Artikkelisivut / Artikel - Rengas

En saa saksalaisia koskaan kiinni
Puolessa vuosisadassa sekä Suomi että Saksa
ovat muuttuneet valtavasti. Hans-Christoph
Micko muistelee, että hänen ensimmäisen Suomen-matkansa
aikana 1960-luvun alussa vetureita
lämmitettiin vielä puulla. Maatalousyhteiskunta
on väistynyt korkean teknologian tieltä,
koko Euroopan poliittinen kenttä on muuttunut,
samoin naisten asema niin Suomessa kuin
Saksassakin.
50 vuodessa myös Maila ja Hans-Christoph
ovat kulkeneet pitkän, polveilevan tien. ”Ajattelin
muuttaa kokonaan Suomeen”, toteaa erinomaista
suomea puhuva ja Suomessa jonkin aikaa
asunut Hans-Christoph, ”mutta sain professorin
paikan Marburgin yliopistosta.” Tästä alkoi hänen
pitkä uransa eri tutkimuslaitoksissa ja korkeakouluissa,
viimeksi Braunschweigin teknillisessä
yliopistossa. Mailalle Saksaan jääminen merkitsi
täysin alkuperäisestä suunnitelmasta luopumista.
Opettajan tehtäviä hän on kuitenkin pyrkinyt
hoitamaan aina, kun siihen on tarjoutunut
mahdollisuus. Takana on mm. 30 vuotta opettajana
Braunschweigin kansalaisopistossa. Nyt,
eläkeläisinä, he ovat yrittäneet tukea tyttäriensä
työssä käymistä kaitsemalla säännöllisesti lastenlapsiaan.
Suomessa pariskunta viettää aikaa
mahdollisuuksien - ja lasten perheiden loma-aikojen
- mukaan.
Maila toteaa olevansa Saksassa ”kotonaan”,
vaikka tietty vierauden tuntu tuleekin aina pysymään:
”Koska en ole elänyt koko elämääni Saksassa,
minulta puuttuu 30 vuotta sitä kokemusta,
joka saksalaisilla on – enkä saa heitä tässä
suhteessa kiinni, vaikka eläisin kuinka vanhaksi!”
Hans-Christoph puolestaan kertoo olevansa aina
jollain tavalla ”matkalla” ja on tyytyväinen siihen.
Kun Maila Micko poikkeaa Merimieskirkolla, hän vaihtaa
mielellään ajatuksia myös sen johtajan Satu Oldendorffin
kanssa.
Mickojen perheellä on aina ollut paljon kansainvälisiä
kontakteja ja monet heidän ystävistään
elävät monikulttuurisessa perheessä. Suvaitseva,
uutta oppimaan valmis ajattelutapa onkin
hyvin ominaista heille. Ja sen he haluavat jättää
perinnöksi myös lapsilleen ja lapsenlapsilleen.
Maila kiteyttää: ”Toivon, että he osaavat erottaa
oleellisen epäolennaisesta ja jaksavat kehittää
niitä lahjoja, joita heillä on. Ja että he luottavat
niin itseensä kuin muihin ihmisiin – ja siihen,
että elämä kantaa, että pilven takaa aina tulee
esiin aurinko.”
Ritva Prinz
Fennistik an der Universität Greifswald, schon seit 1921! Wenn du dich für ein Studium der
finnischen Sprache und Kultur interessierst, lies den Artikel im Internet unter:
www.rengas.de > ajankohtaista
06-07 • 2013 | 25