 2002. 

Väylästön rungon muodostavat Vuoksen vesistön puolella ns. Iisalmen väylä sekä Kymijoen vesistön puolella 

Pielavedelle johtava pääväylä. Pääväyliä täydentävät alueella olevat sivuväylät ja venereitit. 

Puutavaraa uitetaan sekä Iisalmen että Keitele - Pielaveden pääväylillä. Kuopion - Iisalmen pääväylällä uiton 

rinnalle on noussut puutavaran proomu-kuljetus. Pitkillä matkoilla uitto tullee säilyttämään asemansa. 

VÄYLÄT 


1980-luvulla alkanut erittäin voimakas vesiliikenteen kehitys taantui 90-luvun alkupuolella laskusuhdanteesta 

johtuen. 1990-luvun loppupuolella kehitys on kääntynyt jälleen kasvuun ja on saavuttanut lamaa edeltäneen 

tason. Pielaveden - Keiteleen alueella Keiteleen kanavan valmistuminen on lisännyt kiinnostusta veneilyn ja 

vesimatkailun kehittämiseen osana alueen matkailutarjontaa. Vastaavasti myös Iisalmen Runnilla sijaitsevan 

Saarikosken museokanavan avautuminen liikenteelle vuonna 2001 tulee nostamaan Ylä-Savon kiinnostavuutta 

veneilyalueena. Myös muualla Ylä-Savon alueella, kuten Varpaisjärvellä Juankosken kanavan valmistumisen 

myötä, veneilyn kasvu on nähty yhtenä matkailuelinkeinoelämän kehittämiseen liittyvänä mahdollisuutena.

23 

Proomuliikenne ja uitto tarvitsevat toimintaansa varten riittävän peittävän ja tiheän väylä-, pudotuspaikka- lastauspaikka- 

ym. verkoston. Sekä tavaraliikenteen että veneilyn ja vesimatkailun kehityksen turvaamiseksi varataan 

seutukaavassa riittävä määrä alueita. 


Maakuntakaava perustuu väylä-ja reittivarausten osalta pääsääntöisesti 2.ja 3. seutukaavoihin. Väylä- ja reittiverkostoa 

täydennetään lähinnä veneilyn ja vesimatkailun tarpeista lähtien. 

Väyläluokittelu: 

Väylä/reitti Kulkusyvyys (m) Pääliikennemuoto 

II 

III 

VI 

VII 

Pääväylä 

Sivuväylä 

Venereitti 

Muu veneilyn käyttämä 

kulkutie 

> 2.4 

1.8 

1.0 - 1.8 

nippu-uitto, proomu- ja matkustajaliikenne 

nippu-uitto (rajoitettu nippukoko), matkustajaliikenne, veneily 

veneliikenne, kanoottimelonta 

kanoottimelonta 

Aluevaraukset 

Kaavaan on merkitty olemassa olevat vesiväylät ja -reitit . Rakenteilla oleva Saarikosken museokanava sijoittuu 

vanhalle paikalleen eikä aiheuta muutoksia väylästöön. Vastaavasti myös vuonna 2002 valmistuva Nilsiän 

reitin parantamishanke hyödyntää Koillis-Savon ja Ylä-Savon alueella jo olemassa olevia reittejä ja väyliä. 

Uutena aluevarauksena kaavassa on merkitty ohjeellisella katkoviivamerkinnällä Lapinlahdelle sijoittuva ns. 

Onkilahden kanava ja siihen liittyvä venereitti. Hankkeen toteuttamiskelpoisuus ja -mahdollisuudet samoin kuin 

tarkempi sijainti ratkeavat jatkosuunnittelun yhteydessä. Väyliä ja reittejä koskeva luokittelu noudattaa aiempia 

seutukaavoja. 

Maakuntakaavamerkinnät (alueilla, joita merkinnät koskevat, on voimassa rakentamista koskeva rajoitus, 33 §): 

VENE-, LAIVA- TAI UITTOVÄYLÄ JA SYVÄYS 

VENEREITTI TAI MUU VENEILYN KÄYTTÄMÄ KULKUTIE 

SUUNNITTEILLA OLEVA VENEREITTI 

SATAMAT (LV) 


Suunnittelun tavoitteena on turvata vesiliikenteen toiminta- ja kehittämismahdollisuudet varaamalla tarvittavat 

alueet vesiliikenteen satama- ja laituritarpeisiin. 

Kasvava virkistysveneily edellyttää määrällisesti riittävän ja palveluiltaan tasokkaan satama- ja retkisatamaverkoston 

luomista. Retkisatamien osalta alueiden varaamiselle on perusteena kasvavan veneilyn ohella 

kesämökkien määrän voimakas lisääntyminen, mikä uhkaa jo perinteisesti veneilijöiden käytössä olevia rantautumispaikkoja.

24 

Tavaraliikenteen puolella lähtökohtana on ollut, että useissa pää- tai uittoväylän varrella sijaitsevassa kunnassa 

olisi proomujen lastauspaikka. Proomuliikenne yleistyy ja korvaa jo lähivuosina osittain uittoa. 

Ylä-Savon alueelle on laadittu Pohjois-Savon ympäristökeskuksen toimesta satama-, laituri- ja rantatutumispaikkojen 

kehittämistarvetta koskeva selvitys, joka muodostaa lähtökohdat myös maakuntakaavassa tehtäville 

veneilyä koskeville aluevarauksille. 


Satama-, laituri- ja rantautumispaikkatarpeiden tarkastelun osalta kaava perustuu Ylä-Savon retkisatamaselvityksen 

tuloksiin. Lisäksi osa kaavan retkisatama- ja rantautumispaikkavarauksista perustuu alueelle laadittuihin 

osayleiskaavoihin sekä kuntien tekemiin esityksiin. Tavaraliikenteen puolella aluevaraukset perustuvat 

pääsääntöisesti 2.ja 3. seutukaavoihin ja koskevat proomuliikenteen lastaus- ja purkupaikkoja. 

Satamaluokittelu 

I Syväsatama 

II Teollisuussatama tai -laituri, muu lastinkäsittelypaikka 

III Koti-ja käyntisatamat 

IV Kalastussatama tai -laituri 

II luokan satamat ja laiturit: 

Teollisuussatama 

- suurimmissa taajamissa ja teollisuuslaitosten yhteydessä 

- sisältää riittävän laitteiston laivojen huoltamiseksi sekä jätehuollon 

- sisältää vähintään kaksi laituripaikkaa 

Teollisuuslaituri 

- taajamissa ja teollisuuslaitosten yhteydessä 

- sisältää korkeintaan kaksi laituripaikkaa 

Muu lastinkäsittelypaikka 

- käytetään pääasiassa massatavaran (esim. sora, turve) kuljetuksessa 

- ei edellytä erityisiä laiturirakenteita vaan usein jyrkkä rantapenger on riittävä 

III 

luokan veneilyä ja vesimatkailua palvelevat satamat ja laiturit: 

Käyntisatamat 

Vierassatama 

- laituri/laitureita 

- palveluvarustukseltaan monipuolinen ja korkeatasoinen satama lähinnä 

vierasveneiden ja matkustajalaivojen tarpeisiin 

- sataman palvelutaso määräytyy käyttötarpeen mukaan sisältäen kuitenkin 

vähintään seuraavat palvelut: kauppa tai elintarvikekioski, juomavesi, veneille 

tarkoitettu polttoaineen jakelu, talousjätehuolto, öljyjätehuolto, käymälä, puhelin, 

suihku tai sauna 

- sijaitsee usein matkailukeskuksen välittömässä läheisyydessä 

Palvelusatama 

- pääasiassa polttoaine- ja elintarviketäydennyksiä varten varattava satama 

- talousjätehuolto, puhelin 

- sisältää vähintään kaksi seuraavista palvelumuodoista: kauppa, juomavesi 

tai polttoainejakelu 

- sisältää 5-20 laituripaikkaa 

Yleinen laituri/matkailupalvelualueen vieraslaituri

Kotisatamat 

25 

Rantautumispaikka/retkisatama 

Tarkoitettu veneilijöiden levähdys- ja yöpymispaikaksi. 

Retkisatamissa varustus vaihtelee kohteittain sisältäen esim. seuraavia rakenteita: 

laituri, veneluiska, nuotiokehä, laavu/nuotiokatos, käymälä, jäteastia. Rantautumispaikoissa 

ei ole välttämättä varustusta. 

- Laituri tai poiju 

- talousjätehuolto 

- pääasiassa alueen oman veneilyn tarpeisiin 

- sisältää tapauksesta riippuen yhden tai useamman vierasvenepaikan ja sijaitessaan 

laivaväylän varrella mahdollistaa matkustajalaivan kiinnittymisen 

Aluevaraukset 

Venevalkama 

- pääasiassa alueen oman veneilyn tarpeisiin 

- luonnonrantainen varustelematon 

Maakuntakaavaan on merkitty kohdemerkinnällä yhteensä 75 satamaa ja laituria. 


LV SATAMA TAI LAITURI (rakentamisrajoitus, 33 §) 

UITON TOIMINTAPAIKAT (LU) 


Suunnittelun tavoitteena on turvata uiton toiminta- ja kehittämismahdollisuudet varaamalla uiton käyttöön tarvittava 

määrä alueita pudotus- ja jäälleajopaikoiksi, suojasatamiksi ja käsittelypaikoiksi. 


Maakuntakaavassa tarkistetaan aiempien kaavojen aluevaraukset nykyisten uittosääntöjen mukaisiksi. Toisin 

sanoen maakuntakaavan aluevaraukset perustuvat vesioikeuden päätöksen mukaiseen uittosääntöön. 

Aluevaraukset 

Kaavaan on merkitty nippujen pudotuspaikat, jäälleajopaikat, suojasatamat ja käsittelyalueet. Uiton toimintapaikkoja 

on kaavassa yhteensä 5 kpl (kuvio 3/3). 

Maakuntakaavamerkintä ja -suositus: 

LU UITON TOIMINTAPAIKKA (rakentamisrajoitus, 33 §) 

Suositus, nippujen pudotuspaikat (LU): 

Toiminnasta aiheutuvan meluhaitan vuoksi ei 200 metriä lähemmäksi pudotuslaituria tulisi sallia muuta kuin 

uittoon ja vesiliikenteeseen liittyvää rakentamista. 

3.5.4 LENTOLIIKENNE (LL, EL) 


Ylä-Savon aluetta palvelee säännöllisessä vuoroliikenteessä Kuopion lentoasema. Iisalmen pohjoispuolella 

sijaitseva Partalan kenttä samoin kuin Kiuruveden kenttä palvelevat lähinnä harrastustoimintaa. Sonkajärven

26 

kenttä palveli aikaisemmin metsälannoituslentoja. Tulevaisuudessa kentällä voi olla merkitystä alueen matkailun 

edistämisessä. Vieremän kirkonkylän pohjoispuolella oleva lentokoneiden varalaskupaikka palvelee sekä 

siviili- että sotilasilmailun tarpeita. 

Ilmailuhallituksen käyttämän luokituksen mukaan kentät jaetaan eri toiminnallisiin luokkiin seuraavasti: 

Keskusluokka Kenttäluokka Tasokuvaus 

A, B, C, D1 

D2 - D3 

(F2 - D3) 

D3 

(D3, E1 - E2) 


Lentoasema 

Kevytliikennekenttä 

Pienkonekenttä 

Soveltuu aikataulunmukaiseen lentoliikenteeseen raskailla 

monimoottorisilla lentokoneilla sekä näkö- että mittarisääolosuhteissa 

Soveltuu taksilentoliikenteeseen kaksimoottorisilla potkurija 

suihkukoneilla. Päivä- ja yölentotoimintaa. Kiitotie 30x14- 

50 m, päällystetty 

Soveltuu taksilentotoimintaan pienillä lentokoneilla, lentokoulutukseen, 

harrasteilmailuun sekä erityispalvelusten suorittamiseen 

kuten etsintä-, pelastuspalvelu-, sairaankuljetusja 

kulovalvontalennot. Päivälentotoimintaa. Kiitotie minimi 

15x600 m, päällystetty 

Maakuntakaava perustuu lentoliikennettä koskevien aluevarausten osalta 2. Ja 3. Seutukaavoihin. Varausten 

rajauksia tarkistetaan muuttuneiden olosuhteiden mukaisiksi. 

Aluevaraukset 

Maakuntakaavaan on merkitty taksi- ja liikelentotoimintaan soveltuva kenttä Iisalmen Partalaan (LL 21.900 

Iisalmen lentokenttä) ja pienkonekentät Kiuruvedelle (LL 23.900 Kiuruveden kenttä) ja Sonkajärvelle (LL 

26.900 Sonkajärvi-Jyrkkä -lentokenttä). Lisäksi kaavaan on merkitty ohjeellisella katkoviivamerkinnällä Vieremän 

varalaskupaikka lentoliikenteen erityisalueena, el 28.905 Vieremä. 

Maakuntakaavamerkinnät ja -määräys: 

LL LENTOKENTTÄ (rakentamisrajoitus, 33 §) 

el LENTOLIIKENTEEN ERITYISALUE, ohjeellinen rajaus 

Suositus: 

Ennen rakennusluvan myöntämistä Puolustusvoimille on varattava mahdollisuus lausunnon antamiseen. 

3.5.5 TIETOLIIKENNE 


Sähköisen tietoliikenteen piiriin luetaan puhelin-, radio-, radiopuhelin-, televisio-, lennätin (telex-) ja dataliikenne. 

Tiedonsiirtoverkoista on laajin puhelinverkko. Varsinaisen puhelinliikenteen lisäksi puhelinverkkoa käytetään 

moniin muihinkin tarkoituksiin, kuten esimerkiksi telex- ja dataliikenteeseen ja ohjelmansiirtoon. Lisäksi 

puhelinverkon yhteyksiä käyttävät erilaiset kiinteästi kytketyt asiakasverkot. Omat erillisverkkonsa on mm. 

rautateillä, puolustuslaitoksella ja ilmailuviestinnällä. Yksisuuntaisen tiedonsiirron suurin verkko on yleinen

27 

radio- ja TV-verkko. Sähköisistä viestimistä on voimakkaimmin kasvanut matkapuhelinviestintä. Tämä on merkinnyt 

mittavan linkkimastoverkoston rakentamista. Vuoden 1999 alussa NMT 450 ja NMT 900 -verkko kattoivat 

jo koko alueen ja GSM-puhelinverkko on lähes koko alueella. Sähköinen tietoliikenne tapahtuu joko kaapelien 

tai avojohtojen tai linkkitekniikan avulla. Ylä-Savon kaikki kaupunki- ja kuntakeskukset ovat jo ISDNverkon 

piirissä. Sonera ja IPY tarjoavat lisäksi maakunnallisen alueverkon kautta erittäin tehokkaita ADSLyhteyksiä 

toistaiseksi vain taajamissa. Jatkossa nähdään tärkeänä, että kouluja opetustoimen vaatimukset 

tietoliikenneväylien kapasiteetille ja kattavuudelle tulevat tietoliikenneverkkoja suunniteltaessa riittävästi huomioiduiksi. 

Tietoliikenteen kehitys on ollut viime vuosikymmeninä sekä liikennemäärillä että tietoliikenneverkoston kapasiteetilla 

ja laadulla mitaten arvaamattoman nopeaa. Kehityksen ovat mahdollistaneet teknologian ja sen myötä 

mm. automaation nopea edistyminen. Tietoliikenteen kehitys jatkuu voimakkaana koko suunnitteluajanjakson 

ajan. Odotettavissa on, että pääosa Suomen tilaajakeskuksista ovat jo vuonna 2007 suurikapasiteettisten, 

reaaliaikaisten tiedonsiirtoyhteyksien piirissä. 


Aluevarauksia eri asteisissa kaavoissa edellyttävät puhelinkeskukset, kaapelireitit, radiolinkit jne. Maakuntakaavassa 

on tarpeen huomioida erityisesti jo olemassa olevien kaukopuhelinyhteyskaapelien sijoittuminen. 

Uudet rakennettavat ns. valokaapelit tullaan sijoittamaan tiealueelle, jolloin ne eivät edellytä erillisen aluevarauksen 

tekemistä. 

Aluevaraukset 

Ylä-Savon alueella olevat ja sinne rakennettavat valokaapelit sijoittuvat tiealueelle eivätkä edellytä aluevarausta 

maakuntakaavaan. Alueella ei ole myöskään muita tietoliikenteen rakenteita, jotka edellyttäisivät aluevarauksen 

tekemistä. 

Ylä-Savon maakuntakaava noudattaa sisällöltään tietoliikenteen osalta 2. seutukaavaa. 

3.6 MAA- JA METSÄTALOUSVALTAISET ALUEET (MU, MT, ah, MY) 

3.6.1 MAA- JA METSÄTALOUSVALTAISET ALUEET, ULKOILUN OHJAAMISTARVETTA TAI YMPÄ- 

RISTÖARVOJA (MU) 


MU-alueiden varaaminen maakuntakaavassa perustuu näkemykseen ulkoilualuejärjestelmästä, jossa varsinaisten 

virkistysaluevarausten lisäksi osoitetaan luonnonarvoiltaan merkittäviä ja/tai virkistyksen kannalta 

kiinnostavia metsätalousvaltaisia alueita taajamien ulkopuolelta. MU-aluevarausten pääosa oli jo Pohjois- 

Savon seutukaavassa. Muut aluevaraukset perustuvat yleiskaavoihin ja niiden luontoselvityksiin, kuntien esityksiin 

ja pienvesiselvitykseen (kts. 6 kirjallisuus). 

Merkinnän tarkoituksena on säilyttää alueet metsätalousvaltaisina, edistää alueiden maisemallisten ja ympäristöarvojen 

säilyttämistä ja hoitoa. Rantojen suunnittelussa ja rakennuslupamenettelyssä olisi aluevarauksilla 

harkittava tavanomaista tarkemmin mitoitusta ja rakennuspaikkojen sijoittelua.

28 


Merkinnällä on osoitettu pääasiassa mannerrannoilla ja saarissa olevia metsätalousvaltaisia alueita, jotka on 

tarkoitettu maa- ja metsätalouden harjoittamiseen, mutta joilla on ympäristöarvoja ja jotka voivat olla ulkoilun ja 

rantarakentamisen kannalta kiinnostavia. Kyseiset alueet eivät ole yleensä niin runsaassa ulkoilukäytössä kuin 

varsinaiset virkistysalueet, mutta näillekin alueille saattaa olla aiheellista suunnitella ulkoilun ohjaamistarpeen 

vuoksi ulkoilureittejä tukialueineen ja rantautumispaikkoja veneilyn ohjaamiseksi. Mahdolliset reitit arvioidaan 

voitavan toteuttaa nykykäytännön mukaisesti sopimusmenettelyllä. Rantautumispaikkojen tarve ja yksityiskohtainen 

sijainti selvitetään yleiskaavoituksen yhteydessä. Merkittävimmät rantautumispaikat on osoitettu maakuntakaavassa. 

MU- merkinnällä on myös osoitettu alueita, joiden luonnonsuojelu- ja maisemallisiin arvoihin 

tulisi metsänhoidossa kiinnittää huomiota. Näitä ovat maisemallisesti ja luonnonoloiltaan arvokkaat metsät ja 

pienvedet ranta-alueineen. Talaskankaan Natura-alueen metsälailla toteutettava osa on kaavassa MUaluevarauksena. 

Aluevaraukset 

Muuta maakuntaa vähäisempien vesistöjen, pienempien suhteellisten korkeuserojen ja alhaisen väentiheyden 

takia alueita on vähemmän kuin muualla Pohjois-Savossa. Merkittävimmät alueet ovat jo Pohjois-Savon seutukaavassa 

osoitettu laaja Nurmijoen erämatkailualue sekä Pielavesijärven saaristo. Molemmat alueet sekä 

useimmat muut ranta-alueita käsittävät MU-aluevaraukset ovat jo yleiskaavoitettuja, jolloin alueiden käyttö 

perustuu maakuntakaavaa yksityiskohtaisempaan kaavaan. MU-alueita on maakuntakaavassa 16 kpl, yhteensä 

6900 ha. Aluevarausluettelossa on esitetty varauksen pääasiallinen tarkoitus ja alueen yksityiskohtaisemman 

kaavoituksen tilanne. 

Maakuntakaavamerkintä, -määräykset ja -suositus: 

MU 

MAA- JA METSÄTALOUSVALTAINEN ALUE, ULKOILUN OHJAAMISTARVETTA 

TAI YMPÄRISTÖARVOJA 

Suunnittelumääräys: 

Alueenkäytön suunnittelussa on maa- ja metsätalouden ohella erityisesti otettava huomioon alueeseen liittyvät 

ympäristöarvot ja ulkoilunäkökohdat. 

Loma-asunnot on sijoitettava ryhmiin siten, että ne eivät olennaisesti muuta maisemaa ja että rakentamattomaksi 

jää riittävän suuria yhtenäisiä ranta-alueita. 

Suositus: 

Rakentamisessa on otettava huomioon alueen ympäristöarvot ja ulkoilukäytön tarpeet. Rakentamisella ei saa 

vaikeuttaa alueen maa- ja metsätalouskäyttöä. 

Metsänhoidossa olisi noudatettava Metsäkeskus Tapion ja metsähallituksen metsänhoitosuosituksia ja -ohjeita 

erityisesti teiden ja ulkoilureittien varsilla sekä ranta-alueilla. 

3.6.2 MAA- JA METSÄTALOUSALUEET (MT) 


Maakuntakaavan aluevarausten tavoitteena on luoda edellytykset alueella harjoitettavan maa- ja metsätalouden 

jatkumiselle ja kehittymiselle varaamalla tuotantoalueita ja pyrkimällä estämään muusta alueidenkäytöstä 

mahdollisesti aiheutuvia haittoja.

29 

2. seutukaavassa olivat mukana maa- ja metsätalouden erityisalueet (MT). Mukana olivat opetus-, tutkimus- ja 

jalostustoiminnan alueet sekä sellaiset maa- ja metsätalousalueet, joiden suojaaminen muilta maankäyttömuodoilta 

(esim. taajamatoiminnat) katsottiin tarpeelliseksi. 

3. seutukaavassa olivat mukana hyvät peltoalueet (MT 1), joiden säilyminen viljelyksessä haluttiin turvata. 

Lähtökohtana MT1-alueiden varaukselle olivat alueet, joilla on runsaasti laatuluokaltaan erittäin hyviä peltoalueita. 

Rajausten perustana on maatilahallituksen suorittama peltoinventointi (1975). Mukaan otettiin lähinnä 

IA-luokan pellot ja niistä yhtenäiset suuret aluekokonaisuudet. 

Maakuntakaavaa varten ei ole tehty erillisselvityksiä MT-alueiden tarkistamiseksi. 


MT- ja MT1-aluevarausmerkinnät on maakuntakaavassa yhdistetty yhdeksi luokaksi. Muutoin aluevaraukset 

perustuvat 2. ja 3. seutukaavoihin. 

Aluevaraukset 

MT-alueita on kaikkiaan varattu kaavaan 49 000 ha. Eniten aluevarauksia on Kiuruvedellä ja Vieremällä. Keiteleellä 

ei ko. aluevarauksia ole, koska ko. kunnassa peltokuviot eivät pinta-alansa puolesta täytä asetettuja 

kriteereitä. Aluevarauksia on yhteensä 93 kpl. Kunnittaisen luettelon mukaan aluevarauksia on lukumääräisesti 

enemmän, koska alue voi sijoittua useamman kunnan alueelle ja on mukana usean kunnan luettelossa. 


MT 

MAA- JA METSÄTALOUSALUE 

Suositus: 

Alueet tulisi ensisijaisesti säilyttää maa- ja metsätalouskäytössä. Maa- ja metsätalousalaan liittyvän opetus- ja 

tutkimustoiminnan toimintaedellytyksiä ei tule heikentää. Taajarakentamista ei tulisi sallia, hajarakentaminen 

(myös tiet ja sähkölinjat ym.) tulee sijoittaa niin, ettei pirstota yhtenäisiä peltoalueita eikä muutoin heikennetä 

viljelyolosuhteita. 

3.6.3 HARJU- JA KALLIOMAISEMA-ALUEET (MY, ah) 


Harju- ja kalliomaisema-alueiden tarkastelun taustalla on maa-aineslain voimaantulon vuonna 1982 synnyttämä 

tilanne, jossa kunnanhallitukset ovat joutuneet harkitsemaan maa-ainesten ottamismahdollisuuksia 

tapauskohtaisesti maisemallisten ja ekologisten seikkojen perusteella. Lain soveltaminen vaatii tuekseen 

paitsi kunnallista myös seudullista arviointia. 

