Koulutussuunnittelun haaste - Opetusministeriö
25.01.2015 • Views
Share Embed Flag

Koulutussuunnittelun haaste - Opetusministeriö

Koulutussuunnittelun haaste - Opetusministeriö

Koulutussuunnittelun haaste - Opetusministeriö

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
okm.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

START NOW

Pääkirjoitus kesäkuu - 2002<br />

<strong>Koulutussuunnittelun</strong> <strong>haaste</strong><br />

Nopeasti muuttuvat koulutustarpeet asettavat koulutuksen<br />

suunnittelun koville. Uusiin määrällisiin<br />

ja laadullisiin tarpeisiin on pystyttävä vastaamaan<br />

nopeasti, mutta samalla pitää voida säilyttää tietty<br />

vakaus. Koko koulutusjärjestelmä ei voi koko ajan<br />

olla muutoksen kourissa mutta sen on oltava niin<br />

joustava, että se pystyy havaitsemaan uudet tarpeet<br />

ja tekemään nopeita ongelmakohtaisia ratkaisuja.<br />

Ripeä reagointikaan ei takaa nopeita tuloksia ja<br />

vaikuttavuutta. Koulutuksen laajennus tai uuden<br />

koulutuksen aloittaminen tuottaa tulosta 3-7 vuoden<br />

kuluttua. Tuon ajan kuluessa tarpeet ovat voineet<br />

oleellisestikin muuttua eikä uusi koulutus enää<br />

välttämättä vastaakaan muuttuneeseen tilanteeseen.<br />

<strong>Koulutussuunnittelun</strong> suuri <strong>haaste</strong> on ennakoida nykytilanteen<br />

tietojen perusteella koulutuksen määrällinen<br />

ja laadullinen tarve tulevaisuutta varten.<br />

Koulutuksen mitoittaminen edellyttää hyvin toimivaa<br />

ennakointi- ja hälytysjärjestelmää. Kattavan<br />

tietoperustan lisäksi tarvitaan herkkiä tuntosarvia,<br />

jotka välittävät heikotkin viestit siitä mihin ollaan<br />

menossa ja mitä uusia tarpeita on odotettavissa. Ennakointitiedot<br />

ja koulutuksen tarvemallit ovat välttämättömiä<br />

mutta myös niihin on suhtauduttava<br />

kriittisesti. Koulutuksen määrällinen suunnittelu ei<br />

ole pelkästään malleja tai matematiikkaa. Se ei voi<br />

myöskään olla etujärjestöjen sanelua. Kokonaisuuden<br />

hahmottaminen eri osapuolia kuuntelemalla ja<br />

terve järki ovat edelleen koulutussuunnittelun peruspilareita.<br />

Lääkärikoulutuksen tempoileva mitoittaminen kuluneen<br />

kymmenen vuoden aikana on esimerkki siitä<br />

miten ei pitäisi toimia. Siinä on pettänyt melkein<br />

kaikki mikä voi pettää; ennakointi, yhteistyö toimijoiden<br />

kesken sekä koulutusmäärien ja rahoituksen<br />

yhteys. Sosiaali- ja terveysministeriön tarve-ennusteet<br />

ovat olleet häilyviä, välillä on pitänyt vähentää<br />

ja sitten taas lisätä. Lääkäriliiton lobbaukselle on<br />

annettu aivan liian suuri paino. Lääkäriliitto etujärjestönä<br />

ei ole katsonut lääkäritarvetta laajemmin<br />

kuin oman kapea-alaisen edunvalvontansa kannalta.<br />

Koulutuksen rahoitus on ollut koko ajan epävarmaa.<br />

Rahoitusta on kyllä vähennetty kun koulutusmääriä<br />

on vähennetty, mutta koulutuksen lisäys<br />

ei ole tuonut tarvittavaa rahoituksen lisäystä.<br />

Kun jollakin alalla on pulaa työvoimasta pallo lentää<br />

opetusministeriölle. Helposti sanotaan, että koulutuksen<br />

määrällisessä suunnittelussa on epäonnistuttu<br />

ja koulutuspoliitiikka on mennyt pieleen. Opetusministeriöllä<br />

onkin keskeinen vastuu koulutuksen<br />

yleisestä suunnittelusta ja edellytysten luomisesta,<br />

mutta opetusministeriön tai oppilaitosten vastuu<br />

ei ulotu siihen yleiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen<br />

