Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos

ARKISTOT YHTEISKUNNAN TOIMIVA MUISTI
7.2.8 Suomen elokuva-arkisto
Yhdistyksenä vuonna 1957 perustettu Suomen elokuva-arkisto (http://www.sea.fi/) valtiollistettiin
vuonna 1979. Se on opetusministeriön alainen laitos, jonka tehtävänä on hankkia, entistää ja
säilyttää elokuvia ja elokuvaan liittyvää aineistoa, harjoittaa ja tukea elokuvan tutkimusta ja edistää
elokuvataiteen tuntemusta sekä harjoittaa elokuvataiteellisesti ja historiallisesti merkittävien elokuvien
esitystoimintaa. Elokuva-arkiston toiminta perustuu lakiin ja asetukseen elokuva-arkistosta
(L 891/78, A 228/97) sekä elokuvien arkistointilakiin ja -asetukseen (L 576/84, A 662/84). Tätä
lainsäädäntöä täydentää tekijänoikeuslaki (ks. alle).
Elokuva-arkiston tärkeimpiä tehtäviä on kotimaisen, tuhoutumiselle herkän nitraattifilmimateriaalin
pelastaminen keinoina huolellinen varastointi, restaurointi ja kopiointi. Hankkeessa on päästy
niin pitkälle, että kaikki säilyneet kotimaiset näytelmäelokuvat on pelastettu.
Laki elokuvien arkistoinnista velvoittaa tekijöitä ja tuottajia tallettamaan tietyt kappaleet elokuvaaineistosta
elokuva-arkistoon silloin, kun kysymyksessä ovat julkisesti esitettäväksi tarkoitetut
elokuvat. Yksinomaan televisiota varten tehdyt elokuvat sekä puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen
elokuvatuotanto sekä muut elokuvat, joihin sovelletaan arkistolakia rajautuvat kuitenkin
pois talletusvelvollisuudesta.
Elokuva-arkiston kokoelmat karttuvat myös vapaakappaleina saatavilla videotallenteilla, sillä jokaisesta
vähintään 50 tallenteen valmistus- tai maahantuontierästä on luovutettava tietyt kappaleet
elokuva-arkistolle.
Arkisto pyrkii säilyttämään kopiot myös kaikista Suomessa levitetyistä ja suomeksi tekstitetyistä
ulkomaisista elokuvista.
Vuoden 2006 alussa voimaan tullut laki tekijänoikeuslain muuttamisesta (821/2005) sisältää säädöksiä
teosten käyttämisestä Suomen elokuva-arkistossa. Se saa valmistaa kokoelmissaan olevista
teoksista kappaleita samoin perustein kuin valtioneuvoston asetuksella säädetyt arkistot, kirjastot
ja museot (ks. s. 32). Elokuva-arkisto saa myös välittää kokoelmissaan olevan teoksen vapaakappalekirjastoon
tutkimusta tai opiskelua varten, mikäli teoksen käyttö ei muuten ole mahdollista.
(Edellä sanottu ei koske ulkomaisen tuottajan valmistamia elokuvateoksia.) Elokuva-arkistolla on
niin ikään oikeus valmistaa kokoelmiinsa liitettäväksi kappaleita televisiossa tai radiossa lähetetyistä
teoksista. Elokuva-arkisto voi myös valmistaa kappaleita teoksista ja saattaa ne yleisön saataville
siten, kuin tekijänoikeuslaissa säädetään sopimuslisensseistä.
Laki vahvistaa myös sen, että elokuva-arkiston kokoelmissa olevia teoksia saa käyttää paitsi tutkimukseen
myös korkeakoulutasoiseen elokuvaopetukseen (lupa ei koske ulkomaisten tuottajien
valmistamia elokuvia).
Elokuva-arkiston kokoelmissa on noin 150 000 lyhyttä ja pitkää elokuvaa tai niiden katkelmaa
sekä lähes 90 000 videotallennetta. Elokuvien ja videoiden lisäksi arkistossa on elokuvan oheisaineistoa
kuten valokuvia, julisteita, käsikirjoituksia ja pr-materiaalia. Arkistolla on myös museoesinekokoelma.
Merkittävä ”liikkuvien kuvien” arkisto on myös Yleisradio Oy:n TV-arkisto, joka säilyttää kaikki
yhtiön omatuotantoiset ohjelmat ja jonkin verran muutakin aineistoa (ks. seuraava luku).
180