Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos

viranomaiset, joiden asiakirjoilla on arvonmäärityksessä erityisasema. Samaan aikaan vaikuttanut
Fritz W. Zimmermann edusti toisen tyyppistä lähestymistapaa. Hänen mielestään arvonmäärityksen
tuli perustua asiakirjojen tietosisältöön, ei niiden provenienssiin. Lisäkriteeriksi seulontaan
Zimmermann esitti asiakirjojen markkina-arvoa: tuli säilyttää aineisto, jonka tiedettiin olevan tutkijoiden
runsaasti käyttämää.
Uudemmassa saksalaisessa arkistoteoriassa keskeinen nimi on Hans Booms, joka 1970-luvulla
painotti ensimmäisten joukossa laajaa yhteiskunnallista näkökulmaa arvonmääritykseen. 82 Huomio
tuli kiinnittää yhteiskunnallisiin prosesseihin eikä niinkään itse asiakirjoihin. Booms on esittänyt
paljon huomiota saaneen seulontamallin, jossa kriteerinä on asiakirjat tuottaneen aikakauden
yleinen käsitys merkittävistä tapahtumista ja ilmiöistä. Nykypäivän asiakirjojen arvonmääritykseen
hän on esittänyt kansalaisyhteiskuntaa edustavia paneeleja, joiden ratkaisut tarkistettaisiin tietyin
väliajoin, esim. kerran kymmenessä vuodessa. Boomsin teoriaan liittyy myös erityinen dokumentaatiosuunnitelma,
jossa kartoitetaan kyseessä olevan aikakauden merkittävimmät tapahtumat ja
kehityslinjat. Seulonnalla pyritään säilyttämään asiakirjat, jotka parhaiten valottavat kyseisiä tapahtumia
ja kehityslinjoja. Näillä teorioillaan Booms ennakoi amerikkalaista makroseulontaa.
Boomsin malli ei ole saanut yleistä kannatusta. Siihen liittyvien käytännön vaikeuksien lisäksi on
viitattu siihen, että yhteiskunnassa vaikuttava aktiivinen unohtaminen jättäisi yhteiskunnan asiakirjalliseen
dokumentaatioon aukkoja. Ainoa maa, jossa Boomsin kaavailemaa dokumentaatiosuunnitelmaa
on yritetty toteuttaa, on entinen Itä-Saksa (DDR). Itäsaksalaisessa dokumentaatiosuunnitelmassa,
joka kattoi vuodet 1945–1981, oli noin 500 aihealuetta, joihin liittyvät asiakirjat tuli
saada talteen (proveniensseista piittamatta). Hanke oli kuitenkin niin vaikea ja suuritöinen, ettei
siihen käytännössä ryhdytty.
Booms on myöhemmin tarkistanut teoriaansa. Kehittelemäänsä dokumentaatiosuunnitelmaa hän
pitää liian teoreettisena. Arvonmäärityksen apuna tulisi kuitenkin olla “kronikka”, jossa lueteltaisiin
kyseessä olevan aikakauden merkittävät tapahtumat aikajärjestyksessä. Tämän lisäksi tarvitaan
hallintohistoriallinen analyysi aikakauden hallintokoneistosta. Analyysi sitoo kronikkaan kirjatut
tapahtumat ja seulottavat asiakirja-aineistot yhteen. Näin on Boomsin mukaan mahdollista yhdistää
sisältölähtöinen ja provenienssiin perustuva seulonta toisiinsa. Ilman provenienssin perustaa
seulonnasta tulee epämääräistä, tutkimuksen vaihtuvien intressien ohjaamaa toimintaa. Erittäin
tärkeänä Booms pitää sitä, että arvonmäärityksen perusteet ovat julkisia. Kronikat ja historialliset
analyysit, joihin seulontaratkaisut perustuvat, tulee liittää arkistoluetteloihin.
Hilary Jenkinson: arvonmääritys ei kuulu arkistonhoitajalle
Englannin merkittävin arkistoteoreetikko Hilary Jenkinson, jonka näkemykset arkistojen autenttisuudesta
ja todistusvoimaisuudesta ovat kokeneet uuden tulemisen sähköisten asiakirjojen yhteydessä,
käsitteli kirjoituksissaan myös arvonmääritystä. Hän esitti 1920-luvulta lähtien näkemystä,
jonka mukaan arvonmäärityksen ongelma ei lainkaan kuulu arkistonhoitajalle. Arvonmääritys on
arkistonmuodostajan asia. Arkistonhoitaja vain ottaa vastaan aineistot, jotka hallinto päättää arkistoon
siirtää. Tätä näkemystä ei nykyisin voida missään soveltaa sellaisenaan, minkä myös Jenkinson
oli uransa lopulla taipuvainen myöntämään. Brittiläisessä arvonmäärityksessä näkemyksellä on
kuitenkin tietty asema: sikäläisillä valtion viranomaisilla on seulonnan ensi vaiheessa (ns. first review)
valta päättää, mitä säilytetään, mitä hävitetään. Ratkaisu perustuu viranomaisten omiin toiminnallisiin
ja juridisiin tarpeisiin. Vain osa aineistosta käy läpi seulonnan toisen vaiheen (ns. second
review), jossa myös arkistolaitos on mukana. Tuolloin seulonnan kriteerinä ovat
82 Ennen Boomsia saksalainen arkistoteoreetikko Meinert oli esittänyt laajaa yhteiskunnallis-sosiaalista perspektiiiviä
arvonmääritykseen. Meinertin kolme ylintä arvonmäärityskriteeriä olivat Volk, Staat ja Kultur (kansa, valtio ja kulttuuri).
Näistä kriteereistä ei käytännön arvonmäärityksessä ole juuri hyötyä niiden laajuuden ja epämääräisyyden vuoksi.
231