ja niihin erityisolosuhteisiin, joihin koulutetut<br />

valmistuvat.<br />

Esimerkiksi sopii jälleen lääkärikoulutus. Lääkäreitä<br />

on asukasmäärään nähden enemmän kuin koskaan.<br />

Silti on huutava pula lääkäreistä. Opetusministeriö<br />

on päättänyt lisätä lääkärikoulutusta kuten<br />

on esitetty. Ei ole kuitenkaan ollenkaan varmaa että<br />

edes enemmistö valmistuvista uusista lääkäreistä tulee<br />

sijoittumaan terveyskeskuksiin tai julkisiin sairaaloihin,<br />

joissa tarve on suurin. Vaikka opetusministeriö<br />

ja yliopistot hoitavat koulutustehtävän moitteettomasti,<br />

saatamme edelleen kouluttaa lääkäreitä<br />

ensi sijassa yksityisille lääkäriasemille tai ulkomaille,<br />

koska työoloja terveyskeskuksissa ja sairaaloissa<br />

pidetään sietämättöminä. Tullaanko tämän lisäyksen<br />

jälkeen taas vaatimaan uutta lisäystä jos lääkäripula<br />

ei poistukaan sieltä missä se on suurin Mikä<br />

politiikka tässä oikein on epäonnistunut<br />

Opetusministeriö on osaltaan sitoutunut kansallisen<br />

terveysprojektin koulutustavoitteisiin ja niiden<br />

toteuttamiseen. Sitoutumisen voimakkuutta kuvaa<br />

se, että koulutuksen laajentaminen tehdään lähes<br />

kokonaan ilman tätä tarkoittavia lisävoimavaroja<br />

olemassa olevaa rahoitusta uudelleen kohdentamalla.<br />

Opetusministeriö kehittää edelleen koulutustarpeiden<br />

ennakointia yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.<br />

Koulutuksen todellinen vaikuttavuus ei kuitenkaan<br />

ratkea pelkästään opetushallinnon ja oppilaitosten<br />

toimin. Ellei terveydenhuoltoalan muussa<br />

kehittämisessä tapahdu merkittävää parannusta käytämme<br />

yhä enemmän veronmaksajien varoja asiantuntijoiden<br />

kouluttamiseen muualle kuin kansallisen<br />

terveysprojektin tarkoittamiin tehtäviin.<br />

ylijohtaja Arvo Jäppinen<br />

© Tuula Kanerva<br />

3

Mistä lääkäreitä terveyskeskuksiin<br />

© Lehtikuva<br />

s. 32<br />

Riittääkö hoitohenkilökunta<br />

terveydenhuoltojärjestelmässä<br />

Koulutustarjonta<br />

2008<br />

© Lehtikuva<br />

Terveydenhuollon tulevaisuus turvataan<br />

Kansallisen terveysprojektin toimenpideohjelmasta<br />

keskulteltiin laajassa konsensusseminaarissa Espoossa.<br />

Pääministeri Lipponen (kesk.) antoi tukensa ohjelmalle<br />

luvaten rahoitustakin. Pääministerin seuraassa<br />

kansliapäälliikö Markku Lehto ja terveys- ja sosiaaliministeri<br />

Maija Perho. Sosiaali- ja terveysministeriö koordinoi<br />

ohjelman toimeenpanoa erikseen nimetyn johtoryhmän<br />

avulla.<br />

Opetusministeriössä valmistellaan<br />

seuraavaa koulutuksen<br />

ja tutkimuksen<br />

kehittämissuunnitelmaa,<br />

joka ajoittuu vuosille<br />

2003 - 2008.<br />

Neuvotteleva virkamies<br />

Heikki Mäenpää kirjoittaa<br />

suunnittelun vastuuhenkilön<br />

näkemyksiä koulutustarjonnan<br />

mitoittamisesta<br />

ottaen näkökulman myös<br />

sosiaali- ja terveysalan<br />

tarpeisiin.<br />

4

Korkeakoulutieto<br />

SISÄLTÖ KESÄKUU 2002<br />

Pääkirjoitus 3<br />

Terveydeksi 6<br />

Monititeistä osaamista 7<br />

Kaksiportainen tutkintorakenne<br />

lääketieteisiin 8<br />

Tukeeko tutkimus terveydenhuollon<br />

kehitystarpeita 12<br />

© Ritva Kajander<br />

Dekaanit vasemmalta: Matti Tikkanen (HY), Juhani Partanen<br />

(KY), Pertti Kirkinen (TaY), Heikki Ruskoaho (OY), Jouko<br />

Suonpää (TY)<br />

Lääkärikoulutuksen lisäyksistä sovittiin<br />

Opetusministeriössä on neuvoteltu ministeri<br />

Maija Raskin johdolla lääkärikoulutuksen lisäyksistä ja<br />

muuntokoulutuksen edellytyksistä Helsingin, Kuopion,<br />

Oulun, Tampereen ja Turun yliopistojen tiedekuntien<br />

dekaanien kanssa.<br />

Tavoitteena toimiva terveystieteiden<br />

yliopistoverkosto 15<br />

Uudistuva terveysalan koulutus<br />

ammattikorkeakouluissa 18<br />

OPALA antaa palautetta 22<br />

Psykologia ja psykologian<br />

ammattilaiset<br />

terveydenhuollossa 23<br />

Sosiaalityön koulutus ja tutkimus<br />

vastaa <strong>haaste</strong>isiin 26<br />

AMK-koulutuksen kehitysnäkymät<br />

sosiaalialalla hyviä 30<br />

Koulutustarjonta 2008 32<br />

Ammattikorkeakoulutuksen kansainvälinen<br />

arviointi 35<br />

Viidenkymmenen lisäaloituspaikan jakautumisesta<br />

yliopistoittain sovittiin Helsinkiin 20, Ouluun 8,<br />

Kuopioon 7, Tampereelle 5 ja Turkuun 10.<br />

Korvausperusteeksi lisäaloituspaikkojen käyttöönotosta<br />

sovittiin 9500 euroa per paikka.<br />

s.46<br />

Tulossopimusten valmistelu kaudelle 2004-2006 on työntäyteinen<br />

prosessi Opetusministeriössä ja korkeakouluissa.<br />

Monet uudistukset kuten tutkintorakenne ja tulosohjauksen<br />

arviointi ja ammattikorkeakoulu lainsäädäntö tuovat mukaan<br />

uusia näkökohtia. Menneen kevään tarkistuskierros ennakoi<br />

strategisen otteen vahvistumista.<br />

Uudet tilat nostavat yliopistojen<br />

vuokramenoja 38<br />

Akateemisten suuntauduttava<br />

piilevilletyömarkkinoille 41<br />

Yliopistojen ohjausta pohdittiin<br />

seminaarissa 44<br />

Strateginen palaute keskeinen<br />

tulosneuvotteluissa 46<br />

Korkeakoulujen vuosi 2001 48<br />

TIETOPLUSPALSTAT 50<br />

OPM-julkaisut 60<br />

5

Terveydeksi<br />

Opetusministeriössäkin on kannettu huolta kansalaisten<br />

terveydestä. Terveystiedon ottaminen peruskoulussa,<br />

ammatillisessa opetuksessa ja lukioissa<br />

oppiaineeksi on merkittävä ratkaisu. Oppiaineessa<br />

painotetaan kokonaisvaltaisesti fyysistä, psyykkistä<br />

ja sosiaalista terveyttä. Perusopetuksen valtakunnallisissa<br />

tavoitteissa korostetaan myös vahvaksi ja terveeksi<br />

ihmiseksi kasvamista. Oppilashuollosta on<br />

laadittu ehdotukset ja ammatilliseen opetukseen on<br />

valmisteltu nuorten syrjäytymistä ehkäisevä strategia.<br />

Tuemme Terveys 2015 -ohjelman tavoitteita<br />

koko väestön terveyden parantamiseksi.<br />

Terveys on nyt poliittisen päätöksenteon keskiössä.<br />

Terveyden merkitys voimavarana korostuu, koska<br />

terveyttä tukevat palvelut ovat 90-luvun laman, säästöistä,<br />

vanhentuneista palvelurakenteista ja väestön<br />

terveyspalveluiden tarpeiden kasvusta johtuen riittämättömiä.<br />

Kansallisessa terveysprojektissa otetaan<br />

laajasti kantaa terveydenhuoltoon. Opetusministeriö<br />

on sitoutunut jo valmisteluvaiheessa tähän<br />

periaatepäätökseen.<br />

Opetusministeriö kantaa vastuunsa terveydenhuoltohenkilöstön<br />

koulutuksesta. Lääkärikoulutuksen<br />

aloituspaikat nostetaan 550:stä 600:aan. Muidenkin<br />

terveydenhuollon ammattilaisten koulutusta on tarkoitus<br />

lisätä sosiaali- ja terveydenhuollon työvoiman<br />

ennakointitoimikunnan mietinnön suuntaviivojen<br />

mukaisesti alueelliset erityistarpeet ja käytettävissä<br />

olevat rahat huomioon ottaen. Tämä tarkoittaa lisäyksiä<br />

niin yliopistokoulutuksen, ammattikorkeakoulutuksen<br />

ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen<br />

alueilla, varovaisestikin arvioiden yli 2500<br />

aloituspaikan lisäämistä lähivuosina. Toteuttaminen<br />

tarkoittaa painopisteen siirtoa terveydenhuoltoon<br />

muilta koulutusaloilta.<br />

© Ilpo Vainionpää<br />

Myös ETA-alueen ulkopuolelta tulevien lääkäreiden<br />

ammattiin pääsyä tuetaan ja selvitetään hoitoalan<br />

ammattilaisten muuntokouluttamista lääkäreiksi. Tavoitteena<br />

on, että vuosina 2003-2006 otetaan koulutukseen<br />

noin 200 terveydenhoitajaa tai muun soveltuvan<br />

koulutuksen saanutta työkokemusta omaavaa<br />

henkilöä. Tavoitteena on räätälöity aikuiskoulutus,<br />

jolla helpotettaisiin tilannetta pahimmilla<br />

lääkäripula-alueilla Pohjois- ja Itä-Suomessa.<br />

Lääkäripula Suomessa on tosiasia. Viime vuonna oli<br />

yli 900 lääkärinvirkaa kokonaan täyttämättä ja 10<br />

000 virasta noin 4000 avoinna. Asiaan on saatava<br />

parannus, sillä jo tämän hetkinen tilanne vaarantaa<br />

potilasturvallisuutta.<br />

Moniammatillisen terveydenhuollon johtamiskoulutuksen<br />

organisoinnissa opetusministeriö tulee<br />

ottamaan vetovastuun työn käynnistämisestä.<br />

Ammattikorkeakoulujen seuraavassa aloituspaikkajaossa<br />

on tarkoitus lisätä 210 uutta aloituspaikkaa<br />

hoitajakoulutukseen.<br />

Kiwi Lydecken on osuvasti todennut, että terve on<br />

sellainen sairas, jota ei ole tarpeeksi tutkittu. Terveystarpeet<br />

ovat rajattomat. Tehokkainta terveydenhuoltoa<br />

on ehdottomasti sairauksien ennalta ehkäisy. Se<br />

on edullista ja inhimillistä, siksi esimerkiksi jokaisella<br />

koululaisella tulee olla oikeus kouluterveydenhoitajan<br />

palveluihin.<br />

opetusministeri Maija Rask<br />

6

Päätoimittajalta<br />

Monitieteistä osaamista<br />

Perustuslaki turvaa kansalaisille riittävät sosiaali- ja<br />

terveyspalvelut. Kansalaisten psyykkisen, fyysisen ja<br />

sosiaalisen toimintakyvyn ja hyvinvoinnin ylläpito<br />

ja hoito ovat suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan<br />

ydintavoitteita. Ajankohtaisia ja kasvavia tarpeita on<br />

ennen muuta mielenterveyteen, vanhustenhuoltoon<br />

sekä lasten ja nuorten hyvinvointiin liittyvien palvelujen<br />

määrässä ja laadussa.<br />

Kansalaisille tarjottavat palvelut perustuvat hyvin<br />

toimivaan palvelujärjestelmään ja siinä toimivien eri<br />

alojen asiantuntijoiden monipuoliseen ja korkeaan<br />

osaamistasoon. Tukimus ja koulutus ovat osaamisen<br />

perusta ja myös sitä ylläpitävä ja kehittävä alue.<br />

Osaamispääoman kasvuun kuuluu myös kokemusperäinen<br />

oppiminen työtehtävissä.<br />

Sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla on laajasti<br />

sosiaaliturvaan liittyvät asiat, myöskin sosiaali- ja terveyspalvelujen<br />

järjestelmä. Opetusministeriön<br />

linjaukset tutkimus- ja koulutusjärjestelmässä ovat<br />

keskeisiä pätevän ja riittävän ammattihenkilöstön<br />

kouluttamiseksi. Yhteistyö ministeriöiden välillä onkin<br />

tiivistä.<br />

Palveluiden toimintaedellytyksissä ja saatavuudessa<br />

on ilmennyt kasvavia ongelmia. Valtioneuvosto on<br />

tarttunut tilanteeseen terveydenhuollon tulevaisuuden<br />

turvaamiseksi toteutettavan toimintaohjelman<br />

avulla, josta se teki periaatepäätöksen huhtikuussa.<br />

Toimintaohjelmaa valmisteltiin selvitystyönä kansallisena<br />

terveysprojektina, jonka sosiaali- ja terveysministeriö<br />

oli asettanut laatimaan ehdotuksia. Määrällisen<br />

ennakoinnin pohjaksi on sosiaali- ja terveysalalla<br />

tehty lisäksi mittava toimikuntatyö, jota voidaan<br />

hyödyntää suunnittelussa.<br />

Opetusministeriö osallistuu toimintaohjelman toimeenpanoon<br />

henkilöstön osaamisen ja saatavuuden<br />

turvaamisen osalta. Toimepiteitä tarvitaan koko koulutusjärjestelmässä.<br />

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen<br />

aloituspaikkamääriin kohdistuu laajennuspaineita.<br />

Osana lääkäripulan poistamistoimenpiteitä<br />

on lääkärikoulutuksen osalta jo päätetty lisäyksistä<br />

ja paikkojen jakautumisesta eri yliopistoihin.<br />

Kansallisen terveysprojektin ajankohtaisiin toimenpiteisiin<br />

osallistuminen on otettu vastaan myönteisenä<br />

<strong>haaste</strong>ena yliopistoissa ja ammattikorkeakorkeakouluissa.<br />

Koulutuksen sisältöjä kehitetään eikä lisääntyviä<br />

koulutuspaikkoja torjuta, joskin niihin on<br />

saatava uutta rahoitusta.<br />

Valtioneuvosto on asettanut tänä keväänä myöskin<br />

sosiaalityön neuvottelukunnan vuoteen 2006. Sen<br />

tehtävänä on mm. tehdä eri toimijatahojen kanssa<br />

valtakunnallinen toimenpideohjelma sosiaalityön<br />

aseman vahvistamiseksi ja huolehtia osaltaan sen toteutumisesta.<br />

Tässä lehdessä on tuotu esille tutkimus- ja koulutussektorilla<br />

tapahtunutta kehitystä ja toiminnan lähtökohtia.<br />

Korkeakoulujen toiminta sosiaali- ja terveyspalvelujen<br />

alueella on monia tieteen- ja oppiaineiden<br />

aloja kattavaa. Työelämän muutoksiin pyritään<br />

reagoimaan ja huolehtimaan koulutuksen<br />

yhteiskunnallisesta, tieteellisestä ja tiedollisesta<br />

relevanssista.<br />

Työelämän rakenteiden muutosta moniammatilliseen<br />

työn organisoinnin suuntaan pidetään tärkeänä.<br />

Eri alojen osaaminen tulisi käytännän työssä voida<br />

kanavoida kokonaisvaltaisempaan hoitoon ja palveluihin.<br />

Työelämän rakenteiden tulisi soveltua nykyistä<br />

paremmin joustaviin ja yhteistyötä edistäviin<br />

työmuotoihin. Korkeakoulutus antaa hyviä valmiuksia<br />

työn ja työelämän kehittämiseen. Mahdollisuudet<br />

työssä kehittävän toiminnan suuntaan ovat tärkeitä<br />

vetovoimanäkökohtia ammattihenkilöstölle; se<br />

estää siirtymistä muille aloille ja helpottaa työvoimapulaa.<br />

Lehden artikkelit tuovat esille myös tehokkaiksi ja<br />

hyödyllisiksi koettuja koulutuksen yhteistyörakenteita,<br />

jotka tuovat lisäarvoa korkeakoulujen peruslaitosten<br />

toimintaan ja täydentävät alakohtaista<br />

kapasiteettia. Suomalaisessa tutkijankoulutuksessa<br />

toimii myös laajasti yhteisiä valtakunnallisia tutkijakouluja,<br />

jotka usein ovat monitieteisiä ja jotka lisäävät<br />

ja parantavat yliopistojen mahdollisuuksia tutkijankoulutuksen<br />

järjestämiseen.<br />

Päätoimittaja<br />

Sirkka-Leena Hörkkö<br />

7

Kaksiportainen tutkintorakenne<br />

-<br />

olisiko sillä käyttöä lääketieteellisten<br />

alojen koulutuksessa<br />

Lääketiede on yliopistojen terveys- ja sosiaalialan<br />

koulutuslohkon suurin ala. Perustutkintoihin johtavaa<br />

opetusta on arvioitu ja kehitetty kaikissa viidessä<br />

tiedekunnassa perusteellisesti 1990-luvun<br />

muutospaineissa ja tiedekunnant ovat pyrkineet<br />

vahvistamaan keskinäistä profiloitumistaan.<br />

Erikoislääkärin ammatillinen jatkotutkinto on myös<br />

uudistumassa uuden vuonna 1999 voimaan tulleen<br />

asetuksen mukaiseksi. Eurooppalaisen<br />

korkeakoulutusalueen kehitys on antanut<br />

Kansainvälistyminen on sittemmin<br />

saanut yhä syvempää merkitystä<br />

koulutuksen ja tutkimuksen<br />

vuorovaikutuksessa. Myös integroituminen<br />

yhteisen Euroopan<br />

kehittämiseksi on luonut yhteisiä<br />

tavoitteita eurooppalaiselle osaatutkintorakenteiden<br />

ja opintojen kehittämiselle lisää uusia lähtökohtia ja opetusministeriössä työskentelee<br />

parhaillaan työryhmä, jonka tehtävänä on tehdä ehdotukset kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen<br />

siirtymiseksi. Opetusneuvos Marja-Liisa Niemi arvioi arvioi kirjoituksessaan lääketieteen koulutuksen<br />