Harjualueet, joilla suunnittelutyö on tehty, ovat GTK:n "Sora- ja hiekkavarojen arvioinnin" määrittelemät 

alueet. Aluevarauksia ei ole esitetty näiden ulkopuolelle, vaikka maisemat ovatkin aina laajempia kokonaisuuksia. 

Em. GTK:n tekemää arviointia on tarkennettu alueen kuntien ja Pohjois-Savon liiton toimeksiannosta 

kesällä 1996 Ylä-Savon maa-ainesinventoinnin avulla. Tutkimuksen tuloksia on käytetty perusteena 

kaavan aluevarausten käyttötarkoituksen muutoksia harkittaessa ja rajauksia täsmennettäessä.

30 

Kallioalueiden osalta tarkastelu on kohdennettu niihin alueisiin, jotka ovat nousseet esille GTK:n vuonna 1992 

tekemässä kallioalueinventoinnissa sekä vuonna 1996 Keran, GTK:n ja Savon Liiton käynnistämässä rakennuskivi-inventoinnissa. 

Rakennuskivi-inventointihanke päättyi vuonna 1999. Kallioalueiden suojelullisten tarpeiden 

osalta seutukaavan tarkastelu perustuu Suomen ympäristökeskuksen vuonna 1996 ja 1997 tekemiin 

kallioalueinventointeihin. 

Sekä harju- että kallioalueiden suojelutarpeiden arviointi ja aluerajausten muutokset tukeutuvat Pohjois-Savon 

ympäristökeskuksen, kuntien, Geologisen tutkimuskeskuksen ja Savon Liiton edustajien yhdessä tekemiin 

maastokäynteihin. 


Maakuntakaavan aluevarausten periaatteet noudattavat 3.seutukaavassa olleita periaatteita. Alueiden rajauksia 

ja käyttötarkoituksia on tarkistettu em. selvitysten pohjalta. Alueet on jaettu suojeluarvonsa puolesta kahteen 

luokkaan: MY ja ah-alueet. 

MY-alueella tarkoitetaan aluetta, jolla maa-ainesten otosta ilmeisesti aina aiheutuisi maa-aineslain 3.1§:n mukaisia 

seurauksia eli kauniin maisemakuvan turmeltumista tai em. luonnonarvojen tuhoutumista. Merkinnän 

tarkoittamia ympäristöarvoja ovat maa-aineslain kannalta harjuihin ja kallioihin liittyvät kauniit maisemakuvat, 

luonnon merkittävät kauneusarvot sekä erikoisten luonnonmuodostumien kokonaisuudet. Näillä alueilla ei tulisi 

suorittaa maa-ainesten ottoa lainkaan lukuun ottamatta kotitarveottoa ja vanhojen ottoalueiden maisemointia, 

sillä ottamisesta ilmeisesti aina aiheutuisi maa-aineslain 3.1 §:n mukaisia seurauksia eli kauniin maisemakuvan 

turmeltumista tai em. luonnonarvojen tuhoutumista. Merkintänä on käytetty maa- ja metsätalousvaltaisen 

alueen merkintää, sillä alueet ovat nykyään ja säilyvät jatkossakin lähinnä maa- ja metsätalouskäytössä ja 

suojelu kohdistuu pääasiassa maaperän muotoihin. 

Arvokkaiksi maisemiksi (ah) on merkitty sellaiset alueet, joilla maa-ainestenotosta saattaa aiheutua 

maa-aineslain 3.1§:n mukaisia seurauksia. ah-alueilla voi maa-ainestenotto olla mahdollista. Se edellyttää 

kuitenkin tapauskohtaista selvittämistä. Mahdollinen maa-ainestenotto arvokkailla maisema-alueilla asettaa 

aina erityiset laatuvaatimukset maa-ainestenoton ja sen jälkihoidon suunnittelulle. 

ah-alueiksi on merkitty esim. kallioalueita, joilla on nähty olevan jossain määrin suojelutarvetta, mutta joiden 

tarkempi suojelullisen merkityksen arviointi edellyttää lisäselvityksiä. Merkintä mahdollistaa jatkoselvitysten 

perusteella joko evätä tai mahdollistaa maa-ainestenoton. 

Kaavassa maa-ainesten ottoon varattuja EO-alueita on käsitelty kohdassa 3.10 Erityistoimintojen alueet. 

Arvokkaat maisemat (ah) on kaavassa merkitty osa-aluemerkinnällä. Merkintä ilmaisee, että myös mahdollisten 

aikaisempien suojelu- tai muiden varausperusteiden lisäksi alueella on maa-aineslain 3§:n tarkoittamia 

maisemaan liittyviä arvoja 

Aluevaraukset 

MY-aluevarauksia on yhteensä 12 kpl ja niiden pinta-ala on 1800 ha. 

Valtakunnallisen harjunsuojeluohjelman kohteista sisältyy kaavaan MY-merkinnällä Hällämönharju Vieremältä. 

Arvokkaiksi maisemiksi merkittyjä alueita on seutukaavassa 12 kpl.

31 

Maakuntakaavamerkinnät ja -määräykset ja -suositus: 

MY 

MAA- JA METSÄTALOUSVALTAINEN ALUE, YMPÄRISTÖARVOJA OMAAVA ALUE 


Alueen maankäyttöä suunniteltaessa on maa- ja metsätalouden ohella erityisesti otettava huomioon maaperän 

ja maiseman suojelunäkökohdat. 

Suositus: 

Rakentamisella ei saa huonontaa alueen maisemallisia arvoja. Ennen rakentamiseen ryhtymistä maakunnalliselle 

liitolle on varattava mahdollisuus lausunnon antamiseen. 

Metsänhoidossa tulisi noudattaa yleisiä maisemanhoidollisia periaatteita ja suosia metsän uudistamista luontaisesti 

samalla noudattaen metsänhoitoviranomaisten asiassa antamia hoito- ja suojeluohjeita. 

ah 

ARVOKAS HARJU- TAI KALLIOMAISEMA-ALUE, ohjeellinen rajaus, jolla maa-ainesten ottamisesta 

saattaa aiheutua maa-aineslain 3.1§:n mukaisia seurauksia. 


Alueen maankäyttöä suunniteltaessa tulee erityisesti ottaa huomioon harjualueen maisemalliset arvot ja harjumuodostuman 

luonteenomaiset piirteet, ympäröivä vesi- tai kulttuurimaisema sekä pohjaveden suojelu 

Suositus: 

Rakentamisella ei saa huonontaa alueen maisemallisia arvoja. 

3.7 KYLÄALUEET (AT) 


Kyläalueita käsiteltiin 3. seutukaavassa, jossa AT-merkinnällä osoitettiin alueita, joilla sijaitsee tai joille suunnitellaan 

maaseudun peruspalveluita ja joita voidaan pitää sopivina rakentamisalueina myös muuta kuin varsinaista 

maa- ja metsätaloutta varten. 

Ylä-Savon seudun maakuntakaavaa varten ei ole tehty kyläalueita koskevaa erillisselvitystä, koska kylä- ja 

asutusrakenteen tarkastelu tehdään myöhemmin erikseen omana työnään koko maakuntaa koskevana. Siksi 

Ylä-Savon seudun maakuntakaavan kylämerkinnät ovatkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta 3. seutukaavan 

mukaisia. 

Kyläalueilla ei normaali rakennusmaan tuottamisjärjestelmä - kunta hankkii maan ja rakennuskaavoittaa sen - 

toimi, koska näin usein luodaan pieniä "kaupunginosia" keskellä maaseutualuetta. Parempi menettely on 

yhteistyössä kunnan, kyläläisten ja maanomistajien kanssa laatia kyläsuunnittelun rinnalla osayleiskaavoja, 

joissa varaudutaan vähitellen tapahtuvaan rakentamiseen ottaen huomioon mahdollisuudet tonttikohtaiseen 

jätevesien käsittelyyn. Kulttuuriympäristön laatu on eräillä kyläalueilla merkittävä vetovoimatekijä. Tämän 

vuoksi kulttuuriympäristön huomioiminen on välttämätöntä kylää kehitettäessä. Kyläsuunnitteluun tuleekin 

kytkeä kiinteänä osana myös kulttuuriympäristön hoito-ohjelman laatiminen. Alueet tulee siis suunnitella ympäristöolosuhteista 

ja kylän perinteestä lähtien. Rakennusjärjestyksen määräykset tulee sovittaa valittuun 

ratkaisuun.

32 


Kylät, joille on laadittu osayleiskaava (Nerkoo), on rajattu osa-aluemerkinnällä. Rajausperusteena ovat lähinnä 

osayleiskaavan A-alueet ja niiden sijoittuminen sekä tilastollisen taajama-alueen rajaus. Muut kylät on esitetty 

kohdemerkinnällä. Kylän merkki on sijoitettu kartalle yleensä palvelujen perusteella, merkintä on kuitenkin 

luonteeltaan informatiivinen eikä osoita tarkkaa kylän paikkaa. 

Kylät jakaantuvat suunnittelutarpeen mukaan kolmeen luokkaan: 

1 Kylät, joilla on osayleiskaava. Suositellaan kulttuuriympäristön hoito-ohjelman laatimista. 

2 Kylät, joille suositellaan osayleiskaavan ja kulttuuriympäristön hoito-ohjelman laatimista. 

3 Kylät, joiden maankäyttöä ohjataan kyläsuunnitelmien ja kulttuuriympäristön hoito-ohjelman 

laadinnan kautta. 

Aluevaraukset 

Kyläalueita on osoitettu maakuntakaavassa 64. 

Maakuntakaavamerkintä ja -määräykset ja -suositukset 

AT 

KYLÄALUE, jolla sijaitsee tai jolle suunnitellaan maaseudun peruspalveluita ja jota voidaan pitää 

sopivana rakentamisalueena myös muuta kuin maa- ja metsätaloutta varten 

Mikäli kyläalue sijaitsee seutukaavan maa- ja metsätalousalueella tai sen välittömässä läheisyydessä, alueeseen 

kohdistuu seuraava suositus: 

Rakennettaessa muuta kuin maataloutta varten, ei tule vaikeuttaa maatalouden harjoittamista. Pellolle rakentamista 

tulee välttää. Rakennukset tulee sijoittaa ottaen huomioon kylärakenne ja kylän maisemallinen kokonaisuus. 

Niitä kyläalueita, joilla on osayleiskaava, koskee seuraava suositus: 

Rakentamisen tulee tapahtua osayleiskaavan mukaisesti. Osayleiskaavaa muutettaessa tulee rakennusten 

sijoittamisessa ottaa huomioon kylärakenne ja kylän maisemallinen 

kokonaisuus. Pelloille rakentamista tulee välttää. 

3.8 SUOJELUALUEET 

3.8.1 LUONNONSUOJELUALUEET (SL, S) 


Luonnonsuojelualueita tarkasteltiin 1970-luvulla laaditussa seutukaava 1:ssä. Rungon aluevarausten tarkastelulle 

muodosti Erkki Kellomäen tekemä Pohjois-Savon luonnonsuojelun perusselvitys ja alustava suunnitelma 

(Pohjois-Savon maakuntaliitto 1970). Kaikkien valtakunnallisten suojeluohjelmien periaatepäätökset on 

tehty seutukaava 1: n ehdotuksen hyväksymisen jälkeen. Ylä-Savon seudun maakuntakaavassa on osoitettu 

pääasiassa valtakunnallisesti ja seudullisesti merkittäviä kohteita. Suurin osa valtakunnallisten suojeluohjelmien 

alueista oli jo seutukaava 1:n suojelualuevarauksia. Maakuntakaavan suojelualueilla pyritään säilyttämään 

edustavia näytteitä maakunnan eri luontotyypeistä, kuten metsä- ja suoluonnosta, järvi- ja saaristoluonnosta, 

joki- ja koskiluonnosta ja harjuluonnosta sekä luonnonmaisemista. Seudulliset kohteet täydentävät koko maan 

näkökulmasta laadittujen valtakunnallisten suojeluohjelmien alueiden muodostamaa verkostoa.

33 

Valtakunnallisten suojeluohjelmien alueet Ylä-Savossa: 

Soidensuojelun perusohjelma (Valtioneuvoston päätös 1979 ja 1981): 

Saarisuo, Vieremä, Kiuruvesi 

Toukkasuo, Huttusuo, Kiuruvesi 

Talasjärvien alue, Sonkajärvi, Vieremä (Talaskankaan alue rauhoitettu erillispäätöksellä) 

Vahtisuo-Salmensuo, Sonkajärvi 

Mammonhauta, Vieremä 

Tavisuon lhm, Sonkajärvi 

Lintuvesien suojeluohjelma (Vnp 1982): 

Haukilahti-Savonselkä, Vedenpäänlahti-Säyneenluhta, Iisalmi 

Keskimmäinen-Tismiö-Ylimmäinen, Iisalmi 

Hetejärvi, Keitele 

Luupuvesi, Jokilahti, Taivallahti, Välijärvi, Yläjärvi, Kaislanen, Valkeisenjärvi, Kiuruvesi 

Niemisjärvi, Kiuruvesi 

Sulkava, Lapinlahti, Iisalmi 

Ruokosjärvi, Varpaisjärvi 

Kaatiainen, Vieremä 

Rahajärvi, Kontteroinen, Vieremä 

Harjujen suojeluohjelma (Vnp 1984) 

Hällämönharju-Valkeiskangas, Vieremä 

Lehtojen suojeluohjelma (Vnp 1989): 

Jynkänjärven lehto, Kiuruvesi 

Putousnotkon lehto, Kiuruvesi 

Hirvijärven lehto. Pielavesi 

Rantojen suojeluohjelma (Vnp 1990): 

Nilakka, Keitele 

Älänne-Tiilikanselkä, Varpaisjärvi 

Vanhojen metsien suojeluohjelma( Vnp 1996): 

Herraskallio, Kiuruvesi 

Kanervaharjun metsä, Lapinlahti 

Haasiosuo, Pielavesi 

Valkeiskylän metsä, Pielavesi 

Vehmasmäki, Pielavesi 

Ahomäki ja Lehmimäki, Sonkajärvi 

Rasimäki, Sonkajärvi 

Iso viitamäki, Sonkajärvi 

Riitamäki, Sonkajärvi 

Salmenlehto, Sonkajärvi 

Kurkisuo, Vieremä 

Naimapuron metsä, Vieremä 

Natura 2000 -ohjelma (Vnp 1998): 

Iisalmen lintujärvet, Iisalmi,lsl 

Heinä-Suvanto-Hetejärvi, Keitele, lsl 

Varisvuori-Louhukangas-Saukonlähde, Keitele, lsl

Jynkänjärven ja Putousnotkon lehdot, Kiuruvesi, lsl 

Toukkasuo-Huttusuo, Kiuruvesi, lsl 

Luupuveden lintujärvet, Kiuruvesi, lsl 

Suojoen metsä, Kiuruvesi, ehdotus v. 2000, lsl 

Kuikkasuo ja Saarisuo, Lapinlahti ja Varpaisjärvi, lsl 

Hukkasuo, Lapinlahti, lsl, laajennusehdotus v.2000 

Kanervaharjun metsä, Lapinlahti, lsl 

Hirvijärven lehto, Pielavesi, lsl 

Pangansuo, Pielavesi, lsl 

Valkeiskylän ja Ventojoen metsät, Pielavesi, lsl 

Koivujoki, Pielavesi, vl 

Laakajärven metsät ja suot, Sonkajärvi, lsl 

Vahtisuo ja lähistön vanhat metsät, Sonkajärvi, lsl 

Autiosuo ja Uuranholi, Sonkajärvi, lsl 

Tavisuo, Sonkajärvi, lsl 

Kolmisoppisen suot, Sonkajärvi, lsl, vl 

Talaskangas, Sonkajärvi ja Vieremä, lsl, ml, vl 

Älänne, Varpaisjärvi, lsl, vl 

Hirvisuo, Varpaisjärvi, lsl 

Hangassuo-Karjalaisenmäki, Varpaisjärvi, lsl, mal 

Saarisuo-Kurkisuo, Vieremä, lsl, 

Mammonhauta-Rotimojoki, Vieremä, lsl 

Hällämönharju-Valkeiskangas, Vieremä, mal, vl 

Rahajärvi-Kontteroinen Vieremä, lsl, 

Kaatiainen Vieremä, lsl, 

Naimapuron metsä Vieremä, lsl, 

Joutensuo, Vieremä, ehdotus v. 2000 lsl 

Selkäsuo, Vieremä, ehdotus v.2000, lsl 

Aluevarausluettelossa (liite 2) käytetyt lyhenteet: 

sspo soidensuojelun perusohjelma 

lv lintuvesien suojeluohjelma 

hso harjujen suojeluohjelma 

lso lehtojen suojeluohjelma 

rso rantojen suojeluohjelma 

vm vanhojen metsien suojeluohjelma 

N Natura 2000 -ohjelma 

numerointi tarkoittaa ohjelmissa käytettyä numerointia 

toteutus: lsl luonnonsuojelulaki, vl vesilaki, mal maa-aineslaki, ml metsälaki 

34 

Ylä-Savon seudun maakuntakaavan laadintavaiheessa luonnonsuojelualueita on täydennetty ja tarkistettu 

seutukaavojen laadinnan jälkeen tehtyjen seuraavien luontoselvitysten perusteella: 

- valtakunnallinen lehtoinventointi 1980-luvulla, Kuopion lääninhallitus 

- kuntien luonto- ja maisemaselvitykset: 

- Raimo Pakarinen 1994. Iisalmen ja Vieremän luontoselvitys 

- Veli-Matti Väänänen 1990. Iisalmen valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluvien 

kosteikkojen linnusto ja suojeluarvo 

- yleiskaavojen luonto- ja maisemaselvitykset (yleiskaavoitustilanne luvussa 2.2 kaavoitus) 

- vanhojen metsien suojeluohjelman selvitykset 1994-95. Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri. 

- Jarmo Laitinen 1994. Luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaiden pienvesien kartoitus. Kuopion 

vesi- ja ympäristöpiiri.

35 

- Tapio Lindholm ja Outi Airaksinen (toim) 1994. Talaskankaan metsä- ja suoalueen luonnonsuojeluin 

ventoinnit. Vesi- ja ympäristöhallitus. Sarja A 177. 

- Natura 2000-ohjelman laadintaan liittyneet selvitykset 1995-96. Pohjois-Savon ympäristökeskus. 

- Kuopion luonnonystäväin yhdistyksen selvitys 1997, Keijo Savola, Olli Turunen. 

- Savon Liiton selvitys 1996, Juha Nykänen 


Seutukaava on päivitetty maakuntakaavaksi ottamalla huomioon valtakunnallisten suojeluohjelmien ja Natura - 

ohjelman alueet, arvioimalla käytettävissä olevien selvitysten perusteella seudullisten alueiden vähentämis- ja 

lisäämistarve ja mahdollisuudet ja osoittamalla kaavassa myös em. alueiden ulkopuoliset rauhoitetut alueet. 

Valtakunnallisten suojelualueiden ja Natura-ohjelman alueet on osoitettu maakuntakaavassa niiden merkittävyyden 

ja luonnonsuojelulain asettaman velvoitteen takia. Suurin osa maakuntakaavan suojelualueista on 

myös valtakunnallisesti merkittäviä. Loput ovat merkitykseltään seudullisia tai paikallisia. Maakuntakaavassa 

on osoitettu kaikki luonnonsuojelulailla jo rauhoitetut alueet niiden merkittävyydestä riippumatta. Luonnonmuistomerkkejä 

ei ole maakuntakaavassa osoitettu niiden pienialaisuuden ja yleensä vain paikallisen merkittävyytensä 

takia. Seudullisten suojelualueiden valinnassa on pyritty ottamaan huomioon alueen luonnon ominaispiirteet 

ja alueiden toteuttamismahdollisuudet. 

Metsälakia ei sovelleta maakuntakaavan suojelualuevarauksella. Tästä syystä luonnonsuojelualuevarausmerkintään 

liittyy metsänhoitoa koskeva suunnittelumääräys. 

Muutamien vesiluonnon suojelualueiden luontoarvojen säilyttäminen ei edellytä rauhoitusta. Nämä alueet on 

esitetty maakuntakaavassa yleismerkinnällä S. Vesilailla toteutettavaksi aiottuja alueita on myös Naturaohjelmassa. 

Maaliskuussa 2000 voimaan tullut ympäristönsuojelulaki sisältää aikaisemmin vesilakiin sisältyneet 

veden pilaamista koskevat lainkohdat. Tämän vuoksi S-alueiden luontoarvot pyritään säilyttämään sekä 

vesilailla että luonnonsuojelulailla. 

Aluevaraukset 

Luonnonsuojelullisesti arvokkaat alueet on osoitettu maakuntakaavassa pääasiassa SL-merkinnällä. SLaluevarauksia 

on maakuntakaavassa 100 kpl, yhteensä 13000 ha. Ensisijaisesti vesilailla ja ympäristönsuojelulailla 

toteutettavia suojelualueita S-merkinnällä maakuntakaavassa on 8 kpl, yhteensä 1500 ha. Osa Naturaohjelmaan 

sisältyvästä Talaskankaan alueesta toteutetaan metsälailla (MU-merkintä). Seudullisia, valtakunnallisten 

suojeluohjelmien tai Natura-ohjelman ulkopuolisia rauhoittamattomia suojelualuevarauksia maakuntakaavassa 

on 37, yhteensä 3200 ha (taulukkoa 3.7.1/2). Suojeluohjelmien ulkopuoliset rauhoitetut alueet on 

osoitettu maakuntakaavassa niiden merkittävyydestä riippumatta. Näitä oli syyskuussa 1999 15 kpl, noin 

120 ha.

Taulukko 3.8.1/1 Maakuntakaavan suojelualuevarauksien (SL, S) jakaantuminen luontotyypeittäin 

36 

Luontotyyppi Valtakunnallinen Seudullinen Yhteensä 

kpl ha kpl ha kpl ha 

suot 18 3 502 13 1 853 31 5 355 

lintuvedet 18 3 683 17 1 266 35 4 949 

lehdot 3 18 2 4 5 22 

vanhat metsät 9 1 904 14 56 23 1 960 

rannat 2 907 2 21 4 928 

vesistöt 2 427 8 779 10 1206 

Yhteensä 52 10 441 56 3 979 108 14 420 

Taulukko 3.8.1/2 Ylä-Savon seudun maakuntakaavan seudulliset SL-aluevaraukset 

KAIKKI 

TOTEUTUMATTOMAT (SL) 

SEUDULLISET 

(SL) Yhteensä Vanhat 

(seutuk.) 

Uudet 

kpl ha kpl ha kpl ha kpl ha 

IISALMI 

KEITELE 

KIURUVESI 

LAPINLAHTI 

PIELAVESI 

SONKAJÄRVI 

VARPAISJÄRVI 

VIEREMÄ 

6 

5 

5 

6 

12 

10 

3 

5 

141 

92 

576 

151 

320 

1 741 

45 

174 

3 

2 

3 

6 

6 

10 

2 

4 

131 

90 

566 

151 

198 

1741 

45 

172 

2 

2 

1 

4 

5 

4 

2 

4 

85 

90 

30 

121 

198 

1145 

45 

172 

1 

- 

2 

3 

1 

6 

- 

- 

46 

- 

536 

87 

0 (kohde) 

596 

- 

- 

YLÄ-SAVO 52 3 240 37 3 151 24 1886 13 1 265

37 


Ylä-Savon seudulliset, toteutumattomat SL-varaukset 

Iisalmi: 

SL 21.504 Ahmojärvet80 1) 

SL 21.544 Kumpusaari 5 1) 

SL 21.548 Kiuruvesijärven eteläosa 46 

Keitele: 

SL 22.501 Lappajärvi 38 1) 

SL 22.502 Lahnasjärvet 52 1) 

Kiuruvesi: 

SL 23.509 Saarisuo 30 1) 

SL 23.549 Kolisevansuo 142 

SL 23.551 Kiuruvesijärvi 394 

Lapinlahti: 

SL 24.502 Mätäsjärvi 571) 

SL 24.504 Juurikanjärvi 40 1) 

SL 24.505 Hirvijärvi 22 1) 

SL 24.541 Kittolanniemi 2 1) 

SL 24.543 Hirvilamminpuro 4 

SL 24.544 Ylimmäinen-Keskimmäinen 57 

SL 24.545 Sonnilanlampi 26 

Pielavesi: 

SL 25.503 Saarisuo 80 1) 

SL 25.504 Selkäyden järvi 36 1) 

SL 25.505 Matojärvi 63 1) 

SL 25.543 Hirvosen saari - Lamposaari 0, kohde 1) 

SL 25.545 Osa Penkkisuota 19 1) 

SL 25.550 Kilpilahden lehto 0, kohde 

Sonkajärvi: 

SL 26.506 Rönkkölänsuo 71 1) 

SL 26.510 Lika-Pyöree 196 1) 

SL 26.511 Vääräjärvi 39 1) 

SL 26.513 Volkansuo-Huuhkajansuo 839 1) 

SL 26.543 Kaakkurisuo 60 

SL 26.544 Kökkösuo 103 

SL 26.545 Kortesuo 123 

SL 26.546 Kilposuo 264 

SL 26.547 Luhdansuo 41 

SL 26.548 Välikankaan aarniometsä 5 

Varpaisjärvi: 

SL 27.504 Helvetinkattila 21 1) 

SL 27.508 Hirvijärvi 24 1) 

Vieremä: 

SL 28.502 Heinäjärvi 23 1) 

SL 28.503 Ylä-Haajainen 103 1) 

SL 28.505 Venelahti 27 1) 

SL 28.546 Jylhänkosket 19 1) 

------------------------------------------------------------------ 

1) ollut Pohjois-Savon seutukaavan aluevaraus

38 

Maakuntakaavamerkinnät: 

SL LUONNONSUOJELUALUE (rakentamisrajoitus, 33 §) 

Merkinnällä osoitetaan luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja tai suojeltavaksi 

tarkoitettuja alueita. 

