Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos
Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos
Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
4.6.3 Evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko<br />
Evankelis-luterilaisten seurakuntien arkistonmuodostuksella on vuosisataiset perinteet. Seurakuntien<br />
arkistot ovat jakaantuneet väestörekisteriarkistoon sekä hallinto- ja talousarkistoon. Väestörekisterin<br />
pito kuului 1600-luvun puolivälistä 1990-luvulle papiston tehtäviin. Vaikka valtiovallan<br />
pitämät erilaiset väestöluettelot olivat paljon epätarkempia kuin kirkon pitämät myös viimeksimainitut<br />
olivat väestörekisterinä kauan puutteellisia, koska niiden tarkoitus oli toinen kuin väestön<br />
kirjaaminen; ne palvelivat seurakunnallista toimintaa. Seurakuntien kirkonkirjojen merkitys väestörekistereinä<br />
alkoi sanan varsinaisessa mielessä vasta 1800-luvun puolivälin tienoilla, jolloin tietojen<br />
kirjaaminen oli jo hyvin tarkkaa.<br />
Seurakunnallisen toiminnan ja tutkimuksen kannalta keskeinen väestörekisteriarkisto 41 on jaettavissa<br />
neljään osaan: 1. historiakirjoihin, 2. rippi- eli pääkirjoihin, 3. muihin väestöluetteloihin ja 4.<br />
väestörekisteri-ilmoituksiin.<br />
1. Historiakirjat<br />
- syntyneet ja kastetut<br />
- vihityt<br />
- kuolleet ja haudatut<br />
2. Pääkirjat<br />
- rippikirjat<br />
- lastenkirjat<br />
3. Muut väestöluettelot<br />
- muuttaneiden luettelot<br />
4. Väestörekisteri-ilmoitukset<br />
- muuttokirjat<br />
- avioliittoon kuulutettujen ja vihittyjen ilmoitukset<br />
- avioero- ja kihlaeropäätökset<br />
jne.<br />
Kirkonkirjojen eli rippi- ja historiakirjojen pitämisestä säädettiin vuoden 1686 kirkkolaissa. Kirkonkirjoja<br />
on kuitenkin säilynyt kattavasti vasta 1730-luvulta alkaen, yksittäisistä seurakunnista<br />
tosin jo 1600-luvulta. Vanhin tunnettu kirkonkirja on Teiskon seurakunnan historiakirja vuodelta<br />
1648. Ns. taulustolaitoksen perustaminen Ruotsiin vuonna 1749 merkitsi sitä, että seurakuntien<br />
tehtäväksi tuli väestötilastojen kokoaminen. Seurakuntien arkistonmuodostus oli pitkään systemaattisempaa<br />
ja tarkemmin säädeltyä kuin “maallisten” viranomaisten.<br />
Seurakunnan pääkirjoihin eli rippikirjoihin merkittiin seurakunnan väestö kylittäin (kaupungeissa<br />
kortteleittain / tonteittain) ja kylässä taloittain. Talon nimen alle kirjattiin kaikki sen alueella asuvat<br />
ruokakunnat ja niihin kuuluvat henkilöt lapsista vanhuksiin. Tilaton väestö merkittiin aluksi<br />
kylän, myöhemmin rippikirjan loppuun. Rippikirjan tarkoitus oli kirkollinen. Siihen merkittiin<br />
kirkolliset toimitukset, joihin seurakuntalaiset osallistuivat, sekä heidän kristinopin- ja lukutaitonsa.<br />
Rippikirjojen tietosisältö monipuolistui aikojen kuluessa. Ns. lastenkirjat, jotka olivat yleisimpiä<br />
Itä-Suomessa, täydensivät rippikirjoja, joita ne muodoltaankin muistuttavat. Lastenkirjoihin<br />
merkittiin ripilläkäymätön väestö, yleensä siis alle 15-vuotiaat.<br />
41 Väestörekisteriarkiston lisäksi seurakuntien arkistoissa on kolme muuta osaa: hallintoarkisto, talousarkisto ja seurakunnallisten<br />
toimikuntien arkisto.<br />
97
Change language