kehittämisnäkymiä.<br />

© Liisa Heikkilä<br />

Lääketieteessä, hammaslääketieteessä<br />

ja eläinlääketieteessä koulutusta<br />

säätelevä tutkintoasetus on<br />

vielä aiemman, koulutusohjelmapohjaisen<br />

uudistuksen mukainen.<br />

Koulutusohjelmapohjaisen<br />

ajattelun tavoitteena oli rakentaa<br />

koulutuksesta paremmin ammatillisiin<br />

tehtäviin valmistava kokonaisuus<br />

tarpeellisine opintoineen.<br />

1990-luku toi eteemme monia<br />

voimakkaita taloudellisia ja yhteiskunnallisia<br />

muutoksia, jotka heijastuivat<br />

myös koulutusta koskeviin<br />

linjauksiin, rakenteisiin ja<br />

säädöstarpeisiin. Koulutuksen rakenteissa<br />

tuli tarpeelliseksi ottaa<br />

huomioon kansainvälistymisestä<br />

nousevat uudet näkökohdat. Koulutuksen<br />

sisällöissä puolestaan tuli<br />

aiempaa voimallisemmin ottaa<br />

huomioon työelämän tarpeet ja<br />

elinikäisen oppimisen periaatteet.<br />

Opiskeluaikojen lyhentäminen ja<br />

koulutuksen tehostaminen olivat<br />

myös ajankohtaisia kehittämistarpeita.<br />

Tutkintoasetukset uudistettiin<br />

pääsääntöisesti niin, että<br />

peruskoulutuksen tutkintorakenne<br />

muutettiin kaksiportaiseksi<br />

useimmilla yliopistokoulutuksen<br />

aloilla. Poikkeuksia olivat<br />

lääketieteellisten ja teknillistieteellisten<br />

alojen tutkinnot. 1990-<br />

luvulla käytiin varsin perusteellinen<br />

keskustelu lääketieteen tutkintoasetuksen<br />

uudistamisesta,<br />

mutta yleisnäkemys oli, että vaikka<br />

asetuksessa on jo aikansa elänyttä<br />

yksityiskohtaisuutta, asetus<br />

kokonaisuutena on kuitenkin toimiva<br />

pohja koulutuksen järjestämiselle.<br />

Näin ollen tutkintoasetus<br />

(762/1975) jätettiin voimaan<br />

muutoksitta.<br />

8

miselle ja sitä tukeville menettelyille.<br />

Eurooppalainen korkeakoulutusalue<br />

on selkeä yhteinen<br />

tavoite, joka viitoitettiin jäsenmaiden<br />

opetusministereiden kokouksessa<br />

Bolognassa kesäkuussa 1999.<br />

Bolognan prosessi on edennyt nopeasti.<br />

Prahassa vuonna 2001 opetusministerit<br />

ottivat selkeästi kantaa<br />

eurooppalaisen korkeakoulutusalueen<br />

toteuttamisesta vuoteen<br />

2010 mennessä. Yhteisen eurooppalaisen<br />

korkeakoulualueen<br />

rakentamiseen sisältyy useita osia.<br />

Vertailukelpoiset tutkinnot, kaksiportainen<br />

tutkintojärjestelmä ja<br />

yhteisen opintoviikkojärjestelmän<br />

käyttöönotto ovat keskeisiä kehityksen<br />

osia.<br />

Tavoite selkeästä, kaikkia tasapuolisesti<br />

kohtelevasta tutkintojärjestelmästä,<br />

jossa tutkintoja voidaan<br />

hyväksyä ja taitoja hyödyntää<br />

aiempaa tehokkaammin eurooppalaisen<br />

osaamisen ja hyvinvoinnin<br />

kehittämiseksi, lienee helposti<br />

hyväksyttävissä. Tiivistyvä<br />

yhteistyö tukee kehitystä.<br />

Kaksiportaisen tutkintorakenteen<br />

tavoite on jo keskusteluttanut hiukan<br />

enemmän. Kaksiportaisessa<br />

tutkintorakenteessa on tarkoitus<br />

tuoda kaikille aloille alempi ja<br />

ylempi korkeakoulututkinto.<br />

Alemman tutkinnon pituus olisi<br />

vähintään kolme vuotta ja tutkinnon<br />

tulisi palvella myös työelämän<br />

tarpeita. Perinteisesti niillä aloilla,<br />

joissa alempi tutkinto on ollut,<br />

ja joissa se ei selkeästi jo ole määritelty<br />

ammatillisesti orientoituneeksi<br />

(kuten esim. farmasiassa) se<br />

on ollut tieteenalan perusteiden<br />

oppimisen ja laajemman tieteellisen<br />

ajattelun pohjan luomista. Nyt<br />

tähän tulisi liittää myös ammatillista<br />

sisältöä ja lähestymistapaa.<br />

Lääketieteellisillä aloilla opiskelija<br />

saa kahden vuoden opinnot<br />

suoritettuaan käyttää alansa kandidaatin<br />

arvoa lääketieteessä ja<br />

hammaslääketieteessä. Eläinlääketieteessä<br />

kandidaatin arvon saa<br />

suoritettuaan 80 opintoviikon laajuiset<br />

opinnot. Kandidaatin arvo<br />

ei kuitenkaan ole sisällöltään eikä<br />

laajuudeltaan alemman tutkinnon<br />

(3 vuotta, 120 opintoviikkoa) mukainen.<br />

Kandidaatin arvo ei myöskään<br />

anna millään näistä aloista<br />

opiskelijalle väliaikaisia ammatinharjoittamisoikeuksia.<br />

Eläinlääketieteen ala on ensimmäisenä<br />

ottanut alempaan tutkintoon<br />

kantaa opetusministeriön<br />

asettamassa eläinlääketieteen koulutuksen<br />

työryhmässä (OPM:n<br />

muistioita 21:2002). Työryhmämuistiossa<br />

todetaan, että alemman<br />

tutkinnon ottaminen tutkintorakenteeseen<br />

voisi helpottaa opintojen<br />

jaksottamista ja mahdollisesti<br />

myös toimia opiskelijoita motivoivana<br />

välitavoitteena. Ammatinharjoittamisoikeuksia<br />

alempi tutkinto<br />

ei kuitenkaan toisi, koska<br />

oikeudet myönnetään vasta viidennen<br />

opiskeluvuoden jälkeen.<br />

Jos alempi tutkinto tulisi, se riippumatta<br />

siitä, olisiko tavoitteena<br />

alemman tutkinnon perusteella<br />

annettava ammatinharjoittamisoikeus<br />

tai ei, edellyttäisi joka tapauksessa<br />

koko koulutuksen uudelleen<br />

arviointia ja sisältöjen rakentamista<br />

uudella tavalla.<br />

Lääketieteen ja hammaslääketieteen<br />

ala ei vielä virallisissa yhteyksissä<br />

ole ottanut asiaan kantaa.<br />

Helsingin yliopiston lääketieteellisen<br />

tiedekunnan dekaanin Matti<br />

Tikkasen 8.4.2002 koolle<br />

kutsumassa neuvottelutilaisuudessa<br />

asia otettiin esille. Ammattiin<br />

valmistavan koulutuksen näkökulmasta<br />

alemman tutkinnon<br />

merkitys nähtiin vähäiseksi.<br />

Asiaan tuli myös muunlaisia visioita.<br />

Jo nyt tiedekunnissa annetaan<br />

lääketieteellisten ja luonnontieteellisten<br />

aineiden pohjalta<br />

poikkitieteellistä koulutusta, joka<br />

johtaa muuhun kuin lääketieteen<br />

lisensiaatin tutkintoon. Tavoitteena<br />

on uudenlaisen osaamisen tuottaminen<br />

työelämästä tulleisiin<br />

<strong>haaste</strong>isiin vastaamiseksi. Esimerkiksi<br />

Turun yliopistossa on terveyden<br />

biotieteiden koulutusohjelma,<br />

joka johtaa filosofian maisterin<br />

tutkintoon. Tutkinnossa on<br />

elintarvikealan linja ja lääkealan<br />

linja, joissa eri tieteen alojen sisällöt<br />

painottuvat eri tavoin. Mukana<br />

on myös muuta, esimerkiksi<br />

kauppatieteellistä osaamista.<br />

Kehittyvällä ja tietoisesti kehitettävällä<br />

osaamisella vastataan osaltaan<br />

alueen korkeatasoisen biotieteellisen<br />

keskuksen rakentamistavoitteeseen.<br />

Oulun yliopistossa<br />

puolestaan on hyvinvointitekniikan<br />

koulutus, joka johtaa<br />

terveystieteiden maisterin tutkintoon.<br />

Koulutuksen tavoitteena on<br />

valmistaa asiantuntijoita terveydenhuollon<br />

ja sosiaalitoimen palvelujärjestelmän<br />

tehtäviin, hyvinvointiteknologia-alan<br />

yrityksiin ja<br />

alan tutkimus- ja tuotekehitysyksiköihin.<br />

Koulutus toteutetaan<br />

yhteistyössä lääketieteen, luonnontieteiden<br />

ja teknillisten tieteiden<br />

tutkimuksen ja opetuksen<br />

kanssa.<br />

Uutta osaamista näyttää syntyvän<br />

luontevimmin monitieteisen tutkimuksen<br />

ja koulutusten kautta.<br />

Tällaisten koulutusten kehittämisen<br />

kannalta ja mahdollisesti tutkijakoulutuksenkin<br />

kannalta,<br />

alemman tutkinnon käyttöön otto<br />

voisi olla hyödyllistä. Järjestely<br />

toisi joustavuutta ja uusia mahdollisuuksia.<br />

Se antaisi mahdollisuuden<br />

suorittaa eräänlainen perustava<br />

tutkinto. Tämän perustavan<br />

tutkinnon jälkeen voisi helpommin<br />

liikkua sivusuunnassa muihin<br />

koulutuslinjoihin, mikäli katsoisi,<br />

että kiinnostus kohdistuisikin<br />

muun tyyppisiin kuin perinteisiin<br />

ammatillisiin tehtäviin esimerkiksi<br />

lääkärinä. Uusia mahdollisuuksia<br />

tulisi arvioida avarakatseisesti<br />

ja jos hyvältä näyttää, käyttää hyödyksi.<br />

9

Lääketieteellisten alojen koulutusmäärien kehitys 90-01<br />

yliopistoissa<br />

10

Muiden terveysalojen koulutusmäärien kehitys 90-01<br />

yliopistoissa<br />

Taulukot kokosi Anna Kantola<br />

Lähde: KOTA-tietokanta OPM<br />

www.csc.fi/kota/kota.html<br />

11

Tukeeko tutkimus terveydenhuollon<br />

kehitystarpeita<br />

Tarvitaanko tutkimusta<br />

valtioneuvoston periaatepäätöksen<br />

toimenpiteiden tueksi, kun terveydenhuollon<br />

tulevaisuutta turvataan<br />

Artikkelin kirjoittaja lääk.tri, dosentti Sakari<br />

Karjalainen johtaa opetusministeriön tiedepolitiikan<br />

yksikköä. Hän siirtyi tehtävään Suomen Akatemiasta<br />

Terveyden tutkimuksen toimikunnan<br />

pääsihteerin päikalta.<br />

© Anita Westerback<br />

Kenellekään terveyspalveluja<br />

käyttävälle ja tiedotusvälineitä<br />

seuraavalle kansalaiselle on tuskin<br />

jäänyt epäselväksi, että terveydenhuollossamme<br />

on paljon ratkaisemattomia<br />

ongelmia. Lääkäripulasta<br />

ja muista syistä johtuneet viivästymiset<br />

hoitoon pääsyssä ja<br />

huoli laadukkaiden palvelujen turvaamisesta<br />

saivat valtioneuvoston<br />

asettamaan 13. syyskuuta 2001<br />

kansallisen terveysprojektin. Sen<br />

tehtävänä oli arvioida terveyspalvelujärjestelmän<br />

nykyiset ja sitä<br />

uhkaavat ongelmat sekä laatia<br />

suunnitelma ja toimeenpano-ohjelma<br />

ongelmien poistamiseksi.<br />

Projekti toteutettiin tehokkaasti ja<br />

sen lukuisissa työryhmissä olivat<br />

mukana eri alojen ja tahojen johtavat<br />

asiantuntijat.<br />

Valtioneuvosto teki 11. huhtikuuta<br />

2002 terveydenhuollon tulevaisuuden<br />

turvaamiseksi periaatepäätöksen,<br />

joka toimii terveyspalvelu-<br />

järjestelmän kehittämisen pohjana.<br />

Sosiaali- ja terveysministeriön<br />

tiedotteen mukaan: “Tavoitteena<br />

on, että terveyspalvelujärjestelmä<br />

turvaa väestön tarvitsemien terveyspalvelujen<br />

saatavuuden myös<br />

tulevaisuudessa. Tavoitteen saavuttaminen<br />

edellyttää vuosina<br />

2003–2007 määrärahalisäyksiä<br />

terveyspalvelujen kehittämiseen<br />

sekä nykyisten toimintojen tehostamista.”<br />

Sosiaali- ja terveysministeriö<br />

asetti periaatepäätöksen toteuttamista<br />

ja seurantaa varten<br />

johtoryhmän, jonka yhtenä jäsenenä<br />

on opetusneuvos Marja-Liisa<br />

Niemi opetusministeriöstä.<br />

Terveydenhuoltoalan koulutukseen<br />

liittyvät kehittämistoimet<br />

ovat olennainen osa valtioneuvoston<br />

periaatepäätöstä. Tutkimuksen<br />

osalta tilanne näyttää toiselta.<br />

Tutkimus tulee päätöksessä konkreettisesti<br />

esille kahdella tavalla.<br />

Ensinnäkin valtioneuvoston periaatepäätös<br />

merkitsee Stakesin yhteydessä<br />

toimivan terveydenhuollon<br />

menetelmien arviointiyksikkö<br />

FinOHTAn rahoituksen lisäämistä<br />

asteittain 2,5 miljoonaan euroon<br />

vuoteen 2007 mennessä. Toisaalta<br />

periaatepäätös merkitsee<br />

tutkimuksen tukemiseen käytetyn<br />

erityisvaltionosuuden (8 milj.<br />

euroa vuodessa) siirtämistä väliaikaisesti<br />

vuosina 2003–2005 lääkäri-<br />

ja hammaslääkärikoulutuksen<br />

tukemiseen. Tätä perustellaan<br />

lääkäripulalla: tutkimusrahoituksen<br />

vähentyessä palvelujärjestelmässä<br />

arvioidaan olevan vuosittain<br />

50–100 lääkäriä nykyistä<br />

enemmän.<br />

Nopea tulkinta valtioneuvoston<br />

periaatepäätöksestä voisi olla, että<br />

toisin kuin koulutus tutkimus ei<br />