Suunnittelumääräys 

Alueen metsänhoitoa suunniteltaessa metsäkeskuksen tai maanomistajien on neuvoteltava alueellisen ympäristökeskuksen 

kanssa 

S SUOJELUALUE (rakentamisrajoitus, 33 §) 

Merkinnällä on osoitettu ensisijaisesti vesilain tai ympäristönsuojelulain perusteella suojeltavia 

alueita. 

NATURA-ALUERAJAUS 

Merkinnällä on osoitettu Natura 2000–ohjelmaan kuuluvat alueet. Suojelualuemerkinnän 

(SL, S) lisäksi Natura-alueita on osoitettu MY- ja MU- merkinnöin. 

3.8.2 KULTTUURIYMPÄRISTÖN SUOJELU (SM, SR, MA, SR, ma) 


Muinaismuistolain perusteella rauhoitetut esihistorialliset suojelukohteet (SM) on esitetty lähes kattavasti jo 

1. seutukaavassa. Kuopion Museon inventoinneista tehtiin jo runkokaavavaiheessa luetteloraportti (A:7 Pohjois-Savon 

esihistoriallisten kohteiden arkistoinventointi, 1974), joka on täydentynyt kunnittain tapahtuvana 

täydennysinventointina vuosittain ja niiden pohjalta on 2. ja 3. seutukaavassa täydennetty kohdeluetteloa. 

Täydennyksiä muinaismuistokohteisiin on tullut Kuopion Museon uusimpien inventointien kautta Ylä-Savon 

osalta myös tähän maakuntakaavaan. 

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia ja alueita (SR, sr) on käsitelty kaikissa seutukaavoissa. 

Muinaismuistojen inventointien tapaan Kuopion Museon rakennusinventoinnit koottiin jo runkokaavavaiheessa 

raportiksi (Rauni Säisä: Pohjois-Savon kulttuurihistoriallisten rakennuskohteiden inventointi vv. 1972-73, 

1973), joka täydennettynä julkaistiin 1. vaihekaavan taustaraporttina v. 1977 (Pohjois-Savon kulttuurihistorialliset 

rakennussuojelukohteet). 

Seutukaava 1:ssä esitettiin 42 kpl rakennussuojelukohteita ja kulttuurimaisemia, joihin sisältyy toisaalta maakunnan 

eri kulttuuripiirteitä edustava kokoelma kohteita ja toisaalta kaavan laadinnan aikaan uhanalaisina 

pidetyt kohteet. Ylä-Savossa näitä kohteita oli 11 kpl. Seutukaava 2:ssa maisema-aluemerkintöjä täydennettiin 

maisematoimikunnan mietinnössä esitetyillä kulttuurimaisema-alueilla ja jo toteutuneilla museohankkeilla 

(tiemuseo, kanavamuseo). Seutukaava 3:ssa esitettiin maakunnallisesti kattavina kohderyhminä yhdistys- ja 

seurantalot, koulut ja rautatieasemat. 

Museoviraston ja ympäristöministeriön vuonna 1993 julkaisemassa "Rakennettu kulttuuriympäristö - Valtakunnallisesti 

merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt" -selvityksen taustaraporttina laadittiin Pohjois- 

Savossa oma maisema-alueinventointi (A:93 Pohjoissavolainen kylämaisema, 1990). Valtakunnallisessa selvityksessä 

on Ylä-Savosta nimetty seuraavat kohteet: 

Koljonvirran kulttuurimaisema, Iisalmi 

Iimäen kylän mäkiasutus, Iisalmi 

Peltosalmen kulttuurimaisema, Iisalmi

39 

Runnin kylpylä ja kulttuurimaisema, Iisalmi 

Iisalmen asema-alue. 

Keiteleen kirkonkylä, Keitele 

Osulan vanha liikerakennus, Kiuruvesi 

Kiuruveden rautatieasema, Kiuruvesi 

Koskenjoen kulttuurimaisema, Kiuruvesi 

Lapinlahden kirkonseutu, Lapinlahti 

Lapinlahden kappalaisen pappila, Lapinlahti 

Lapinlahden rautatieasema, Lapinlahti 

Väisälänmäen kulttuurimaisema, Lapinlahti 

Pielaveden kirkonkylä, Pielavesi 

Kirkkosaari, Pielavesi 

Säviän kulttuurimaisema, Pielavesi 

Sonkajärven kirkko, Sonkajärvi 

Sukevan rautatieasema, Sonkajärvi 

Sukevan vankila-alue asuntoalueineen, Sonkajärvi 

Jyrkän vanha ruukkialue, Sonkajärvi 

Kulvemäen kylä, Sonkajärvi 

Varpaisjärven kirkko, Varpaisjärvi 

Korpisen kylä, Varpaisjärvi 

Vieremän kirkonmäki, Vieremä 

Kyrönniemen kulttuurimaisema, Vieremä 

Salahmin kulttuurimaisema, Vieremä 

Nissilän kylä, Vieremä 

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten inventointeja on Ylä-Savon alueella suoritettu vilkkaasti 1990- 

luvulla, jonka tuloksena kaikilla kunnilla on enemmän tai vähemmän ajantasainen tieto sekä taajaman että 

haja-asutusalueen rakennussuojelukohteista. Inventoituja kohteita on yhteensä n. 1200 kpl. Vuoden 1996 

syksyn aikana tehdyn ensimmäisen Ylä-Savon kuntakierroksen yhteydessä laati arkkitehti Paula Qvick erillisen 

yhteenvedon alueen kulttuuriympäristökohteista. 

Ympäristöministeriön maisema-aluetyöryhmän mietinnössä vuonna 1993 Ylä-Savossa on nimetty valtakunnallisesti 

arvokkaana maisema-alueena (ma) Väisälänmäki Lapinlahdella sekä maakunnallisesti arvokkaana 

maisemakokonaisuutena Koskenjoki Kiuruvedellä ja maisemanähtävyytenä Koljonvirta Iisalmella. Väisälänmäki 

on myös Pohjois-Savon ainoa kansallismaisema YM:n kansallismaisematyöryhmän selvityksen (1993) 

mukaan. 

Uutena maakuntakaavamerkintänä on osoitettu perinnemaisemakohde (MA), jotka perustuvat Pohjois-Savon 

ympäristökeskuksen inventointeihin vv. 1994-97 (julkaisu Pohjois-Savon perinnemaisemista v. 2000) . Perinnemaisemalla 

tarkoitetaan perinteisen maa- ja karjatalouden muovaamia maisematyyppejä. Alueen kasvistossa 

tavataan Pohjois-Savossa vielä etenkin kasketuille alueille ominaisia lajeja, jotka ovat maakunnan lajistosta 

vähenemässä tai häviämässä. Pohjois-Savossa tyypillisiä perinnemaisemia eli ns. puolikulttuuribiotooppeja 

ovat pääasiassa kaskiahot, niityt ja laidunmetsät. Perinnemaisemia sisältyy myös maisema-alueisiin. Maisema-alueet 

ovat laajempia alueita, usein kokonaisia kyliä, joiden pihapiirit rakennuksineen, viljelykset ja reunametsät 

muodostavat kulttuurihistoriallisesti, luonnontieteellisesti ja maisemallisesti arvokkaita kokonaisuuksia. 

Maisema-alueiden ja perinnemaisemien arvon säilyttäminen edellyttää hoitoa. Maakuntakaavassa esitetyillä 

maisema-alueilla sijaitsevat tilat, joiden alueilla on perinnemaisemia, otetaan erityisesti huomioon ympäristötuen 

maisemanhoitotukia jaettaessa.

40 


Esihistorialliset suojelukohteet: 

Toistaiseksi seutukaavoissa on esitetty kaikki tiedossa olevat esihistorialliset suojelukohteet, koska niiden 

vaikutus mahdolliseen rakennushankkeeseen saattaa olla huomattava. 

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rakennukset ja alueet: 

Kulttuuriympäristöraportin laatimisen yhteydessä vuonna 1996 käytiin yhteistyössä kuntien ja Pohjois-Savon 

ympäristökeskuksen edustajien kanssa keskustelua kohteiden arvoluokituksesta, joka puolestaan on pohjana 

maakuntakaavaan valituille kohteille ja alueille. Vielä Ylä-Savon seutukaavaluonnoksen kuntakierroksen jälkeen 

käytiin vuoden 1999 keväällä kulttuurihistoriallisten kohteiden osalta uusi kuntakierros yhdessä PSYK:n 

kanssa, joka samanikaisesti päivitti kulttuuriympäristön hoito-ohjelmaa. 

Arvokkaat maisema-alueet ja perinnemaisemat 

Maisema-alueiden esittämisen pohjana on ollut edellä mainittu valtakunnallinen selvitys. Sekä 1996 että 1999 

käytyjen kuntakierrosten aikana kunnat ovat esittäneet omia vastaavia maisema-alue-esityksiään sekä yksittäisten 

rakennussuojelukohteiden esittämistä laajenpina alueina. Perinnemaisemien osalta on pitäydytty em. 

mainittuun PSYK:n inventoimaan kohdelueetteloon. 

Aluevaraukset 

Esihistoriallisia suojelukohteita on Ylä-Savon seudun maakuntakaavassa yhteensä 162 kpl, joista uusia on 95 

kpl. 

Maakuntakaavassa esitetään yhteensä 286 rakennussuojelukohdetta, joka on viisinkertainen määrä edellisiin 

seutukaavoihin verrattuna. Varsinaisten erillisten seutukaavamerkintöjen (SR, sr) määrä on kuitenkin vain 

kaksinkertaistunut (85) siitä johtuen, että aluevarausten sisään sijoittuvat yksittäiset kohteet on mainittu nimeltä 

vain aluevarausluettelossa ko. alueen kohdalla. N. 100 kohdetta sisältyy taajamatoimintojen (A) alueisiin ja 

n. 70 kohdetta maisema-aluevarauksiin (ma). 

Maakuntakaavassa on osoitettu 22 maisema-aluetta ja 20 perinnemaisemakohdetta. 

Maakuntakaavamerkinnät 

Aikaisempien seutukaavojen merkintöjä on osittain ryhmitelty uudestaan alueiksi ja kohteiksi, joka on aiheuttanut 

myös kohteiden numeroinnin uudistamista. 

SM MUINAISMUISTOKOHDE (rakentamisrajoitus, 33 §) 

Merkinnällä osoitetaan muinaismuistolain nojalla suojeltu esihistoriallinen tai historiallinen 

suojelukohde. 

SR RAKENNUSSUOJELUKOHDE (rakentamisrajoitus, 33 §) 

Merkinnällä osoitetaan rakennuslainsäädännön tai rakennussuojelulain 3 §:n 2 mom:n perusteella 

suojeltavaksi suositeltu rakennus tai rakennusryhmä. 

sr 

ma 

KULTTUURIHISTORIALLISESTI ARVOKAS ALUE, ohjeellinen rajaus 

Merkinnällä osoitetaan rakennuslainsäädännön tai rakennussuojelulain 3 §:n 2 mom:n perusteella 

suojeltavaksi suositeltuja rakennuksia sisältäviä aluekokonaisuuksia. 

ARVOKAS MAISEMA-ALUE, ohjeellinen rajaus 

Merkinnällä osoitetaan arvokkaita kulttuuri- ja luonnonmaisema-alueita.

41 

MA 

PERINNEMAISEMAKOHDE 

Merkinnällä osoitetaan perinteisen maatalouden ja karjanhoidon muovaavia yksittäisiä biotooppeja, 

kuten kaskiahoja ja laidunmetsiä. 

3.9 VIRKISTYSALUEET (VL, VR) JA ULKOILUREITIT 


Vapaa-ajan lisääntyminen ja varallisuustason nousu ovat lisänneet ja monipuolistaneet ihmisten harrastusmahdollisuuksia. 

Erityisesti ulkoilu- ja retkeilyharrastusten merkitys vapaa-ajan käytössä on jatkuvasti lisääntynyt. 

1990-luvun alkupuolen lama vähensi ulkomaanmatkailua ja suuntasi matkustamista kotimaankohteisiin. 

Tämä on lisännyt myös ulkoilu-ja retkeilyalueiden käyttöä edelleenkin, vaikka noususuhdanteen myötä ulkomaanmatkailu 

on jälleen vahvasti lisääntynyt. 

Suomen Ladun ja Taloustutkimus Oy:n tekemän kyselytutkimuksen mukaan tärkeimmiksi ulkoilupalvelujen 

kehittämiskohteiksi nähdään päivittäiseen lenkkeilyyn soveltuvat asuntoalueiden läheiset ulkoilualueet sekä 

viikonloppukäyttöön soveltuvat taajamien läheiset ulkoilualueet. Tärkeinä koettiin myös pyöräilyreittien ja pitkien 

retkeily- ja hiihtoreittien toteuttaminen. 

Tehdyt tutkimukset osoittavat, että ulkoilu luonnossa, retkeily ja veneily ovat kiistatta nousemassa etusijalle 

tarkasteltaessa kodin ulkopuolisia vapaa-ajan käyttötottumuksia. Virkistystoimintojen lisääntyminen aiheuttaa 

ympäristönhoidollisia haittoja, joita voidaan torjua varaamalla virkistyskäyttöön erityisiä alueita sekä perustamalla 

ulkoilu- ja vesiretkeilyreittejä ja ohjaamalla virkistystoimintojen painopiste niille. Seutukaavoituksen 

eräänä tehtävänä on selvittää näiden alueiden ja reittien tarve sekä niiden sijoittuminen maakunnallisella ja 

seudullisella tasolla. 

Maakuntakaavan tavoitteena on virkistysalueiden varaamisella turvata erityisesti oman seutukunnan väestön 

virkistäytymismahdollisuudet luontosuhteiltaan houkuttelevilla alueilla. Retkeilyreittien suunnittelulla pyritään 

luomaan edellytykset kuntakohtaiselle reittien suunnittelulle ja toteutukselle siten, että lopputuloksena on monipuolinen 

ja houkutteleva seudullinen ulkoilureitistö. 


Sisäasiainministeriön seutukaavamääräykseen sisältyvissä erityistavoitteissa on todettu, että Pohjois-Savossa 

olisi ranta- ja muut sopivat alueet varattava järvialueen tarkemmat mahdollisuudet huomioon ottaen suunniteltavia 

matkailukeskuksia sekä loma-asutusta ja väestön retkeily- ja virkistystarkoituksia varten. 

Maakuntakaavaan sisältyvät virkistysalueet on jaettu virkistysaluekomitean esittämän luokituksen mukaisesti 

ulkoilupuistoihin (VL), ulkoilualueisiin (VL-VR), retkeilyalueisiin (VR-MU) ja samoilualueisiin (MU). Retkeily- ja 

samoilualueina toimivat MU-alueet ovat pääasialliselta käytöltään maa- ja metsätalousalueita. Tästä syystä 

MU-alueet on käsitelty maa- ja metsätalousvaltaisia alueita koskevassa kohdassa 3.5. 

Maakuntakaavaan merkitty ulkoilureitistö on sijainniltaan ohjeellinen. Maakuntakaava perustuu ulkoilureittien 

osalta v. 1998-99 laadittuun Ylä-Savon ulkoilureittisuunnitelmaan. Reitistö on pyritty suunnittelemaan siten, 

että se yhdistää asutuskeskuksia toisiinsa, kulkee eri tyyppisten maisemakokonaisuuksien, luonto- ja kulttuurikohteiden, 

kyläkeskusten ja majoituskohteiden kautta.

42 

Yleissuunnitelmassa on määritelty reittien ohjeellinen sijainti sekä reittien tulevat käyttömuodot. Seutukaavan 

yleispiirteisyyden vuoksi kaavassa ei ole eritelty reittejä käyttömuodon mukaan, vaan reitit on esitetty yhdenmukaisin 

merkinnöin. Kaavan reittimerkintä kuvaa lähinnä yhteystarvetta. Reittien tarkka sijainti määräytyy 

maanomistajien kanssa käytävissä neuvotteluissa yksityiskohtaisen suunnittelun yhteydessä. 

Aluevaraukset 

Maakuntakaavaan on merkitty virkistysalueita yhteensä 15 kpl pinta-alaltaan 800 ha. Näistä on lähivirkistysalueita 

(VL) 10kpl. Huomattava osa lähivirkistysalueista on taajamien ja matkailukeskusten yhteydessä jo 

käytössä olevia alueita tai kuntien omissa maankäyttösuunnitelmissaan esittämiä alueita. 

Retkeilytoimintaan tarkoitettuja VR-alueita kaavassa on yhteensä 5 kpl, 34 ha. 

Seutukaavakarttaan on merkitty ulkoilureittejä noin 1270 km (Kuvio 3.8/1). Reitit on merkitty kaavaan yhtä 

viivamerkintää käyttäen riippumatta reitin suunnittelu- tai toteutusvaiheesta tai reitin käyttömuodosta. Ulkoilureittien 

tarkastelu ja merkinnät perustuvat Ylä-Savon ulkoilureittiprojektin tuloksiin. Valtaosa reiteistä on jo 

toteutettu, osa työn alla ja osa vielä suunnitteluasteella. Merkintä kuvastaa vielä suunnittelun alkuvaiheessa 

olevien reittien osalta lähinnä yhteystarvetta ja mahdollistaa reittien sijoittumisen seutukaavasta poiketen yksityiskohtaisen 

suunnittelun edellyttämällä tavalla. 

Vesiretkeilyn väylätarpeita on tarkasteltu luvussa 3.43 Vesitiet. 

Maakuntakaavamerkinnät ja -määräykset ja -suositukset: 

VL 

LÄHIVIRKISTYSALUE, joka on tarkoitettu pääasiassa lähiulkoilua ja virkistyskeskuksia varten (rakentamisrajoitus, 

33 §) 


Alueen käyttöä suunniteltaessa on osoitettava ulkoilu- ja rakentamisalueet sekä annettava ohjeet yksityiskohtaisesta 

maankäytöstä ja maisemanhoidosta. 

Rakentamismääräys: 

Alueella saa rakentaa vain yleistä virkistäytymistä palvelevia rakennuksia ja rakenteita sekä suorittaa rakennusten 

peruskorjauksia. 

Suositus: 

Alueiden käytöstä tulisi laatia yksityiskohtainen suunnitelma. 

VR RETKEILY- JA ULKOILUALUE, joka on tarkoitettu pääasiassa tehokasta 

retkeilytoimintaa varten (rakentamisrajoitus, 33 §) 


Alueen käyttöä suunniteltaessa on osoitettava ulkoilu- ja rakentamisalueet sekä annettava ohjeet yksityiskohtaisesta 

maankäytöstä ja maisemanhoidosta. 

Rakentamismääräys: 

Alueella saa rakentaa vain yleistä virkistäytymistä ja maa- ja metsätaloutta palvelevia rakennuksia ja rakenteita 

sekä suorittaa rakennusten peruskorjauksia. 

ULKOILUREITTI

43 

3.10 RANTARAKENTAMINEN 


Ylä-Savossa on rantaviivaa 4000 km. josta loma-asutukseen soveltuvaksi on arvioitu 60 %. Loma-asuntoja vuonna 

1998 oli 6800. Loma-asutuksen merkitys ei ole Ylä-Savon alueella aluerakenteellisesti keskimäärin niin merkittävä 

kuin maakunnan runsasvesistöisemmässä etelä-osassa. Paikallisesti loma-asutuksella voi kuitenkin olla merkittäviä 

taloudellisia ja ympäristöllisiä vaikutuksia, joita yleiskaavatasolla on pyritty ottamaan huomioon. Loma-asunnoilla 

vietetyn ajan lisääntyminen ja loma-asunnon käyttö vakinaiseen asumiseen lisää näitä vaikutuksia. 

Taulukko 3.10/1 Asunnot ja loma-asunnot vuonna 1995 

Yhteensä Taajamaalueet 

Asuntokanta (asuinhuon.) 

Hajaasutusalueet 

Lomaasunnot 

Iisalmi 10864 8487 2377 1181 

Kiuruvesi 4752 2588 2164 954 

Keitele 1325 683 642 390 

Lapinlahti 3468 2073 1395 933 

Pielavesi 2847 1245 1602 1398 

Sonkajärvi 2402 1085 1317 725 

Varpaisjärvi 1496 633 863 529 

Vieremä 1906 736 1170 456 

YLÄ-SAVO 29060 17530 11530 6566 

Ylä-Savossa oli huhtikuussa 2001 29 vahvistettua rantakaavaa. Rantakaava-alueet sisältävät rantaa 140 km 

ja loma-asuntojen rakennuspaikkoja oli 542 kpl. Rantakaavoilla ohjattu rakentaminen on siis loma-asuntojen 

kokonaismäärään nähden vähäistä. Pääasiassa 1990-luvulla Ylä-Savossa käynnistynyt rantayleiskaavoitus on 

suunnitteluvälineenä syrjäyttänyt merkitykseltään rantakaavoituksen. Osin rantayleiskaavoituksen aloittamiseen 

on vaikuttanut rantojensuojeluohjelma ja ympäristöministeriön ja 5b-ohjelman avustukset. Vuoden 

1997 alussa rakennuslakiin tuli muutos, joka edellyttää rakennusluvan myöntämiseksi vesistön rantavyöhykkeelle 

yleis- tai yksityiskohtaista kaavaa. Merkittävimmät Ylä-Savon vesistöalueet ovat yleiskaavoitettuja. Rantayleiskaavoitustilanne 

on todettu luvussa 2.2. Kaavoitus. 


Rantarakentamista ohjataan maakuntakaavassa ranta- ja vesialueille osoitetuin aluevarauksin ja niitä koskevin 

kaavamääräyksin ja -suosituksin. Lukuisten erilaisten aluevarausten yhteisvaikutuksena kaavan pitäisi mahdollistaa 

vesistöillä ja ranta-alueilla elinkeinon harjoittaminen ja vesiliikenne sekä asuminen, virkistys ja luonnon- 

ja kulttuuriarvojen säilyminen. Käytännössä maakuntakaavan ohjaus tapahtuu viranomaisneuvotteluissa 

ja lausuntomenettelyllä. Vahvistettujen ja valmistumisvaiheessa olevien yleiskaavojen tutkimukset ja niihin 

perustuvat merkittävimmät aluevaraukset on otettu huomioon maakuntakaavassa laadintamittakaavan mukaisina 

yleistyksinä.

