Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
pullia. Ja niin lapseni tulla tepsutteli kohden minua matkallaan<br />
koulusta kotiin. Kun hän oli kohdallani, huikkasin hänen nimeään<br />
kuuluvasti. Lapsi ei pysähtynyt, ei katsonutkaan minuun. Hän kuuli<br />
varmasti ääneni. Lievä tuskan tunne ailahti sisimmässäni ohi<br />
menevästi. Siinä kaikki. Olen kadottanut lapseni, menettänyt<br />
vanhemmuuteni. Vahinko on tosiasia, joka ei korjaantune.<br />
Kannellessani vuonna 2000 oikeuskanslerille Vaasan sosiaaliviraston<br />
esityksestä käräjäoikeudelle ja oikeuden päätöksestä kaventaa lapseni<br />
tapaamisia kolmeen vuodessa ja puoleentoista tuntiin per kerta<br />
kirjoitin loppuun puhuttelevan kappaleen valtiovallan ja itseni<br />
oikeussuhteesta. Lopetan tarinani tuohon kappaleeseen mukailtuna<br />
alla.<br />
Syksyn 1999 päätös ja sitä jo vuodet edeltänyt viranomaistyöskentely<br />
sai minut ymmärtämään, etten elä oikeusvaltiossa. Elän nyt omien<br />
vaihtelevien normistojeni mukaan ja noudatan virallisia silloin kun<br />
huvittaa. Olen muodollisesti sanoutunut irti sotilasvalastani ja repinyt<br />
sotilaspassini, lähettänyt silpun Vaasan käräjäoikeuden kansliaan.<br />
Tämä ei ole enää minun maani. Olen kieltäytynyt jo kahdesta kutsusta<br />
vapaaehtoiseen kertausharjoitukseen. En puolusta tätä maata, sillä<br />
silloin saattaisin antaa uhrini myös sen virkatyrannialle. Suomen<br />
esivalta ei ole uhrini arvoinen. Maassa ei ole enää yhtään<br />
tuomioistuinta tai muutakaan esivaltaa, jolla olisi eettistä oikeutta<br />
ojentaa minua millään tavoin. Symbolisesti minä en ole velkaa mitään<br />
tälle maalle, mutta Suomi on minulle ikuisesti velkaa niin paljon, että<br />
ei kykene koskaan saamisiani palauttamaan. Suomi voi korkeintaan<br />
lyhentää velkaansa tunnustamalla rakenteelliset virheensä ( en ole<br />
ainoa lapsensa menettänyt isä ) ja järjestämällä nopeasti ihmisarvoiset<br />
olot lapseni tapaamiselle. Mutta koskaan mikään ei korjaa sisältä rikki<br />
revennyttä ihmistä, ei lievitä mielen kärsimyksiä. Suhde lapseeni on<br />
nyt niin vaurioitunut, että vahinko jää pysyväksi.<br />
Pertti Ruha Syksyllä 2004 Hyvinkäällä<br />
84
Change language