Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos

ARKISTOT YHTEISKUNNAN TOIMIVA MUISTI
kistonmuodostajalle. Yleisperiaatteena on, että sekundaarinen provenienssi säilytetään, koska se
on yhtä ”oikea” kuin alkuperäinen järjestyskin. Arkiston aikaisemmat provenienssit/järjestys kuvaillaan
arkiston käyttöä tukevissa hakemistoissa. Tämä kuvailu on tärkeää, koska asiakirjojen/tietojen
ymmärtäminen voi suuressa määrin riippua siitä, että tiedetään, missä toiminnallisissa
yhteyksissä niitä on alun perin käytetty. 81
Provenienssiperaatteen perustelut
Provenienssiperiaatetta koskevassa keskustelussa on esitetty seuraavia näkökohtia, jotka puhuvat
sen soveltamisen puolesta:
1) Asiakirjat säilyttävät todistusarvonsa. Kun asiakirja on arkistossa siinä paikalla, jonne se
on tehtäväänsä täyttäessään päätynyt, tämä tosiasia antaa asiakirjalle todistusvoimaa, joka
puuttuu yksittäiseltä, arkistoyhteydestään irrotetulta asiakirjalta.
2) Asiakirjojen väliset suhteet ovat jäänteitä menneisyyden tapahtumista. Kyseisten suhteiden
rikkominen hävittää menneisyyttä koskevaa informaatiota.
3) Kun säilytetään alkuperäiset arkistolliset suhteet, mahdollistetaan aineistoon liittyvät erilaiset
kysymyksenasettelut ja lähestymistavat. Aineisto ei siten palvele vain jotain tiettyä tutkimussuuntaa.
4) Alkuperäinen järjestys antaa kokonaisvaltaisen kuvan arkistonmuodostajan toiminnasta.
5) Alkuperäisen järjestyksen säilyttäminen on tarpeen arvonmääritystä varten (asiakokonaisuuksien
tunteminen, todistusvoiman arviointi).
6) Alkuperäisen järjestyksen säilyttäminen auttaa havaitsemaan puuttuvat asiakirjat.
7) Työn säästö. Arkistoinstituutiossa ei tarvita suuria järjestelytöitä, jos siirretty arkisto on
kunnossa. Pertinenssiperiaatetta sovellettaessa arkisto on aina järjestettävä uudelleen.
8) Arkisto on heti käytettävissä.
9) Arkistonmuodostajan laatimat hakemistot ovat käytettävissä myös arkistoinstituutiossa.
Uudelleenjärjestämisen yhteydessä tämä etu menetetään.
Kerroksellinen provenienssi
Arkistoteorian luvatussa maassa Kanadassa on viime vuosina käyty (jälleen) keskustelua provenienssiperiaatteetteen
luonteesta. Fondin käsite liittyy kiinteästi provenienssiperiaatteeseen (joskaan
ei suomalaisessa terminologiassa), ja juuri fondi on Kanadassa koettu käsitteenä ongelmalliseksi.
Fondi on mielletty joksikin ehyeksi, täydelliseksi ja tietyllä tavalla ideaaliseksi
kokonaisuudeksi. Näin ei kuitenkaan juuri koskaan ole, vaan alkuperäinen arkistokokonaisuus on
yleensä aina jollain tavoin fragmentoitunut.
Tämä keskustelu taustanaan kanadalainen Laura Millar on kehittänyt kolmitasoisen provenienssikäsitteen.
Millar hylkää termin fondi ja puhuu johdonmukaisesti vain arkistoista. Hän korostaa,
että provenienssia ei saisi rajoittaa pelkästään aineiston luomiseen (creatorship), so. arkistonmuodostajaan.
Millarin provenienssi-käsitteen ensimmäinen komponentti on arkistonmuodostajan
historia (creator history), jossa tehdään selkoa organisaatiosta tai yksilöstä, joka on tuottanut aineiston
ja käyttänyt sitä. Aineiston tuottaneita arkistonmuodostajia on saattanut olla useita. Toinen
komponentti on asiakirjojen historia (records history), jossa kerrotaan asiakirjojen fyysisestä
81 Peter Horsman kuvaa eräässä artikkelissaan hyvin provenienssien kerroksellisuutta. Vatikaanissa olevaan Inkvisition
arkistoon sisältyy oikeuden aktien sarja, joka alkaa 1500-luvulta ja ulottuu 1700-luvulle. Osa akteista on jossain
vaiheessa sidottu uudelleen. Osassa uusia sidoksia (kansia) on jäljellä alkuperäinen nimike, Diversorum. Vuodelta
1835 olevassa luettelossa Diversorum-sarja vielä esiintyy, joten aktien kansioimisen on täytynyt tapahtua sen jälkeen.
Uudelleenjärjestelyihin ei kuitenkaan ole tarvetta eikä edes mahdollisuutta, koska koko Diversorum-sarja on jossain
vaiheessa (vuoden 1835 jälkeen) hävitetty arkistosta.
224