44 

Taulukko 3.10/2 Valmistuneet loma-asunnot v. 1981-1999 

Kunta 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 

Iisalmi 31 11 31 22 13 35 19 26 41 21 25 32 16 23 30 19 12 12 22 

Kiuruvesi 21 24 18 17 12 17 14 15 24 17 32 26 17 20 16 21 16 14 10 

Keitele 5 10 6 7 7 15 11 9 5 8 7 8 18 6 8 6 8 3 9 

Lapinlahti 33 16 21 23 37 18 19 12 28 21 7 17 14 29 8 15 12 8 3 

Pielavesi 25 46 32 17 55 36 38 37 39 50 43 23 23 34 41 16 10 12 15 

Sonkajärvi 22 25 14 15 18 11 6 8 10 12 9 13 13 15 15 9 8 12 11 

Varpaisjärvi 7 8 10 13 15 24 28 11 15 19 20 19 9 8 22 16 11 12 12 

Vieremä 5 25 16 8 8 9 17 6 13 13 16 10 22 9 3 6 10 4 15 

YLÄ-SAVO 149 165 148 122 165 165 152 124 175 161 159 148 132 144 143 108 87 77 97 

Aluevaraukset 

Rantarakentamista ohjaavia aluevarauksia ovat erityisesti: 

- suojelu-(SL,S) ja virkistysalueet (VL, VR), 

- maa- ja metsätalousvaltaiset alueet (MT, MU), 

- loma-asuntoja matkailualueet (RM, RMk, RMe) 

- vesiliikennealueet (LV, LU) ja 

- kulttuuriympäristön alueet ja kohteet (SM, SR, MA, sr, ma). 

3.11 MATKAILUALUEET (RM, RMK, rme) 

Sekä Itä-Suomen tavoite 1 -ohjelmassa että Ylä-Savon omassa kehittämisohjelmassa matkailu on valittu 

erääksi elinkeinopolitiikan painopistealueeksi. Ylä-Savon osalta matkailustrategiassa alueellisena painopisteenä 

esitetään erityisesti luonto- ja kulttuurimatkailun kehittämistä. Matkailun perustekijänä nähdään hyvän 

ympäristön turvaaminen. Eräänä lähtökohtana on ympärivuotisuuden lisääminen mm. erilaisten aktiviteettien 

kehittämisen kautta. 

Em. lähtökohtiin perustuen maakuntakaavassa on aikaisempaa enemmän ja myös monipuolisemmin osoitettu 

kohteita matkailun käyttöön. Seutukaavassa 1. on osoitettu matkailupalveluihin liittyvät aluevaraukset 

merkinnällä LO1. Ko. kohteet on tarkistettu ajan tasalle ja täydennetty eri tahojen, erityisesti kuntien esitysten 

pohjalta. Samalla aluevarausmerkintä on muutettu merkintäohjeen mukaisesti RM -merkinnäksi. 

Kokonaan uutena matkailupalveluihin liittyvänä aluevarausryhminä osoitetaan virkistyskalastukseen soveltuvat 

alueet (merkintä RMk) sekä erämatkailualueet (rme). 

3.11.1 MATKAILUPALVELUJEN ALUEET (RM) 

Lähtökohdat ja suunnitteluperiaatteet 

Merkinnällä osoitetaan matkailu- ja lomakeskuksille, merkittäville leirintäalueille, lomahotelleille, matkailuun 

liittyville lomakylille ja muille vastaaville toiminnoille alueita niihin kuuluvine virkistysalueineen. 

Aluevaraukset 

Alueita on osoitettu maakuntakaavassa 10 kpl.

45 

Maakuntakaavamerkintä ja -määräys ja -suositus: 

RM 

MATKAILUPALVELUJEN ALUE 

Suositus: 

Alueelle saa rakentaa vain matkailun sekä siihen liittyvän virkistyksen ja liikenteen edellyttämiä rakenteita. 

Alueelle tulisi laatia yksityiskohtainen käyttösuunnitelma, jossa osoitetaan ulkoilu- ja rakentamisalueet sekä 

annetaan ohjeet maaston, vesien ja metsien käsittelystä. 

Pääosa virkistyskäyttöön soveltuvasta rannasta tulisi jättää vapaaksi ulkoilukäyttöä varten. 

Metsänhoidossa tulisi noudattaa Keskusmetsälautakunta Tapion ja metsähallituksen maisemanhoitosuosituksia. 

3.11.2 VIRKISTYSKALASTUSALUEET (RMK) 


Virkistyskalastuskohteina esitetään maakuntakaavassa ongintalammikot sekä muut virkistyskalastuspaikat. 

Kalastusmatkailukohteiden valinnassa on käytetty hyväksi mm. TE-keskuksen maaseutuosaston kalatalousyksikön 

asiantuntemusta. 

Kalastusmatkailun kannalta merkittäviä kohteita ovat alueen jokireitistöt, jotka tarjoavat mahdollisuuksia 

mm. koskikalastukseen. 

Erään ongelman kalastusmatkailun kannalta muodostaa kalavesien omistuksen pirstoutuneisuus. Ongelman 

yksi ratkaisumalli on ns. yhteislupakäytäntö. Yhteislupa-alueita on saatu aikaan Ylä-Savossa tähän 

saakka vasta muutama. 

Aluevaraukset 

Alueita on osoitettu maakuntakaavassa 18 kpl. 


RMk 

VIRKISTYSKALASTUSALUE 

Suositus: 

Alueen muussa maankäytössä tulee ottaa huomioon kalastusintressi. 

3.11.3 ERÄMATKAILUALUEET (rme) 


Erämatkailualueina osoitetaan laajemmat erämatkailuun ja -retkeilyyn soveltuvat tai ao. käytössä jo olevat 

alueet. Alueiden kohdevalinnassa on huomioitu erityisesti kuntien ja muiden paikallisten tahojen, mm. kylätoimikuntien 

esitykset ja paikallistuntemus.

46 

Erämatkailualueiden ohjeellisten rajausten luonne maakuntakaavassa on vahvasti ko. kohteiden rakentamisen 

ja toiminnan aktivointi ja samalla tiedottava: Alueella on mahdollisuudet kehittää erämatkailuun liittyviä 

toimintoja. Tavoitteena on siis osaltaan erähenkisen luontomatkailun perusedellytysten parantaminen 

alueella. Kohteen toteutuminen riippuu täysin paikallisesta aktiivisuudesta ja tapahtuu eri tahojen välisenä 

yhteistyönä, jossa maanomistajat ovat luonnollisesti mukana. Muut tahot ovat alan harrastajat ja kunta. 

Merkinnällä ei voi maankäyttö- ja rakennuslain perusteella ohjata alueen metsänkäsittelyä. Metsät hoidetaan 

metsälain ja Metsäkeskus Tapion suositusten mukaan. 

Aluevaraukset 

Maakuntakaavassa esitetään erämatkailualueena 8 aluetta. 

Maakuntakaavamerkintä ja - suositus: 

rme 

ERÄMATKAILUALUE, ohjeellinen rajaus 

Suositus: 

Alueella tapahtuva rakentaminen ja muu toiminta tulisi sopeuttaa alueen käyttötavoitteeseen. Alueelle tulisi 

laatia toteuttavien yhteisöjen ja maanomistajien yhteistyönä käyttösuunnitelma, jossa tarkastellaan 

matkailuun liittyviä toimintoja, metsänhoitoa ja rantojen ja vesistöjen käyttöä. 

3.12 ERITYISTOIMINTOJEN ALUEET 

3.12.1 KALASTUKSEEN LIITTYVÄT ALUEVARAUKSET (ER, E2) 


Kalatalouteen liittyvinä aluevarauksina esitetään kalanpoikasten luonnonravintoviljelyyn soveltuvat alueet 

(luonnonravintolammikot) sekä kalanviljelylaitokset. 

Luonnonravintolammikoita koskevien aluevarausten tavoitteena on osoittaa niitä potentiaalisia kohteita, joilla 

esitetty toiminta on yleensä ottaen mahdollista. Tärkeä peruste aluevarausten esittämiselle on ko. toiminnan 

aktivointi sekä kuntien, kalastuskuntien, yksittäisten yrittäjien yms. suuntaan. Keskeistä aluevarauksissa 

on, että maanomistaja päättää alueen käyttämisestä näihin tarkoituksiin. Tavoitteena luonnonravintoviljelyn 

tehostamisessa on maakunnallinen omavaraisuus istutettavien poikasten suhteen. 

Luonnonravintolammikkokohteet perustuvat seutukaavaliiton toimeksiannosta Kuopion yliopiston soveltavan 

eläintieteen laitoksella tehtyyn erillisselvitykseen. "Luonnonravintolammikkoinventointi" (Pohjois-Savon 

seutukaavaliiton julkaisu A:76, v. 1986). Tiedot on ajantasaistettu täydentämällä seutukaava 3:n valmistumisen 

jälkeen rakennetut kohteet sekä toisaalta poistettu muuhun käyttöön siirtyneet kohteet. 

Maakuntakaavassa on esitetty jo toiminnassa olevien lammikoiden lisäksi periaatteessa kaikki rakennettavissa 

olevat kohteet. Menettelyyn on päädytty siksi, että ko. aluevarausten esittämisen tavoitteena on 

ennen muuta luonnonravintolammikoiden rakentamisen aktivointi maakunnassa, jolloin on perusteltua e- 

sittää kaikki sellaiset kohteet, joilla toiminta on teknisesti ottaen mahdollista ja joihin ei sisälly muita "poissulkevia" 

alueidenkäytöllisiä intressejä. Toisaalta on luonnollista, että ko. kohteen rakentamisen ollessa 

riippuvainen maanomistajasta vain osa kohteista toteutuu.

47 

Ylä-Savon maakuntakaavassa esitetään kalatalouteen liittyvänä aluevarauksena luonnonravintolammikoiden 

ohella nykyisin toimivat kalanviljelylaitokset. 

Maakuntakaavamerkinnät ja -suositus: 

ER 

LUONNONRAVINTOLAMMIKKO 

Suositus: 

Alue on tarkoitettu kalanpoikasten luonnonravintokasvatukseen. Alueella ei tulisi ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, 

jotka vaikeuttavat luonnonravintolammikon teknistä toteuttamista. 

Aluevarausmerkintään ei liity rajoituksia olemassa olevaan maankäyttöön. Kohteen esittämisen luonne on 

tässä tapauksessa ennen muuta informatiivinen: Ko. alue soveltuu kalanpoikasten tuottamiseen. 

E2 

ERITYISTOIMINTOJEN KOHDE, KALANVILJELYLAITOS 

Aluevaraukset 

Ylä-Savon maakuntakaavassa esitettyjä luonnonravintolammikkokohteita on yhteensä 40 kpl. 

Maakuntakaavassa on osoitettu Siikapaja Oy:n kalanviljelylaitos Varpaisjärvellä. 

3.12.2 MAANKAMARAN AINESTENOTTOALUEET (EO, EO1, EO2) 

ERITYISTOIMINTOJEN ALUEET TURVETUOTANTOA VARTEN (EO1) 


Pohjois-Savon tiedossa oleva turvetuotantoon sopiva suoala on GTK:n mukaan 20 000 ha. Tuotannossa 

soita oli vuonna 1999 noin 4000 ha. Pohjois-Savon turpeen käyttö v. 1999 oli 1,9 milj.m 3 ja tuotantomäärä 

2,0 milj.m 3 . Pohjois-Savossa turpeen maksimikäytön arvioidaan vuonna 2015 olevan 2,2 milj.m 3 . 

GTK:n arvion mukaan Ylä-Savon soista, 110 000 ha:sta, soveltuu turvetuotantoon vajaa neljännes eli 26 

000 ha (taulukko 3.11.2/1). Osalta alueesta on GTK:n tutkimustietoa. VAPO Oy on tehnyt tutkimuksia omiin 

tarpeisiinsa. Molempien tutkimuskohteet on esitetty oheisissa kartoissa. 

Suojeltavien ja turvetuotantoon osoitettavien soiden tarkastelu suoritettiin seutukaavaa varten ensimmäisen 

kerran seutukaava 1:tä laadittaessa 1970- luvulla ja tarkistettaessa seutukaava 2:n laadinnan yhteydessä 

1980 -luvun alussa. Seutukaava 1:n laadinnan aikana aloitettiin myös valtakunnallisen soidensuojelun 

perusohjelman valmistelu. Ohjelman valmistelun aikana kiinnitettiin huomiota myös soiden energiatuotannolliseen 

merkitykseen. Näin ollen seutukaava 1:ssä tehtiin ensimmäinen tarkastelu soiden jakamiseksi 

suojeltaviin ja turvesoihin. 

Geologian tutkimuskeskus on julkaissut seuraavat tutkimukset, jotka koskevat Ylä-Savon kuntien soita ja 

niiden polttoturvetuotantoon soveltuvuutta (kartta: GTK:n tutkimat suot): 

Kiuruvesi. Ari Luukkanen ja Heimo Porkka 1988. Turveraportti 222 

Kiuruvesi, osa 2. Ari Luukkanen ja Heimo Porkka 1993. Turvetutkimusraportti 259 

Pielavesi. Jukka Leino 1980. Raportti P 13.4/81/62 

Pielavesi, väliraportti. Ari Luukkanen 1982. Raportti P 13.4/82/100 

Pielavesi. Ari Luukkanen 1983. Raportti P 13.4/83/127 

Pielavesi. Ari Luukkanen 1984. Raportti P 13.4/84/162

Pielavesi. Ari Luukkanen 1986. Turveraportti 180 

Sonkajärvi, osa 1.Jouko Saarelainen 1984. Raportti P 13.4/84/143 

Sonkajärvi, osa 2. Jouko Saarelainen 1985. Raportti P 13.4/85/171 

Vieremä, osa 1. Jouko Saarelainen 1986. Turveraportti 183. 

Vieremä, osa 2. Jouko Saarelainen 1987. Turveraportti 195. 

48 

Taulukkoa 3.12.2/1 perustuu näiden selvitysten tietoihin. Vapo Oy on tehnyt Ylä-Savossa omia selvityksiään 

(kartta). Vapo Oy on myös toimittanut tuotantoalueitaan ja hallinnassaan olevia soita koskevia pintaalatietoja, 

joihin taulukko 3.11.2/2 pääosin perustuu. Taulukossa ovat myös yksityisiä tuotantoalueita koskevat 

tiedot, jotka on saatu Pohjois-Savon ympäristökeskukselta. 

Turpeen tulevan käytön määrän arviointi on nykyisessä tilanteessa vaikeaa. Energiaverotus yhdessä vapautuneiden 

sähkömarkkinoiden kanssa heikentää turpeen kilpailukykyä verrattuna tuontipolttoaineisiin. 

Kotimaisen polttoaineen käytön edistäminen painottuu puuhun. EU:n parlamentti hyväksyi turpeen marraskuussa 

2000 uusiutuvaksi energialähteeksi vuotuiseen kasvuun saakka. Kansallisessa ilmastostrategiassa 

maaliskuussa 2001 valtioneuvosto luokitteli turpeen hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi sekä toimii 

sen hyväksi, että turve kansainvälisessä tilastoinnissa irrotetaan fossiilisten polttoaineiden luokasta. 

Pohjois-Savossa Kuopion Energian Kumpusaaren voimalahanke oli v. 1996 YVA-lain mukaisessa arvioinnissa. 

Voimalan polttoainevaihtoehtoina olivat kivihiili ja turve. Turvekäyttöisenä voimala (suuremman vaihtoehdon 

kaukolämpöteho 180 MW) olisi vaikuttanut selvästi maakunnan turvetuotantoalueiden varaustarpeeseen. 

Hanke on kuitenkin kariutunut. Iisalmessa Salmi Voima käynnistää turvetta käyttävän kaukolämpöteholtaan 

30 MW:n voimalan v. 2002. 

Ylä-Savon seudun maakuntakaavassa on ollut päivitysluonteensa mukaisesti tavoitteena tarkistaa seutukaavan 

turvetuotantoaluevarauksien käyttötilanne, varausten ulkopuolisen tuotantotoiminnan laajuus ja 

ympäristötekijöiden rajaavat vaikutukset aluevarauksiin. 

Taulukko 3.12.2/1 Turvetuotantoon soveltuvat alueet GTK:n tutkimusten mukaan (tilanne 12/2000) 

Turvetuotantoon sopivat suot 

Ennuste 

tuotantoon 

Kunta 

Kokonaissuoala 

(ha) 

Tutkittu 

suoala 

(ha) 

Suoala 

(ha) 

Turvemäärä 

(milj. suom3) 

(kuiva turve) 

Energiasisältö 

soveltuvista 

soista 

(milj. MWh) ha milj. 

suo-m3 

Iisalmi 2 655 693 146 2,84 1,6 600 11.6 

Keitele 6 179 568 268 5,36 3.0 2600 52,0 

Pielavesi 13 197 9 993 3 422 62,78 32,7 4500 82.5 

Vieremä 16 177 9 947 2 107 40,82 20,3 3400 65.8 

Lapinlahti 3 320 71 - - - 700 - 

Varpaisjärvi 3 935 879 221 4,80 2,2 980 21.3 

Sonkajärvi 38 360 21 337 4 610 85.20 41.8 8000 147.8 

Kiuruvesi 26 170 15 679 3 050 57.25 32.5 5000 93.8 

Ylä-Savo 109 993 59 167 13 824 259.00 134.1 25780 474.8 

Ennuste = kokonaissuoalasta laskennallisesti saatu arvio turvetuotantoon soveltuvasta suoalasta ja turpeen määrästä.

49 


Ylä-Savon maakuntakaavassa on osoitettu ne vanhat seutukaava 1:n aluevaraukset, joilla ei ole todettu 

merkittäviä luontoarvoja, sekä uusina aluevarauksina jo tuotannossa olevat tai vesilain (1.3.2000 alkaen 

ympäristönsuojelulain) mukaisen luvan saaneet suot. 


Arvio turvetuotannossa olevien tai tuotantoon hankittujen soiden suhteesta 

maakuntakaavan aluevarauksiin 

Maakuntakaava-aluevarauksilla 

Maakuntakaavan 

aluevaraukset Tuotannossa Hankittu 

tuotantoon 

Maakuntakaavan 

ulkopuolella 

Hankittu 

tuotantoon 

Käyttöönottamattomat 

maakuntakaavavaraukset 

kpl ha kpl ha kpl ha kpl ha kpl ha 

Iisalmi 3 176 - - 1 43 1 20 2 133 

Keitele 10 836 4 254 3 97 - - 5 309 

Kiuruvesi 35 4298 23 2102 10 970 3 266 5 313 

Lapinlahti 2 188 - - 1 44 - - 1 42 

Pielavesi 27 1799 6 388 6 281 1 26 16 860 

Sonkajärvi 23 2348 7 482 10 453 4 368 12 1107 

Varpaisjärvi 2 342 1 47 - - - - 1 287 

Vieremä 8 832 4 155 - - 1 111 4 269 

YLÄ-SAVO 110 10819 45 3428 31 1888 10 791 46 3320 

Maakuntakaavassa turvetuotantoaluevarauksia on 10800 ha. Näistä on tuotannossa 3500 ha ja ostettu tai 

vuokrattu tuotantoa silmällä pitäen 1900 ha. Käyttöönottamattomia maakuntakaavavarauksia on 3300 ha. 

Todellisuudessa todennäköinen käyttöönottamattomien varauksien tuotantoala on arviolta 1000 ha maakuntakaavan 

varauksien suurpiirteisyyden ja todellisen tuotantokelpoisen alan vähäisyyden takia. Käyttöön 

otetuilla varauksilla on toisaalta jäljellä tuotantokelpoista reserviä. 

Pohjois-Savon seutukaavassa turvetuotanto-aluevarauksia on 11800 ha. Pääasiassa Kuopion Luonnonystäväin 

yhdistyksen rahoittaman selvityksen perusteella, Natura-alueiden tai vesistöjen läheisyyden takia 

maakuntakaavaa laadittaessa poistettiin 18 turvetuotantoaluetta, yhteensä 1400 ha. Näistä soista todettujen 

luonnonarvojen takia osoitettiin 7 suojelualueeksi, yhteensä 600 ha. Maakuntakaavaan ei osoitettu uusina 

turvetuotantoaluevarauksina kuin ne suot, jotka olivat jo tuotannossa seutukaavavarausten ulkopuolella 

tai joiden lupamenettely oli suoritettu. Tällaisia soita oli 20 kpl, yhteensä 800 ha. Lukumääräisesti näistä 

soista suurimman ryhmän muodostivat pääasiassa Kiuruvedellä olevat yksityisten pienet tuotantoalueet, 

joista yli 10 ha:n suuruiset suot osoitettiin maakuntakaavassa. 

Puolet maakuntakaava-alueen soiden turvevaroista on vielä tutkimatta. Vaikka tehdyt tutkimukset mahdollistavat 

taulukon 3.11.2/1 mukaisen yleistyksen, maakuntakaava-alueen turvetuotantoreserveistä tutkimusmateriaali 

ei anna edellytyksiä uusien käyttöön ottamattomien turvetuotantoaluevarausten osoittamiselle 

päivitysluonteisessa Ylä-Savon maakuntakaavassa. Tehdyt GTK:n selvitykset ovat suokohtaisesti varsin 

yksityiskohtaisia, mutta selvitystulokset kohdistuvat soiden turvetuotannolliseen arvoon, eikä soiden luonnonarvoista 

ole riittäviä tietoja aluevarausten määrittelyn tarpeisiin. GTK:n tutkimusten perusteella laskettu 

tuotantokelpoisten turvetuotantoon soveltuvien soiden reservi on niin suuri, että luonnonarvoista, sijainnista

50 

ja vesistöjen läheisyydestä johtuvista rajoituksista huolimatta tuotantokapasiteettia on riittävästi todennäköiseen 

kysyntään nähden, mikäli aluevarausten turvevarat eivät vastaa kysyntää. 

Yksittäisten alueiden käyttöönotolla kaavavarausten ulkopuolella ei ole maakunnallista merkitystä, eikä 

näiden käyttöönotto näin ollen edellytä maakuntakaavan muuttamista. Varausten ulkopuolisen toiminnan 

tulisi kuitenkin noudattaa samaa toimintaa koskevien aluevarausten kaavamääräysten tavoitteita. 

Seutukaava 1:een tai 2:een kuulumattomat suot, jotka on ostettu tai vuokrattu turvetuotantoa varten tai joiden 

tuotantokäyttöä on suunniteltu, mutta joiden luontoarvoja ei ole vielä selvitetty ja joilla ei ole vesilain 

(1.3.2000 lukien ympäristönsuojelulain) mukaista lupaa, ovat seuraavat (tilanne 5.1999): 

Iisalmi: Pölöhsuo 20 ha 

Kiuruvesi: Haisuräme 40 ha, Sarvisuo 79 ha, Vaivaissuo 107 ha, Pitkälehdonsuo (Pihlajasuo) 167 ha, osittain 

Vieremän puolella. 

Kiuruvesi/laajennukset: Ruuskansuo (EO1 23.728), Poukamasuo (EO1 23.737), Pahkasuo (EO1 23.710), 

Saarisuo (EO1 23.723) 

Pielavesi: Otrasuo 26 ha 

Sonkajärvi: Haarasuo, Koivumäensuo, Oinassuo, laajennus Ruostepuron suo (EO1 26.724), Pitkäsuo 

Vieremä: Pitkälehdonsuo 167 ha, osittain Kiuruveden puolella. 

Näitä soita ei ole esitetty seutukaavan aluevarauksina, mutta ne on merkitty tiedoksi liitekarttaan merkinnällä 

“turvetuotanto suunniteila aluevarausten ulkopuolela.” Samala merkinnälä kartassa on esitety Sonkajärven 

Kinttusalmensuo ja Pyöreäsuo. Nämä suot ovat seutukaavan turvetuotantoaluevarauksia, mutta soita 

ei esitetä maakuntakaavan aluevarauksina Natura 2000 -ohjelman alueiden läheisyyden takia. 

Aluevaraukset 

Ylä-Savon seudun maakuntakaavassa aluevarauksia on 110, yhteensä 10 800 ha. 

Maakuntakaavamerkintä ja -määräykset: 

EO1 

MAANKAMARAN AINESTEN OTTOALUE, TURVETUOTANTOALUE 


Turpeen käyttöönottoa suunniteltaessa on otettava huomioon toiminnan aiheuttamat vesistövaikutukset 

sekä tuotannon aikana että sen päätyttyä. 

Yksittäisen suon turvetuotannon ympäristövaikutuksia arvioitaessa on otettava huomioon vesistöalueen 

muu kuormitus 

Suunnittelumääräys, Rautalammin reitin alue: 

Alueen turvetuotannon on perustuttava yleissuunnitelmaan siten, että yksittäisten soiden turvetuotannosta 

päätettäessä tuotannon vesistövaikutukset ovat suhteutettavissa vesistöalueen muiden turvetuotantoalueiden 

aiheuttamaan tai muun kuormituksen kehitykseen. Vesiensuojelutoimenpiteissä on käytettävä parasta 

käyttökelpoista tekniikkaa.

