Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos

mallia: Kansallisarkiston löyhässä ohjauksessa toimii noin sadan departementtiarkiston verkosto.
Toisenlaista organisaatioratkaisua edustaa Yhdistyneen kuningaskunnan Kansallisarkisto (ent.
Public Record Office), jonka alaisuuteen ei kuulu minkäänlaisia alue- tai paikallisorganisaatioita.
Liittovaltiot muodostavat vielä oman lukunsa. Saksan Bundesarchiv on vain liittovaltion viranomaisten
keskusarkisto eikä sen alaisuudessa ole muita arkistoinstituutioita. Kullakin Saksan osavaltiolla
on omat “valtionarkistonsa”. Vastaava tilanne on Yhdysvalloissa, jossa Kansallisarkisto
toimii vain liittovaltiotasolla.
Myös arkistolaitosten asema hallintokoneistossa vaihtelee. Yleinen on ratkaisu, jossa arkistolaitos
on osa opetus- tai kulttuurihallintoa kuten Suomessa. Arkistolaitoksia toimii kuitenkin myös
esim. sisäasiainhallinnon ja oikeushallinnon alaisuudessa. Joissain maissa, kuten Ranskassa ministeriön
ja arkistolaitoksen välissä toimii vielä erityinen keskusviraston tyyppinen elin (Ranskassa
Direction des archives de France). Yhteistä arkistolaitoksille on, että ne ovat kiinteämmin osa
hallintokoneistoa kuin kirjastot ja museot.
Yhteistä on myös se, että lähes kaikkialla julkinen valta (ja arkistolaitos sen edustajana) on päävastuussa
asiakirjallisen kulttuuriperinnön säilyttämisestä ja käyttöön saattamisesta. Eroja on sitä vastoin
siinä, miten suhtaudutaan toisaalta viranomaisten arkistoihin ja toisaalta yksityisarkistoihin.
Kaikki Kansallisarkistot ja niiden alaiset instituutiot säilyttävät viranomaisarkistoja, ja lähes kaikki
vastaanottavat myös yksityisarkistoja. Merkittävä poikkeus oli aikaisemmin Yhdistyneen kuningaskunnan
keskusarkisto Public Record Office (PRO), joka vain poikkeustapauksissa otti säilyttääkseen
yksityistä arkistoainesta. PRO:n seuraaja Kansallisarkisto sitä vastoin vastaanottaa myös
yksityisarkistoja.
7.1.2 Suomen arkistolaitos
Kehitys Ruotsin vallan ja autonomian aikana
Laajassa mielessä tarkasteltuna Suomen arkistolaitoksen historia ulottuu vuosisatojen taakse
Ruotsin vallan aikaan. Ensimmäiset arkistot syntyivät keskiajalla katolisen kirkon piirissä. Arkistoja
muodostui keskiajan lopulla myös kaupunkeihin, kruunun linnoihin ja yksityishenkilöille. Asiakirjakulttuuri
oli tunnettua kirkon tuomioistuinten ohella myös “maallisissa” tuomioistuimissa,
joskin maaseudun tuomioistuimissa tuomiokirjoja (pöytäkirjoja) alettiin pitää vasta 1400-luvun
alkupuolelta lähtien kaupunkiraatien ns. ”muistikirjojen” esimerkkiä seuraten. Jo sitä ennen oikeuden
päätöksen sai kuitenkin halutessaan kirjallisena (ns. tuomiokirje). Maanluovutuksista tuomiokirjeen
antaminen oli pakollista (1300-luvun puolivälissä voimaan tulleen maanlain mukaan),
mutta näin tuskin aina meneteltiin. Asiakirjojen käyttö hallintotoiminnassa oli ylipäätään paljon
vähäisempää keskiajalla kuin myöhempinä aikoina.
Keskiajan arkistoista on Suomessa säilynyt vain rippeitä. Tulipalot, sodat ja muut onnettomuudet
ovat tehneet paljon tuhoa. Asiakirjoja kulkeutui Suomesta myös valtakunnan emämaahan Ruotsiin.
Alkuperäisiä keskiaikaisia asiakirjoja on Suomessa säilynyt vain vähän. Kansallisarkistossa
niitä on 66 kappaletta, minkä lisäksi asiakirjoja on jonkin verran eräissä muissa laitoksissa. Lukua
täydentää noin 220 myöhemmin tehtyä jäljennöstä, joista osa on notaarien oikeaksi todistamia.
Vanhin Suomessa säilytettävä alkuperäinen asiakirja on kuningas Birgerin suojeluskirje Karjalan
naisille vuodelta 1316 (Kansallisarkistossa). Tämä latinankielinen pergamenttiasiakirja on peräisin
Viipurin kaupunginarkistosta. Vertailun vuoksi voi mainita, että Ruotsin arkistolaitoksessa on
noin 20 000 keskiaikaista asiakirjaa.
171