Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos

ARKISTOT YHTEISKUNNAN TOIMIVA MUISTI
9.4.5 Arkistotieteen valtavirtauksia 1900-luvulla – ja vähän 2000-luvullakin
Hilary Jenkinson – todistusvoima ja puolueettomuus
Mullerin, Feithin ja Fruinin jälkeen kansainvälisesti tunnetuimmaksi arkistoteoreetikoksi nousi
englantilainen Hilary Jenkinson, jonka pääteos A Manual of Archive Administration ilmestyi
vuonna 1922. Jenkinson korosti arkistojen puolueettomuutta (impartiality) ja aitoutta (authenticity).
Puolueettomuutta ei pidä sekoittaa arkistonmuodostajien puolueettomuuteen. Ne eivät ole
puolueettomia vaan ajavat omia intressejään. Kyse on nimenomaan asiakirjojen puolueettomuudesta,
mikä liittyy arkistojen sekundaariseen käyttöön. Asiakirjoihin kohdistetaan kysymyksenasetteluja,
jotka eivät liity niiden alkuperäiseen tarkoitukseen. Asiakirjat ja arkistot ovat siten tutkimuksen
näkökulmasta puolueettomia. Edellyttäen että tutkija tuntee niiden (arkistojen)
hallinnollisen merkityksen, ne eivät voi kertoa hänelle muuta kuin totuuden, väitti Jenkinson. Aitous
puolestaan liittyy siihen, että (viranomaisten) asiakirjat ovat osa määrämuotoisia hallinnollisia
prosesseja, jotka ovat lähtökohtaisesti luotettavia ja siihen, että asiakirjoja säilytetään laillisen
omistajansa hallussa (unbroken custody, ks. alle).
Arkistojen kolmas tunnusomainen piirre oli Jenkinsonin mielestä luonnollisuus (naturalness).
Arkistot eivät ole keinotekoisesti kerättyjä kokoelmia vaan toiminnan yhteydessä luonnollisella
tavalla muodostuneita spontaaneja (mutta silti strukturoituja) kokonaisuuksia.
Asiakirjojen keskinäistä yhteenkuuluvuutta (interrelationship) Jenkinson piti keskeisenä arkistojen
ominaispiirteenä. Yhteenkuuluvuus syntyy heti asiakirjan laatimisen yhteydessä ja on välttämätön
asiakirjan tarkoituksen ja todistusvoiman kannalta. Arkisto on paitsi asiakirjojen kokonaisuus
myös yhtä suuressa määrin niiden keskinäisten suhteiden kokonaisuus.
Arkistojen keskeisin ominaispiirre oli Jenkinsonin mukaan todistusvoima. Arkistonhoitajan tärkein
tehtävä on puolustaa arkistoja niin, ettei niiden todistusvoima vaarannu. Arkistojen puolustuksessa
on kaksi ulottuvuutta, fyysinen ja moraalinen. Fyysinen puolustus liittyy arkistojen säilyttämiseen
turvallisissa tiloissa ja olosuhteissa, moraalinen siihen, että arkistoja suojellaan
asiattomalta uudelleenjärjestelyltä tai sekaantumiselta, hävittämiseltä, väärentämiseltä jne. Osana
arkistojen puolustusta oli Jenkinsonin vaatimus katkeamattomasta säilytyksestä (unbroken custody).
Se, että voidaan osoittaa arkiston säilyneen ilman katkoksia ao. arkistonmuodostajan tai muun
laillisen omistajansa hallussa, takaa osaltaan arkiston todistusvoiman. Kyseinen periaate on lähtöisin
antiikista, ja sillä oli huomattava merkitys keskiajalla.
Jenkinson korosti arkistonhoitajan puolueettomuutta. Arkistonhoitajalla ei saa olla arkistoaineiston
suhteen omia tutkimus- tai muita intressejä, jotka voisivat vaarantaa hänen puolueettomuutensa.
Provenienssiperiaatteen Jenkinson hyväksyi hollantilaisten arkistomiesten muotoilemassa muodossa.
Provenienssiin pohjautuvalle arkistokokonaisuudelle (fondille) hän antoi nimen archive
group. Jenkinson korosti alkuperäisen järjestyksen periaatetta. Hän suhtautui varauksellisesti jopa
siihen, että sekaisin olevaa arkistoa ryhdyttäisiin järjestämään. Järjestäminen olisi parasta tehdä
käsitteellisesti paperilla ja jättää aineisto silleen.
Arkistonhoitajan rooliin seulonnassa Jenkinson suhtautui kielteisesti. Hänen mielestään seulontaratkaisujen
tuli kuulua arkistonmuodostajalle, ei arkistonhoitajalle.
Jenkinsonin ajatuksista on jäänyt elämään erityisesti vaatimus arkistojen todistusvoimaisuuden
turvaamisesta. Monet teoreetikot, jotka pohtivat sähköisiin aineistoihin liittyviä ongelmia, ovat
tältä osin omaksuneet hänen näkemyksensä.
236