Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos

ARKISTOT YHTEISKUNNAN TOIMIVA MUISTI
(suurempi kuva: 800x532 | 3008x2000 pikseliä)
Kuva 27. Kuningas Birgerin turvakirje Karjalan naisille vuodelta 1316 (Kansallisarkisto).
Vanhin tunnettu keskiaikainen asiakirja Suomessa. Tässä latinankielisessä pergamenttiasiakirjassa
kuningas säätää, että Karjalan naiset nauttivat samaa suojelusta kuin naiset
Ruotsissa. Asiakirja on kuulunut Viipurin linnanpäällikön arkistoon. Kuva: Fredrik
Forssell.
Suomen keskiajan asiakirjalähteet on lähes kokonaan julkaistu. Suurimman osan niistä on julkaissut
valtionarkistonhoitaja Reinhold Hausen teossarjassa Finlands medeltidsurkunder I-VIII
(1910-1935). Teossarja on Diplomatarium Fennicum -nimisenä käytettävissä myös sähköisessä
muodossa (http://vesta.narc.fi/df/). DF-tietokantaan sisältyy myös aineistoa (mm. Turun tuomiokirkon
Musta kirja), joka puuttuu Hausenin lähdejulkaisusta osittain tai kokonaan.
Ruotsin hallintoa kehitettiin voimakkaasti uuden ajan alussa. Hallintokoneisto kasvoi, eriytyi ja sai
vähitellen entistä vakiintuneemmat muodot. Asiakirjojen käyttö hallinnossa lisääntyi, mikä merkitsi
myös arkistojen kasvua. Lääninhallitusten perustaminen vuonna 1634 ja Turun hovioikeuden
perustaminen vuonna 1623 olivat hallinnon ja oikeuslaitoksen kehittämisen merkkitapahtumia
Suomessa. Kirkon väestökirjanpidon systematisointi alkoi 1600-luvun lopussa. Levottomien aikojen
(isoviha) vuoksi seurakuntien asiakirjoja on yhtenäisinä kokonaisuuksina yleensä vasta 1720-
luvulta lähtien. Uuden ajan alusta, varsinkin 1500-luvulta, arkistoja on säilynyt Suomessa vain
vähän. Suurimmat säilyneet arkistokokonaisuudet muodostuvat tuomioistuinten pöytäkirjoista eli
tuomiokirjoista, joita on yhtenäisinä sarjoina 1600-luvulta lähtien. Kustaa Vaasan hallinnonuudistuksesta
alkunsa saaneet voudintilit (1537–1634) siirrettiin Ruotsista Suomeen maamme jouduttua
Venäjän yhteyteen vuosien 1808–1809 sodan seurauksena.
Autonomian aika (1809–1917) Venäjän yhteydessä merkitsi arkistojen ja arkistolaitoksen huomattavaa
laajentumista Suomessa. Syntyi kokonaan uusia arkistonmuodostajia. Maa sai oman keskushallinnon
(Senaatti, keskusvirastot) sekä muita uusia viranomaisia ja laitoksia. Käsiteltävien
asioiden määrä kasvoi ja sisältö monipuolistui, mikä heijastui arkistojen kasvuna.
Autonomian aikana syntyi myös varsinainen arkistolaitos. Sen ytimenä on Kansallisarkisto (vuoteen
1994 Valtionarkisto). Kansallisarkiston alku on Suomen suuriruhtinaskunnan korkeimman
kotimaisen hallintoelimen eli Keisarillisen Suomen Senaatin arkistossa. Senaatin arkisto jakaantui
kahteen osaan, senaatin omaan virka-arkistoon sekä ”vanhaan arkistoon”, johon alettiin siirtää
Suomen historian kannalta keskeisiä asiakirja-aineistoja, mm. edellä mainitut voudintilit, joiden
saaminen Suomeen kuului osana Ruotsin ja Venäjän rauhansopimukseen. Kansallisarkisto laskee
historiansa alkavan vuodesta 1817, jolloin Senaattiin palkattiin ensi kerran oma arkistonhoitaja.
Arkisto avattiin tutkijoille vuonna 1859. Kymmenen vuotta myöhemmin se sai nimen Valtionarkisto
(ruotsiksi Statsarkivet i Finland, vuodesta 1939 Riksarkivet). Arkisto oli sijoitettuna Senaatin
linnaan, kunnes sille valmistui oma rakennus vuonna 1890.
172