ERITYISTOIMINTOJEN ALUEET SORAN JA HIEKAN OTTOA VARTEN (EO) 


51 

Soran ja hiekan ottoalueiden tarkastelu perustuu GTK:n vuonna 1997 tekemään Ylä-Savon maa-ainesinventointiin. 

Inventoinnin mukaan Ylä-Savon harjut sisältävät hiekkaa ja soraa pohjavedenpinnan yläpuolella 

noin 570 milj.m 3 . Kun huomioidaan pohjaveden päälle jätettävä 4 metrin suojakerros ovat hiekkaja 

soravarat Ylä-Savon alueella noin 294milj.m 3 . Käytettävissä olevat hiekkaja soravarat ovat 4 metrin 

suojakerroksella noin 76 milj.m 3 , josta hiekkaa noin 55 milj.m 3 , soraa noin 21 milj.m 3 Taulukko 3.11.2/4). 

Todellisuudessa käyttöön saatavien massojen määrä on suurempi, koska em. lukuihin ei sisälly seutukaavan 

ah-alueilta mahdollisesti saatavia maa-aineksia. Inventoinnin mukaan ah-alueilla on hiekkaa ja soraa 

yhteensä noin 61 milj.m 3 . 

Kiviainesten käyttöä rajoittavat mm. asutus, tiestö, pellot ja ranta-alueet. Osa rajoituksista koostuu maaaineslain 

3 §:n mukaisista maisemarajoituksista (Taulukot 3.11.2/3-4) 

Taulukko 3.12.2/3 Ylä-Savon hiekkaja soravarat pohjaveden pinnan yläpuolella (1000 m3) 

Kunta 

Kokonaismäärä 

Maankäyttö** 

Käytettävissä* 

Maainesluvat*** 

Luvissa jäljellä 

Iisalmi 78475 68135 10340 1438 994 

Keitele 26804 22165 4639 1007 732 

Kiuruvesi 12588 11463 1125 766 511 

Lapinlahti 117080 103629 13451 1660 974 

Pielavesi 40543 35586 4957 2286 1244 

Sonkajärvi 30479 25101 5377 1220 772 

Varpaisjärvi 

84350 75837 8513 2989 1128 

Vieremä 180135 152109 28026 2972 1564 

Yhteensä 570454 494025 76429 14338 7919 

* Käytettävissä olevat sora- ja hiekkavarat 4 metriä pohjavedenpinnan yläpuolella 

* *muun maankäytön alle sora- ja hiekkavarat (esim. asutus, suojelu) 

*** sisältää myös kalliot

52 


Ylä-Savon harjujen ainesmäärät (1000m 3 ) maankäyttöluokittain ( 4 metrin suojakerrospaksuus) 

EO 

MY EO+pv EO+as+ 

tie+pv 

My+pv 

Luonnonsuoj.alue 

ah ah+pv ah+as+ 

tie+pv 

pv 

pv+as+ 

tie 

as+tie muu yht 

Iisalmi 0 0 5275 4700 0 0 0 0 0 11225 12235 4555 365 38355 

Kiuruvesi 0 0 620 0 0 0 0 0 0 0 0 205 505 1420 

Keitele 2569 1300 35 253 0 0 5231 0 0 682 15 128 1782 11995 

Lapinlahti 0 0 9920 0 6064 0 0 28809 0 14351 6620 465 4396 70625 

Pielavesi 42 503 2382 0 888 0 0 0 650 2440 698 1615 2714 11932 

Sonkajärvi 0 0 0 0 590 0 0 0 0 2141 422 1816 4701 9670 

Varpaisjärvi 0 0 4067 0 12640 0 20 9880 0 12468 9485 0 220 48780 

Vieremä 156 95 24326 0 40339 100 1552 15137 180 13217 2900 540 2488 101030 

Yhteensä 2767 1898 46623 4954 60521 100 6803 53826 830 56525 32375 9414 17171 293807 

EO = maa-ainesten ottoalue 

MY = harjumaisema-alue 

ah = harjumaisema-alue 

pv = tärkeä pohjavesialue 

pv+EO = pohjavesialueella sijaitseva maa-ainestenottoalue 

pv+MY = pohjavesialueella sijaitseva harjumaisema-alue 

pv+ah = pohjavesialueella sijaitseva harjumaisema-alue 

A+tiet = asutus ja tiestö 

Muu = alue, jolla ei sijaitse asutusta, tiestöä eikä seutukaavan 

aluevarauksia

53 

Kiviainesten kulutukseksi arvioidaan vuodesta 1997 vuoteen 2010 noin 4,7 milj.m3 ja vuodesta 2011 vuoteen 

2020 yhteensä noin 3,6 milj.m3 (taulukko 3.11.2/5). Kulutusennusteiden lähtökohtana on käytetty vuonna 

1985 valmistuneen Pohjois-Savon maa-aineshuoltoselvityksen tietoja. Selvityksen ennustetta on tarkistettu 

Savo-Karjalan tiepiiriltä ja VR:ltä saaduilla kulutusarvioilla sekä asuntotuotannon kehittymisestä laadittujen 

uusien arvioiden pohjalta. 

Eniten hiekkaa ja soraa on Vieremällä ja Lapinlahdella, kun taas sorataseen kannalta ongelmallisinta aluetta 

on Kiuruvesi, jonka maa-aineshuolto toimii suuressa määrin Vieremän harjuesiintyminen varassa. Myös Keiteleellä 

ja Sonkajärvellä varsinkin sorasta tulee jatkossa olemaan puutetta. 

Maa- ja kiviainesten riittävyyttä voidaan parantaa kiviainesten kiviainesten käytön suunnittelun, uusiokäytön ja 

jatkojalostuksen lisäämisellä. Ratkaisut tulevaisuutta ajatellen ovat usein kuntakohtaisia, mutta myös seutukunnan 

sisällä voitaneen lisätä yhteistyötä ja kuntarajat ylittävää suunnittelua maa- ja kiviainestarpeiden tyydyttämiseksi. 

Varsinkin Ylä-Savon “maa-ainesaitan” , Vieremän maa-ainestenkäytön suunnittelulla on keskeinen 

merkitys maa-aineksia säästävän ja luonnon kestävää kehitystä tukevan toiminnan kehittämisessä. 

Maa- ja kiviainesten riittävyyttä voidaan parantaa myös seuraavin keinoin: 1) Kalliokiviaineksen murskaus, 2) 

Maa-ainesten otto muusta maankäytöstä vapautuvilta harjualueilta, 3) Pohjavedenpinnanalainen maaainestenotto 

(muualta kuin tärkeältä pohjavesialueelta) ja 4) moreenin käytön lisääminen. 

GTK on tutkinut kalliokiviaineskohteita Ylä-Savon alueella kaikkiaan 27 kpl. Useat tutkituista kohteista soveltuvat 

murskaustoimintaan. Ko. kohteet on esitetty liitekartalla. 

Suurin osa kaavaan merkityistä kallionlouhinta-alueista on kuitenkin tarkoitettu rakennuskivituotantoon. GTK 

on selvittänyt myös alueen moreenivaroja. Moreeni sisältää useimmiten lähes kaikkia maalajitteita savesta 

lohkareisiin ja on siten hyvä raaka-ainelähde jalostettavaksi teknistä käyttöä varten.Ylä-Savon alueella on 

murskauskelpoisia moreenikohteita kaikkiaan 80 kpl, joista 31 kohdetta on erinomaisesti murskaukseen kelpaavia 

ja loput hyvin murskaukseen soveltuvaa kohdetta. Parhaat moreenikohteet sijaitsevat kumpumoreenialueilla, 

joita on eniten Pielavedellä ja Vieremällä. Myös Sonkajärvellä on hyviä moreeniesiintymiä, joista osa 

on jo ottamisen piirissä. 

Moreenikohteita ei ole merkitty seutukaavaan ottoalueiksi, koska ko. kohteiden soveltumista ottotoimintaan ei 

ole selvitetty maa-aineslain 3§:n kannalta. 

Ylä-Savon alueella oli vuoden 1996 alussa ympäristökeskuksen tilaston mukaan voimassaolevia soran, hiekan 

tai kallion ottolupia yhteensä 188 kpl. Luvat oikeuttivat yhteensä noin 15 milj. maa-aines-m3:n ottamiseen. 

Seutukaavan tavoitteena on turvata maa-ainesten ottotoiminnan jatkuminen ja toisaalta ohjata ko. ottamistoiminta 

alueille, joilla se on mahdollisimman vähän ristiriidassa muiden maankäyttömuotojen kanssa.

54 


Ylä-Savon maa-ainesten käyttö v.1996 (m 3 ) 

Tielaitos Kunta Muut** Yhteensä 

Iisalmi 13000 35150 46000 94150 

Keitele 9200 3400 4800 17400 

Kiuruvesi 16000 21000 25000 62000 

Lapinlahti 8800 10700 17000 36500 

Pielavesi 17000 11500 8000 36500 

Sonkajärvi 10500 4100 7000 21600 

Varpaisjärvi 8500 1500 3000 13000 

Vieremä* 37000 7100 28000 72100 

Yhteensä 120000 94450 138800 

*sisältää 25000 m 3 Mt 595 rakentamista,** VR-Rata Oy:n tiedot puuttuu 

Ylä-Savon maa-ainesten käyttö vv.1997 - 2010 (1000 m 3 ) 

Tielaitos Kunta Muut Yhteensä 1000 m 3 / v 

Iisalmi 180 557 327 1064 76 

Keitele 140 48 63 251 18 

Kiuruvesi 210 406 362 978 70 

Lapinlahti 160 150 183 493 35 

Pielavesi 210 161 112 483 35 

Sonkajärvi 160 57 124 341 24 

Varpaisjärvi 130 18 21 169 12 

Vieremä 160 290 480 930 66 

Yhteensä 1350 1687 1672 4709 336 

1000 m 3 / vuosi 96 121 119 336 

Ylä-Savon maa-ainesten käyttö vv.2011 - 2020 (1000 m 3 ) 

Tielaitos Kunta Muut Yhteensä 1000 m 3 / v 

Iisalmi 125 650 236 1011 101 

Keitele 80 34 45 159 16 

Kiuruvesi 150 300 259 709 71 

Lapinlahti 80 110 131 321 32 

Pielavesi 150 85 80 315 32 

Sonkajärvi 100 41 89 230 23 

Varpaisjärvi 85 21 15 121 12 

Vieremä 110 290 343 743 74 

Yhteensä 880 1531 1198 3609 361 

1000 m 3 / vuosi 88 153 120 361

55 


Soran ja hiekan ottoalueita varattaessa seutukaavan lähtökohtana on ollut GTK:n suorittaman sora- ja hiekkavarojen 

arvioinnin tulokset vuodelta 1975 sekä sitä koskeva tarkistus vuodelta 1996. Kaavaehdotuksessa 

esitetyt hiekan- ja soranottoalueet on jo tarkasteltu MAL 3§:n ( kauniin maisemakuvan turmeltuminen, luonnon 

merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutuminen) kannalta taustaselvitysten tekovaiheessa 

mm. maastokäynnein. Tämä ei tietenkään poista MAL 5§:n ( Ottosuunnitelmien tulee perustua koko 

alueen kattavaan osayleiskaavaan tai maisemaselvitykseen) vaatimusta laajojen ottoalueiden suhteen. 

Aluevaraukset 

Kaavassa on esitetty aluevarauksina vain kuntien maa-aineshuollon kannalta tärkeimmät ottamisalueet. 

Ylä-Savon alueelle on kaavassa varattu 32 maa-ainesten ottoaluetta. Alueiden yhteispinta-ala on 1500 ha. 


EO 

MAANKAMARAN AINESTEN OTTOALUE, SORAN JA HIEKAN OTTOALUE 

Suositus: 

Laajoilla maa-ainesten ottoalueilla ottosuunnitelmien tulisi perustua koko alueen käsittävään osayleiskaavaan 

tai maisemaselvitykseen (MAL 5.2§). 

Kun ottoalue sijaitsee ah-osa-alueilla tai on MY-alueen ympäröimä, alueeseen kohdistuu seuraava suunnittelumääräys: 


Alueiden käytön suunnittelussa tulee erityisesti ottaa huomioon ympäröivän harjualueen maisemalliset arvot ja 

harjumuodostuman luonteenomaiset piirteet sekä ympäröivä vesi- ja kulttuurimaisema. 

ERITYISTOIMINTOJEN ALUEET KALLIONLOUHINTAA VARTEN (EO2) 


Kallionottoon tarkoitetut alueet on käsitelty oman otsakkeensa alla ja omalla aluevarausmerkinnällä, koska ko. 

alueet poikkeavat ympäristövaikutuksiltaan ja myös maisemoinniltaan soran- ja hiekanottoalueista. 

Ympäristöministeriön mukaan (Maa-ainesten ottaminen, opas 1/1994) vuonna 1993 kalliokiviaineksen osuus 

koko kiviaineskulutuksesta Suomessa oli noin 30 %. Osuuden ennustetaan kasvavan vuoteen 2010 mennessä 

60%:iin. Lisäksi alueilla, joilla luonnonsoraa on niukasti, kalliokiviaineksen osuuden kokonaiskulutuksesta 

ennustetaan kasvavan erittäin nopeasti. 

Kalliokiviaineksen käytön lisääminen Ylä-Savon kiviaineshuollossa on mahdollista pitkälle tulevaisuuteen. 

Alueella on runsaasti sellaisia kallioalueita, jotka sijaintinsa puolesta sopivat kivianestuo-tantoon. Ympäristöministeriön 

näkemyksen mukaan kalliokiven käyttöä luonnonsoraa korvaavana materiaalina tulisikin suosia 

yhä enemmän silloin, kun siihen ei ole muita esteitä. Näin on mahdollista säästää jäljellä olevaa harjuluontoa 

ja edistää osaltaan pohjaveden suojelua.

56 


Kallioalueita koskevat varaukset perustuvat suurelta osin GTK:n vuonna 1992 tekemään rakennuskiviinventointiin 

sekä vuonna 1996 käynnistyneeseen Ylä-Savon rakennuskiviselvitykseen. Alueiden soveltuvuutta 

ottamistoimintaan ympäristönäkökohtien, maisemallisten ja luonnonsuojelullisten arvojen puolesta selvitettiin 

Suomen ympäristökeskuksen toimesta vuosina 1996 ja 1997. Lisäksi eräiden kohteiden osalta suoritettiin 

tarkentavia maastokäyntejä, joihin osallistuivat Pohjois-Savon ympäristökeskuksen, Pohjois-Savon liiton ja 

kuntien edustajat. 

Aluevaraukset 

Aluevarauksia on maakuntakaavassa 35, yhteensä 643 ha. 


EO2 

MAANKAMARAN AINESTEN OTTOALUE, KALLIONLOUHINTA-ALUE 

Suositus: 

Laajoilla maa-ainesten ottoalueilla ottosuunnitelmien tulisi perustua koko alueen käsittävään osayleiskaavaan 

tai maisemaselvitykseen (MAL 5.2§). 

Kun ottoalue sijaitsee ah-osa-alueilla tai on MY-alueen ympäröimä, aluetta koskee seuraava suunnittelumääräys: 


Alueiden käytön suunnittelussa tulee erityisesti ottaa huomioon ympäröivän kallioalueen maisemalliset arvot 

ja muodostuman luonteenomaiset piirteet sekä ympäröivä vesi- tai kulttuurimaisema. 

3.12.3 JÄTTEENKÄSITTELYPAIKAT JA PILAANTUNEET MAA-ALUEET (ET, E) 


Jätehuollon tavoitteena on jätteiden määrän vähentäminen ja jätteiden hyötykäytön lisääminen. Jätteet lajitellaan 

syntypaikoilla kotitalouksissa ja teollisuudessa niin, että sekajätteen määrä jää mahdollisimman vähäiseksi. 

Jätteet hyödynnetään ensisijaisesti raaka-aineena ja toissijaisesti energiana. 

Lajittelun ohella keskeisiä kehittämistarpeita on hyötyjätteiden jatkokäsittelyssä. Jatkokäsittely, joka pitää sisällään 

lietteiden kompostoinnin, rakennusjätteiden murskauksen ja seulonnan jne, tulee hoitaa tähän tarkoitukseen 

soveltuvissa laitoksissa. 

Pohjois-Savon jätesuunnitelman mukaan keskeisenä tavoitteena jätehuollossa on vähentää kaatopaikkojen 

haitallisia ympäristövaikutuksia. Käytöstä poistetut kaatopaikat on maisemoitava määräysten mukaan. Kaikille 

käyttöön jääville kaatopaikoille oli haettava jätelupa. Vanhojen kaatopaikkojen lupahakemus oli jätettävä vuoden 

1996 loppuun mennessä. 

Ylä-Savossa on yksi jätteenkäsittelyalue, Ylä-Savon Jätehuolto Oy:n Peltomäen jätteenkäsittelyalue ( Ylä- 

Savon jätekeskus) Iisalmessa. Muiden kuntien kaatopaikat on suljettu ja ne jälkihoidetaan suunnitelmien mukaan. 

Jätteiden lajittelulaitoksia on Kiinteistöhuolto Rytkönen Iisalmessa (murskaus- ja lajittelulaitos) ja Keiteleen 

jätehuolto. Kiinteistöhuolto Rytkönen kerää Iisalmessa ja Lapinlahdella, mutta ottaa vastaan koko Ylä- 

Savon alueelta kiinteistöllä esilajiteltua jätettä. Lisäksi on useita yksityisiä kuljetusyrityksiä. Maaseutualueilla

57 

yhdyskuntajätteen keräily on järjestetty joko kiinteistön ja kuljetusyhtiön välisellä sopimuksella tai kiinteistö 

toimittaa jätteet yhteiseen keräilypisteeseen. Kaikki kiinteistöt ovat jonkinlaisen jätteiden keräilyn piirissä. 

Teollisuuden jätteenkäsittelyalueita ei Ylä-Savossa ole. Teollisuus vie tavanomaiset jätteensä Peltomäen jätteenkäsittelyalueelle. 

Ongelmajätteitä otetaan vastaan kuntien vastaanottopisteissä kotitalouksilta ja pieneriä 

teollisuudesta. Iisalmen Keräysöljy toimii Iisalmessa ja kerää ja esikäsittelee ongelmajätteitä. Iisalmen Keräysöljy 

on alueellinen ongelmajätteen kerääjä .Kiinteistöhuolto Rytkönen valmistaa polttokelpoisesta jätteestä 

jätepolttoainetta, joka poltetaan Salmi Voiman laitoksessa. 

Pilaantuneita maa-alueita tarkasteltiin maakunnallisesti ensimmäisen kerran v. 1997 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen 

julkaisemassa Pohjois-Savon alueellisessa jätesuunnitelmassa. Pilaantuneiden maa-alueiden 

tutkimukset ja käsittelymahdollisuuksien arviointi jatkuu ympäristökeskuksissa. Ympäristökeskusten, maakunnan 

liittojen ja muutamien kuntien rahoittamana valmistui v. 2000 Suomen IP-tekniikka Oy:n laatima selvitys 

“Pilaantuneiden maa-ainesten käsittelylaitosten tarveselvitys Etelä-Savossa, Keski-Suomessa, Pohjois- 

Karjalassa ja Pohjois-Savossa”. Maakuntakaavan aluevaraukset perustuvat em julkaisuihin ja ympäristökeskuksen 

tietoihin. 


Pilaantuneet ja mahdollisesti pilaantuneet maa-alueet Ylä-Savossa 

luokiteltuna tutkimus- ja kunnostustarpeen mukaan. Arvio 2000. 

1) Toimenpiteitä 

edellytetään 

Kiireelliset 

Toimenpiteitä 

edellytetään 

Ei kiireelliset 

Tapauskohtainen 

harkinta toimenpiteiden 

suhteen 

Yhteensä 

Iisalmi 5 10 30 45 

Keitele 0 6 28 34 

Kiuruvesi 0 3 24 27 

Lapinlahti 15 11 19 45 

Pielavesi 3 7 56 66 

Sonkajärvi 13 4 30 47 

Varpaisjärvi 8 6 12 26 

Vieremä 8 3 8 17 

Ylä-Savo yhteensä 50 50 207 307 

1) Sijaintiriskiin perustuva kiireellisyysluokitus 


Maakuntakaavaan on merkitty sellaisia lopetettuja kaatopaikkoja ja pilaantuneita tai pilaantuneiksi epäiltyjä 

maa-alueita, joilla on merkitystä maankäytön suunnittelussa. Erityisesti on valittu pohjavesialueilla tai asutuksen 

tuntumassa olevia alueita. Ylä-Savossa merkittävimmät pilaantuneet maa-alueet ovat pääasiassa sahaalueita 

ja entisiä kyllästämöalueita. 

Maakuntakaavassa osoitetaan Iisalmen Peltomäen jätteenkäsittelyalue ainoaksi seutukunnan jätteenkäsittelyalueeksi. 

Muut jätteenkäsittelyalueet/kaatopaikat osoitetaan poistuneiksi. Pohjois-Savon seutukaavassa

58 

kaatopaikoiksi on osoitettu kaksi aluetta: Peltomäki Iisalmessa ja Kirveslapa Pielavedellä. Käytöstä poistetut 

kaatopaikat ja haitallisimmiksi arvioidut pilaantuneet maa-alueet on merkitty maakuntakaavaan erityistoimintojen 

alueiksi. Peltomäestä on tarkoitus perustaa maakunnallinen saastuneiden maiden käsittelyalue. 

Aluevaraukset 

Ylä-Savossa on yksi jätteenkäsittelyalue, Iisalmen Peltomäki. Erityistoimintojen alueita on osoitettu maakuntakaavassa 

29 kpl. Alueista 19 on kaatopaikkoja ja 10 pilaantuneita maita. Aluevarausluettelossa on esitetty 

käytöstä poistuneiden kaatopaikkojen ja pilaantuneiden maa-alueiden suunnittelu- tai tutkimustilanne. Pilaantuneita 

tai mahdollisesti pilaantuneita maa-alueita on Ylä-Savossa arvioitu olevan n. 300. 

Maakuntakaavamerkinnät: 

ET 

E 

YHDYSKUNTATEKNISEN HUOLLON ALUE, JÄTTEENKÄSITTELYALUE 

(rakentamisrajoitus, 33 §) 

ERITYISTOIMINTOJEN ALUE, KÄYTÖSTÄ POISTETTU KAATOPAIKKA TAI PILAANTUNUT 

MAA-ALUE 

3.12.4 ENERGIAHUOLTO (Z, ET1) 


Euroopan Unionissa uusiutuvien energialähteiden merkitys on maittain hyvin vaihtelevaa. Uusiutuvilla energialähteillä 

tuotetaan EU:ssa noin 6 % kokonaisenergiatarpeesta. EU on hyväksynyt uusiutuvia energialähteitä 

koskevan yhteisöstrategiaa ja toimintasuunnitelmaa koskevan valkoisen kirjan, jossa asetetaan tavoitteeksi 

uusiutuvien energialähteiden osuudet muuttumaan nykyisestä 6 %:sta 12 %:iin vuoteen 2010 mennessä. Tämä 

ja muiden kansainvälisten sopimusten noudattaminen linjaa Suomen energiapoliittisen suunnan jatkossakin. 

Suomen energiatalouden eräs voimatekijä on ollut tuotantorakenteen monipuolisuus. Puun ja puuperäisten 

polttoaineiden käytöllä on merkittävä asema tässä hajautetussa, monipuolisessa energiajärjestelmässä. Puun 

ja muiden uusiutuvien kotimaisten energialähteiden käytön lisääminen on Suomen energiastrategian selkeä 

tavoite. Tämä on kirjattu mm. valtioneuvoston toukokuussa 1997 hyväksymään energiastrategiaan, jonka se 

antoi selontekona eduskunnalle ja jonka eduskunta käsitteli lokakuussa 1997. Suomella on teollisesti kehittynein 

maailman korkein bioenergian käyttöosuus sekä kokonaisenergiassa että sähköntuotannossa. Teollisuus 

käyttää pääosan, noin 80 % kaikesta puupolttoainesta joko massa- ja paperiteollisuuden sivutuotteina tai mekaanisen 

teollisuuden jätteinä lämmöntuotannossa. 