ole tärkeätä terveydenhuollon kehittämiselle.<br />

Tutkimusta ei mainita<br />

päätöksen perusteluissa. Tutkimukselle<br />

ei esitetä tavoitteita eikä<br />

12

lisää rahoitusta FinOHTAlle osoitettua<br />

tasokorotusta lukuun ottamatta.<br />

Tosiasiallisesti tutki-musrahoitus<br />

pienenee merkittävästi erityisvaltionosuutta<br />

koskevan väliaikaisen<br />

muutoksen myötä. Eikö<br />

valtioneuvosto pidä tutkimusta<br />

tärkeänä terveydenhuollon kehittämisessä<br />

Kansanterveystieteellinen ja<br />

terveydenhuoltotutkimus<br />

Suomessa<br />

Terveyspalvelujen ja terveydenhuoltojärjestelmän<br />

kehittämistä<br />

tukevat erityisesti kansanterveystieteellinen<br />

tutkimus ja terveydenhuoltotutkimus.<br />

Molemmat<br />

tutkimusalat ovat erittäin laajoja<br />

ja tutkijakuntaan kuuluu paitsi<br />

lääketieteen myös mm. yhteiskunta-,<br />

käyttäytymis- ja taloustieteiden<br />

asiantuntijoita. Sosiaali- ja<br />

terveydenhuollon kehittämisessä<br />

tarvitaan myös yhä enemmän sosiaali-<br />

ja terveyspolitiikan, sosiaalityön<br />

ja hallinnon tutkimusta.<br />

Sosiaali- ja terveysministeriön<br />

alaiset tutkimuslaitokset - Kansanterveyslaitos,<br />

Stakes ja Työterveyslaitos<br />

- vastaavat suuresta osasta<br />

kansanterveystieteellistä ja<br />

terveydenhuoltotutkimusta Suomessa.<br />

Stakes on erityisen vahva<br />

terveydenhuoltotutkimuksessa<br />

sekä sosiaali- ja terveydenhuollon<br />

monitieteisessä ja -ammatillisessa<br />

kehittämisessä. Kansanterveyslaitoksen<br />

aluetta on väestön terveydentilan<br />

ja siihen vaikuttavien tekijöiden<br />

kartoittaminen sekä terveyden<br />

ja käyttäytymistekijöiden<br />

sekä ympäristötekijöiden välisten<br />

yhteyksien tutkiminen. Työterveyslaitos<br />

tarkastelee tutkimuksessaan<br />

työn ja terveyden välistä yhteyttä<br />

yleisesti ja erityisesti muuttuvassa<br />

yhteiskunnassa. Sektoritutkimuslaitosten<br />

tutkimukselle<br />

on ominaista vahva politiikkarelevanssi<br />

yhdistettynä korkeaan<br />

tieteelliseen tasoon. Kaikki tutkimuslaitokset<br />

arvioitiin 1990-luvulla.<br />

Kansanterveystieteellinen tutkimus<br />

on vankalla pohjalla myös<br />

yliopistoissa. Viiden lääketieteellistä<br />

koulutusta antavan yliopiston<br />

(HY, KY, OY, TaY ja TY) lisäksi<br />

myös Jyväskylän yliopisto ja Åbo<br />

Akademi ovat tärkeä osa valtakunnallista<br />

terveyden tutkimuksen<br />

verkostoa. Yliopistojen kansanterveystieteen/terveystieteen<br />

laitokset<br />

ovat pyrkineet profiloitumaan ja<br />

vahvistamaan sekä kansallista että<br />

kansainvälistä yhteistyötään. Viime<br />

vuosikymmenen aikana yhteistyö<br />

sektoritutkimuslaitosten kanssa<br />

syventyi mm. yhteisten professuurien<br />

myötä. Erityisen tärkeä<br />

yhteistyön kannalta on ollut Helsingin<br />

yliopiston koordinoima<br />

Kansanterveyden tutkijakoulu,<br />

jossa ovat mukana koordinoivan<br />

yliopiston lisäksi Tampereen yliopisto,<br />

Suomen Syöpärekisteri,<br />

UKK-Instituutti ja edellä mainitut<br />

sektoritutkimuslaitokset. Näiden<br />

ja muiden uusien yhteistyön<br />

muotojen pitkän aikavälin onnistumista<br />

on syytä arvioida lähivuosina.<br />

Suunta on oikea ja sopusoinnussa<br />

in-novaatiojärjestelmän kehittämisen<br />

periaatteiden kanssa.<br />

Myös KELAn tutkimustoiminnalla<br />

ja ei-valtiollisilla tutkimusorganisaatioilla<br />

on ollut omilla<br />

aloillaan suuri merkitys kansanterveyden<br />

edistämisessä ja terveyspalvelujen<br />

kehittämisessä. Tieteellisen<br />

tutkimuksen näkökulmasta<br />

merkittävin lienee Suomen Syöpärekisteri,<br />

joka tekee yhteistyötä<br />

kaikkien sektoritutkimuslaitosten<br />

ja terveyden tutkimusta tekevien<br />

yliopistojen ja yliopistollisten sairaaloiden<br />

kanssa. Yksi suomalaisen<br />

terveyden tutkimuksen erityisistä<br />

vahvuuksista on laadukkaat<br />

väestö- ja terveysrekisterit, joiden<br />

yhdistelyllä on kansalaisten yksityisyyttä<br />

vaarantamatta tuotettu<br />

uutta ja ainutlaatuista perustietoa<br />

terveyden ja ympäristön välisistä<br />

suhteista. Niiden avulla on voitu<br />

tutkia paitsi väestöryhmien välisiä<br />

terveyseroja myös esimerkiksi<br />

asuinpaikan, tulojen ja ammatillisen<br />

aseman vaikutusta terveyspalvelujen<br />

käyttöön.<br />

Tutkimuksen rahoitus –<br />

esimerkkinä Suomen<br />

Akatemian tutkimusohjelmat<br />

Suomen Akatemialla on ollut hyvin<br />

tärkeä rooli terveydenhuollon<br />

kehittämistä tukevan tutkimuksen<br />

suuntaamisessa ja rahoittamisessa.<br />

Tutkimuksen vahvistamiseen ja<br />

tervespoliittisesti hyödyllisen uuden<br />

tutkimustiedon tuottamiseen<br />

on pyritty erityisesti tutkimusohjelmien<br />

avulla. Vuoden 1995<br />

jälkeen Suomen Akatemia on<br />

käynnistänyt mm. seuraavat ohjelmat<br />

(suluissa rahoitusvuodet):<br />

·Väestöryhmien väliset terveys- ja<br />

muut hyvinvointierot, TERO<br />

(1998–2000)<br />

·Ympäristöterveyden tutkimusohjelma<br />

SYTTY (1998–2001)<br />

·Ikääntymisen tutkimus (2000–<br />

2002)<br />

·Terveyden edistäminen TERVE<br />

(2001–2004)<br />

Tutkimusohjelmien avulla on pyritty<br />

vahvistamaan alan tutkimusta<br />

kouluttamalla uusia tutkijoita<br />

ja rohkaisemalla tutkimusryhmiä<br />

yhteistyöhön kansallisesti ja kansainvälisesti.<br />

Erityisen tärkeätä<br />

ohjelmissa on ollut hyvin laaja<br />

rahoittajayhteistyö, joka on tukenut<br />

sektoreiden välistä yhteistyötä<br />

myös muulla tavoin. Tutkimuksen<br />

relevanssiin ja sen arviointiin<br />

on kiinnitetty huomiota erityisesti<br />

SYTTY-ohjelmassa.<br />

Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen<br />

toimikunta järjesti elokuussa<br />

2001 – ennen kansallisen<br />

terveysprojektin käynnistämistä –<br />

tutkivan työpajan terveydenhuoltotutkimuksesta.<br />

Työpaja pohti,<br />

miten terveydenhuoltotutkimusta<br />

13

voidaan vahvistaa, jotta se pystyisi<br />

entistä paremmin vastaamaan<br />

terveydenhuollon kehittämisen<br />

<strong>haaste</strong>isiin. Työpajan pohjalta syntyi<br />

aloite terveydenhuoltotutkimuksen<br />

ohjelmasta, joka on parhaillaan<br />

Akatemian ja muiden tahojen<br />

harkittavana.<br />

Suomen Akatemia käynnisti syksyllä<br />

2001 hankkeen, jonka tarkoituksena<br />

on selvittää tarve ns.<br />

rekisteritutkimuksen tukikeskuksen<br />

(RETU) perustamiseen.<br />

RETUn tarkoituksena olisi mm.<br />

vahvistaa tutkijoiden osaamista<br />

rekisterien hyödyntämisessä tutkimustarkoitukseen<br />

sekä kehittää<br />

hyviä käytäntöjä ja pelisääntöjä<br />

rekisteritiedon hyödyntämisessä.<br />

Yksi mahdollinen tavoite olisi<br />

merkittävien tutkimusaineistojen<br />

avaaminen muidenkin kuin alkuperäisen<br />

tutkimuksen tehneiden<br />

hyödynnettäväksi. Tässä on jo onnistuttu<br />

hyvin yhteiskuntatieteellisen<br />

tutkimuksen alueella opetusministeriön<br />

rahoittaman Yhteiskuntatieteellisen<br />

tietoarkiston<br />

myötä. Se on valtakunnallinen resurssi,<br />

joka on sijoitettu Tampereen<br />

yliopiston yhteyteen.<br />

Terveydenhuolto- ja kansanterveystutkimuksen<br />

rahoituksessa<br />

suurimmat resurssit ovat sek-toritutkimuksessa.<br />

Erikoistutkija<br />

Timo Kolun (Suomen Akatemia<br />

2002) mukaan stm:n tutkimuslaitosten<br />

tutkimusmenot ovat valtion<br />

vuoden 2002 budjetissa kokonaisuudessaan<br />

54,8 milj. euroa<br />

(50,2 milj. euroa vuonna 2001).<br />

Suomen Akatemia teki vuosikertomuksensa<br />

mukaan vuonna 2001<br />

kansanterveystieteen alan rahoituspäätöksiä<br />

47,2 milj. markan<br />

edestä (lääke- ja terveystieteiden<br />

alueella yhteensä 194,9 milj. mk).<br />

Näiden lisäksi alan tutkimushankkeita<br />

rahoittavat mm. EU ja<br />

yksityiset säätiöt. Myös ministeriöiden<br />

sitomattomista määrärahoista<br />

pieni osa kohdistuu tämän<br />

alan tutkimukseen.<br />

Tutkimuksen aiheuttamien menojen<br />

perusteella pääasiassa yliopistosairaaloille<br />

kohdennettu erityisvaltionosuus<br />

on vuoden 2002<br />

budjetissa 56,7 miljoonaa euroa.<br />

Tästä rahoituksesta osa jaetaan<br />

kilpailun perusteella tutkimushankkeille<br />

ja näistä pienen osan<br />

voidaan katsoa olevan terveydenhuoltotutkimusta.<br />

Selvitysmies<br />

Martti Kekomäki esitti jokin aika<br />

sitten keinoja, joilla nykyistä suurempi<br />

osa erityisvaltionosuudesta<br />

voitaisiin kohdentaa terveyspalvelujen<br />

kehittämistä tukevaan tutkimukseen.<br />

Merkittäviä uudistuksia<br />

ei ole tältä osin ainakaan vielä<br />

tehty.<br />

Tutkimuksen merkitys<br />

valtioneuvoston<br />

periaatepäätöksen<br />

valmistelussa ja toteutuksessa<br />

Tutkimuksen mainitsematta jättäminen<br />

perusteluissa ja tutkimuksen<br />

näkökulmasta osin ristiriitaiset<br />

esitykset valtioneuvoston periaatepäätöksessä<br />

eivät mielestäni<br />

tarkoita sitä, että tutkimuksella ei<br />

nähdä olevan merkitystä terveyspalvelujen<br />

kehittämisessä. Kansanterveyslaitoksen<br />

pääjohtaja Jussi<br />

Huttunen ja muut johtavat tutkijat<br />

olivat avainrooleissa periaatepäätöstä<br />

edeltäneen terveysprojektin<br />

raportin samoin kuin tätä<br />

laajemman ja perusteellisemman<br />

Terveys 2025 -ohjelman valmistelussa.<br />

Periaatepäätöksen ja kehittämisohjelman<br />

taustalla on valtava<br />

määrä suomalaisten tutkijoiden<br />

työtä, jonka merkitys on niin itsestään<br />

selvä, että sen esillenostamista<br />

ei ole katsottu tarpeelliseksi.<br />

Tämä tutkimustyö jatkuu ja<br />

tulee tukemaan periaatepäätöksen<br />

toimeenpanoa ja tavoitteiden toteutumisen<br />

seurantaa.<br />

Suomalainen tutkimus siis tukee<br />

terveydenhuollon kehitystarpeita<br />

mitä suurimmassa määrin. Tutkimuksen<br />

näkymättömyys periaatepäätöksessä<br />

kuitenkin huolettaa<br />

minua. Tiedon ja osaamisen perusta<br />

on korkeatasoisessa tutkimuksessa.<br />

Tutkimuksen saavutukset<br />

eivät säily ja kasva korkoa ilman<br />

yhteistyötä ja tutkimuspanostusten<br />

säilyttämistä reaalisesti<br />

vähintään nykyisellä tasolla.<br />

Sektoreiden välistä yhteistyötä<br />

tutkimuspoliittisessa tavoit-teenasettelussa<br />

ja tutkimustulosten<br />

hyödyntämisen edistämisessä on<br />

tiivistettävä ja syvennettävä. Jatkossa<br />

tutkimuksen on oltava näkyvämmin<br />

esillä myös terveyspolitiikan<br />

agendalla.<br />

14

Tavoitteena toimiva<br />

terveystieteiden yliopistoverkosto<br />

Terveystieteiden koulutusalalla pyritään tieteellisen tutkimuksen ja opetuksen keinoilla vastaamaan<br />

moniin sosiaali- ja terveydenhuollon muuttuviin kehittämistarpeisiin. Ajankohtaisia <strong>haaste</strong>ita ovat<br />

esimerkiksi hyvinvointiin ja hyvinvointiteknologiaan liittyvät kehittämistarpeet, ikääntyvien<br />

terveyspalvelujen kehittäminen, yleisimpien kansansairauksien hoitoon liittyvät palvelut,<br />

terveysjohtamiseen liittyvät kysymykset sekä ennakoitavissa oleva työvoimapula hyvin koulutetuista<br />

osaajista monissa sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijaorganisaatioissa.<br />

Suunnittelija Maisa Toljamo ja professori Arja Isola kuvaavat, miten <strong>haaste</strong>isiin on tartuttu yhteistyön<br />

