Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos

hallinnoinnista ja liikkeistä, mahdollisista tuhoutumisista, arkistonmuodostajan tekemästä seulonnasta
jne. eri aikoina. Kolmas komponentti on säilyttämisen historia (custodial history), jossa kerrotaan
aineiston siirrosta arkistoinstituutioon, sen vaiheista siellä, seulonnasta, arkistoa varten
laadituista hakemistoista jne. Millar korostaa arkistonhoitajan aktiivista roolia arkiston muotoilussa,
mikä yleensäkin on ollut keskeinen korostus viime vuosien arkistoteoreettisessa keskustelussa
(ks. postmodernistisesta keskustelusta s. 240).
Millar ehdottaa, että termistä respect des fonds luovutaan ja tilalla ruvetaan käyttämään termiä
respect de provenance. Kuten edellä on todettu, fondin saatetaan käsittää viittaavan johonkin
ideaaliseen ja kokonaiseen, mutta sitä aineistot eivät ole. Ne ovat arkistoja (enemmän tai vähemmän
kokonaisina säilyneitä), mutta eivät fondeja. Arkistojen konteksti voidaan dokumentoida
kuvailemalla niiden synty, käyttö ja hallinnointi. – Tämä on itse asiassa tavoitteiltaan ja sisällöltään
lähellä suomalaista kuvailua (ks. s. 149). Samoin Millarin näkemys arkistonhoitajan aktiivisesta
roolista arkiston muotoilussa on lähellä suomalaista todellisuutta.
Provenienssiperiaatteen kritiikki
Provenienssiperiaatteeseen on kohdistettu myös kritiikkiä. Yleisesti on hyväksytty periaate, että
arkistokokonaisuudet on säilytettävä ehyinä, mutta alkuperäisen järjestyksen periaatteeseen suhtaudutaan
vapaammin mm. siitä syystä, että alkuperäisen järjestyksen määrittäminen voi olla vaikeaa
tai että on useita alkuperäisiä järjestyksiä. Alkuperäisen järjestyksen periaatteella ei ole esim.
Ranskassa samaa asemaa kuin Saksassa tai Pohjoismaissa. Ranskan hallinnosta puuttuu (ulkoasiainhallintoa
lukuun ottamatta) kirjaamisperinne, joka ohjaisi arkistojen rakenteen muodostumista.
Alkuperäistä järjestystä ei tässä viitekehyksessä nähdä niin merkityksellisenä käsitteenä kuin maissa,
joissa arkistojen rakenne on alusta lähtien kiinteämpi. Arkistoinstituutioilla on Ranskassa vapaus
järjestää arkistot tarvittaessa uudelleen, kuitenkin niin, että järjestämisessä otetaan huomioon
arkistonmuodostajan organisatorinen rakenne. Ruotsissa alkuperäisen järjestyksen periaate asetettiin
kyseenalaiseksi 1930-luvulla, kun maakunta-arkistonhoitaja Carl Weibull kannatti arkistojen
järjestämistä uudelleen, mikäli niiden järjestys oli tutkimuksen kannalta epätarkoituksenmukainen.
Provenienssiperiaatteen ulkoisen aspektin Weibull hyväksyi. Weibullin näkemykset eivät kuitenkaan
saaneet laajaa kannatusta.
Provenienssiperiaatteen sisäisen aspektin ohella myös sen ulkoista aspektia on kritisoitu. Mm.
eräät itäsaksalaiset tutkijat pitivät provenienssin ja alkuperäisen järjestyksen huomioon ottamista
tarpeettomana. Tärkeitä olivat historialliset prosessit, eivät menneisyydestä todistavat dokumentaatiojärjestelmät.
Arkistonhoitajan tehtävänä oli jäsentää historiallinen tapahtuma. Tarvittaessa
tämä tapahtui rikkomalla asiakirjojen provenienssi ja muodostamalla niistä aiheenmukaisia kokonaisuuksia.
Näkemyksen taustalla oli marxilais-leniniläinen historiateoria, jonka mukaan vaihtoehtoisille
lähestymistavoille historiaan ja arkistolähteisiin ei ollut tarvetta.
Provenienssiperiaatetta on arvosteltu myös muualla Euroopassa sekä Yhdysvalloissa ja Kanadassa.
Arvostelijat ovat olleet enimmäkseen tutkijoita, jotka ovat lähteneet siitä, että arkistojen järjestämisessä
ja luetteloinnissa olisi otettava lähtökohdaksi tutkimuksen valtavirtaukset. On myös
sanottu, että hallintokoneisto muuttuu niin nopeasti, että pyrkimys säilyttää hallinnon tuottamien
asiakirjojen provenienssi ei ole enää mielekäs vaan se on päinvastoin tutkimusta haittaava tekijä.
Tietotekniikan kehitys on muodostunut erityiseksi koetinkiveksi provenienssiperiaatteen kestävyydelle.
Jo 1980-luvun alussa esitettiin näkemyksiä, joiden mukaan atk-rekisterien hajautettu päivitys
ja hyödyntäminen hallinnossa johtaa siihen, että arkistonmuodostajan käsite menettää merkityksensä.
Samoin tietojen vapaa yhdistelymahdollisuus atk-järjestelmissä aiheuttaa em.
näkemyksen mukaan sen, että vaatimus alkuperäisen järjestyksen säilyttämisestä ei ole mielekäs.
225