Puun tämänhetkinen energiankäyttäjä seuraakin metsäteollisuuden kehitystilannetta. Myös laaja sähkön ja 

lämmön yhteistuotanto on leimaa-antavaa suomalaiselle energiapolitiikalle. Tämä kehitys näyttää jatkuvan 

jatkossakin. Tähän asti puuenergian tuottamisen esteenä lämmön ja sähkön tuotannossa ovat olleet puun 

korkea hinta muihin polttoaineisiin verrattuna, suhteellisen suuret investointikustannukset ja puupolttoaineen 

epävarmat markkinat. Tilanne on kuitenkin muuttumassa biopolttoaineen, puun eduksi mm. Kioton sopimuksen, 

teknisen kehityksen ja öljyn hinnan nousun vuoksi. Tämä merkitsee sitä, että puuhun ja muihin uusiutuviin 

polttoaineisiin tukeutuen tullaan rakentamaan uusia sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia sekä lämpöyrittäjyyteen 

perustuvia lämpölaitoksia. Ylä-Savossakin on päätökset Salmivoima Oy:n Iisalmen sähkö- ja 

lämpövoimalaitoksen ja Kiuruvedellä toimivan sahan yhteyteen rakennettavan sähkö- ja lämpölaitoksen rakentamisesta 

olemassa. Lisäksi useissa kunnissa selvitellään parasta aikaa puulla tai muilla uusiutuvilla polttoaineilla 

toimivien laitosten rakentamista.

SÄHKÖNSIIRTOLINJA 400/110 Kv 

59 

Sähköenergian osalta Ylä-Savo on maakunnan ulkopuolelta tuotavan energian varassa. Sähkön siirto suoritetaan 

valtakunnan tasolla 400 kV:n kantaverkostolla. Kantaverkon pohjois-eteläsuuntainen linja kulkee Etelä- 

Savosta Sisä-Savon kautta Kuopioon ja edelleen Lapinlahdelle, Iisalmeen ja Kajaaniin. Sähkön syöttö kuntakeskusten 

muuntoasemiin hoidetaan tällä hetkellä 110 kV:n linjoilla. 

Aluevarausperiaatteet 

Maakuntakaavaan merkitään olemassa olevat 110 ja 400 kV:n sähköjohdot sekä suunnitteilla olevat uudet 

sähköjohdot. Samoin kaavaan merkitään johtolinjoihin liittyvät sähkö- eli muuntoasemat. 

Maakuntakaavamerkinnät (alueilla, joita merkinnät koskevat, on voimassa rakentamista koskeva rajoitus, 33 §) 

SUUNNITTEILLA OLEVA SÄHKÖNSIIRTOLINJA 

ET1 

SÄHKÖASEMA 

Kaavaan on merkitty kokoviivalla olemassa olevat 110 kv:n ja 400 kv:n sähköjohdot sekä sellaiset vielä suunnitteilla 

olevat johdot, joiden tulevasta sijainnista on laadittu yksityiskohtainen suunnitelma (yksityiskohtainen 

suuntakartta 1:20.000). Muiden suunnitteilla olevien sähköjohtojen sijainti on osoitettu kaavakartalla katkoviivalla. 

Muuntoasemien sijainti on osoitettu ET1-kohdemerkinnällä. Lämpökeskuksia ei ole merkitty kaavaan, 

koska ne sijaitsevat taajama-alueilla. 

Suositus/ Kiuruvesi- Pyhäjärvi 100 kV:n sähkönsiirtolinja: 

Kiuruveden Koskenjoen alueen kautta suunniteltu 110 kV:n sähkönsiirtolinja tulisi toteuttaa maakaapelina 

alueen valtakunnallisesti merkittävien maisemallisten arvojen vuoksi. 

3.12.5 VESIHUOLTO (pv, V) 


Vuonna 1997 oli Ylä-Savon 66 600 asukkaasta vesijohtoverkostoon liittyneitä 54310 eli n. 82 %. Ylä-Savon 

vedenhankinnan tilanne on sekä taajamien että haja-asutusalueen osalta keskimääräinen muuhun maakuntaan 

verrattuna. Alueen kaikki taajamat sekä vesiosuuskuntien vedenottamot saavat jo raakavetensä pohjavedestä. 

Sen sijaan osa kiinteistökohtaisista ottamoista on vielä pintaveden varassa. Maaseudun vedenhankinnan 

järjestelyt ovat edenneet erityisen voimallisesti Iisalmessa, Vieremällä ja Kiuruvedellä. Vesiosuuskuntia 

on perustettu vähiten Keiteleen kunnassa. 

Ylä-Savon vesihuoltosuunnitelmassa ( Ylä-Savon vesihuollon kehittämissuunnitelma, 1998, Suunnittelukeskus 

OY) on ennustettu taajamissa asuvan koko väestön liittyvän vesijohtoverkoston piiriin vuoteen 2020 mennessä. 

Haja-asutusalueella on liittymisprosentin ennustettu myös hieman kasvavan. Koko Ylä-Savon alueella 

ennustetaan liittymisprosentin kasvavan nykyisestä 82 %:sta 90 %:iin. Oheisessa kuviossa on esitetty alueen 

nykyinen vedenjakelujärjestelmä. Kuviosta käy ilmi kuntakohtainen keskimääräinen vedenkulutus, vesilaitoksen 

keskimääräinen tuotto ja vedenjakelujärjestelmän keskinäiset yhteydet. 

Ylä-Savon yhteisvedenhankintaan käyttökelpoiset pohjavesivarat ovat alueen läpi luode-kaakko-suunnassa 

kulkevissa harjujaksoissa. Huomattavimmat pohjavesivarat esiintyvät Lapinlahden ja Vieremän harjujaksoissa.

60 

Pohjois-Savon pohjavesien ongelmia ovat suurehkot rauta- ja mangaanipitoisuudet sekä lievä happamuus. 

Laadulliset ongelmat ovat usein kallio- ja moreenivesissä. Pohjavesien puhtaudelle ovat uhkana pohjavesialueille 

sijoitetut toiminnot, kuten teollisuuslaitokset, sahat, kyllästämöt, murskausasemat, maa-ainestenotto 

jne. Maa-ainestenotosta pohjavedelle aiheutuva keskeisin ongelma on humuskerroksen poistamisesta johtuva 

maaperän luontaisen puhdistuskyvyn oleellinen heikkeneminen. Humuskerroksen poisto altistaa pohjaveden 

esim. happamien sateiden vaikutuksille. 

Talouskohtaisten vedenhankintajärjestelmien ongelmana on erittäin usein veden laatukysymykset ja veden 

riittävyys. Seikkaperäistä tietoa järjestetyn vesihuollon ulkopuolella olevien talouksien vesihuollon tilasta ei 

kuitenkaan ole olemassa. 

Vedenhankinnan kannalta ongelmalliset alueet tulisi selvittää joko kuntien, ympäristökeskuksen tai muun 

maakunnallisen tahon toimesta. Selvitystyön tulosten perusteella tulisi tarpeen mukaan aktivoida ko.alueiden 

talouksia vesiosuuskuntien perustamiseen. 

Ylä-Savon vesihuoltosuunnitelmassa vesihuollon tavoitteeksi on esitetty seuraavaa: 

* Vedenjakelun turvaaminen erityistilanteissa, jollaisiksi katsotaan tärkeimmän pohjavesiesiintymän 

pilaantuminen 

* Talousveden laadun tulee täyttää kaikki laatuvaatimukset 

* Suojataan nykyisten pohjavedenottamoiden pohjavesiesiintymät mahdollisimman hyvin ja pyritään 

hyödyntämään vedenhankinnassa suojattuja pohjavesialueita. 

Merkittävä osa olemassa olevista pohjavedenottamoista sijoittuu pohjavesialueille, joilla on muista maankäyttömuodoista 

, esim. maa-ainestenotosta, johtuvia uhkatekijöitä. Tavoitteena on, että maakuntakaavalla pystytään 

varaamaan pohjavedenottoon soveltuvia reservialueita, joilla ei ole em. muiden maankäyttömuotojen 

aiheuttamia ongelmia. 

Vuonna 1997 oli Ylä-Savon 66 600 asukkaasta viemäriverkoston piirissä 36310 asukasta eli n. 55 %. 

Alueen yhdyskuntien jätevesien käsittely on toteutettu biologis-kemiallisesti. Tärkeimmät jätevedenpuhdistamot 

ovat Lapinlahden keskuspuhdistamo ja Iisalmen Vuohiniemen puhdistamo. Tämän lisäksi alueella on viisi 

yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoa , joilla on vesioikeuden lupa jätevesien johtamiseen vesistöön ja yksi 

merkittävä yhdyskuntien pienpuhdistamo Iisalmen Runnilla. Vieremää lukuun ottamatta Ylä-Savon kaikissa 

keskustaajamissa sekä sivutaajamista Runnilla, Alapitkällä ja Sukevalla on omat jäteveden puhdistamonsa. 

Vieremän jätevedet käsitellään Iisalmen kaupungin jätevedenpuhdistamolla. 

Ylä-Savon vesihuollon kehittämissuunnitelmassa on ennustettu viemäriverkostoon liittyjämäärän kasvavan 

vuoteen 2020 mennessä nykyisestä 36310 asukkaasta 40040 asukkaaseen. Keskitetyssä viemäriverkostossa 

kokonaisjätevesimäärän ennustetaan puolestaan kasvavan nykyisestä 15180 m3/d:stä vuoteen 2020 mennessä 

16 970 m3/d:in. 

Yleissuunnitelmassa on jätevesien käsittelylle asetettu tavoitteeksi jätevesien käsittelyn tehostaminen sekä 

haja-asutusalueen jätevesikuormituksen pienentäminen ns. vyöhykemallin mukaisesti. Yleissuunnitelman mukaan 

Ylä-Savon jätevesien käsittely tullaan tulevaisuudessa keskittämään Lapinlahden keskuspuhdistamolle. 

Kuitenkin Iisalmen Runnin, Sonkajärven Sukevan ja Pielaveden Pikonniemen jätevedet puhdistetaan jatkossakin 

omissa jätevedenpuhdistamoissa.

61 


Pohjavesialueet jaetaan yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeisiin (I), vedenhankintaan soveltuviin (II) 

sekä muihin (III) pohjavesialueisiin. I-luokkaan kuuluvat alueet, joiden pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään 

20-30 vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan vedenhankintaan. II-luokkaan kuuluvat alueet, jotka soveltuvat 

yhteisvedenhankintaan, mutta joille ei ole toistaiseksi osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen 

tai muussa vedenhankinnassa. III-luokan alueiden hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia 

veden laadun ym. selvittämiseksi. 

Maakuntakaavaan on merkitty I- ja II-luokkaan kuuluvat pohjavesialueet. 

Jätevesien osalta maakuntakaava tukeutuu Ylä-Savon jätehuoltosuunnitelmaan. 

Aluevaraukset 

Maakuntakaavaan on merkitty vedenhankintaa koskien Kuopion vesi- ja ympäristöpiirin selvitysten mukaisesti 

I- ja II-luokkaan kuuluvat pohjavesialueet. Alueita on Ylä-Savon alueella yhteensä 46 kpl. Alueet on merkitty 

kaavaan ohjeellisella katkoviivamerkinnällä ja siihen liittyvällä pv-kirjaintunnuksella. Vedenottamot on merkitty 

kaavaan V-merkinnällä. Jätevesihuollon osalta maakuntakaavaan on merkitty taajama-alueen ulkopuolinen 

jäteveden puhdistamo Lapinlahdella. 

Maakuntakaavamerkinnät 

pv 

TÄRKEÄ POHJAVESIALUE, ohjeellinen rajaus 

V VEDENOTTAMO (rakentamisrajoitus, 33 §) 

ET 

YHDYSKUNTATEKNISEN HUOLLON ALUE, JÄTEVEDEN PUHDISTAMO 

(rakentamisrajoitus, 33 §)

4. M A A K U N T A K A A V A N T O T E U T U M I N E N 

62 

Maakuntakaava toteutuu toisaalta maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen ohjausvaikutuksensa kautta ja toisaalta 

viranomaisia koskevan maakuntakaavan toteuttamisvelvoitteen ja muihin lakeihin liittyvän huomioonottamisvelvoitteen 

kautta. Toteutumisen tarkastelu perustuu ympäristöministeriön maakuntakaavan oikeusvaikutuksia 

koskevan ohjeiston 31.5.2000 päivättyyn luonnokseen. 

Maakuntakaavan aluevarausten tulisi toteutua vuoteen 2020 mennessä. Osa vahvistettavaksi esitetyistä aluevarauksista 

on yhteydessä väestö- ja työpaikkakehitykseen ja siitä laadittaviin ennusteisiin. Esimerkiksi 

liikennetarve ja siitä johtuva tiestön, vesiväylien ja satamien kehittäminen riippuu väestö- ja työpaikkakehityksestä. 

Vastaavasti rakentamisen määrä määrittelee kiviainestarpeen ja sen edellyttämien soran- ja 

hiekanottoalueiden laajuuden. 

Taulukko 4.1 

Ylä-Savon seudun maakuntakaavan aluevaraukset 

C 

A 

LL 

LV 

LU 

MT 

MU 

MY 

ah 

SL 

S 

SR, sr 

MA 

ma 

SM 

T 

VL 

VR 

RM 

RMk 

rme 

EO 

EO1 

EO2 

ER 

E2 

ET 

E 

AT 

pv 

Alueita (kpl) 

3 

11 

3 

75 

8 

102 

16 

12 

12 

100 

8 

85 

20 

22 

162 

13 

10 

5 

10 

18 

8 

29 

110 

35 

40 

1 

2 

29 

64 

46 

Pinta-ala (ha) 

62 

4 876 

327 

48 393 

6 911 

1 749 

12 965 

1 455 

1 014 

775 

34 

1 448 

10 819 

643 

107 

Yhteensä 1 065 91 578

63 

4.1 MAAKUNTAKAAVAN TOTEUTUMINEN YKSITYISKOHTAISEMMALLA 

KAAVOITUKSELLA 

Maakuntakaava laaditaan yleispiirteisenä kaavana, jossa keskitytään maakunnan mittakaavan kysymyksiin. 

Tämän vuoksi kaavoituksen taustalla oleva selvitystyö on myös yleispiirteistä, joten maakuntakaavan maankäyttöratkaisuja, 

kaavamerkintöjä ja kaavamääräyksiä on tulkittava yleispiirteisenä. Maakuntakaavan esittämistavasta 

riippumatta kaikki maakuntakaavassa esitettävät maankäyttöratkaisut on tarkoitettu täsmentymään 

vasta yksityiskohtaisemman suunnittelun tai lupamenettelyn yhteydessä. 

Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä 

muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi (MRL 32.1 §). 

Maakuntakaava ei ole oikeusvaikutteisen yleiskaavan eikä asemakaavan alueella voimassa muutoin kuin 1 

momentissa tarkoitetun kaavojen muuttamista koskevan vaikutuksen osalta (MRL 32.3 §) 

Ohjausvaikutus yleis- ja asemakaavoihin 

Maakuntakaavan yleispiirteisyydestä johtuen maakuntakaava sallii kaavajärjestelmän sisällä tarkoituksenmukaisen 

joustavuuden. Maakuntakaavassa esitetyt maakunnallisista lähtökohdista määritellyt alueiden käytön 

periaatteet ja aluevaraukset täsmentyvät kunnan kaavasuunnittelussa. 

Toisaalta maakuntakaavan ohjeena oleminen edellyttää maakuntakaavan keskeisten periaatteiden ja maankäyttöratkaisujen 

välittymistä kuntakaavoitukseen. Muussa tapauksessa maakuntakaava ei ole ollut lain tarkoittamassa 

mielessä ohjeena yksityiskohtaisempia kaavoja laadittaessa tai muutettaessa. 

Maakuntakaava ei ole voimassa yksityiskohtaisemman oikeusvaikutteisen kaavan alueella muutoin kuin näiden 

kaavojen muuttamista koskevan vaikutuksen osalta. Yksityiskohtaisempien kaavojen eli kuntakaavojen 

pinta-alan laajentuessa maakuntakaavan välittömän ohjausvaikutuksen pinta-ala supistuu. Kuitenkin on katsottava, 

että suoritettaessa kuntakaavojen ajanmukaisuusarviointia, maakuntakaavassa osoitettu uusi maankäyttöratkaisu 

on keskeinen kriteeri ajanmukaisuutta arvioitaessa. 

Yleiskaava voidaan laatia oikeusvaikutteisena tai MRL 45 §:n mukaisena oikeusvaikutuksettomana yleiskaavana. 

Maakuntakaavan tulee olla ohjeena kuitenkin molempien yleiskaavojen laatimiselle. Asian luonteesta 

johtuu, että ohjeena olemiselle on jossakin määrin tiukemmat kriteerit laadittaessa oikeusvaikutteista yleiskaavaa, 

koska se puolestaan ohjaa asemakaavaa. 

Lähtökohtana yhteistä yleiskaavaa laadittaessa on, että maakuntakaava ohjaa myös yhteistä yleiskaavaa. 

Perustellusta syystä maakuntakaavan ohjausvaikutus yhteiseen yleiskaavaan voi kuitenkin olla joustavampaa. 

Perusteltu syy voi liittyä esimerkiksi sellaiseen olosuhteiden nopeaan muuttumiseen, ettei maakuntakaavan 

muuttamista voida pitää aikataulusyistä mahdollisena tai tarkoituksenmukaisena. 

Normaalin kaavahierarkian mukaan oikeusvaikutteinen yleiskaava ohjaa asemakaavaa MRL 42 §:n mukaisesti. 

On kuitenkin mahdollista, että maakuntakaavan alueelle ei laadita yleiskaavaa, jolloin maakuntakaava ohjaa 

suoraan asemakaavoitusta. 

Mikäli maakuntakaavaa laadittaessa on jo tiedossa, että osalle aluetta ei laadita yleiskaavaa, voi tällä olla vaikutuksensa 

maakuntakaavan sisältöön ja sitä kautta myös sen ohjausvaikutuksiin. Tällaisissakin tilanteissa 

maakuntakaavaa on kuitenkin tulkittava yleispiirteisenä kaavana, eikä maakuntakaava korvaa siinä mielessä 

yleiskaavaa.

64 

Jos asemakaava laaditaan alueelle, jolla ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa, on asemakaavaa laadittaessa 

otettava huomioon maakuntakaavan lisäksi MRL 54.4 §:n mukaan soveltuvin osin myös mitä yleiskaavan sisältövaatimuksesta 

säädetään. 

Maakuntakaavan joustaminen 

Maakuntakaavalla pyritään entistä enemmän tukemaan maakunnan kehittämisedellytyksiä, mikä edellyttää 

maakuntakaavalta riittävää joustavuutta. Maakuntakaava on yleispiirteisempi kaava kuin entinen seutukaava, 

mistä johtuen kuntakaavat voivat yleensä joustaa enemmän maakuntakaavasta kuin mikä oli mahdollista seutukaavan 

osalta. Joustaminen voi koskea sekä aluevarauksia että kaavamääräyksiä. Maakuntakaavan joustamista 

voidaan tarkastella kolmitasoisesti: 

Maakuntakaavan täsmentyminen. 

Kaavajärjestelmän perusperiaatteena on, että yleispiirteisempää maankäyttösuunnitelmaa täsmennetään yksityiskohtaisemman 

suunnitelman yhteydessä. Maakuntakaavassa esitetyn maankäyttöratkaisun tulee täsmentyä 

kuntakaavoituksessa. Kyseessä on siten kaavajärjestelmään kuuluva perusominaisuus, ei varsinainen 

joustaminen. 

Hyväksyttävä eroavuus maakuntakaavaan. 

Maakuntakaavassa esitettyjen aluevarausten laajuutta ja sijaintia voidaan yksityiskohtaisemmassa kaavassa 

muuttaa tai aluevarauksesta voidaan myös luopua edellyttäen, että maakuntakaavan tavoite ei muutu. Poikettaessa 

maakuntakaavassa osoitetusta maankäytöstä on maakuntakaavan tavoite turvattava samassa kaavassa, 

jossa poikkeaminen tehdään. Maakuntakaavasta poikkeamista tulee perustella kaavaselostuksessa. Hyväksyttävä 

eroavuus ei voi kuitenkaan tarkoittaa maakuntakaavan keskeisistä periaatteista poikkeamista. 

Poikkeaminen maakuntakaavassa osoitetusta valtakunnallisesta alueidenkäyttötavoitteesta on aina katsottava 

poikkeamiseksi myös maakuntakaavan keskeisestä periaatteesta. 

Rakennus- ja luonnonsuojelukohteiden osalta maakuntakaavan suojelutavoitteiden tulkinta on tiukkaa, mutta 

aluevarausmerkinnät tulkitaan näissäkin tapauksissa yleispiirteisesti. Samoin eri väylien ja verkkojen, kuten 

liikenne- ja energiaverkkojen, osalta yhteystarpeiden tulkinta on tiukkaa, sitä vastoin sijainti voi vaihdella maakuntakaavassa 

esitettyjen periaatteiden mukaisesti. 

Kaavassa esitetyn käyttötarkoituksen muuttaminen on mahdollista edellyttäen, että uusi käyttötarkoitus toteuttaa 

maakuntakaavassa esitettyä tavoitetta. Käyttötarkoituksen muutoksesta ei sitä vastoin ole kyse, jos maakuntakaavan 

yleispiirteisyydestä johtuen sanottua maankäyttöluokkaa ei ole voitu maakuntakaavassa edes 

esittää. Kyseessä voi olla esimerkiksi maa- ja metsätalousvaltaisen alueen osan täsmentyminen kuntakaavassa 

talouskeskuksen alueeksi, jolloin kyseessä on vain normaali maakuntakaavan täsmentyminen. 

Maakuntakaavasta poikkeamisista on syytä neuvotella maakunnan liiton kanssa. 

Maakuntakaavan muuttamista edellyttävä ratkaisu. 

Maakuntakaavan kanssa ristiriidassa olevaa kaavaratkaisua ei voida toteuttaa ilman, että sitä ennen maakuntakaava 

voidaan muuttaa. Mitä merkittävämmästä kaava-asiasta on kyse, sitä nopeammin ristiriita nousee 

joustamisen esteeksi. 

Kaavaratkaisun voidaan katsoa olevan ristiriidassa maakuntakaavan kanssa, mikäli kyseessä ei ole edellisessä 

kohdassa tarkoitettu perusteltu hyväksyttävä eroavuus maakuntakaavasta eikä kyseessä ole myöskään 

jäljempänä mainittu yhteisen yleiskaavan yhteydessä mainittu

4.2 MAAKUNTAKAAVAN TOTEUTUMINEN VIRANOMAISPÄÄTÖKSIN 

65 

Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta 

otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä 

vaikeuteta kaavan toteuttamista. (MRL 32.2 §) 

Maankäyttö- ja rakennuslaki nimenomaisesti edellyttää, että viranomaiset ottavat maakuntakaavan huomioon 

alueiden käyttöä koskevien toimenpiteiden suunnittelussa ja toteuttamispäätöksiä tehtäessä ja pyrittävä edistämään 

kaavan toteuttamista. Lisäksi viranomaisten on katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. 

Vaikeuttamisen estäminen on säädetty jossain määrin voimakkaammin kuin edistämisvelvoite. 

Maakuntakaavan edistämisvelvoite koskee kaikkia sellaisia valtion ja kunnan viranomaisia, joilla on katsottava 

olevan alueiden käyttöön liittyviä suunnittelu- tai toteuttamistehtäviä. Sama koskee myös valtion liikelaitoksiksi 

organisoituja viranomaisia. Edelleen velvoite koskee myös kuntaa kaavoitustoimen hoitajana. 

Jo suunnitteluvaiheessa on maakuntakaava otettava huomioon, mikä tarkoittaa suunnitelmien toteuttamista 

maakuntakaavan yleispiirteisyyden rajoissa. Tällä tavoin maakuntakaavan oikeusvaikutukset kytketään eri 

hallinnonalojen toiminnan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Tämä edellyttää uudenlaista ajattelutapaa eri 

viranomaisten toimintakulttuurissa. Velvollisuus maakuntakaavan toteuttamisen edistämiseen vaatii näiltä 

tahoilta myös vahvempaa sitoutumista kaavan tavoitteisiin. Maakuntakaavasta poikkeavien uusien kilpailevien 

vaihtoehtojen toteuttaminen on vastoin edistämisvelvoitetta. 