pohjalta. Verkoston vastuuyliopisto on Oulun yliopisto.<br />

Haasteisiin voidaan tarttua entistä<br />

nopeammin ja asiantuntevammin<br />

systemaattisella, verkostopohjaisella<br />

yliopistoyhteistyöllä.<br />

Verkostoitumisen avulla pienten<br />

tieteenalojen koulutus- ja tutkimusresursseja<br />

voidaan yhdistää<br />

yhteistyön tehostamiseksi ja olemassa<br />

olevan asiantuntijuuden<br />

hyödyntämiseksi. 1<br />

Lähtökohdat<br />

Terveystieteiden yliopistoverkoston<br />

tarve nousi esille joulukuussa<br />

vuonna 1999 opetusministeriössä<br />

pidetyssä koulutusyksiköiden<br />

neuvottelussa. Verkostoituminen<br />

nähtiin keskeiseksi toimintamuodoksi,<br />

jonka avulla voitaisiin<br />

edistää vähäiset voimavarat omaavan<br />

tieteellisen osaamisen ja opetuksen<br />

kehittämistä sekä saavuttaa<br />

synergiaetua. Tieteellisessä jatkokoulutuksessa<br />

ovat eräät tieteenalat,<br />

kuten hoitotiede, tehneet<br />

uraauurtavaa valtakunnallista tutkijakouluyhteistyötä,<br />

mutta pe-<br />

ruskoulutuksen osalta yhteistyö<br />

on ollut vähäistä. Verkostoitumisen<br />

<strong>haaste</strong>eseen tartuttiin syksyllä<br />

2000, jolloin hankkeeseen<br />

saatiin opetusministeriöltä<br />

”<br />

rahoitusta.<br />

Koordinoivana yliopistona<br />

aloitti Oulun yliopisto.<br />

Verkoston jäsenet<br />

Terveystieteiden yliopistoverkoston<br />

(TerveysNet) muodostavat<br />

terveystieteiden maisterikoulutusta<br />

(asetus 628/1997) tarjoavat<br />

Jyväskylän yliopiston terveystieteiden<br />

laitos, Kuopion yliopiston<br />

fysiologian laitos, hoitotieteen laitos,<br />

kansanterveystieteen ja yleislääketieteen<br />

laitos, terveyshallinnon<br />

ja –talouden laitos sekä kliinisen<br />

ravitsemustieteen laitos,<br />

Oulun yliopiston hoitotieteen ja<br />

terveyshallinnon laitos, Tampereen<br />

yliopiston hoitotieteen laitos<br />

sekä terveystieteen laitos, Turun<br />

yliopiston hoitotieteen laitos ja<br />

Åbo Akademi, Institutionen för<br />

vårdvetenskap, Vaasassa.<br />

Terveystieteiden koulutusalan<br />

pääaineet ovat ergonomia, fysioterapia,<br />

gerontologia ja kansanterveys,<br />

hoitotiede, kansanterveystiede,<br />

kliininen laboratoriotiede,<br />

liikuntalääketiede, radiografia,<br />

terveyshallintotiede, terveyskasvatus,<br />

terveystaloustiede ja uusimpana<br />

syksyllä 2001 alkanut hyvinvointitekniikka<br />

Oulun yliopistossa.<br />

Lisäksi terveystieteiden opettajankoulutusta<br />

järjestetään kuudessa<br />

eri yliopistossa. Terveystieteiden<br />

koulutusalalla koulutetaan henkilöstöä<br />

sosiaali- ja terveysalan tutkimus-,<br />

hallinto-, suunnittelu- ja<br />

asiantuntijatehtäviin sekä sosiaali-<br />

ja terveydenhuollon opettajiksi<br />

sekä saavutetaan jatkokoulutuskelpoisuus<br />

tohtorintutkintoon.<br />

Tavoitteet ja organisaatio<br />

Terveystieteiden yliopistoverkoston<br />

visiona on olla vuoteen 2004<br />

mennessä avoimesti toimiva ja valtakunnallisesti<br />

tunnettu yhteistyöverkosto,<br />

jonka jäsenet tuntevat<br />

15

toistensa opetukseen ja tutkimukseen<br />

liittyvät osaamisalueet sekä<br />

hakeutuvat aktiivisesti yhteistyöhön.<br />

Yhteisesti toimimalla pyritään:<br />

1. parantamaan terveystieteiden<br />

koulutuksen ja tutkimuksen tasoa<br />

tehostamalla yhteistyötä sekä<br />

hyödyntämällä ja kehittämällä laitosten<br />

monipuolisia vahvuusalueita<br />

ja tietovarantoja,<br />

2. luomaan uusia menetelmiä opetuksen,<br />

oppimisen ja tiedonvaihdon<br />

käyttöön,<br />

3. luomaan yhteisiä koulutuspoliittisia<br />

tavoitteita ja<br />

4. vahvistamaan alan merkitystä<br />

koulutusalakokonaisuutena sekä<br />

sosiaali- ja terveydenhuollon kentässä<br />

ja kehitystyössä.<br />

Terveystieteiden yliopistoverkosto<br />

muodostuu kuudesta jäsenyliopistoista,<br />

joista yksi toimii koordinoivana<br />

yliopistona tulossopimuskauden<br />

kerrallaan. Koordinoivan<br />

yliopiston professori toimii<br />

johtoryhmän puheenjohtajana.<br />

Päätösvaltaa verkostoa koskevissa<br />

asioissa käyttää johtoryhmä.<br />

Johtoryhmä ja sen erikseen nimeämät<br />

työryhmät osallistuvat terveystieteiden<br />

yliopistoverkoston<br />

toiminnan ja sisällön kehittämiseen.<br />

Kuhunkin työryhmään nimetään<br />

aina myös opiskelijaedustajat.<br />

Kohti verkostoituvaa<br />

yhteistyötä<br />

Terveystieteiden yliopistoverkoston<br />

perustaminen aloitettiin loppusyksystä<br />

2000 tiedonkeruulla ja<br />

tiedottamisella. Tällöin tehtiin laitoksille<br />

ja opiskelijoille suunnattu<br />

nykytilan kartoitus mm. verkostoitumisen<br />

tarpeesta ja verkkoopintojen<br />

nykyvaiheesta. Tulosten<br />

perusteella laitosten opettajat näkivät<br />

tarvetta verkostoitumiselle ja<br />

yhteisen rintaman muodostamiselle<br />

nimenomaan ajankohtaisten<br />

<strong>haaste</strong>iden, resurssien tehokkaan<br />

hyödyntämisen, opetustarjonnan<br />

monipuolistumisen, yhteisen keskustelufoorumin<br />

ja yleensä yhteistyön<br />

lisäämisen vuoksi. Terveystieteiden<br />

opiskelijat puolestaan<br />

toivoivat, että verkostoituminen<br />

lisäisi opintojen valintamahdollisuuksia<br />

mm. hyvin suunniteltuina<br />

verkko-opintoina, antaisi tietoa<br />

muista terveystieteistä ja mahdollisuuden<br />

tutustua usean pääaineen<br />

opiskelijoihin sekä lisäisi<br />

kontakteja verkottua edelleen työelämässä.<br />

Vastausten perusteella<br />

useimmat opiskelijat suhtautuvat<br />

verkostoitumiseen ja verkko-opintoihin<br />

avoimesti ja odottavasti.<br />

Erään opiskelijan sanoin sanottuna:<br />

”Enemmän yhteyksiä eri yliopistojen<br />

välille, myös ulkomaisten. Myös<br />

monimuoto-opintoja verkkoon, jossa<br />

yliopistot, virastot ja yritykset voisivat<br />

olla vuorovaikutuksessa. Elintärkeää<br />

väylien ja yhteistyön rakentaminen<br />

laitosten, yritysten ja yliopistojen<br />

välille. Näin tieto, osaaminen<br />

ja tekijät kohtaavat ja saadaan<br />

verkot täysin hyödyn-nettyä.”<br />

Vuosi 2001 oli verkoston rakentumisen<br />

aikaa. Ensimmäinen verkostokokous<br />

pidettiin helmikuussa<br />

2001 Oulussa. Vuoden aikana<br />

tehtiin yhteistyössä johtoryhmässä<br />

verkoston toiminta- ja taloussuunnitelma<br />

vuosille 2001-2003<br />

sekä alustava jäsensopimus. Jäsensopimusta<br />

on muokattu edelleen<br />

alkuvuoden aikana yhteistyössä<br />

juridista asiantuntijuutta hyödyntäen<br />

ja sopimus tulee todennäköisesti<br />

allekirjoitettavaksi yliopistoihin<br />

syksyn 2002 aikana. Samoin<br />

vuoden 2001 aikana käynnistettiin<br />

yhteisen osaamisen kartoitus,<br />

joka on tarkoituksena koota<br />

Huippuosaamista terveystieteissä<br />

- raportiksi. Raportin tavoitteena<br />

on esitellä terveystieteiden huippuosaaminen<br />

opetuksessa ja tutkimuksessa<br />

sekä pohtia myös sitä,<br />

millaista osaamista voitaisiin yhteisin<br />

voimin kehittää. Lisäksi tehtiin<br />

vuoden loppuun mennessä<br />

verkoston www.terveysnet.fi sekä<br />

muodostettiin verkoston toiminnan<br />

käynnistämiseksi työryhmiä<br />

pohtimaan ja suunnittelemaan<br />

mm. yhteisiä opetushankkeita.<br />

Vuosi 2002 on ollut ja tulee olemaan<br />

verkoston konkreettisen toiminnan<br />

käynnistämisen vaihetta.<br />

Esimerkkinä yhteistyöstä ja tarttumisesta<br />

yhteisvoimin ajankohtaisiin<br />

<strong>haaste</strong>isiin voi mainita sen,<br />

että verkoston johtoryhmä nimesi<br />

keväällä työryhmän selkiyttämään<br />

terveysalan ammattikorkeakoulu<br />

- ja yliopisto-opintojen hyväksilukemiskäytäntöä.<br />

Työryhmä<br />

koostuu usean terveystieteiden<br />

koulutusalan pääaineen edustajista.<br />

Ajankohtaisen selvitystyön tulokset<br />

tulevat hyödyttämään kaikkia<br />

osapuolia. Samoin verkoston<br />

sisältöryhmän suunnittelema ensimmäinen<br />

verkostoseminaari pidetään<br />

syyskuun 20. päivä Tampereen<br />

yliopistossa. Seminaarin<br />

tavoitteena on verkoston ja tieteenalojen<br />

esittäytyminen sekä<br />

verkoston yhteistyömuotojen ja<br />

sisältöjen pohtiminen. Lisäksi tulevana<br />

syksynä toteutetaan ensimmäinen<br />

yhteisesti suunniteltu<br />

jäsenyliopistojen perustutkintoopiskelijoille<br />

tarkoitettu Terveydenhuollon<br />

ja terveyden edistämisen<br />

etiikka – opintojakso, jonka<br />

suunnittelu, toteutus ja arviointi<br />

tullaan raportoimaan terveystieteiden<br />

maisteriopintojen pro<br />

gradu-tutkielmana.<br />

Terveystieteiden verkostoitumisella<br />

pyritään yhteistyön lisäämiseen<br />

terveystieteissä sekä konkreettisiin<br />

