Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos

ARKISTOT YHTEISKUNNAN TOIMIVA MUISTI
löydetyistä savitauluista on poltettuja, osa ei. Oletetaan, että poltetut eli kestävämmät taulut olisi
katsottu tietosisällöltään arvokkaammiksi kuin heikommat polttamattomat. Hypoteesia tukee se,
että löydetyt polttamattomat savitaulut ovat järjestään arkistonmuodostajien sisäisiä (ns. tukitehtävien)
asiakirjoja.
Arkistojen hoitajat olivat sumerilaisessa kulttuurissa arvostettuja. He eivät olleet historiallisista
arkistoista vastaavia arkistonhoitajia vaan pikemminkin asiakirjahallinnon ammattilaisia, “records
managereita”. Säilyttämisen ohella he vastasivat myös asiakirjojen laatimisesta (valvoivat kirjurien
työtä) ja luokittelusta. Tutkijoita palvelevan arkistoinstituution käsitettä ei ollut vielä olemassa, se
syntyi paljon myöhemmin, lopullisesti vasta 1700-luvun Euroopassa. Sumerilaiset säilyttivät asiakirjojaan
pelkästään hallinnollis-juridisia tarpeita varten. Voidaan siten sanoa kanadalaisitalialaisen
arkistoteoreetikon Luciana Durantin tavoin, että asiakirjahallinto edeltää professiona arkistonhoitoa.
Mesopotamian ohella asiakirjahallinto kehittyi pitkälle myös muinaisessa Egyptissä, jossa hallinnon,
talouselämän ja uskonnollisen kultin tarpeet edellyttivät asiakirjakulttuuria. Asiakirjojen laatiminen
oli erottamaton osa asioiden hoitoa koko yhteiskunnassa. Uutta Mesopotamiaan verrattuna
oli arkistonhoitajien rekisteröintitehtävä: heidän vastuullaan oli saapuvan ja lähtevän
kirjeenvaihdon rekisteröinti. Tekniseltä kannalta tämä oli mahdollista sen vuoksi, että asiakirjapohjana
käytettiin papyrusta. Siihen voitiin tehdä merkintöjä pitkänkin ajan kuluessa, kun taas
savitaulu oli saatava valmiiksi kerralla. Papyruksen käyttö levisi myös muihin Välimeren maihin.
Papyruksen syrjäytti vähitellen pergamentti, eläinten vuodasta valmistettu kirjoituspohja. Pergamentti
oli yleisin asiakirjapohja Euroopassa keskiajalla. Paperi, 75 jonka valmistaminen keksittiin
Kiinassa, tuli tunnetuksi Euroopassa vuoden 1000 tienoilla.
9.1.2 Kreikka
Antiikin Kreikassa arkistoilla oli ensi kerran demokratiaan liittyvä tehtävä. Kreikka muodostui
itsenäisistä kaupunkivaltioista, joissa hallitusmuotona oli suora, kansankokouksiin perustuva demokratia,
joka ei tosin koskenut naisia eikä orjia. Demokratian toteuttamisessa ja yksilön oikeuksien
turvaamisessa asiakirjoja pidettiin tärkeinä. Kaupunkia hallitsevan neuvoston yhteydessä oli
arkisto, jonka päällikkönä oleva neuvoston sihteeri päätti asiakirjojen laatimisesta ja säilyttämisestä.
Temppelit olivat arkistoasioissa itsenäisiä; ne säilyttivät asiakirjansa itse eivätkä siirtäneet niitä
neuvostojen arkistoihin.
Erikoista Kreikassa oli se, että vähitellen myös kaikki yksityisten tekemät kirjalliset sopimukset ja
omistusasiakirjat tuli luovuttaa neuvoston arkistoon. Käytäntö liittyi kreikkalaiseen valtio- ja ihmiskäsitykseen.
Yksilöä määritti hänen kuulumisensa valtioon. Ihminen oli ennen kaikkea kansalainen,
yksityisyyttä ei nykyaikaisessa mielessä ollut.
Asiakirjapohjina kreikkalaiset käyttivät yleensä puuta tai papyrusta. Säilymisen turvaamiseksi sekä
myös julkaisutarkoituksessa tärkeimmät asiakirjat hakattiin piirtokirjoituksina kiveen. Näin tehtiin
myöhemmin myös Roomassa (materiaalina kiven ohella pronssi).
Eurooppalaisissa kielissä eri muodoissa esiintyvä arkisto-sana on peräisin Kreikasta. Klassisen
kreikan arkheion tarkoitti eri aikoina mm. hallintorakennusta, viranomaista, asiakirjojen säilytyshuonetta
ja alkuperäisiä asiakirjoja. Sana välittyi latinaan muodossa archivum ja siitä edelleen muihin
kieliin. Hyvin varhain vakiintui myös kielen tasolla käsitys siitä, että arkistoilla oli virallinen,
hallintoon liittyvä luonne.
75 Paperi valmistettiin aluksi käsin lumppu- ja pellavakuiduista. Teollinen paperinvalmistus käynnistyi 1800-luvun
alussa, raaka-aineena puuhioke ja myöhemmin puuselluloosa.
206