Lataa Arkistot, yhteiskunnan toimiva muisti -oppikirja - Arkistolaitos

ARKISTOT YHTEISKUNNAN TOIMIVA MUISTI
Kuvatyyppien lisäksi kuvien valmistusmenetelmät ovat vaihdelleet. Valmistuksessa käytettyjä kemikaaleja
haihtuu jokaisesta valokuvasta niiden koko eliniän ajan. Ongelmana on se, että valokuvasta
haihtuvat kemikaalit saattavat vahingoittaa toisella tavoin valmistettua kuvaa. Tästä syystä eri
tyyppinen kuva-aineisto tulisi säilyttää eri säilytysvälineissä ja osin eri tiloissakin (mustavalko- ja
värimateriaali). Omina kokonaisuuksinaan olisivat siten
• mustavalkoiset paperikopiot,
• värilliset paperikopiot,
• negatiivit (mustavalkoiset ja värinegatiivit erikseen),
• lasinegatiivit,
• nitraattinegatiivit,
• diat.
Nitraattinegatiivit ovat ongelmallisia epävakautensa vuoksi. Niistä erittyy koko ajan ympäristöä
vahingoittavia kaasuja, ne kutistuvat ja kuivuvat ja ovat lisäksi paloherkkiä. Otollisissa olosuhteissa
nitraattifilmi saattaa syttyä alhaisessakin lämpötilassa (+40 ºC). Nitraattinegatiiveja on syytä
säilyttää erillisessä arkistotilassa tai erityisissä paloturvakaapeissa. Ongelma voidaan ratkaista myös
valmistamalla negatiiveista hyvät paperikopiot tai skannaamalla ne. Nitraattinegatiivit voidaan
tämän jälkeen poistaa arkistosta. Mikäli kysymys on pysyvään säilytykseen määrätystä viranomaisaineistosta,
sitä ei kuitenkaan saa hävittää ilman arkistolaitoksen lupaa.
Nitraattinegatiivien tunnistaminen voi tuottaa vaikeuksia. Apuna voivat olla negatiiveissa olevat
merkinnät. 1960-luvulle asti turvallisissa selluloosa-asetaattinegatiiveissa ja -dioissa oli laitaan painettuna
teksti Safety film. Epävarmoissa tapauksissa on syytä kääntyä asiantuntijan puoleen.
Asetaattifilmin ongelmana on se, että lämpimät ja kosteat säilytysolosuhteet aiheuttavat siinä ns.
etikoitumista, mikä johtaa kuvainformaation tuhoutumiseen. Prosessia hidastavat viileät ja kuivat
säilytysolosuhteet, jotka ovat parhaat myös polyesteripohjaisille filmeille.
Valokuva-aineiston säilytystiloista puhuttaessa tehdään jako käyttöarkistoon ja lepoarkistoon.
Käyttöarkiston tilojen ja olosuhteiden vaatimuksista voidaan joustaa, lepoarkiston osalta niitä
tulisi noudattaa mahdollisimman tarkasti. Lepoarkistossa oleva aineisto pyritään säilyttämään
mahdollisimman hyväkuntoisena mahdollisimman kauan. Suunniteltaessa valokuvien säilytykseen
tarkoitettuja tiloja, niiden palo- ja kosteussuojausta yms. seikkoja, voidaan soveltaa arkistolaitoksen
määräyksiä ja ohjeita arkistotiloista.
Valokuva-arkistoissa tulee kiinnittää erityistä huomiota ilmanvaihtoon (tarvittaessa ilmansuodatin)
sekä lämpötilaan ja ilman suhteelliseen kosteuteen. Eri valokuvatyyppien säilytyksen optimaaliset
lämpötilat vaihtelevat, mutta yleisesti voidaan sanoa, että käyttöarkiston lämpötila saisi olla korkeintaan
+20 °C. Lepoarkistossa tulisi olla viileämpää. Värikuvat vaativat mustavalkokuvia viileämmät
säilytysolosuhteet. Väripaperikuvien säilytyksen ihannelämpötila on +18 °C ja värinegatiivien
sekä väridiojen +2 °C. Ilman suhteellinen kosteus ei saisi käyttöarkistossa nousta yli 50
prosentin. Lepoarkiston suositusluvut ovat 20–40 %. Säilytysolosuhteiden vakaus on kaiken arkistoaineiston
ja erityisesti valokuvien (ja filmien) säilymisen kannalta tärkeää.
Arvokkaat, tuhoutumisvaarassa olevat valokuvat kannattaa kopioida tai digitoida. Valokuvien
konservointi on kallista ja konservoinnin keinovalikoima melko rajallinen.
118