kustannushyötyihin voimavaroja<br />

yhdistämällä. Verkostoituminen<br />

nähdään yhtenä tapana<br />

tai välineenä organisoida yhteistyötä.<br />

2 Terveystieteiden yliopistoverkoston<br />

toimintamuotoja tulevat<br />

lähinnä olemaan yhteiset verk-<br />

16

ko-opetushankkeet, yhteiset keskustelufoorumit,<br />

työryhmät, seminaarit<br />

ja luennot.<br />

Verkostoitumisen vahvuuksia<br />

ja solmukohtia<br />

Verkoston vahvuutena ovat jäsenlaitosten<br />

opettajien monipuolinen<br />

terveyteen liittyvä koulutus- ja<br />

tutkimusosaaminen sekä halukkuus<br />

tehdä yhteistyötä. Haasteena<br />

on saattaa asiantuntijuus yhteisesti<br />

hyödynnettäväksi voimavaraksi.<br />

Tämä edellyttää henkilökohtaisia<br />

asiantuntijoiden tapaamisia<br />

ja kontaktien luomista.<br />

Hankkeen vahvuutena on myös<br />

terveystieteiden opiskelijoiden ennakkoluuloton,<br />

innostunut ja aktiivinen<br />

mukanaolo verkoston perustamisesta<br />

lähtien. Opiskelijat<br />

ovat osallistuneet aktiivisesti työryhmiin<br />

ja toiminnan kehittämiseen<br />

omien edustajiensa välityksellä.<br />

Laitoksille suunnatussa kyselyssä<br />

kartoitettiin verkostoitumisen solmukohtia.<br />

Niitä voivat olla muun<br />

muassa tietämättömyys muiden<br />

terveystieteiden osaamisalueista,<br />

asiantuntijatiedon panttaaminen,<br />

pelko laitosten erityispiirteiden<br />

häviämisestä, koulutusalan heterogeenisuus,<br />

työmäärän lisääntyminen,<br />

sitoutumattomuus verkoston<br />

toimintaan ja pelko opintojen<br />

pirstaleisuudesta opintojen valintamahdollisuuksien<br />

lisääntyessä.<br />

Useimmat luetelluista solmukohdista<br />

ovat tyypillisiä asiantuntijaorganisaatioiden<br />

verkostoitumisen<br />

estäjiä, mutta muutama koskettaa<br />

erityisesti terveystieteiden verkostoa,<br />

kuten koulutusalan heterogeenisuus.<br />

Erilaisuuden voi nähdä<br />

myös verkoston voimavaraksi,<br />

jos on ensin pohdittu kuitenkin<br />

’mitä meillä on yhteistä’, kuten<br />

verkostokeskusteluissa on esitetty.<br />

Yksistään erojen ja erilaisuuden<br />

painottaminen ei välttämättä luo<br />

hedelmällisen yhteistyön perustaa.<br />

Ongelmien ratkaisemiseksi on pyrittävä<br />

luomaan luottamuksen ja<br />

muiden osaamista arvostavaa ilmapiiriä.<br />

Verkostoitumista voi<br />

parhaimmillaan pitää yhteisenä<br />

oppimisprosessina, joka vaatii aikaa,<br />

tiivistä yhteydenpitoa, hyvää<br />

koordinointia, läpinäkyvää tiedottamista<br />

ja jatkuvaa suunnan tarkistusta.<br />

Haasteena verkoston<br />

toimivuus<br />

Terveystieteiden yliopistoverkostolle<br />

on mitä ilmeisimmin tarvetta<br />

opetus- ja tutkimusyhteistyön<br />

tehostamiseksi ja kehittämiseksi.<br />

Toistaiseksi verkoston rakentuminen<br />

etsii omia uomia, vaikka varovaisesti<br />

arvioiden hyvään alkuun<br />

verkostoitumisessa ollaan päästy.<br />

Edelleen on pyrittävä selkiyttämään<br />

verkoston yhteisiä toimintalinjauksia<br />

ja tavoitteita sekä tuettava<br />

näkemystä verkostosta mahdollisuutena<br />

ja voimavarana opettajille<br />

ja opiskelijoille. Niiden laitosten<br />

toimijat, jotka eivät vielä<br />

ole toimintaan osallistuneet, eivät<br />

välttämättä ole tietoisia verkostoitumisen<br />

tämänhetkisestä vaiheesta.<br />

Tämän vuoksi tiedotusta ja<br />

vuoropuhelua on selkeästi lisättävä.<br />

Verkoston toimivuus edellyttää<br />

laitosten välisen yhteistyön tehostamista,<br />

mutta myös laitosten sisäisen<br />

verkostoitumisvalmiuden<br />

tarkastelua ja yksittäisten asiantuntijoiden<br />

taitoja toimia verkostoissa.<br />

2 Uusien yhteistyömallien<br />

kehittäminen vaatii yhteisiä keskusteluja,<br />

avoimmuutta ja luottamusta,<br />

mutta ennen kaikkea aikaa.<br />

Verkostomaisella vuoropuhelulla,<br />

tiivistetyllä yhteistyöllä ja osaamispotentiaalien<br />

yhdistämisellä voidaan<br />

rakentaa toimivaa terveystieteiden<br />

yliopistoverkostoa, jonka<br />

avulla voidaan vastata ajankohtaisiin<br />

kansallisiin ja myös kansainvälisiin<br />

sosiaali – ja terveydenhuollon<br />

<strong>haaste</strong>isiin nyt ja tulevaisuudessa.<br />

Lähdeviitteet:<br />

1<br />

Koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategia<br />

2000-2004. 1999. Opetusministeriö.<br />

[http://www.minedu.fi/toimi/<br />

koul_tutk_tietostrat]<br />

2<br />

Linnamaa R & Sotarauta M. 2000.<br />

Verkostojen utopia ja arki. Tutkimus<br />

Etelä-Pohjanmaan kehittäjäverkostosta.<br />

Tampereen yliopisto, Alueellisen kehittämisen<br />

tutkimusyksikkö, Sente-julkaisuja<br />

7. Cityoffset Oy, Tampere.<br />

17

Uudistuva terveysalan<br />

koulutus<br />

ammattikorkeakouluissa<br />

“Yleisessä keskustelussa näyttää huoleksi nousseen<br />

se, että terveydenhuollon koulutuksessa jäävät<br />

syrjään ne tekijät, jotka tekevät<br />

ammattikorkeakoulusta ammattikorkeakoulun.<br />

Mission merkitys jää vähäiseksi, jos ensisijaisesti<br />

akateemiset arvot ohjaavat ammattikorkeakoulun<br />

opettajia. Peräänkuulutetaan siis<br />

työelämäkeskeistä tutkimuskulttuuria”, toteaa<br />

vararehtori ja koulutusalajohtaja Inkeri Papp<br />

Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Hän on myös<br />

ammattikorkeakoulujen terveysalan verkoston<br />

puheenjohtaja.<br />

Terveysalan koulutuksen<br />

erityispiirteitä<br />

Opintojen tarkoituksena on työelämän<br />

ja sen kehittämisen asettamien<br />

vaatimusten pohjalta antaa<br />

opiskelijalle laaja-alaiset tiedolliset<br />

ja taidolliset valmiudet<br />

ammatillisissa asiantuntijatehtävissä<br />

toimimista varten sekä edellytykset<br />

alan kehityksen seuraamiseen<br />

ja ajan tasalla pysymiseen.<br />

Tavoitteena on, että koulutuksen<br />

aikana omaksutaan itsensä jatkuvan<br />

kehittämisen tahto ja taito,<br />

viestintä- ja kielitaitovalmiudet ja<br />

valmiudet kansainväliseen toimintaan.<br />

Opetusministeriö vahvistaa<br />

koulutusohjelmat siten, että päätöksestä<br />

käy ilmi koulutusohjel-<br />

man nimi, tarvittaessa suuntautumisvaihtoehdot,<br />

tutkintonimike,<br />

koulutusohjelman laajuus opintoviikkoina<br />

sekä tarvittaessa perusja<br />

ammattiopintojen sekä harjoittelun<br />

laajuudet. Korkeakouluopetusta<br />

antavina laitoksina ammattikorkeakoulut<br />

vastaavat itsenäisesti<br />

opetussuunnitelmien laadinnasta<br />

ja opintojen järjestelyistä.<br />

Ammattikorkeakoulu-uudistuksen<br />

alkuvaiheessa ammattikorkeakoulut<br />

kehittivät monia erilaisia<br />

koulutusohjelmia ja tutkintoja,<br />

jolloin järjestelmästä muodostui<br />

vaikeasti hallittava. Ammattikorkeakoulujen<br />

sosiaali-ja terveysalan<br />

koulutusohjelmien määrä oli<br />

suurimmillaan vuonna 1999, jolloin<br />

koulutusohjelmia oli yhteensä<br />

44. Näistä 9 oli ruotsinkielisiä<br />

ja 7 vieraskielisiä. Koulutusohjelmia<br />

ryhdyttiinkin karsimaan ja<br />

yhdistämään ja niin vuonna 2002<br />

ammattikorkeakouluissa on 35<br />

sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelmaa,<br />

joista ruotsinkielisiä on<br />

13 ja vieraskielisiä 4. Koulutusta<br />

järjestetään 24 ammattikorkeakoulussa<br />

eri puolilla maata. Tämän<br />

enempää karsimista ei katsottu<br />

voivan tehdä kun haluttiin kou-<br />

18

lutusohjelmien ja tutkintonimikkeiden<br />

vastaavan ammattinimikkeitä.<br />

Terveysalan koulutuksen yhteiskunnallisena<br />

tehtävänä on turvata<br />

väestölle yhdenvertaiset ja laadullisesti<br />

potilasturvallisuuden takaavat<br />

palvelut. Tehtävä perustuu<br />

terveydenhuollon ammattihenkilöistä<br />

annettuun lakiin, jonka<br />

mukaan terveydenhuollon ammatinharjoittajilla<br />

tulee olla ammattitoiminnan<br />

edellyttämä koulutus<br />

ja ammattitoiminnan edellyttämät<br />

muut valmiudet.<br />

Ammatinharjoittamisen oikeus<br />

myönnetään henkilölle, joka on<br />

suorittanut hyväksytysti ammattiin<br />

johtavan, selkeästi määritellyn,<br />

viranomaisten vahvistaman<br />

koulutuksen, terveydenhuollon<br />

ammatillisen tutkinnon. Terveysalan<br />

ammatillisen koulutuksen<br />

tulee olla valvottua ja täyttää sille<br />

asetetut laatuvaatimukset.<br />

Sairaanhoitajan ja kätilön koulutusta<br />

ohjaavat Euroopan yhteisöjen<br />

neuvoston hyväksymät direktiivit<br />

niihin tehtyine muutoksineen.<br />

Direktiivit mainitaan sairaanhoitajan<br />

ja kätilön ammattikohtaisten<br />

osaamiskuvausten yhteydessä.<br />

Muuta ammattikorkeakoulutusta,<br />

ammatillista liikkumista<br />

ja tutkintojen vertailtavuutta<br />

koskee Euroopan yhteisöjen<br />

