You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
hyvinvoinnin tapaamisen aikana. Eli taas virkamiehen nähtiin<br />
edistäneen millä hyvänsä toiminnallaan ”lapsen etua”.<br />
Vaasan hovioikeudessa<br />
Nainen vei lapseni Vaasassa tunnetulle ja arvostetulle lastenpsykiatrille<br />
Seppo Hulkille elokuussa saadakseen lääkärinlausunnon<br />
käytettäväksi vastaani hovioikeudessa. Temppu onnistui. Hulkki<br />
tenttasi lastani, mitä tämä piti käynneistään Vaasan turvakodissa.<br />
Lapsi vastasi totuudellisesti, ettei pitänyt. Hulkki ei kysynyt lapseltani<br />
lainkaan pitääkö tämä isästään. Ei kysynyt, haluaisiko lapsi tavata<br />
isäänsä muussa luontevammassa paikassa vaikkapa isän luona ja isän<br />
sukulaisissa. Näitä ei ollut määrä kysyä. Tämä lääkäri Hulkki tulkkasi<br />
lapseni inhon turvakotia kohtaan lapsen haluttomuudeksi tavata<br />
isäänsä. Hulkki jatkoi suosittamalla kaiken tapaamisen lopettamista<br />
lapselle hankalana nyt, kun lapsi ja isä olivat kasvaneet vieraiksi<br />
toisilleen, kertoi Hulkki huomiostaan ilahtuneena. Hän puolusti<br />
näkemystään, koska oli tietävinään 15- ja 16-vuotiaiden lasten<br />
ottavan yhteyttä toiseen vanhempaansa myöhemmin. Suullinen<br />
käsittely pidettiin 30.10.2000 johtajanaan HON Olli Varila, joka heti<br />
aluksi kysyi kahta. Hän ihmetteli, minullako ei tosiaankaan ole<br />
oloistani mitään sosiaalista selvitystä Olin juuri muuttanut Ouluun,<br />
selvitystä sieltä ei ollut. Sosiaalityöntekijöitä kohtaan tuntemani<br />
totaalisen epäluottamuksen vuoksi en ollut edes ajatellut kysyä<br />
sellaista. Koska olin asunut isälläni muutaman kuukauden tuohon<br />
aikaan, en ollut voinut kuvitellakaan, että sosiaalityöntekijät tulisivat<br />
vanhanaikaisen pohjalaisen isäni kotiin nuuskimaan. Varila varmisti,<br />
ajoinko asiaani yksin vai oliko minulla oikeusavustaja Ei ollut<br />
sitäkään, heistä ei ollut ollut apua tähänkään asti. Niin monta kertaa<br />
oikeuksissa hävinneenä olin lähtenyt ajamaan asiaani ainoalla<br />
tarkoituksellani saada juttu Strasbourgiin, mikä vaati kaikkien tuomioistuinten<br />
läpikäyntiä kansallisesti. Niin tai näin, osallistuminen tähän<br />
istuntoon oli pakollista. En siis ollut enää voittamassa juttua, sillä en<br />
uskonut yhdenkään oikeusviraston tunnustavan vähimmäisoikeuttani<br />
tasapuoliseen, oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin<br />
54
Change language