Hankkeiden budjetointi on suunnittelun keskeinen osa. Näin ollen maakuntakaavassa osoitetut hankkeet on 

otettava huomioon jo määrärahoja suunniteltaessa ja kohdennettaessa siten, että pyritään edistämään kaavan 

toteuttamista. 

Mikäli suunnittelun yhteydessä käy ilmi, että maakuntakaavassa esitetty vaihtoehto ei ole enää ajan tasalla, 

ratkaisu tilanteeseen on haettava maakuntakaavaa muuttamalla. Viranomaisvaikutuksen johdosta on muutoinkin 

tärkeää, että maakuntakaava pysyy ajan tasalla. 

Maakuntakaavan viranomaisvaikutus ei ole MRL 32.3 §:n mukaisesti voimassa oikeusvaikutteisen yleiskaavan 

eikä asemakaavan alueella. 

4.3 MAAKUNTAKAAVAN SUHDE MUUN LAINSÄÄDÄNNÖN MUKAISEEN 

PÄÄTÖKSENTEKOON 

Maankäyttö- ja rakennuslain järjestelmä on rakennettu siten, että maankäytön suunnittelu on otettava huomioon 

suunniteltaessa ja päätettäessä muun lainsäädännön nojalla ympäristön käytön järjestämistä siten kuin 

erityislaissa säädetään. Tässä suhteessa keskeisimpiä erityislakeja ovat tielait, maa-aineslaki, vesilaki ja metsälaki. 

Luonnonsuojelulaki ja muinaismuistolaki on vielä otettava erikseen huomioon MRL 197 §:n mukaisesti. 

Ratalinjat ja energiaverkot toteutetaan yleensä lunastuslakien perusteella. 

Vaatimus maakuntakaavan huomioon ottamisesta erityislainsäädännön mukaisessa viranomaisten päätöksenteossa 

vaihtelee lainsäädännön alasta riippuen. Yleisesti voidaan todeta, että erityislainsäädännön merkitys 

on suuri maakuntakaavan toteuttamisessa, mikäli erityislaissa on tyhjentävästi säädelty sen suhde maankäytön 

suunnitteluun. Mikäli säätely on väljää, maankäyttö- ja rakennuslain merkitys kasvaa. Kuitenkin on huomattava, 

että sen jälkeen kun maakuntakaava on vahvistunut alueelle, viranomaisten on erityislakeja soveltaessaan 

MRL 32.2 §:n mukaisesti otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista 

ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Viranomaisten on sopeutettava maakunnallista 

alueiden käyttöä koskevat ratkaisut maakuntakaavaan.

66 

5. Y M P Ä R I S T Ö V A I K U T U K S E T 

Yleistä maakuntakaavan toteuttamisen vaikutuksista Ylä-Savon seudulla 

Maakuntakaavan toteuttamisen ympäristövaikutuksia tarkasteltaessa korostuu yksityiskohtaisempiin kaavoihin 

verrattuna maakuntakaavan toteutuminen välillisesti muiden viranomaisten päätösten kautta. Maakuntakaavan 

tavoitteet toteutuvat luonnollisesti parhaiten maankäyttö- ja rakennuslain säätelemissä toiminnoissa, joita 

maakuntakaava nimenomaan ohjaa. Muiden lakien säätelemissä toimenpiteissä maakuntakaavan tavoitteet 

välittyvät toimenpiteiksi viranomaisille asetetun edistämisvelvoitteen myötä: Aluevarausten huomioonottaminen 

viranomaisten päätöksenteossa johtaa ympäristön ja aluerakenteen kehityksen kannalta vaikutuksiltaan 

myönteiseen alueiden käyttöön. Asiaa on tarkasteltu edellisessä 4. luvussa maakuntakaavan toteutumisesta. 

Taulukko 5.1 

Keskeisimpien maakuntakaavan aluevarausten toteuttaminen 

Aluevaraus Keskeisin säädös Viranomainen Menettely 

Taajamatoimintojen alueet (A) 

Teollisuustoimintojen alueet (T) 

Virkistysalueet (VL,VR) 

Harju- ja kallioalueet 

(MY,ah,EO,EO2) 

Turvetuotantoalueet (EO1) 

Luonnonsuojelualueet (SL) 

Suojelualueet (S) 

Hyvät pellot (MT) 

Metsätalousalueet (MU) 

Matkailualueet (RM) 

Jätteenkäsittelyalueet (ET) 

Satamat/laiturit (LV) 

Uiton toimintapaikat (LU) 

Vedenottamo (V) 

Viemärin purkupaikka (J) 

pohjavesialue (pv) 

maisema-alue (ma) 

kultt.arv. alue (sr) 

Väylät ja -reitit 

Ulkoilureitit 

Tiet 

Voimansiirtolinjat 

Muinaismuisto (SM) 

Rakennussuojelukohde (SR) 

maank.- ja rak.laki 

ympäristönsuojelulaki 

mkrl/maastol.l./ulkoilul. 

maa-aineslaki 

ympäristönsuojelul. 

luonnonsuojelulaki 

vesil./ymp.suojelulaki 


metsälaki 



vesilaki 

" 

" 


" 

maank.r.laki/metsälaki 


vesilaki 

maastol.l./ulkoilul. 

tielaki 

sähköm.l./lunastusl. 

muinaismuistolaki 

mrkl ./rak.suojelulaki 

kunta 

kunta/ymp.keskus/ 

ymp.lupavirasto 

kunta/ymp.keskus 



ymp.keskus 


kunta 

metsäkeskus 

kunta 

ymp.keskus/ymp.v. 


" 

" 

ymp.keskus/ymp.v. 

ymp.keskus 

kunta/metsäk. 

kunta 

merenkl./ymp.k/kunta 


tiepiiri 

KTM/maanm.l. 

museovirasto 


kaavoitus 

ympäristölupa 

kaav./ulk.reittis./toimitus 

ottamissuunnitelma 


rauhoitus 

vesil./ympäristölupa 

rakennuslupa 

m.t.suunn./metsänk.ilm. 

kaavoitus 


vesilain mukainen lupa 

“ 

“ 


suoja-aluesuunn. 

rak.lupa/kaav./metsänk.ilm. 

rak.lupa/kaavoitus 

vesilain mukainen lupa 

ulk.reittisuun./toimitus 

tiesuunnitelmat 

toimitus 

rauhoitus 

kaavoitus/suojelupäätös 

Ympäristön ja aluerakenteen kehityksen kannalta merkittävimpiä tekijöitä, joihin kaavoituksella voidaan vaikuttaa, 

ovat Ylä-Savossa taajamien kehitys, rantarakentaminen, rakennetun ympäristön ja maiseman suojelu, 

liikenneyhteydet ja matkailualueet. Koska seudun tärkeimmät taajamat ja järvialueet oli jo yleiskaavoitettu Ylä- 

Savon seudun maakuntakaavaa laadittaessa, maakuntakaava ohjaa näillä alueilla maankäyttöä vain yleiskaavoja 

muutettaessa. Tässä mielessä maakuntakaavan ohjausvaikutus ja alueiden käyttötavoitteet kohdistuvat 

ensisijaisesti yleiskaava-alueiden ulkopuolelle eli harvaan asutuille alueille. Maakuntakaavassa näillä alueilla 

merkittävimmät aluevaraustyypit ovat suojelu- ja maa-ainesten ottoalueita.

67 

Valtakunnallisten suojeluohjelmien alueiden ja Natura-alueiden osalta kaavan merkintä on tiedottava: alueet 

toteutetaan kaavasta riippumatta. Seudullisten suojelualueiden osalta maakuntakaavalla on selvä alueidenkäyttöä 

ohjaava vaikutus. Pohjois-Savon lajittuneen maa-aineksen muodostumat ovat vähäisiä ja ne on hyvin 

tutkittuja. Näin ollen maakuntakaavassa osoitetut soranottoalueet ja harjujen suojelualueet perustuvat tarkkoihin 

tietoihin alueen luonnonolosuhteista. Sama koskee kallion louhinta-alueita. Tämän takia maakuntakaavan 

ohjausvaikutus on kiviainesten hyödyntämisen tai suojelualueen osalta merkittävä, vaikka maa-aineslain pohjalta 

tapahtuva päätöksenteko perustuukin lain omiin kriteereihin. Turvetuotannon osalta tilanne on epäselvempi. 

Vain osa alueen soista on tutkittu. Tämä mahdollistaa seudun turvevarojen kokonaismäärän arvioinnin, 

mutta ei yksittäisten soiden turvevarojen määrää ja luonnonarvoja. Maakuntakaavasta onkin poistettu ne Pohjois-Savon 

seutukaavan turvetuotantoaluevaraukset, joilta uhanalaista lajistoa on havaittu. Rakennuslain ohjausvaikutus 

vesilain mukaisiin päätöksiin oli tulkinnanvarainen. Nyt jää nähtäväksi, missä määrin ympäristönsuojelulain 

pohjalta tehtävissä luparatkaisuissa maakuntakaavan tavoitteet otetaan huomioon. 

Tieverkon osalta maakuntakaavassa ei osoiteta uusia linjausratkaisuja muutamia vähäisiä tien oikaisuja lukuun 

ottamatta. Tieverkkoa koskeva suunnittelu on koskenut tieluokitusta. Tielaitos on ratkaissut tieluokkakysymykset 

seutukaavasta riippumatta. On toistaiseksi epäselvää, kuinka maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämä 

ohjausvaikutus tielain perusteella tehtäviin päätöksiin ja viranomaisten maakuntakaavan edistämisvelvoite 

otetaan huomioon. 

Paljon keskustelua 1990-luvun lopussa herättäneet ja Itä-Suomessa yhteisesti selvitettyjä pilaantuneista maaalueista 

merkittävimmät on osoitettu maakuntakaavassa, kuten myös käytöstä poistuneet kaatopaikat. Viimeksi 

mainitut sijaitsevat syrjäisillä seuduilla, eikä alueilla ole maankäyttötarpeita, joita entinen maankäyttö rajoittaisi. 

Saastuneita maa-alueita sen sijaan sijaitsee asutuksen liepeillä ja pohjavesialueilla, joten merkintä korostaa 

alueiden huomioonottamista yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. 

Maakuntakaavassa on muutamia laajahkoja aluerajauksia, kuten erämatkailualueet, joiden merkitys on lähinnä 

tiedottava. Merkinnät kuvaavat maakunnan kehittämisen tavoitteita ja niillä siten on ohjaavaa merkitystä, 

mutta niiden viranomaispäätöksiä ohjaava vaikutus on väljempi kuin rajauksia suppeampien varsinaisten aluevarausten 

vaikutukset. 

Päivitysluonteensa takia Ylä-Savon seudun maakuntakaavan vaikutuksia tarkasteltaessa ei verrata eri vaihtoehtoja. 

Aluevarausten vaikutuksia arvioitaessa on maakuntakaavan aluevarausten muutoksia kuitenkin verrattu 

Pohjois-Savon seutukaavaan, jos muutokset on tehty kaavan toteuttamisen haitallisten ympäristövaikutusten 

vähentämiseksi tai muutokset lisäävät haitallisia vaikutuksia. 

Taajamatoimintojen alueet 

Mitoituksellisesti ei Pohjois-Savon seutukaavan taajama-aluevarausten oleelliseen laajentamiseen ole tarvetta. 

Käytännössä kuntien taajamayleiskaavat ovat kuitenkin laajentuneet Pohjois-Savon seutukaavan taajamarajausten 

ulkopuolelle. Syynä tähän ovat olleet kuntakeskusten kehittämisnäkökohdat. On mm. todettu, että 

mikäli kunnan tonttitarve pyrittäisiin tyydyttämään pelkästään asuinalueita tiivistämällä ja rakentamattomien 

tonttien rakentamiskehotuksilla, se johtaisi ilmeisestikin rakentamisen suuntautumiseen yhä enenevässä määrin 

taajamien lievealueille. Kuitenkin mikäli kaavojen laajentamisen sijasta taajamien ympäristön laatua parannettaisiin 

viherrakentamisella ja liikennejärjestelyin ja rakentamista ohjattaisiin juridisin keinoin nykyisten detaljikaavojen 

rakentamattomille alueille, merkitsisi se oleellisia säästöjä kunnallistekniikan ja palvelujen investoinneissa. 

Vastaavasti se merkitsisi eheämpää taajamarakennetta, säästöä liikennöintikustannuksissa ja 

viihtyisämpää asuinympäristöä.

68 

Maakuntakaava noudattelee taajamarajauksiltaan suurelta osin taajamayleiskaavojen mukaisia rajoja. Käytännössä 

tämä merkitsee 66 % :n kasvua taajama-aluevarausten pinta-alaan Ylä- Savon alueella Pohjois- 

Savon seutukaavaan verrattuna. Osa kasvusta selittyy seutukaavassa kylämerkinnällä olleen Säviän kyläalueen 

merkitsemisellä maakuntakaavassa taajamaksi. 

Teollisuusalueet 

Teollisuusalueiden määrä on kasvanut Ylä-Savon seudun maakuntakaavassa Pohjois-Savon seutukaavaan 

nähden runsaalla 500 ha:lla eli noin 50 %:lla. Lisäys johtuu pääasiassa seutukaavan teollisuusaluevarausten 

laajennuksista. Useimmilla maakuntakaavaan merkityistä teollisuusalueista on kysymys sellaisista teollisuudenaloista, 

joiden järkevä sijainti on erillään asuinalueista. Teollisuuden haittavaikutuksia ympäristöön syntyy 

lähinnä kuljetuksista, työmatkaliikenteestä ja teollisuuden päästöistä. Asuinalueiden sijaintiin nähden nykyinen 

teollisuus on kuitenkin haittavaikutuksiltaan niin vähäistä, ettei se aiheuta taajamissa selkeitä haittoja. Teollisuusalueita 

maakuntakaavaan sijoitettaessa tulevan toiminnan luonteesta ei välttämättä ole tietoa, mikä vaikeuttaa 

vaikutusten huomioonottamista suunnittelussa. Pieniä teollisuusalueita sisältyy myös taajamaaluevarauksiin. 

Tieverkko 

Maakuntakaavassa ei ole osoitettu uusia rakennettavia tieyhteyksiä. Teiden suuntauksen parantamisen vaikutukset 

selvitetään seutusuunnittelua yksityiskohtaisemmalla tasolla parantamishankkeiden yhteydessä. Merkittävimmät 

muutokset koskevat teiden toiminnallista luokitusta käytössä olevaan luokitukseen nähden. Pääteiden 

osalta luokituksen korotusta valtateiksi on esitetty kantateille 88 ( Iisalmi - Oulu) ja 77 ( Siilinjärvi - Viitasaari). 

Pohjois-Savon seutukaavassa nämä tiet ovat yhteisellä valtatie/kantatie -merkinnällä. Luokitusten muutosten 

toteutuminen käytössä olevaan luokitukseen verrattuna lisää mainittujen teiden liikennemääriä, joskin 

lisäys tulee valtaosin siirtymänä toisilta teiltä. Kasvava liikenne aiheuttaa luonnollisesti myös tarpeita kyseisten 

teiden laatutason ja kunnossapidon tason nostamiseen. Parantamistoimet sijoittuvat valtaosin nykyisille tielinjauksille, 

joten vaikutukset ympäristöön jäävät vähäisiksi. Muutoksesta aiheutuvat haitat ilmenevät selkeimmin 

kasvavan liikenteen aiheuttamana melutason lisääntymisenä. 

Maakuntakaavassa esitetyt tiestön kehittämistoimenpiteet eivät tule aiheuttamaan selkeästi todettavia ympäristöongelmia. 

Päinvastoin kantatien 88 uusi linjaus Iisalmen pohjoispuolella vähentää tärkeän pohjavesialueen 

pilaantumisriskiä. Samoin valtatien 5 uusi linjaus Nerkoon kohdalla vähentää liikenteestä Nerkoon kylän 

asutukselle aiheutuvia melu- ja muita haittoja sekä parantaa myös merkittävästi tien liikenneturvallisuutta. 

Vesiliikenne 

Saarikosken kanavaa, Iisalmen väylää ja Onkilahden kanavaa lukuun ottamatta kaavaan merkityt väylät ja 

reitit eivät edellytä rakentamistoimenpiteitä. Saarikosken kanavan rakentamisessa on kysymys vanhan 1900- 

luvun alussa käytössä olleen, mutta myöhemmin suljetun kanavan entisöimisestä veneilykäyttöön. Kanavan 

valmistuminen merkitsee veneilyn kasvua Runnin joella sekä Kiuruvedellä. Hankkeen matkailulliset vaikutukset 

Runnille sekä myös Kiuruveden kaupungille ovat merkittävät. Luontoon kohdistuvia vaikutuksia on selvitetty 

hankkeen vesioikeuskäsittelyn yhteydessä ja ne on todettu saavutettavaan hyötyyn nähden vähäisiksi. Iisalmen 

väylän osalta kysymys on nykyisen väylän parantamisesta 3,4 m:n syväyksen omaavaksi väyläksi. Hanke 

ajoittunee maakuntakaavan suunnittelujakson loppupuolelle, mikäli toteuttamiselle löytyy kuljetus- ja yhteiskuntataloudellisia 

perusteita. Hankkeesta ei ole tehty vielä yleissuunnitelmaa. Merkittävimmät haitat syntyvät 

rakentamisen aikaisista ruoppauksista. Toteutuessaan hanke mahdollistaa kuljetusten siirtymisen jossain 

määrin maanteiltä vesiteille, mikä on nähtävä ympäristön kannalta myönteisenä asiana. Onkilahden kanavassa 

kysymys on vielä idea-asteella olevasta hankkeesta avata lyhyt maakannas avokanavana veneilyliikenteelle. 

Hanke ei vaikuta vedenpintojen korkeustasoihin. Avokanava sijoittuu kulttuurihistoriallisesti arvokkaan 

Väisälänmäen läheisyyteen ja luo uusia edellytyksiä alueen matkailulliselle kehittämiselle.

69 

Kaava sisältää uusina aluevarauksina huomattavan määrän retkisatamia. Osa satamista on jo toteutunut ja 

osa parhaillaan toteutumassa. Satamien toteuttamisesta on vastannut Pohjois-Savon ympäristökeskus yhdessä 

alueen kuntien kanssa. Retkisatamia perustamalla veneilijöitä on voitu ohjata järjestetyn jätehuollon piiriin. 

Kasvavan veneilyn ja vesimatkailun haitat alueelle voidaan arvioida varsin vähäisiksi, sillä vesistön kokoon 

nähden alueen oma venekanta on erittäin pieni. Sen sijaan kasvava veneily tuo oman kaivatun lisänsä alueen 

matkailuun ja edesauttaa ylläpitämään alueen asukkaidenkin tarvitsemia palveluita. 

Maa- ja metsätalousvaltaiset alueet, ulkoilun ohjaamistarvetta tai ympäristöarvoja 

Merkinnän tarkoituksena on säilyttää alueet metsätalousvaltaisina, edistää alueiden maisemallisten ja ympäristöarvojen 

säilyttämistä ja hoitoa. Tällä on itseisarvonsa lisäksi suoraan vaikutusta alueen matkailulliseen 

kiinnostavuuteen. Aluevarausten toteuttamisen vaikutukset riippuvat siitä, miten toteuttava viranomainen ottaa 

huomioon aluemerkinnän ja sen määräykset. Metsänhoidossa tämä merkitsee maisemallisten tekijöiden ja 

arvokkaiden elinympäristöjen huomioonottamista metsälain ja Metsäkeskus Tapion suositusten mukaisesti. 

Rantojen suunnittelussa ja rakennuslupamenettelyssä on harkittava tavanomaista tarkemmin mitoitusta ja rakennuspaikkojen 

sijoittelua. Ylä-Savon seudun maakuntakaavassa MU-aluevarauksia (15 kpl, 8200 ha) on 

esitetty enemmän kuin Pohjois-Savon seutukaavassa (8 kpl, 6100 ha), mutta pääosa maakuntakaavan MUaluevarauksista 

sijoittuu jo yleiskaavoitetuille alueille. 

Maa- ja metsätalousalueet, harju- ja kalliomaisema-alueet 

Maakuntakaavan harju- ja kallioalueiden suojelu on esitetty toteutettavaksi pääasiassa maa-aineslailla. Koska 

maakuntakaavassa on esitetty valtakunnallisesti ja seudullisesti merkittävät harju- ja kallioalueet sekä ottamisalueet, 

merkinnät ohjaavat selkeästi kuntien lupamenettelyä. Kuntien on myös pyydettävä harjujen suojelualueita 

koskevista lupahakemuksista maa-ainesasetuksen mukaan maakunnan liiton lausunto. Merkinnöillä on 

siten maa-aineslain vastaista ottamistoimintaa estävä ja ympäristöllisesti järkevään ottamistoimintaan ohjaava 

vaikutus. 

Kyläalueet 

Kyläalueilla ei normaali rakennusmaan tuottamisjärjestelmä - kunta hankkii maan ja asemakaavoittaa sen - 

toimi, koska näin usein luodaan pieniä "kaupunginosia" keskellä maaseutualuetta. Parempi menettely on yhteistyössä 

kunnan, kyläläisten ja maanomistajien kanssa laatia kyläsuunnittelun rinnalla osayleiskaavoja, joissa 

varaudutaan vähitellen tapahtuvaan rakentamiseen ottaen huomioon mahdollisuudet tonttikohtaiseen jätevesien 

käsittelyyn. Kulttuuriympäristön laatu on eräillä kyläalueilla merkittävä vetovoimatekijä. Tämän vuoksi 

kulttuuriympäristön huomioonottaminen on välttämätöntä kylää kehitettäessä. Kyläsuunnitteluun tuleekin kytkeä 

kiinteänä osana myös kulttuuriympäristön hoito-ohjelman laatiminen. Alueet tulee siis suunnitella ympäristöolosuhteista 

ja kylän perinteestä lähtien. 

Luonnonsuojelualueet 

Aluevarausten (SL) toteuttaminen tapahtuu pääasiassa luonnonsuojelulain mukaisella rauhoituksella. Toteuttamisen 

edistyminen riippuu toisaalta siitä, kuinka monet maanomistajat hakevat alueilleen rauhoituspäätöksiä 

ja edellyttävätkö he rauhoituksen korvaamista ja toisaalta tähän tarkoitukseen vuosittain osoitettavien valtion 

varojen määrästä ja ympäristökeskuksen toimintaedellytyksistä. 

Rauhoitustoimissa etusijalla on ollut valtakunnallisesti merkittävien alueiden toteutus. Myöhemmin toteutettavien 

luonnonsuojelualuevarausten säilyminen rauhoituksen edellyttämässä tilassa riippuu erityisesti metsänhoidosta 

ja mahdollisesta rakentamisesta. Metsälakia ei sovelleta kaavan suojelualuevarauksella. Maanomistajien 

tai metsäkeskuksen pitäisi maakuntakaavan suunnittelumääräyksen mukaisesti neuvotella suunnitel-

70 

luista metsänhoitotoimenpiteistä alueellisen ympäristökeskuksen kanssa. Jos metsänhoitotoimenpiteistä ei 

alueella pidättäydytä, suojeluarvon säilyminen voidaan ainakin osittain turvata ottamalla huomioon metsälain 

tavoitteet ja Metsäkeskus Tapion metsänhoitosuositukset. Aluevarauksen toteutukseen vaikuttaa luonnollisesti 

maanomistajan halu hakea alueelleen rauhoitusta. Maakuntakaava ohjaa yksityiskohtaisempaa kaavoitusta 

ja rakennuslupien myöntämistä. Suojelualueille haetuista rakennusluvista on pyydettävä ympäristökeskuksen 

lausunto. 

Suojelualueilla (S), jotka toteutetaan vesilailla tai ympäristönsuojelulailla, vesilain alaiset rakentamistoimenpiteet 

ja ympäristönsuojelulain alaiset vesistöpäästöt rajataan lupamenettelyssä niin, etteivät alueen suojeluarvot 

vaarannu. 

Maakuntakaavan suojelualueiden toteutuminen edistää sekä valtakunnallisesta että seudullisesta näkökulmasta 

arvioituna seutukunnan luonnon ominaispirteiden säilymistä. Maakuntakaavan toteuttaminen ei todennäköisesti 

merkityksellisesti heikennä Natura-alueiden luonnonarvoja eikä sillä ole myöskään alueille ulottuvia 

merkityksellisiä haitallisia vaikutuksia. Natura-ohjelman alueiden läheisyyden takia Pohjois-Savon seutukaavasta 

on poistettu 2 aluevarausta (259 ha). Selvitettyjen luonnon arvojen takia 7 turvetuotantoaluevarausta, 

yhteensä 600 ha, on muutettu suojelualueiksi. Näistä 3 (212 ha) on Natura-ohjelman alueita. 

