Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos

ARKISTOT YHTEISKUNNAN TOIMIVA MUISTI
Schellenbergillä on ollut suuri vaikutus arkistolliseen ajatteluun ja käytäntöön eri puolilla maailmaa.
Suomalaiseen arkistoajatteluun on erityisesti vaikuttanut hänen seulontateoriansa.
Luciana Duranti ja David Bearman – todistusvoimaisuuden korostus
Arkistoteoriaa on 1980-luvun puolivälistä lähtien hallinnut provenienssiperiaatteen uusi tuleminen.
Perinteisen asiakirja-aineiston muuttuminen entistä komplisoidummaksi ja erityisesti sähköisten
tietoaineistojen problematiikka on nostanut provenienssin – tai kontekstin – uudella tavalla
huomion kohteeksi. Amerikkalainen David Bearman ja kanadalaisitalialainen Luciana
Duranti ovat tunnetuimpia sähköisen asiakirjan problematiikkaa pohtineita arkistoteoreetikkoja.
Bearman korostaa, että arkistonhoitajan roolin on muututtava passiivisesta aktiiviseksi. Sähköisen
aineiston kontekstia koskevan tiedon tallettaminen vaatii arkistonhoitajalta aktiivisia toimenpiteitä.
Tieto siitä, mihin tehtäviin, prosesseihin ja toimijoihin sähköisessä muodossa oleva tieto liittyy
on kontekstuaalista tietoa, joka on saatava talteen ja säilymään, jotta tiedolla olisi todistusvoimaa
ja jotta tieto voitaisiin ylipäätään ymmärtää. Organisaatioiden asemesta Bearman painottaa erityisesti
funktioita (tehtäviä) ja toimintoja provenienssin perustana.
Luciana Duranti on tullut tunnetuksi diplomatiikan eli 1600-luvulta juontuvan asiakirjaopin soveltajana
sähköisten asiakirjojen analysointiin. Hän on yhdistänyt diplomatiikan ja arkistotieteen näkökulmat
sen määrittelemiseksi, mitkä ovat kattavan (complete), luotettavan ja todistusvoimaisen
asiakirjan tuntomerkit sähköisessä tietoympäristössä. Tuntomerkit ovat Durantin mukaan samat
kuin perinteisen asiakirjan kohdalla. Sähköinen ympäristö tuo kuitenkin tiettyjä lisävaatimuksia,
joista keskeisin on siirto (transmission). Sähköistä asiakirjaa ja sen tuottamista ei voi ajatella irrallaan
kommunikaatiosta.
Duranti on mittavan InterPARES -projektin johtaja. Projekti on edennyt toiseen vaiheeseensa,
joka päättyy vuoden 2006 lopussa. InterPARES 1 tarkasteli pysyvään säilytykseen valittuja, aktiivisen
käyttövaiheen ohittaneita sähköisiä asiakirjoja ja niiden autenttisuuden ongelmia. InterPARES
2 -projektin kysymyksenasettelu on laajempi. Tarkasteltavana on sähköisten asiakirjojen koko
elinkaari sekä autenttisuuden ohella myös niiden luotettavuus (reliability) ja tarkkuus (accuracy).
Hallinnollisten ja juridisten asiakirjojen asemesta interPARES 2 tarkastelee tutkimuksen ja taiteellisen
toiminnan yhteydessä syntyviä sähköisiä asiakirjoja, jotka ovat luonteeltaan kokeellisia, interaktiivisia
ja dynaamisia.
Duranti painottaa Jenkinsonin tavoin todistusvoimaa arkistojen ominaispiirteenä, ja samalla kannalla
on myös David Bearman. Arkistonhoitajan tehtävänä on turvata arkistojen integriteetti (eheys),
niin että niiden todistusvoima säilyy. Duranti ja Bearman torjuvat tietosisältöön perustuvan
lähestymistavan arkistoihin, mikä erottaa heidät selvästi Schellenbergistä. Euroopassa tätä ajattelutapaa
edustaa mm. Angelika Menne-Haritz, joskaan ei yhtä jyrkästi.
Duranti, Bearman ja muut arkistojen todistusvoimaisuutta painottavat teoreetikot (ns. uusjenkinsonilaiset)
korostavat tätä näkökulmaa johdonmukaisesti myös arvonmäärityksessä. He suhtautuvat
torjuvasti lähestymistapoihin, jotka tähtäävät yhteiskunnan dokumentoimiseen.
Uusjenkinsonilaisia on puolestaan arvosteltu juuri arkistojen tietosisällön sivuuttamisesta. Kriitikoiden
mukaan todistusvoimaisuus on tärkeä reunaehto, mutta arkistojen käyttö perustuu kuitenkin
pääosin siihen, että ne sisältävät erilaista tutkijoiden ja muiden käyttäjien tarvitsemaa informaatiota.
Toinen kritiikin aihe on se, että uusjenkinsonilaiset eivät esitä käytännön ratkaisuja
seulonnan ongelmaan. He myöntävät seulonnan tarpeellisuuden, mutta torjuvat teemoihin ja
funktioihin perustuvan arvonmäärityksen tarjoamatta kuitenkaan tilalle mitään konkreettista arvonmäärityksen
mallia.
238