ETELÄ-VIRON IHMEELLINEN RUOKAMAAILMA

Virolaisten esivanhempien keittotaitoa, joka on saanut eniten vaikutteita
saksalaisesta ja venäläisestä keittiöstä, kuvaa parhaiten käytännöllisyys
ja yksinkertaisuus. Nykyinen esivanhempien perinteisiin perustuva ja
paikallisia raaka-aineita suosiva paikallinen keittotaito on samaan aikaan
sekä etsivää, luovaa että maailmalle avointa. Menneisyyden perintöä
tallennettaessa luodaan seuraaville sukupolville uusia makuja. Virossa
arvostetaan itse valmistettua ruokaa, raaka-aineiden paikallisuutta ja
terveellisyyttä.
Etelä-Viro on usean entisen pitäjän ja nykyisen maakunnan yhdysalueena
koti erilaisille kansatieteellisille ja kielellisille kulttuureille. Täkäläinen
ruokakulttuuri eroaa sen vuoksi selvästi paikkakunnittain, mutta samalla
se on myös osittain limittynyt.
Etelä-Viro yllättää vierailijansa erilaisilla ja runsailla mauilla. Virolaisille
tyypillisen säilytysvietin ja monivaiheisen historian ansioista täkäläisessä
kulttuurissa ovat säilyneet hyvin vanhat tavat ja perinteet, joita osataan
arvostaa. Puhtaat ja aidot maut isoäidin keittiöstä, paikallinen ruoka
omasta puutarhasta, pellolta, metsästä tai järvestä sekä terveellinen
ruokavalio kertovat virolaisen metsäkansan läheisyydestä luontoon.
Tervetuloa tutustumaan arvoihin, joita olemme kyseisessä alueellisessa
monimuotoisuudessa ylläpitäneet ja säilyttäneet! Toivotamme sinulle
hyvää ruokahalua ja leipäonnea!
Jätku leivale! *
* Leipää tuli olla esivanhempien perheiden
ruokapöydässä vuoden ympäri, sillä se oli
pääruokaa. Jos vieras sattui tulemaan
maataloon ruoka-aikaan, hän toivotti
varmasti hyvän ruokahalun sijaan Jätku
leivale! (riittäköön leipää). Kyseiseen
toivotukseen vastattiin Jätku tarvis!