Kulttuuriympäristön suojelukohteet 

Kulttuurikohteiden suojelu toteutetaan lähinnä yksityiskohtaisemmalla kaavoituksella, rakennuslupamenettelyllä, 

rakennussuojelulailla ja maisemanhoidon järjestämisellä. Muinaismuistokohteet ovat muinaismuistolain 

suojaamia. Maisema-alueiden ja perinnemaisemien arvon säilyttäminen edellyttää hoitoa. Tavoitteena on, että 

seutukaavassa esitetyillä maisema-alueilla sijaitsevat tilat ja tilat, joiden alueilla on perinnemaisemia, otetaan 

erityisesti huomioon ympäristötuen maisemanhoitotukia jaettaessa. Kulttuuriympäristön suojelukohteiden säilyttäminen 

ja hoito edistää seutukunnalle ominaisen rakennus- ja maaseutukulttuurin ja kotiseutuidentiteetin 

säilymistä ja lisää alueen matkailullista vetovoimaa. 

Virkistysalueet ja ulkoilureitit 

Tehdyt tutkimukset osoittavat, että ulkoilu luonnossa, retkeily ja veneily ovat kiistatta nousemassa etusijalle 

tarkasteltaessa kodin ulkopuolisia vapaa-ajan käyttötottumuksia. Virkistystoimintojen lisääntyminen aiheuttaa 

ympäristönhoidollisia haittoja, joita voidaan torjua varaamalla virkistyskäyttöön erityisiä alueita sekä perustamalla 

ulkoilu- ja vesiretkeilyreittejä ja ohjaamalla virkistystoimintojen painopiste niille. Lähivirkistysalueiden 

toteutuminen voidaan turvata varmimmin kunnan maanhankinnalla. Ulkoilureittien toteutus on onnistunut 

seutuja kuntakohtaisiin ulkoilureittisuunnitelmiin perustuvilla sopimuksilla. 

Rantarakentaminen 

Rantarakentamista ohjataan maakuntakaavassa ranta- ja vesialueille osoitetuin aluevarauksin ja niitä koskevin 

kaavamääräyksin ja -suosituksin. Tärkeimmät maakuntakaavan rantojenkäyttöä ohjaavat merkinnät ovat 

suojelu- ja virkistysalueet, vesiliikenteen alueet ja matkailupalvelujen alueet. Koska maankäyttö- ja - 

rakennuslaki edellyttää pääsääntöisesti rakennusluvan myöntämiseksi vesistön rantavyöhykkeelle yleis- tai - 

asemakaavaa, maakuntakaava vaikuttaa rakentamiseen pääasiassa välillisesti yksityiskohtaisemman kaavan 

kautta. Merkittävimmät Ylä-Savon vesistöalueet ovat yleiskaavoitettuja, joten maakuntakaava ohjaa näillä 

alueilla maankäyttöä vasta yleiskaavoja muutettaessa. Näitä yleiskaavoja laadittaessa niitä on ohjannut Pohjois-Savon 

seutukaava, joten seudulliset tavoitteet ovat tulleet seutukaavan perusteella huomioon otetuiksi. 

Seudullisesta näkökulmasta Ylä-Savon ranta- ja rantaosayleiskaavojen rakentamisen mitoitus on ollut kohtuullinen 

ja kaava-alueiden suojelu- ja virkistystarpeet on otettu riittävästi huomioon.

71 

Turvetuotantoaluevaraukset 

Pohjois-Savon seutukaavassa turvetuotanto-aluevarauksia on 11800 ha. Pääasiassa Kuopion Luonnonystäväin 

yhdistyksen rahoittaman selvityksen perusteella, Natura-alueiden tai vesistöjen läheisyyden takia maakuntakaavaa 

laadittaessa poistettiin 18 turvetuotantoaluetta, yhteensä 1400 ha. Näistä soista todettujen luonnonarvojen 

takia osoitettiin 7 suojelualueeksi, yhteensä 600 ha. Maakuntakaavaan ei osoitettu uusina turvetuotantoaluevarauksina 

kuin ne suot, jotka olivat jo tuotannossa seutukaavavarausten ulkopuolella tai joiden 

lupamenettely oli suoritettu. Tällaisia soita oli 20 kpl, yhteensä 800 ha. Lukumääräisesti näistä soista suurimman 

ryhmän muodostivat pääasiassa Kiuruvedellä olevat yksityisten pienet tuotantoalueet, joista yli 10 ha:n 

suuruiset suot osoitettiin maakuntakaavassa. Poistojen ja lisäysten jälkeen Ylä-Savon seudun maakuntakaavan 

turvetuotantoalueiden määräksi muodostui 11000 ha, joten tuotantoaluevarausten määrä säilyi lähes ennallaan. 

Niille seutukaavasta poistetuille turvetuotantoaluevarauksille, joita ei ole osoitettu suojelualuevarauksiksi, 

ei ole esitetty muuta merkintää. Näillä soilla ei siis ole maakuntakaavallista kannanottoa alueen käytöstä. 

Ympäristölupavirasto arvioi kyseisille alueille mahdollisesti kohdistuvia lupia harkitessaan aiheuttaako turvetuotannon 

käynnistäminen vesiensuojelullisia tai jos kysymyksessä on Natura-alueen läheinen suo myös luonnonsuojelulain 

65 §:n mukaisia haittoja. 

Turpeella on Pohjois-Savon energiantuotannossa huomattava merkitys. Alueen omien lämpö- ja voimalaitosten 

polttoaineiden käytöstä v. 1995 turpeen osuus oli v. 1995 41 %. Syvällä maaseudulla turvetuotanto työllistää 

pienyrittäjiä ja on maatalouden sivuelinkeinona. 

Rautalammin reitin vesistöalueilla turvetuotannon aiheuttaman vuotuisen fosforikuormituksen osuus on 0.2 - 

0.9 % ja vuotuisen typpikuormituksen osuus 0.2 - 1.6 % arvioidusta kokonaiskuormituksesta. Sonkajärven 

reitillä vastaavat osuudet ovat fosforin osalta 0.8 ja typen osalta 1.1 %. Vaikka koko vesistöalueella haitat ovat 

keskimäärin vähäiset, ne voivat paikallisesti olla huomattavia. Suuri osa Ylä-Savon tuotantoalueista sijaitsee 

vesistöjen latvoilla, missä virtaamat ovat vähäisiä. Turvesoiden ehkä merkittävimmät vesistövaikutukset ovat 

orgaanisen kiintoaineen kulkeutumisen aiheuttama vesistöjen pohjan liettyminen ja veden ajoittainen samentuminen. 

Ongelmia aiheutuu myös tuotannon aikaisesta pölystä ja liikenteestä. 

Turvetuotannon vesistöhaitat selvitetään toteutusvaiheessa ympäristösuojelulain pohjalta tapauskohtaisesti. 

Erityisesti valtakunnallisesti merkittävällä Rautalammin reitin alueella turvetuotantoa pitäisi kuitenkin tarkastella 

kokonaisuutena niin, että yksittäisten lupapäätösten mukaisten toimintojen yhteisvaikutukset eivät missään 

vesistöalueiden osissa aiheuta vesiensuojelullisia riskejä. Tähän pyritään seutukaavan suunnittelumääräyksellä. 

Muillakin vesistöalueilla tuotantoalueiden kumulatiivisten vaikutusten huomioonottaminen lupapäätöksiä 

tehtäessä on suositeltavaa (suunnittelusuositus). Vesistöjen läheisyydessä oleviin aluevarauksiin on liitetty 

suunnittelumääräys. Aluevaraukset ja kaavaselostuksessa mainitut turvetuotantoon suunnitellut suot on esitetty 

valuma-alueittain selostuksen kartassa. Lähtökohdan yksittäisten tuotantoalueiden haitallisen yhteisvaikutuksen 

arvioimiseksi antaa turvetuotantoalueiden vesistöalueittainen tarkastelu. 

Pääosa Ylä-Savon soista on ojitettuja ja tuotanto tulisi ensimmäisenä kohdistaa jo ojitetuille soille maakuntakaava-aluevarauksilla 

tai aluevarausten ulkopuolisilla soilla. Toisaalta ojitettujenkin soiden ojittamattomilta 

alueilta on todettu harvinaista tai uhanalaista lajistoa, joten osittain ojitettujenkin soiden luonnonarvot edellyttävät 

selvitystä ennen tuotannon käynnistämistä. Toiminnanharjoittajan on tehtävä luontoselvitykset ja vaikutusten 

arviointi aluevarausten turvetuotantoa suunniteltaessa. Lupamenettelyn muuttuminen ympäristölupavirastoihin 

ja ympäristönsuojelulain alaiseksi toiminnaksi sekä YVA-asetuksen muutos (yli 150 ha:n suot arvioinnin 

piiriin) parantanee vähitellen tilannetta, mikäli sovittuja lupaehtoja noudatetaan.

72 

Kiviaineksen ottoaluevaraukset 

Soran ja hiekan otto aiheuttaa harjumaisemassa sekä välittömiä että välillisiä ympäristövaikutuksia. Tärkein ja 

näkyvin soranoton ympäristövaikutuksista on alkuperäisen harjuluonnon geologisten ja maisemallisten piirteiden 

täydellinen tai osittainen häviäminen. Myös maa-ainestenoton haitalliset vaikutukset pohjavedenlaatuun 

on tiedostettu viime vuosina yhä paremmin. 

Kiviaineksenoton aiheuttamista ympäristöongelmista huolimatta toiminnalla on kuitenkin erittäin suuri yhteiskunnallinen 

merkitys. Maa-ainestenotto on välttämätöntä rakennusaineiden tuotannossa, rakentamisessa ja 

monissa ympäristöä muuttavissa toimenpiteissä. Koska ottamistoiminnan jäljet ovat itsestään korjaantumattomia, 

maa-ainestenoton suunnitteluun on kytketty kiinteänä osana alueen viimeistely ja maisemointi 

oton jäljiltä. Maakuntakaavan tavoitteena puolestaan on ollut ohjata ottamistoiminta alueille, joilla se on mahdollisimman 

vähän ristiriidassa muiden maankäyttömuotojen kanssa. Kaavassa soranotto pyritään ohjaamaan 

aiemmin tehtyjen inventointien perusteella ympäristöllisesti vähempimerkityksisille alueille. 

Maa-ainestenoton aluevarauksia kaavaan tehtäessä on myös pohjavedensuojelun tarpeet otettu huomioon 

paremmin kuin Pohjois-Savon seutukaavassa. Uusia ottamisalueita ei ole merkitty tärkeille pohjavesialueille ja 

kaavasta on mm. poistettu eräitä kuntien vesihuollon kannalta tärkeille alueille sijoittuneita maa-ainestenottoaluevarauksia. 

Kalliokiviaineksen käytön lisääminen Ylä-Savon kiviaineshuollossa on mahdollista pitkälle tulevaisuuteen. 

Alueella on runsaasti sellaisia kallioalueita, jotka sijaintinsa puolesta sopivat kiviainestuotantoon. Ympäristöministeriön 

näkemyksen mukaan kalliokiven käyttöä luonnonsoraa korvaavana materiaalina tulisikin suosia 

yhä enemmän silloin, kun siihen ei ole muita esteitä. Näin on mahdollista säästää jäljellä olevaa harjuluontoa 

ja edistää osaltaan pohjaveden suojelua. Toteutusvaiheessa maa-ainestenoton ympäristöhaittojen ehkäisy 

perustuu tapauskohtaiseen harkintaan maa-aineslain ja ympäristösuojelulain nojalla. 

Koska kalliokiviaines irrotetaan louhimalla, muodostuvat ottamistoiminnan ympäristöhaitat yleensä suuremmiksi 

kuin soraa otettaessa. Hyvällä ennakkosuunnittelulla maisemamuutokset ovat kuitenkin hallittavissa. 

Ympäristönhoidon onnistumisen kannalta on kuitenkin tärkeää, että louhosalueelle löydetään järkevä jälkikäyttö. 

Louhinnan aikana haittoja voidaan huomattavasti vähentää louhoskohtaisilla järjestelyillä esim. louhinnan 

ajoituksella, johtamalla valumavedet selkeytysaltaiden kautta avo-ojiin, sitomalla pöly kastelun avulla ja estämällä 

melun eteneminen meluesteillä. 

Jätteenkäsittelypaikat ja pilaantuneet maa-alueet 

Ylä-Savon seudun maakuntakaavassa on osoitettu yksi jätteenkäsittelyalue Iisalmen Peltomäkeen. Muut jätteenkäsittelyalueet 

on osoitettu käytöstä poistuneiksi kaatopaikoiksi. Menettely on Pohjois-Savon alueellisessa 

jätesuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden mukainen. Peltomäellä on alueellisen ja paikallisen sijaintinsa ja 

luonnonolojensa puolesta hyvät edellytykset Ylä-Savon alueelliseksi jätteenkäsittelyalueeksi. Peltomäelle on 

tavoitteena perustaa myös pilaantuneiden maa-alueiden käsittelyalue ja jätteenkäsittelyyn perustuvan yritystoiminnan 

alue. Jätteenkäsittelyalueen viereinen alue on osoitettu maakuntakaavassa teollisuusalueeksi. Peltomäen 

alueelle on vireillä asemakaava ja pilaantuneiden maa-alueiden käsittelyaluetta koskeva YVA-hanke. 

Poistuneita kaatopaikkoja on maakuntakaavassa 19. Samalla uudella merkinnällä on osoitettu 10 merkittävintä 

pilaantunutta maa-aluetta. Maakuntakaavalla halutaan jo yleispiirteisessä suunnittelussa esittää kyseiset 

alueet otettavaksi huomioon alueiden käyttöä ja toimintoja yksityiskohtaisemmin suunniteltaessa, koska alueilla 

on hoidettuinakin toiminnan rajoituksia. Tämä koskee erityisesti pilaantuneita maita, joita sijaitsee taajamissa 

ja niiden läheisyydessä tai pohjavesialueilla.

73 

Energian siirtoverkosto 

Suunniteltujen uusien sähkölinjojen ympäristövaikutusten arviointia ei laki edellytä muiden kuin 400 kV:n kantaverkon 

osalta. Uusien linjojen suunnittelussa on kuitenkin ollut jo vuosia vallalla menettely, jossa sähköyhtiön 

ja eri viranomaisten yhteistyönä on selvitetty ja sovittu sähkölinjojen tuleva sijainti. Ympäristökysymykset ovat 

tässä selvitystyössä olleet keskeisellä sijalla. Uusien linjojen rakentaminen aiheuttaa kuitenkin aina tarkasta 

suunnittelusta huolimatta haittoja asutukselle ja maisemalle. Vaikeimmin poistettavissa ovat maisemalliset 

haitat avoimilla vesistöalueilla. Kansallisveden alueella tulisikin harkita merikaapelien käyttöä vesistöylityksissä. 

Alueella on 400 kV:n voimajohtolinjavaraus Alapitkän muuntoasemalta itään Nilsiän, Juankosken ja Kaavin 

kautta Pohjois-Karjalaan. Koska aluevaraus on vahvistunut Koillis-Savon seutukaavassa v. 1995, Lapinlahden 

puolella olevalla lyhyellä osuudella Alapitkältä Nilsiän rajalle ei ole mahdollista esittää maakuntakaavatasoisia 

vaihtoehtoja. Esitetty varaus ei ole Lapinlahdella muuttunut v. 1985 vahvistuneessa seutukaava 2:ssa esitetystä 

varauksesta. 

Vesihuolto 

Vedenhankinnan osalta tavoitteena voidaan pitää, että asutuksen vedenhankinnassa päästään lähes poikkeuksetta 

keskitettyyn järjestelmään. Voimakkaasti kasvava, ympärivuotistuva loma-asutus tulee keventämään 

järjestelmän toteuttamisesta pysyvälle asutukselle aiheutuvia talouskohtaisia kustannuksia. 

Merkittävä osa olemassa olevista pohjavedenottamoista sijoittuu pohjavesialueille, joilla on muista maankäyttömuodoista, 

esim. maa-ainestenotosta, johtuvia uhkatekijöitä. Tavoitteena on, että maakuntakaavalla pystytään 

varaamaan pohjavedenottoon soveltuvia reservialueita, joilla ei ole muiden maankäyttömuotojen aiheuttamia 

riskejä. 

Jätevedenpuhdistuksen keskittäminen tulee merkitsemään selkeää vedenlaadun paranemista Kiurujärven ja 

Poroveden alueilla sekä myös muissa toimintansa lopettavien puhdistamojen purkuvesistöissä. Keskittäminen 

merkitsee Lapinlahden puhdistamon kuormituksen kasvamista noin kaksinkertaiseksi nykyisestä. Purkuvesistössä 

eli Onkivedessä vaikutusalue kasvaa ja purkupaikan läheisyydessä ravinnepitoisuudet kasvavat jonkin 

verran. Keskittäminen mahdollistaa kuitenkin jätevesien puhdistuksen tehostamisen ja näin luontoon kohdistuvan 

kokonaiskuormituksen vähentämisen. Luvun 3.1.2.5 viimeinen kuvio esittää em. keskittämisen vaiheistusta.

74 

6. K I R J A L L I S U U S 

- Pohjois-Savon seutukaavaliiton/ liiton julkaisuja : 

- Pohjois-Savon 1., 2. ja 3. seutukaava (julk. A:39 1978, A:53 1982, A: 75 1989) ja niiden taustamateriaali 

- Pohjois-Savon esihistoriallisten kohteiden arkistoinventointi A:7 1974 

- Pohjois-Savon lintujärvet ja niiden suojelu A:25 1976 

- Pohjois-Savon kulttuurihistorialliset rakennussuojelukohteet, Pohjois-Savon seutukaavaliitto 

ja maakuntaliitto, Kuopion museo ja läänin taidetoimikunta 1977 

- Pohjois-Savon harjuluonnon ja maiseman yleispiirteet ja suojelu A:32 1977 

- Pielavedellä tutkittujen soiden turvevarat ja niiden käyttökelpoisuus A:63 1983 

- Pohjois-Savon maaseutualueiden rakennesuunnitelma A: 57 1983 

- Pohjois-Savon taajamaympäristöselvitys A:66 1984 

- Luonnonravintolammikkoinventointi A:76 1986 

- Pohjoissavolainen kylämaisema A:93 1990 

- Pohjois-Savon jätehuoltosuunnitelma A:4 1992 

- Pohjois-Savon maakuntasuunnitelma A: 19 1997 

- Sisä-Savon seutukaava. Ehdotus 9.6.1997 

- Yleiskaavat ja niiden luonto- ja maisemaselvitykset (luku 2.2 kaavoitus) 

- Yksityiskohtaiset kaavat (luku 2.2 kaavoitus) 

- Ylä-Savon seutukaavan taajamaraportti 1996, Paula Qvick 

- Savo-Karjalan tiepiirin suunnitelmat 

- Järvi-Suomen merenkulkupiirin suunnitelmat 

- Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri 1986. Pohjois-Savon vesivarojen tulevaisuus. 

- Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri 1988. Iisalmen reitin yläosan vesiensuojelun yleissuunnitelma. 

- Matkusjoen entisöimistyöryhmä, Erkki Kaijalainen 1992. Sonkajärven vesien käytön yleissuunnitelma. 

Vesi- ja ympäristöhallitus, Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri. Sarja A 90. 

- Ylä-Savon ulkoilureittisuunnitelma, Pohjois-Savon ympäristökeskus 1999. 

- Valtakunnalliset suojeluohjelmat (luku 3.8.1, s. 32) 

- Valtakunnallinen lehtoinventointi 1980-luvulla, Kuopion lääninhallitus. 

- Vanhojen metsien suojeluohjelman selvitykset 1994-95. Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri. 

- Natura 2000-ohjelman laadintaan liittyneet selvitykset 1995-96. Pohjois-Savon ympäristökeskus. 

- Natura 2000 -ohjelmaehdotus 1998 ja täydennysehdotus 2000 

- Erkki Kellomäki 1970. Pohjois-Savon luonnonsuojelun perusselvitys ja alustava suunnitelma . Pohjois- 

Savon maakuntaliitto. 

- Jukka Bisi 1988. Ylä-Savon luonto ja sen kehittymisen taustatekijöitä. Ylä-Savon instituutti. Tutkimusra 

portti 1988/2. 

- Reijo Keränen (toim.) 1991. Ylä-Savon luonnonvarat. Ylä-Savon Instituutti. Tutkimusraportti 5:1. 

- Jarmo Laitinen 1994. Luonnonsuojelullisesti ja kalataloudellisesti arvokkaiden pienvesien kartoitus. 

Kuopion vesi- ja ympäristöpiiri. 

- Tapio Lindholm ja Outi Airaksinen (toim) 1994. Talaskankaan metsä- ja suoalueen luonnonsuojeluin 

ventoinnit. Vesi- ja ympäristöhallitus. Sarja A 177. 

- Savon Liiton Ylä-Savon suojelualuevarauksia koskeva selvitys 1996, Juha Nykänen 

- Kuopion luonnonystäväin yhdistyksen selvitys Ylä-Savon soista 1997, Keijo Savola, Olli Turunen.

75 

- Kuntien luonto- ja maisemaselvitykset: 

- Veli-Matti Väänänen 1990. Iisalmen valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluvien 

kosteikkojen linnusto ja suojeluarvo. 

- Raimo Pakarinen 1994. Iisalmen ja Vieremän luontoselvitys 

- Rauni Säisä 1973. Pohjois-Savon kulttuurihistoriallisten rakennuskohteiden inventointi vv. 1972-73. 

- Rakennettu kulttuuriympäristö. Museovirasto, Ympäristöministeriö 1993. 

- Pohjois-Savon kulttuuriympäristön hoito-ohjelma. Pohjois-Savon ympäristökeskus 1997. 

- Pohjois Savon perinnemaisemat.Pohjois-Savon ympäristökeskus 2000. 

- Maatilahallituksen valtakunnallinen peltojen laatuluokitus 1970-luvulla 

- Valtakunnallinen harjututkimus 1975. Suomen Akatemia. 

- Ylä-Savon rakennuskiviselvitys (valmisteilla) 

- Ylä-Savon maa-ainesinventointi, GTK 1997 

- Jukka Husa, Jari Teeriaho, Tytti Kontula ja Reino Fagersten 2000. Luonnon ja maisemansuojelun 

kannalta arvokkaat kallioalueet Pohjois-Savossa. Luonnos 25.8.2000. 

- Pohjois-Savon alueellinen jätesuunnitelma. Pohjois-Savon ympäristökeskus 1997. Alueelliset 

ympäristöjulkaisut 29. 

- Pilaantuneiden maa-ainesten käsittelylaitosten tarveselvitys Etelä-Savossa, Keski-Suomessa, Pohjois- 

Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Suomen IP-Tekniikka 31.5.2000. 

- Ylä-Savon vesihuoltosuunnitelma, Suunnittelukeskus 1998 

- Turvetutkimukset: 

- Kiuruvesi. Ari Luukkanen ja Heimo Porkka 1988. Turveraportti 222 

- Kiuruvesi, osa 2. Ari Luukkanen ja Heimo Porkka 1993. Turvetutkimusraportti 259 

- Pielavesi. Jukka Leino 1980. Raportti P 13.4/81/62 

- Pielavesi, väliraportti. Ari Luukkanen 1982. Raportti P 13.4/82/100 

- Pielavesi. Ari Luukkanen 1983. Raportti P 13.4/83/127 

- Pielavesi. Ari Luukkanen 1984. Raportti P 13.4/84/162 

- Pielavesi. Ari Luukkanen 1986. Turveraportti 180 

- Sonkajärvi, osa 1.Jouko Saarelainen 1984. Raportti P 13.4/84/143 

- Sonkajärvi, osa 2. Jouko Saarelainen 1985. Raportti P 13.4/85/171 

- Vieremä, osa 1. Jouko Saarelainen 1986. Turveraportti 183. 

- Vieremä, osa 2. Jouko Saarelainen 1987. Turveraportti 195. 

- Maakuntakaavan oikeusvaikutukset. Ympäristöministeriö, luonnos 31.5.2000 

- Tilastokeskuksen tilasto- ja paikkatietomateriaalia 

- Pohjois-Savon toimipaikkarekisteri 1999

Ylä-Savon seudun maakuntakaava - Pohjois-Savon liitto

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?