Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Menettäjiä on paljon vuonna 1995 alkaneessa ainoastaan lapsen<br />
tapaamista koskeneessa oikeusjupakassa. En ole koskaan hakenut<br />
lapseni huoltajuutta varsinaisesti. Kyse on ollut vain lapseni<br />
tapaamisesta, mikä on kohtuullista, eettistä, laillista, mihin minulla on<br />
velvollisuuteni lastani kohtaan, mihin minullakin on ihmisoikeuteni.<br />
Siihen nähden kokemani vaino, ihmisjahti, on ollut täysin suhteetonta<br />
ja käsittämätöntä. Olen ollut vuosia sitä mieltä, olen yhä, että<br />
virkakoneisto on yrittänyt ajaa minua itsemurhaan. On ollut onneakin<br />
onnettomuudessa siinä, että kova, kyyninen kohtelu osui minuun.<br />
Muussa tapauksessa meillä voisi olla taas yksi turhaan itsensä<br />
surmanneen isän hautakumpu jossakin maamme kalmistoista. Kuinka<br />
paljon näitä hautoja onkaan kaikkiaan, ei näytä ylenevän julkisen<br />
keskustelun aiheeksi. Tiedetään kyllä, että joka viides miehen<br />
itsemurha tapahtuu eron jälkeen. Erossa nainen eroaa vain miehestään,<br />
mies eroaa koko perheestään. Tämän kertomukseni osuus syksyyn<br />
1999 asti oli jo kerran kirjan käsikirjoituksena luettavissa, moni<br />
lukikin sen. Eräs oli tuonaikainen asianajajani Jussi Laaka Oulusta,<br />
toinen oli Jussin yhtiötoveri asianajaja Heikki Kukkonen Oulusta<br />
myös. Heikki oli lapsuuden kaverini. Hän kertoi lukeneensa tarinani<br />
yhteen kyytiin neljässä tunnissa, ei kuulemma voinut lopettaa kesken,<br />
oli niin mielenkiintoinen. Heikki siunaili, kuinka olenkaan voinut<br />
kestää Hyvä kysymys, mutta nyt esitettynä se olisi vieläkin parempi,<br />
sillä olen kokenut hyytävimmät kaameudet vasta syksystä 1999<br />
alkaen. Kyseessä on siis ollut eri viranomaisten sota yhtä Suomen<br />
kansalaista, minua, vastaan syistä, joita minulle ei ole koskaan<br />
kerrottu. Ainoa syy voi olla vain sukupuoleni vuoksi kerran aloitettu<br />
syrjintäkäytäntö, jota ei ole voitu myöntää vääräksi linjaa toiseksi<br />
korjaamalla. Kerran tehdyn mielettömän päätöksen jälkeen virkavalta<br />
keskittää kaiken energiansa valitun oikeudenvastaisen linjan<br />
puolustamiseen, Hannu Karpo kuuluu tokaisseen. Itse oivalsin tämän<br />
asiaintilan jo vuosia sitten. Olenkin korostanut sitä, että lapseni äiti ei<br />
ole milloinkaan ollut ”oikea” vastapuoleni. Muistan yhä hyvin<br />
lastenvalvoja Korhosen totaalisen tunteettomuuden asiaani kohtaan,<br />
hän ei pitänyt isän rakkauttani minkään arvoisena, tuskin edes<br />
mahdollisenakaan. Hän itse lapsettomana ei ollut kokenut sellaista<br />
koskaan. Unohduksiin jäi myös lapseni oikeus omaan isään ja isän<br />
sukuun. Korhosta kiinnosti enemmän aikeeni suoriutua elatusavuistani<br />
69
Change language