Lataa pdf

FORTUMIN KASVOT
TAIDENAUTINTOJA
työpaikalla
TEKSTI: SAMI LAAKSO, COMPOSITOR OY KUVA: TOMI PARKKONEN
Ilona Salokangas kokee olevansa etuoikeutettu,
kun pääsee työskentelemään taiteen
mestariteosten parissa.
Ilona Salokangas tunnustaa olevansa
iloinen ja onnellinen. Syy
tunnetilaan selittyy sillä, että
Fortumin Taidesäätiön kokoelmasta
sata taideteosta on saatu esille
Helsingin Taidehalliin.
– Aivan upeaa, että meillä on
ollut mahdollisuus tuoda teokset
näin hienosti näytteille. Nyt laajalla
yleisöllä on mahdollisuus tutustua
kokoelmaan, Salokangas riemuitsee.
Suuri ansio näyttelyn järjestymiseen
on Ilona Salokankaalla
itsellään, joka Fortumin Taidesäätiön
sihteerinä on ennen näyttelyä
elänyt työntäyteisiä aikoja. Kokoelmaan
kuuluvista teoksista julkaistiin
myös kirja, jonka työstämisessä
Salokangas oli apuna.
Taidesäätiön sihteerin töitä
Salokangas tekee oman toimensa
ohessa; varsinainen tehtävä on
toimia Fortumin viestintäjohtaja
Maria Romantschukin assistenttina.
Rikasta työelämää
Ilona Salokangas kertoo, että hänelle
työ taiteen parissa tuli ikään
kuin bonuksena.
– Kun tulin parikymmentä
vuotta sitten Nesteelle Jaakko
Ihamuotilan assistentiksi, perin
samalla nämä taidepuolen tehtävät
edeltäjältäni.
Tehtävänkuvan laajennus oli
mieluinen Salokankaalle, joka
kertoo aina olleensa kiinnostunut
taiteesta.
– Taiteeseen liittyvät työtehtävät
rikastuttavat toimenkuvaani
valtavasti. Kun liike-elämässä työskennellään
yleensä tiukalla faktalinjalla,
Taidesäätiön sihteerinä
kohtaan pehmeämmän ja monisäikeisemmän
puolen maailmasta.
Paitsi töihin, kulttuuri liittyy
myös Ilona Salokankaan vapaa-aikaan.
Hän kertoo käyvänsä taidenäyttelyissä
ja harrastavansa taidehistoriaa.
Kotoa häneltä löytyy
niin perittyjä vanhoja taideteoksia
kuin modernia grafiikkaakin. Entä
löytyykö laajasta taiteen kentästä
alueita, joista hän ei pidä
– On myönnettävä, etten vielä
ole päässyt sisään performanssitaiteeseen,
hän muotoilee.
Taidesäätiön sihteerin tehtäviin
kuuluu esimerkiksi taideteosten
esillepano, teosrekisterin
ylläpito sekä mittavasta konservointiohjelmasta
vastaaminen.
Salokangas kertoo olevansa kauppakorkeakoulun
kasvatteja, joten
hän käyttää taiteellisissa asioissa
asiantuntijoita apunaan.
Hän tietää kertoa taidehankin­
”Taidetta ei
ole olemassa
ilman
kommunikaatiota.”
noista muun muassa sellaisen tarinan, että Nesteen
toimitusjohtaja Uolevi Raade halusi kotimaisen taiteen
välityksellä viestiä ulkomaisille vieraille Suomen
historiasta sekä kulttuuriperinteestä ja näin murtaa
mahdollisia virheellisiä käsityksiä.
Oman suosikkiteoksen nimeäminen Taidesäätiön
kokoelmasta ei ole Salokankaalle aivan yksinkertainen
tehtävä, sillä se vaihtelee aika ajoin.
– Tällä hetkellä se on suomalaisen naistaiteilija
Elin Danielsson-Gambogin Kalastajaveneitä. Siinä
taiteilija on onnistunut
tuomaan tauluun Välimeren
valon. Kun teosta
katsottuani suljen silmäni,
oikein tunnen sen
lämmön, mikä teoksesta
välittyy.
Laajalle yleisölle
Kun Salokankaalta kysyy,
sisältyykö hänen
työhönsä joitakin negatiivisia
asioita, ensireaktiona
hän kieltää niitä
olevan, mutta miettii tovin.
– Oikeastaan se harmittaa, että kaikki taide ei voi
olla esillä ihmisten nähtävillä, vaan toimitilojen rajoitukset
pakottavat siihen, että osa kokoelmasta säilytetään
varastossa.
Salokangas antautuu filosofiseen pohdintaan, onko
taide ylipäätään olemassa ilman, että se on ihmisten
nautittavissa. Eivätkö vasta vastaanottajan tuntemukset
teoksesta aikaansaa taidekokemuksen
– Taidetta ei ole olemassa ilman kommunikaatiota.
Taiteen pitäisi olla esillä voidakseen synnyttää positiivisen
reaktion, hän vastaa.
Salokangas onkin ilahtunut siitä, että Fortumin Taidesäätiö
on liittynyt tänä syksynä perustettuun suomalaisten
taidesäätiöiden yhdistykseen, jonka kautta teoksia
pyritään saamaan laajemmin ihmisten nähtäville.
TEKSTI: AULI PACKALÉN KUVAT: TOMI PARKKONEN
12 FORTE 4/2007