Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos

ARKISTOT YHTEISKUNNAN TOIMIVA MUISTI
ja osuuskuntien arkistoja. Kotiseutuarkistoilla on huomattavia eroja, mitä tulee aineiston hoitoon,
säilytysolosuhteisiin ja tutkijapalvelun järjestämiseen. Aineistoja säilytetään mm. kuntien keskusarkistoissa,
museoissa ja kirjastoissa sekä arkistolaitoksen yksiköissä.
Arkistojen ja asiakirjojen kulttuuriluonnetta korostaa se, että niiden maastavienti on säädeltyä
(Laki kulttuuriesineiden maastaviennin rajoittamisesta 115/1999). Yli 50 vuotta vanhojen käsikirjoitusten
sekä tieteellisen tutkimuksen kannalta merkittävien yksityisarkistojen ja muiden arkistoainesten
(iästä riippumatta) maastavienti edellyttää lupaa. Lupaviranomaisia ovat Museovirasto ja
valtion taidemuseo.
Digitoimalla arkistojen aarteet kaikkien ulottuville
Arkistoihin sisältyvän kulttuuriperinnön saatavuutta ja käytettävyyttä pyritään tehostamaan digitoinnilla
(ks. luku 5.3.7). Digitoituja aineistoja tarjotaan tietoverkkojen välityksellä tutkijoiden ja
muiden aineistoja hyödyntävien käyttöön. Arkistojen ohella kirjastot ja museot tekevät omien
kokoelmiensa osalta samaa työtä.
Kulttuuriperinnön digitoinnin voi katsoa alkaneen Suomessa vuonna 1996. Tuolloin käynnistettiin
Muisti-projekti, johon osallistuivat Helsingin yliopiston kirjasto, Kansallisarkisto ja eräät muut
tahot. Projektiin osallistuneet laitokset kokeilivat kukin tahoillaan aineistojensa digitointia, ja tulokset
koottiin yhteiseen tietokantaan. Digitoitu aineisto koostui mm. käsikirjoituksista, kartoista,
painotuotteista ja valokuvista. Aineisto ei ollut kovin suuri (alle 10 000 kuvatiedostoa). Projekti
päättyi vuonna 1998.
Opetusministeriön vuonna 2000 asettama kulttuuriperinnön digitointityöryhmä KULDI esitti
loppuraportissaan (2003) visionaan seuraavaa:
Vuoteen 2010 mennessä keskeinen museoissa, arkistoissa ja kirjastoissa oleva kulttuuriperintö
on digitoitu priorisointisuunnitelmien mukaisesti.
Aineistot ovat tietoverkkojen kautta kaikkien ulottuvilla, ja ne edistävät kansakunnan
sivistysperinnön saatavuutta ja tunnettuutta kansallisesti ja kansainvälisesti.
Kulttuuriperintöaineistot muodostavat merkittävän voimavaran tutkimukselle,
opetukselle ja sisältötuotannolle.
KULDI-raportissa painotetaan digitoinnin etuina aineiston saatavuuden ja käytettävyyden paranemista,
digitoivien laitosten yhteistyötä ja työnjaon toteutumista sekä mahdollisuutta kulttuuriseen
sisältötuotantoon. Tavoitteet ovat yhdensuuntaiset Euroopan unionin tietoyhteiskuntalinjausten
kanssa, joissa eräänä painopistealueena on eurooppalaisen kulttuuriperinnön digitointi ja
vieminen tietoverkkoihin.
Sisältötuotanto on kulttuuriperinnön digitoinnissa keskeinen näkökulma. Sillä tarkoitetaan tietoyhteiskunnalle
ominaisten tuotteiden ja palveluiden tuottamista. Muistiorganisaatioiden eli arkistojen,
kirjastojen ja museoiden aineistojen ns. perusdigitointi tarjoaa materiaalia erilaisille tuotteille
ja palveluille. Perusdigitointi on kansalaisten palvelua ja siten maksutonta, sisältötuotanto on
yleensä liiketoiminnallisesti perusteltua. Perusdigitoinnissa pyritään yhtenäisten, laajojen kokoelmien
digitointiin tavalla, joka mahdollistaa tutkimustoiminnan, kun taas sisältötuotannossa on
usein kysymys elämystuotteista, joiden pohja-aineisto on valittu eri lähteistä.
198