Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos
Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos
Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Fondien kunnioitus eli provenienssiperiaate<br />
Arkistojen eheyttä korostava periaate muotoiltiin viranomaistasolla ensi kerran Ranskassa, jossa<br />
sisäasiainministeriö julkaisi vuonna 1841 ohjeet departementti- ja kunnanarkistoissa olevien aineistojen<br />
järjestämisestä. Ohjeet koskivat ennen muuta departementtiarkistoja, joihin oli vallankumouksen<br />
jälkimainingeissa siirretty runsaasti erilaisia arkistoja. Ohjeet edellyttivät arkistojen eli<br />
fondien kunnioittamista (respect des fonds). Eri arkistonmuodostajien arkistot oli pidettävä omina<br />
kokonaisuuksina, joita ei saanut sekoittaa keskenään. Periaate tunnetaan yleisesti saksan kielestä<br />
peräisin olevalla nimellä provenienssiperiaate (Provenienzprinzip).<br />
Arkistojen säilyttäminen kokonaisuuksina ei ollut täysin uusi periaate ranskalaisten muotoillessa<br />
sen 1840-luvulla. Periaatetta oli sovellettu eri puolilla Eurooppaa enemmän tai vähemmän johdonmukaisesti<br />
jo joitain vuosikymmeniä. Näin oli menetelty Tanskassa 1790-luvulta lähtien ja<br />
joissain Saksan valtioissa sekä Italiassa ja Hollannissa 1800-luvun alkuvuosikymmenistä lähtien.<br />
Ranskan sisäasiainministeriön ohjeiden motivaatio oli ennen kaikkea käytännöllinen, ei teoreettinen.<br />
Departementtiarkistoihin kertyneet asiakirjamassat oli saatava jollain tavoin hallintaan. Arkistojen<br />
järjestäminen uudelleen olisi ollut työläytensä vuoksi käytännössä mahdotonta. Aineistot tuli<br />
siten säilyttää sellaisina kokonaisuuksina, kuin ne olivat departementtiarkistoihin päätyneet.<br />
Vaikka respect des fonds -periaate otti huomioon asiakirjojen alkuperän, järjestelmä ei ollut puhtaasti<br />
provenienssiin perustuva. Ranskalaiset ryhmittelivät departementtien arkistot osittain organisaation-,<br />
osittain aiheenmukaisiin ryhmiin tai sarjoihin (séries), joita merkittiin kirjaintunnuksella.<br />
Ryhmittelykaavoja oli erilaisia eri aikoina muodostuneille arkistoille. Vuodesta 1800 lähtien<br />
muodostuneet arkistot jakaantuvat departementtiarkistojen ryhmittelykaavassa mm. poliisin ja<br />
yleishallinnon arkistoihin (M), finanssihallinnon arkistoihin (P), sotalaitoksen arkistoihin (R), oikeuslaitoksen<br />
arkistoihin (U), hyväntekeväisyyslaitosten arkistoihin (X) jne. Ensimmäiseksi huomio<br />
kiinnittyy siihen, että sarjan käsite on Ranskassa toinen kuin Suomessa. Se ei tarkoita arkiston<br />
sisäistä rakenne-elementtiä, vaan se on käsite, joka kokoaa yhteen useita saman tyyppisiä arkistoja.<br />
Ranskalaisten ryhmittelykaavat ottavat periaatteessa huomioon provenienssin, mutta joissain tapauksissa<br />
kaavojen soveltaminen merkitsee arkistokokonaisuuksien hajottamista. Vanhojen arkistojen<br />
osalta kyseinen sarjaryhmittely on edelleen käytössä departementtiarkistoissa. Vaikka provenienssiperiaatteen<br />
alku sijoittuu 1840-luvun Ranskaan, on huomattava, että sitä sovellettiin<br />
siellä valistusajan luokitteluperinteen hengessä.<br />
Alkuperäisen järjestyksen periaate<br />
Provenienssiperiaatetta kehitettiin edelleen Saksassa. Vuonna 1881 Preussin Valtionarkiston (Geheimes<br />
Staatsarchiv) sisäisessä työskentelyohjeessa säädettiin, että arkistoja käsiteltäessä oli noudatettava<br />
provenienssi- eli registratuuraperiaatetta (Provenienz- oder Registraturprinzip), jonka mukaan<br />
arkistonmuodostajien arkistoilleen antama järjestys tuli säilyttää koskemattomana. Tämä<br />
periaate, joka tunnetaan myös struktuuriperiaatteen ja alkuperäisen järjestyksen periaatteen nimillä,<br />
täydensi ranskalaisten kehittämää ulkoista provenienssiperiaatetta. Arkistoja ei saanut sekoittaa<br />
keskenään, mutta ei myöskään ollut lupa sekoittaa yksittäisen arkiston sisäistä järjestystä.<br />
Kun nykyisin Pohjoismaissa puhutaan provenienssiperiaatteesta, tarkoitetaan yleensä periaatteen<br />
sekä ulkoista että sisäistä aspektia. Monissa muissa maissa provenienssiperiaatteella tarkoitetaan<br />
periaatteen ulkoista puolta. Struktuuriperiaate nähdään tällöin omana, erillisenä periaatteena, jonka<br />
sitovuuteen suhtaudutaan vaihtelevasti. Maissa, joiden asiakirjakäytännöille on ollut tyypillistä<br />
asiakirjojen rekisteröinti, on yleensä suhtauduttu struktuuriperiaatteeseen tiukemmin kuin maissa,<br />
joissa kyseistä käytäntöä ei ole. Rekisteröinti määrittelee arkiston rakenteen jo elinkaaren varhaisessa<br />
vaiheessa, jolloin on ymmärrettävää, että arkiston alkuperäistä järjestystä ei mielellään perus-<br />
221
Change language