Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos
Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos
Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
säännöllisesti muutaman vuoden välein. R-DAT-nauhat ovat ilmeisesti markkinoilta poistuva<br />
tallennusformaatti. Se on osoittautunut arkistoinnin kannalta ongelmalliseksi siksi, että nauhojen<br />
kapea ääniraita vääristyy helposti mm. kosteuden vaihtelujen seurauksena. Ongelmaa voidaan<br />
lieventää huolehtimalla säilytystilojen ja -olosuhteiden asianmukaisuudesta. Toisaalta myös DATnauhoihin<br />
liittyvä laitetuki on katoamassa valmistuksen vähetessä tai loppuessa kokonaan.<br />
Tietokonepohjaisessa äänitaltioinnissa käytetään nykyisin DLT-, AIT-2- ja LTO-nauha-asemia.<br />
Tiedostoformaateissa eräänlaisia de facto -standardeja ovat tällä hetkellä MPEG-formaatit sekä<br />
“.wav.”-formaatti, josta Euroopan Yleisradioliitto (EBU) on edelleen kehittänyt BWF-formaatin<br />
(Broadcast Wave Format) helpottaakseen äänitteiden vaihtoa jäsentensä kesken.<br />
Äänitteiden kuten myös videoiden arkistoinnissa on uutena suuntauksena tavoite siirtyä tiedostomuotoiseen<br />
tallennukseen. Tällöin ääntä ja kuvaa voidaan tallentaa vapaammin tietokoneissa<br />
muutoinkin käytettäville tallennusalustoille kuten kovalevyille ja varmistusnauhoille. Tallennusformaatti<br />
on tässäkin ratkaisussa arkiston näkökulmasta kriittinen tekijä. Formaatin tulisi olla laajassa<br />
käytössä, jolloin on myös todennäköistä, että sen elinkaari on pitkä.<br />
Äänitallenteiden säilytys on ongelmallisempaa kuin paperiasiakirjojen, koska tallenteet ovat herkkiä<br />
vaurioitumaan. Vaurioita aiheuttavat huonot säilytysolosuhteet, varomaton käsittely ja vialliset<br />
kuuntelulaitteet. Myös se, että uusilla laitteilla yritetään kuunnella vanhoja äänitteitä, voi olla niille<br />
tuhoisaa. Arkistokappaleiden säästäminen kulutukselta käyttökopioiden avulla sekä asianmukaiset<br />
kuuntelulaitteet ja niiden kunnosta huolehtiminen ovat keskeisiä keinoja suojella aineistoa. <strong>Arkistot</strong>allenteiden<br />
kunnon sekä sisällön eheyden säännöllinen tarkkailu kuuluvat äänitearkiston hoidon<br />
perustehtäviin.<br />
Käytetty kirjallisuus<br />
The Safeguarding<br />
The Safeguarding of the Audio Heritage: Ethics, Principles<br />
and PreservationStrategy. Version 2, September 2001.<br />
International Association of Sound and Audiovisual Archives.<br />
(viittausajankohta<br />
9.10.2003).<br />
5.2.5 Elokuvat ja videot<br />
Elokuvat ja videot ovat äänitteiden tavoin teknistä erityisaineistoa. Elokuvien käsittelyyn ja säilytykseen<br />
sovelletaan suurelta osin samoja periaatteita kuin valokuviin. Elokuvien kohdalla lisäongelmina<br />
ovat rullamuotoinen tekninen rakenne ja muut filmeille ominaiset tekniset seikat (erilaiset<br />
filmileveydet ja äänentallennusmenetelmät).<br />
Viranomaisten ja muiden arkistonmuodostajien filmimateriaalin leveys on yleensä 8 tai 16 mm,<br />
harvemmin esiintyy “elokuvakokoa” eli 35 tai 70 mm:n leveyttä. Filmit ovat joko mustavalkoisia<br />
tai värielokuvia. Vanhimmissa elokuvissa ei ole ääniraitaa, jolloin kysymys on ns. mykkäkuvista.<br />
Elokuvan esittämiseen tarvitaan projektori, jonka tyyppi määräytyy filmin leveyden, ääniraidan<br />
tyypin sekä rei’ityksen mukaan.<br />
Noin vuoteen 1950 saakka filmien runkomateriaalina käytettiin nitraattiselluloosaa. Tällaisten<br />
filmien ongelmana on suuri syttymisherkkyys, minkä lisäksi niistä erittyy kaasuja, jotka vahingoit-<br />
121
Change language