Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos

ARKISTOT YHTEISKUNNAN TOIMIVA MUISTI
9.4.6 Suhde informaatiotutkimukseen
Informaatiotutkimus on verrattain nuori tieteenala. Sen juuret johtavat 1800-luvun alkupuolella
Saksassa alkunsa saaneeseen kirjastotieteeseen (Bibliothekswissenschaft). Kirjastotiede (library
science) sai vahvan aseman Yhdysvalloissa 1800-luvun lopulla. Suomessa alan ensimmäinen professuuri
perustettiin Tampereen yliopistoon vuonna 1971. Se oli samalla ensimmäinen laatuaan
Pohjoismaissa. Vuodesta 1995 oppiaineen nimenä on ollut informaatiotutkimus.
Oppiaineen tutkimuskohteen muodostivat aluksi kirjastot ja tietopalvelut sekä niiden käyttöön ja
yhteiskunnalliseen asemaan liittyvät kysymykset. Nykyisin tutkimuksen kohde on laajempi, mihin
on vaikuttanut 1960-luvun informaatioräjähdys, tietotekniikan nopea kehittyminen sekä perinteisen
kirjasto-osaamisen riittämättömyys tiedon organisoinnissa ja käyttöönasettamisessa. Oppiaineen
tutkimuskohteisiin kuuluvat nykyisin mm. tiedon tarpeet ja tiedonhankintatavat ja
-menetelmät sekä tiedonhankintaa tukevat järjestelyt. Kiinnostus ei kohdistu erityisesti minkään
tietyn organisaation toimintaan.
Pertti Vakkari määrittelee informaatiotutkimuksen
opinalaksi, joka tarkastelee informaation (ensisijaisesti tallennetun
informaation) välittymistä tuottajien ja käyttäjien välillä. Sen tarkoituksena
on luoda käsitys yhteisöjen ja yksilöiden informaatioympäristöistä,
informaation tarpeista ja hankintatavoista sekä tietoresurssien
organisoinnista siten, että se mahdollistaa halutun informaation käyttöön
saamisen. Organisoinnissa käytettäviä järjestelmiä ovat mm.
kirjastot, informaatiopalvelut, arkistot ja tietokannat.
Informaatiotutkimus on eriytynyt useisiin tutkimuskenttiin. Niitä ovat mm. tiedonhankinnan,
tiedon tallennuksen ja haun, tietohallinnon, tieteellisen viestinnän sekä kirjastohistorian tutkimus.
Myös asiakirjahallinto ja arkistotoimi kuuluvat tähän joukkoon. Vuonna 1997 Tampereen yliopiston
informaatiotutkimuksen opetusohjelmaan sisällytettiin asiakirjahallinto ja arkistotoimi. Ratkaisu
oli ensimmäinen laatuaan Suomessa.
Informaatiotutkimuksen yhteydessä puhutaan kahdesta keskeisestä paradigmasta, kirjastoparadigmasta
ja informaation liikkumisen paradigmasta. Kirjastoparadigma korostaa kirjastoa yhteiskunnallisena
instituutiona. Se on ainutkertainen paikka, jonka kautta on pääsy kaikkiin maailman
tietovarantoihin. Kirjasto palvelee yhteiskuntaa, se on ”ihmiskunnan muisti”. Kirjastoparadigmaa
muistuttava yhteiskunnallinen idealismi on epäilemättä tuttua myös arkistoissa. Arkistot on perinteisesti
nähty instituutioina, joilla on merkittäviä yhteiskunnallisia ja kulttuurisia tehtäviä. Nekin
käyttävät itsestään ylpeinä nimitystä ”ihmiskunnan muisti”.
Informaation liikkumisen paradigman perusta on matemaattisen kommunikaation teoriassa, ja
sillä on läheinen yhteys tiedonhaun tutkimuksen kehittämiseen. Informaatiota liikkuu erilaisissa
toimeksiantotilanteissa (esim. kun kirjastonhoitaja hakee kirjan tai kun tehdään asiakkaalle tiedonhaku).
Keskeistä on sen varmistaminen, että viesti voidaan siirtää mahdollisimman tehokkaasti ja
ilman häiriöitä lähettäjältä vastaanottajalle.
Arkistotieteellä ja informaatiotutkimuksella sekä niihin liittyvillä käytännön professioilla on monia
yhtymäkohtia. On kuitenkin arkistoteoreetikoita, jotka (ainakin perimmäisellä teoreettisella tasolla)
kyseenalaistavat tämän. Angelika Menne-Haritz on todennut, että asiakirjat ovat transaktioita,
eivät informaatiota. Tosin asiakirjojen luonne muuttuu niiden elinkaaren loppupäässä. Vasta kun
246