Artikkelisivut / Artikel - Rengas

100 ja on edelleen nousussa. Oppilaita on suomalais-saksalaisista
perheistä, kokonaan suomalaisista
tai esim. suomalais-irlantilaisista, suomalais-kreikkalaisista
tai suomalais-amerikkalaisista
perheistä sekä myös sellaisista perheistä, joiden
äiti on itse ollut koulun oppilas. Mekin ajelemme
keskiviikkoisin kolmen sukupolven (mummo,
tytär ja lapsenlapset) voimalla Suomi-kouluun.
Münchenin Suomi-koulu eli Muksula on paikka
muksuille. Paikka, jossa lapset viihtyvät. Koulun
kasvettua on lämminhenkinen tunnelma säilynyt.
Me-henki, jota vaalitaan esim. vuosittain järjestettävällä
motivaatioleirillä. Alkuvuosina leirien
teemana oli usein musiikki ja kanteleensoitto.
Sitten pidettiin muutamia sanataide-leirejä,
joilla esitettiin teatteria ja loruiltiin. Viime vuosien
leirien aiheena on ollut urheilu ja liikunta;
on ollut pesäpalloa sekä tanssia ym. Lapset viihtyvät
leirillä. Siellä me-henki kehittyy ja vahvistuu,
minkä huomaa koulussakin leirin jälkeen.
Johtokunnassa ja puheenjohtajana piti huolehtia
toiminnasta ja rahoituksesta. Opettajan tehtäviin
on kuulunut opetussuunnitelmien tekoa
lukukautta varten, oppituntien valmistelua, kanteleen
viritystä ja soittoa, nuottien kopioimista.
Keskiviikkoisin mennään kouluun; se merkitsee
laulamista, leikkimistä, askartelua, kanteleensoittoa
ja ihmisten kohtaamista – suomen kielellä!
Tärkeintä minulle on ollut lasten ja vanhempien
kohtaaminen. Opetustilanne on vuorovaikutusta.
Vaikka kuinka suunnittelee oppitunnin,
ei sen kulku useinkaan mene suunnitelman mukaan.
Opetustilanne on aina ainutkertainen ja kehittyy
omanlaiseksensa monestakin syystä. Juuri
se tekee opetuksesta mielenkiintoisen ja haastaa
reagoimaan tilanteisiin ja luomaan uutta. On ollut
ILO olla mukana Suomi-koulu-työssä. Lasten
aitous ja heiltä saatu palaute ja kiitos on antanut
voimia jaksaa.
Haikeana olen nyt jättämässä 30 vuoden ”työrupeamaa”
Muksulassa. Olen onnellinen siitä, että
kuitenkin pääsin opettajaksi, kuten koulutyttönä
haaveilin. Olen kiitollinen kaikista kouluvuosista,
joihin mahtuu paljon, mitä muistella eläkepäivinä.
Tärkeintä virkaani (mieheni arvion mukaan)
en aio kuitenkaan jättää ja se on ”OLLA SUO-
MALAINEN”!
Münchenin Suomi-koululle toivotan vireitä
toiminnan vuosia edelleenkin! Säilyköön yhä
lämminhenkinen tunnelma ja me-henki niin opetustyössä
kuin johtokunnassakin, jossa tarmokkaat
suomalaissiskot suunnittelevat ja toteuttavat
mahtavaa toimintaa!
Marja-Leena MüLLer
Mitä kolmekymmentä vuotta Suomi-koulussa
on minulle merkinnyt
kuva: Muksulan arkisto
06-07 • 2013 | 31