neuvoston hyväksymä direktiivi<br />

vähintään kolmivuotisesta<br />

ammatillisesta korkeammasta opetuksesta<br />

annettujen tutkintotodistusten<br />

tunnustamista koskevasta<br />

yleisestä järjestelmästä (89/4/<br />

ETY), joka on tullut Suomessa<br />

voimaan vuoden 1993 alussa.<br />

Koulutus terveysalalla on säädellympää<br />

kuin ammattikorkeakoulujen<br />

muilla koulutusaloilla, joissa<br />

opiskelijat voivat terveysalan<br />

opiskelijoita enemmän käyttää hyväkseen<br />

ylialojen ulottuvaa yhteistä<br />

opetuksen tarjontaa.<br />

Toisena erityispiirteenä muihin<br />

ammattikorkeakoulujen koulutusaloihin<br />

verrattuna terveysalan<br />

koulutuksessa on ohjattu harjoittelu,<br />

jossa perehdytetään opiskelija<br />

ohjatusti ammattiopintojen<br />

kannalta keskeisiin käytännön<br />

työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen<br />

soveltamiseen työelämässä. Jo<br />

koulutuksen aikana tulee saavuttaa<br />

riittävä toiminnallinen osaaminen<br />

potilasturvallisuuden takaamiseksi.<br />

Ohjatun harjoittelun<br />

laajuus on 50 opintoviikkoa. Poikkeuksena<br />

on kätilökoulutus, jossa<br />

laajuus on 90 opintoviikkoa. Sairaanhoitaja-<br />

ja kätilökoulutuksessa<br />

ohjatusta harjoittelusta ja sen<br />

sisällöstä määrätään EY:n erityisdirektiiveillä.<br />

Harjoittelu toteutetaan<br />

pääasiassa aidoissa työelämän<br />

ympäristöissä. Ulkomailla suoritetun<br />

harjoittelun tulee täyttää<br />

suomalaisen koulutuksen vaatimukset.<br />

Valtakunnallinen<br />

yhteneväisyys vai luova<br />

erilaisuus<br />

Ammattikorkeakoulun kehittämisen<br />

alkuvaiheessa ammattikorkeakouluja<br />

rohkaistiin innovatiivisuuteen<br />

ja yhtenäisyyden sijasta<br />

erilaisuuteen. Tämän takia ammattikorkeakoulujen<br />

opetussuunnitelmat<br />

ovat olleet erilaisia ja eri<br />

ammattikorkeakouluista valmistuneiden<br />

ammatilliset valmiudet<br />

vaihtelevat. Epäyhtenäisyys on aiheuttanut<br />

laadullista vaihtelua,<br />

vaikeuttanut kansainvälistä vertailua<br />

ja on antanut terveysalan koulutuksesta<br />

epätasaisen kuvan.<br />

Terveysalan koulutuksen, työelämän,<br />

ammattijärjestöjen, opiskelijajärjestöjen,<br />

Terveydenhuollon<br />

oikeusturvakeskuksen, sosiaali- ja<br />

terveysministeriön ja Korkeakoulujen<br />

arviointineuvoston edustajat<br />

ovat potilasturvallisuuden ja terveyspalvelujen<br />

laatuun vedoten<br />

vaatineet tietynasteista koulutuksen<br />

yhtenäistämistä perusammattitaidon<br />

osalta. Opetusministeriö<br />

käynnisti vuonna 2000 hankkeen,<br />

jonka tarkoituksena oli terveysalan<br />

koulutuksen riittävä yhdenmukaisuus<br />

valtakunnallisella tasolla.<br />

Hankkeessa ammattikorkeakoulujen<br />

terveysalan eri alojen<br />

edustajat, työelämän asiantuntijat<br />

ja opiskelijoiden edustajat laativat<br />

yhteistyössä ammattialakohtaiset<br />

(17 kpl) osaamiskuvaukset, keskeisten<br />

opintojen sisällöt ja opintojen<br />

vähimmäislaajuudet.<br />

Työ valmistui syyskuussa 2001 ja<br />

sen jälkeen ammattikorkeakoulut<br />

ovat käyttäneet näitä kuvauksia<br />

koulutuksen suunnittelussa. Ne<br />

toimivat myös opiskelijoiden<br />

orientaatioperustana ja ohjaajien<br />

apuvälineenä ohjatun harjoittelun<br />

toteutuksessa, rajoittamatta tarpeettomasti<br />

alueellista profiloitumista<br />

ja integroitumista ammattikorkeakoulujen<br />

monialaiseen<br />

yhteisöön.<br />

Opiskelijoiden määrä ja<br />

suhteellinen osuus<br />

Vuonna 2001 opiskeli sosiaali- ja<br />

terveysalan tutkintoon johtavassa<br />

koulutuksessa 25060 opiskelijaa,<br />

mikä on 21 % kaikista ammattikorkeakouluopiskelijoista.<br />

Vuonna<br />

2001 suoritettiin 5753 sosiaali-<br />

ja terveysalan ammattikorkeakoulututkintoa,<br />

mikä on 32 %<br />

kaikista ammattikorkeakoulututkinnoista.<br />

Näiden kahden tunnusluvun (21<br />

% osuus opiskelijoista ja 32 %<br />

osuus tutkinnoista) perusteella<br />

voisi tehdä sen varovaisen tulkinnan,<br />

että ammattikorkeakouluihin<br />

opiskelemaan tulleista sosiaali- ja<br />

terveysalan opiskelijat suorittavat<br />

opintonsa loppuun muita useammin<br />

ja mahdollisesti muita nopeammin.<br />

Terveysalan työvoimatarve suhteessa<br />

koulutettavien määrään ei<br />

ole tasapainossa. Sosiaali- ja ter-<br />

19

Niiden kesto on vähintään 20<br />

opintoviikkoa. Opetusministeriö<br />

rahoittaa tätä koulutusta. Erikoistumisopintojen<br />

sisällöt nousevat<br />

työelämätarpeista. Sosiaali- ja terveysalalla<br />

erikoistumisopinnot<br />

ovat erittäin kysyttyjä ja suosittuja.<br />

Vuonna 2001 opiskeli sosiaalija<br />

terveysalan erikoistumisopinnoissa<br />

3028 opiskelijaa, mikä on<br />

48 % kaikista ammattikorkeakoulujen<br />

erikoistumisopiskelijoista.<br />

Tämä osoittaa myös sitä,<br />

että sosiaali- ja terveysalalla ammattikorkeakoulun<br />

perustutkinto<br />

ei riitä vaan tarvitaan työelämään<br />

suuntautuneita, ammatillista asiantuntemusta<br />

edelleen kehittäviä<br />

ja syventäviä lisäopintoja.<br />

Jyväskylän AMK:n terveysalan opiskelijoita<br />

veydenhuollon työvoimatarpeen<br />

ennakointitoimikunta (STM:n<br />

komiteanmietintö 2001:7) on tehnyt<br />

vuoteen 2015 asti ulottuvaan<br />

työvoimatarvelaskelmaan perustuvan<br />

esityksen sosiaali- ja terveysalan<br />

ammattikorkeakoulutuksen<br />

aloituspaikoista vuosina 2002-<br />

2010. Siinä ehdotetaan vuosina<br />

2002-2010 aloituspaikoiksi 700<br />

enemmän kuin vuonna 1999<br />

(6850 aloituspaikasta 7550 aloituspaikkaan).<br />

Myös Kansallinen<br />

projekti terveydenhuollon tulevaisuuden<br />

turvaamiseksi (STM, työryhmän<br />

muistioita 2002:3) esittää<br />

samaa aloituspaikkojen lisäystä.<br />

Suurin osa (465) näistä paikoista<br />

halutaan kohdentaa sairaanhoitajakoulutukseen.<br />

Ammattikorkeakoulut ovat tyypillisesti<br />

maakunnallisia korkeakouluja,<br />

jotka pyrkivät vastaamaan<br />

alueensa työelämän tarpeeseen.<br />

Ammattikorkeakoulut joutuvat<br />

kilpailemaan valtakunnallisista<br />

aloituspaikoista koulutusalojen<br />

kesken, esim. informaatioteknologia<br />

vai terveysala, ja toisaalta<br />

alueiden välillä: esim. saako Pohjois-Suomi<br />

vai ruuhka-Suomi lisää<br />

terveysalan aloituspaikkoja.<br />

Lisäksi terveysala joutuu kilpailemaan<br />

siinä missä muutkin yhä<br />

pienenevistä hakijamääristä johtuen<br />

opiskelijoista. Työelämän tarve<br />

ei siis ole ainut tekijä, joka määrittää<br />

terveysalan koulutuksen volyymiä<br />

alueellisesti ja kansallisesti.<br />

Erikoistumisopinnot<br />

Erikoistumisopinnot ovat pitkäkestoisia<br />

lisäkoulutusohjelmia.<br />

Korkeakoulujen arviointineuvosto<br />

arvioi ja rekisteröi korkeakoulujen<br />

järjestämiä erikoistumisopintoja.<br />

Toiminnan tavoitteena on<br />

korkeakoulujen pitkäkestoisen<br />

täydennyskoulutuksen laadun varmistaminen.<br />

Toukokuussa 2002<br />

oli 26 akkreditointia, joista peräti<br />

20 sosiaali- ja terveysalan erikoistumisopintoja.<br />

Esimerkkinä<br />

voin mainita Jyväskylän ammattikorkeakoulun<br />

sosiaali- ja terveysalan<br />

erikoistumisopinnot: sosiaali-<br />

ja terveysalan johtaminen ja<br />

kehittäminen, kuntoutusalan terapiataidot<br />

ja terapeuttinen harjoittelu<br />

/ Rangan toiminta ja terapeuttinen<br />

harjoittelu sekä Työterveyshuollon<br />

ammatilliset erikoistumisopinnot.<br />

Jatkotutkinnot<br />

Opetusministeriö on myöntänyt<br />

helmikuussa 2002 luvan käynnistää<br />

sosiaali- ja terveysalalla neljässä<br />

ammattikorkeakoulussa ikääntyvien<br />

ja pitkäaikaispotilaiden<br />

hoidon jatkokoulutusohjelma ja<br />

viidessä ammattikorkeakoulussa<br />

terveyden edistämisen ja ehkäisevän<br />

työn jatkokoulutusohjelma<br />

(näistä yksi toteutetaan kolmen<br />

ammattikorkeakoulun yhteisenä).<br />

Lisäksi neljässä ammattikorkea-<br />

20

koulussa sosiaali- ja terveysala on<br />

kumppanina tekniikan ja liikenteen<br />

koulutusalalla toteutettavassa<br />

hyvinvointiteknologian jatkokoulutusohjelmassa.<br />

Jatkotutkintokokeilu<br />

alkaa 1.8.2002 ja kokeilukausi<br />

päättyy 2005.<br />

Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen<br />

sisältö painottuu työelämän<br />

kehittämistarpeisiin, niissä<br />

tarvittavien lisätietojen ja –taitojen<br />

ja osaamisen hankkimiseen<br />

ja syventämiseen sekä myös kokonaan<br />

uusien työtehtävien edellyttämään<br />

osaamiseen. Terveysalalle<br />

on syntynyt osaamisvajetta mm.<br />

siitä syystä, että erikoissairaanhoitaja/osastonhoitajakoulutus<br />

