Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos

ARKISTOT YHTEISKUNNAN TOIMIVA MUISTI
tutkimuksen ja kulttuurin tarpeet. – Review-menettelyn ohella, joka on luonteeltaan taannehtivaa
seulontaa, Britanniassa on käytössä myös ennakkoseulontaa toteuttavia yleisiä säilytysaikapäätöksiä.
Schellenbergin arvoluokittelut
Yhdysvallat on antanut merkittävän panoksen arvonmäärityksen teoriaan. Arvonmääritys nousi
systemaattisen tarkastelun kohteeksi Yhdysvalloissa 1930-luvulla, jolloin perustettiin Yhdysvaltain
Kansallisarkisto liittovaltion keskusarkistoksi ja arkistoviranomaiseksi. Seulontaa toteuttivat talous-
ja sosiaalihistoriallisen koulutuksen saaneet arkistovirkamiehet, mistä johtuen vallitsevaksi tuli
tilastollis-kvantitatiivinen lähestymistapa. Amerikkalaista seulontaa on leimannut myös voimakas
tehokkuusajattelu. Kustannuksiin on kiinnitetty suurta huomiota, samoin on esiintynyt pyrkimystä
aineistojen konkreettisen arvon määräämiseen. Tiettyä markkinahenkisyyttä kuvastaa se, että ratkaisevaksi
arvonmäärityksen kriteeriksi on esitetty tiedon kysyntää.
Kansainvälisesti tunnetuimpia arvonmäärityksen teoreetikkoja on amerikkalainen Theodore R.
Schellenberg. Hän kehitti Suomenkin arkistopiireissä hyvin tunnetun arvonmääritysmallinsa 1950-
luvulla. Mallissa on keskeistä asiakirjojen tarkastelu kahdesta arvonäkökulmasta käsin. Aineistolla
on ensinnäkin primaarista arvoa (primary value), joka liittyy arkistonmuodostajan omiin tarpeisiin,
toisaalta sekundaarista arvoa (secondary value), jossa on kysymys aineiston tutkimusarvosta. Sekundaarista
arvoa on kahdenlaista, todistusvoimaan liittyvää evidentiaalista arvoa (evidential value)
ja aineiston tietosisältöön liittyvää informatiivista arvoa (informational value). Schellenberg
piti sekundaarista arvoa arkistollisuuden kriteerinä. Jos asiakirjoilla ei ollut muuta arvoa, kuin niiden
alkuperäiseen tehtävään liittyvää, kysymyksessä ei ollut arkistoaineisto.
Schellenbergin todistusarvon käsitettä on tulkittu eri tavoin (hän ei ole tässä kohtaa yksiselitteinen);
yleensä sillä tarkoitetaan Schellenbergin teorian yhteydessä aineistoa, joka dokumentoi arkistonmuodostajan
toimintaa. 83 Informaatioarvo liittyy siihen, mistä asiakirjat kertovat, niiden tietosisältöön.
Useimmiten asiakirjojen pysyvä säilytys perustuu niiden informaatioarvoon. Edellä
mainittujen seikkojen lisäksi Schellenberg korosti myös hallinnon eri tasojen ottamista huomioon
seulontaratkaisuja tehtäessä.
Todistusvoima tietosisällön edelle
Amerikkalaiselle seulontateorialle on ollut ominaista voimakas tietosisällön korostaminen sekä
tutkimuksen tarpeiden ennakointi. Jenkinsonin tähdentämä todistusvoimaisuuden näkökulma on
jäänyt vähemmälle huomiolle. 1980-luvulta lähtien kyseinen näkökulma on tosin voimistunut
Amerikassa mm. Luciana Durantin ja David Bearmanin vaikutuksesta. He kritisoivat tietosisältöön
perustuvaa arvonmääritystä. Saksassa vastaavia näkemyksiä on esittänyt Angelika Menne-
Haritz. Hänen mukaansa seulonnan tehtävänä on selventää ja edistää arkiston todistusvoimaisuutta
poistamalla siitä toisarvoinen aines. Sisältölähtöinen lähestymistapa voi Menne-Haritzin mukaan
täydentää todistusvoimaisuuteen liittyvää kriteeriä, mutta se ei voi korvata sitä.
Makroseulontaa Amerikassa ja Euroopassa
1980-luvun puolivälistä lähtien on kehitelty seulontateorioita, joita voi kutsua yhteisellä nimellä
makroseulonta (engl. macro-appraisal). Makroseulontaa on kehitetty erityisesti Yhdysvalloissa ja
Kanadassa. Kysymys ei ole yhtenäisestä suuntauksesta, mutta yksi yhteinen piirre makroseulon-
83 Viimeaikaisessa keskustelussa todistusvoimaisuus (tai sen puute) on nähty ominaisuudeksi, joka liittyy kaikkiin
asiakirjoihin. Arkistonmuodostajan toimintaa dokumentoiva aineisto ei ole tässä mielessä erityisasemassa. Se ei ole
itsestäänselvästi todistusvoimaista tai sen todistusvoimaisempaa kuin asiakirjat, joilla Schellenbergin jaottelun mukaan
on informaatioarvoa. Kumpaankin asiakirjaryhmään tulee tutkimusta tehtäessä kohdistaa lähdekriittinen analyysi.
232