tutkintoon<br />

johtavana koulutuksena<br />

lopetettiin yli 10 vuotta sitten silloisesta<br />

opistotason koulutuksesta.<br />

Tätä vajetta ovat osittain korvanneet<br />

erikoistumisopinnot. Jatkotutkinnolla<br />

on tärkeä merkitys<br />

opiskelijan itsensä ja hänen myöhemmän<br />

koko työelämässä<br />

toimimisensa kannalta. Tutkintotodistuksella<br />

voidaan selkeästi<br />

osoittaa lisäpätevöityminen. Terveysalan<br />

jatkotutkinnolla on tärkeä<br />

merkitys myös koulutuksen<br />

kansainvälisessä vertailussa. Selkeä<br />

tasorinnastus olisi ylempi korkeakoulututkinto.<br />

Tutkimus- ja<br />

kehittämistoiminta alueellisten<br />

innovaatioiden osana<br />

Ammattikorkeakoulujen asiantuntijakoulutus<br />

tarvitsee perustakseen<br />

ammattikorkeakoulun<br />

omista tarpeista lähtevää tiedontuotantoa.<br />

Sosiaali- ja terveysalalla<br />

tutkimus- ja kehittämistoiminta<br />

kohdistuu mm. hyvinvointipalvelujen<br />

työkäytäntöjen ja –menetelmien<br />

kehittämiseen, palvelurakenteiden<br />

ja –ketjujen kehittämiseen,<br />

toimenpiteiden ja ohjelmien<br />

vaikutusten arviointiin, työelämän<br />

ja koulutuksen muutosten<br />

ennakointiin, informaatio- ja<br />

hyvinvointiteknologian hyödyntämiseen.<br />

Tärkeimpiä henkilöitä tutkimusja<br />

kehittämistoiminnan alueella<br />

ovat yliopettajat. He edustavat<br />

alansa korkeinta ammatillista<br />

asiantuntijuutta ammattikorkeakoulussaan.<br />

Kun ammattikorkeakoulut<br />

saivat toimilupansa, siirtyi<br />

henkilöstö alla olleista oppilaitoksista<br />

opettajiksi ammattikorkeakouluun.<br />

Viittä ensimmäistä<br />

vuotta ammattikorkeakoulussa<br />

luonnehtiikin se, että yliopettajat<br />

ovat hankkineet muodollisen kelpoisuuden<br />

eli lisensiaatin tai tohtorin<br />

tutkinnon yliopistosta. Tämä<br />

osoittaa sen, että runsaasti voimavaroja<br />

on kulunut muodollisten<br />

kelpoisuusehtojen mukaisten<br />

opintojen suorittamiseen. Toisaalta<br />

on samalla kehittynyt runsaasti<br />

potentiaalia osaamista, jonka hyöty<br />

ja vaikutus alkaa vasta nyt näkyä<br />

ammattikorkeakoulujen sosiaali-<br />

ja terveysalan opetus-, tutkimus-<br />

ja kehittämiskentässä.<br />

Viime aikoina on entistä enemmän<br />

nostettu keskusteluun se, että<br />

ammattikorkeakoulun opettajina<br />

toimivien kelpoisuutta arvioidaan<br />

etukäteen akateemisten tutkintojen<br />

kautta. Huolena on, että tässä<br />

ajattelussa voivat jäädä syrjään ne<br />

tekijät, jotka tekevät ammattikorkeakoulusta<br />

ammattikorkeakoulun<br />

eli mission merkitys jää<br />

vähäiseksi, jos ensisijaisesti akateemiset<br />

arvot ohjaavat ammattikorkeakoulun<br />

opettajia. Peräänkuulutetaan<br />

siis työelämäkeskeistä<br />

tutkimuskulttuuria.<br />

Myös erilaisilla palkitsemiskohteilla<br />

on toimintaa ohjaava merkitys.<br />

Korkeakoulujen arviointineuvosto<br />

palkitseekin ammattikorkeakouluja<br />

niiden aluekehitysyhteistyöstä<br />

valitsemalla aluekehitysvaikutusten<br />

huippuyksikköjä<br />

parin vuoden välein ammattikorkeakoulujen<br />

joukosta. Tämä<br />

innostaa myös terveysalan koulutusyksikköjä<br />

kehittämään tutkimus-<br />

ja kehittämistoimintaansa<br />

alueen hyvinvointipalveluiden ja<br />

väestön hyvinvoinnin edistämiseksi.<br />

Vuoden 1999 alkaneesta koulutuksesta lukien kaikkien sosiaali- ja terveysalalta valmistuvien tutkinto<br />

on sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto. Tutkintonimikkeitä ovat: apuvälineteknikko<br />

(AMK), bioanalyytikko (AMK), ensihoitaja (AMK),fysioterapeutti (AMK), hammasteknikko (AMK),<br />

jalkaterapeutti (AMK), kätilö (AMK), naprapaatti (AMK), optometristi (AMK), osteopaatti (AMK),<br />

röntgenhoitaja (AMK), sairaanhoitaja (AMK), suuhygienisti (AMK), terveydenhoitaja (AMK), toimintaterapeutti<br />

(AMK), geronomi (AMK) ja kuntoutuksen ohjaaja (AMK). Tutkintonimikkeet vastaavat pääasiassa<br />

terveydenhuollossa vakiintuneita ammattinimikkeitä. Työelämässä bioanalyytikon ammattinimike<br />

on laboratoriohoitaja ja optometristin optikko. Ensihoitajan, naprapaatin ja osteopaatin koulutukset<br />

ovat uusia Suomessa. Sosiaali- ja terveysalan uusia laaja-alaisia koulutuksia ovat geronomin ja<br />

kuntoutuksen ohjaajan koulutukset.<br />

21

OPALA antaa palautetta<br />

Opiskelijapalautejärjestelmä, OPALA on ammattikorkeakoulujen ja opetusministeriön yhteinen ja yhtenäinen<br />

opiskelijapalautteen koontijärjestelmä.<br />

OPALA -kyselyjärjestelmän avulla kootaan ajantasaista tietoa ammattikorkeakouluista valmistuvien opiskelijoiden<br />

työllistymisestä ja tietoa siitä miten koulutus ja harjoittelu ovat opiskelijoiden mielestä onnistuneet.<br />

Opetusministeriö hyödyntävää opiskelijapalautetta koulutuksen arvioinnissa, ammattikorkeakoulujen ja<br />

koulutusalojen välisessä vertailussa ja koulutuksen suunnittelussa.<br />

Ammattikorkeakoulut käyttävät saatua palautetta eri koulutusalojen ja tutkintojen koulutuksen ja harjoittelun<br />

kehittämisessä sekä vertailussa muiden ammattikorkeakoulujen opiskelijapalautteeseen. Keväällä<br />

2001 valmistumisvaiheessa olevista sosiaali- ja terveysalan opiskelijoista 88,1 % vastasi kysymykseen “Voin<br />

hyödyntää ammattikorkeakoulussa oppimaani työssäni” olevansa täysin tai osittain samaa mieltä ja 12 %<br />

osittain tai täysin eri mieltä (kysymykseen vastasi 813 opiskelijaa). Kaikkien alojen opiskelijoista (vastauksia<br />

4520) täysin tai osittain samaa mieltä oli 87,3 ja osittain tai täysin eri mieltä 12,6 % .Kysyttäessä<br />

“Työtehtävät työharjoittelun aikana ovat tukeneet oppimista”, oli sosiaali- ja terveysalan opiskelijoista<br />

täysin tai osittain samaa mieltä 92,3 % ja täysin tai osittain eri mieltä 6,7 % (vastaajia 1483). Kaikkien<br />

alojen opiskelijoista (vastauksia 6009) täysin tai osittain samaa mieltä oli 89,9 % ja täysin tai osittain eri<br />

mieltä 15,1 %.<br />

Täysin samaa mieltä<br />

Osittain samaa mieltä<br />

Osittain erimieltä<br />

Täysin erimieltä<br />

Täysin samaa mieltä<br />

Osittain samaa mieltä<br />

Osittain erimieltä<br />

Täysin erimieltä<br />

Lisätietoja antaa:<br />

Tuulikki Koski, OPM,<br />

puh. 09-16004<br />

22

Psykologia ja psykologian<br />

ammattilaiset terveydenhuollossa<br />

Ministeri Soininvaara korosti 9.4. 2002<br />

terveydenhuollon turvaamisen loppuraportin<br />

julkistamistilaisuudessa sitä, että terveyteen<br />

vaikuttavat terveyspalveluja enemmän elinolot,<br />

elämäntapa, ravinto, päihteet ja liikunta. Psykologien<br />

on helppo yhtyä tähän sairauksien ja kehityshäiriöiden<br />

ennaltaehkäisyä painottavaan käsitykseen. Artikkelin<br />

kirjoittaja professori Hannu Perho Joensuun<br />

yliopistosta toimii psykologian yliopistoverkoston<br />

puheenjohtajana.<br />

© Varpu Heiskanen<br />

Lapsen elämäntaipaleen alkuvaiheen<br />

tekijät liittyvät perimän<br />

ohella välittömän kasvuympäristön<br />

aineellisiin, sosiaalisiin ja<br />

kulttuurisiin tekijöihin. Myöhemmän<br />

terveyskäyttäytymisen kannalta<br />

tärkein kehityksen alue on<br />

lapsen sosiaalis-moraalinen kehitys.<br />

Se kattaa mm. varhaisen luottamuksen<br />

muodostumisen, oman<br />

toiminnan säätelyn, taidon lykätä<br />

välitöntä tarpeentyydytystä arvokkaampien<br />

palkintojen vuoksi,<br />

sisäistetyt käsitykset oikeasta ja<br />

väärästä, toisten huomioonottamisen<br />

ja hyvät sosiaaliset taidot.<br />

Juuri tällaisissa asioissa vanhempien,<br />

lähipiirin ja muiden sosialisaatiotekijöiden<br />

merkitys on<br />

perimään verrattuna ratkaiseva.<br />

Kun lapsi itsenäistyy ja hänestä<br />

tulee nuori ja aikuinen, edeltävä<br />

sosiaalinen kehitys on keskeinen<br />

perusta terveyteen liittyville elämäntapavalinnoille.<br />

Hoitoa tässä ja nyt<br />

Vaikka elinehtoihin ja elämäntapaan<br />

liittyviin tekijöihin vaikuttaminen<br />

on sairauksien ja mielenterveysongelmien<br />

ennaltaehkäisyssä<br />

avainasemassa, on ihmisiä<br />

hoidettava tässä ja nyt, välittömästi<br />

ja laadukkaasti. Psykologeilla on<br />

vakiintuneet tehtävänsä terveydenhuollossa.<br />

He työskentelevät<br />

hoitotehtävissä psykiatrisissa sairaaloissa,<br />

yleissairaaloissa, terveyskeskuksissa,<br />

mielenterveystoimistoissa,<br />

neuropsykologeina ja<br />

psykoterapeutteina, mutta enenevästi<br />

myös terveyskäyttäytymiseen<br />

ja terveyden ehtoihin liittyvissä<br />

tehtävissä kasvatusneuvoloissa,<br />

koulupsykologeina, opiskeluun<br />

ja ammattiuriin liittyvissä<br />

neuvonta- ja ohjaustehtävissä, työterveyshuollossa<br />

sekä julkisissa ja<br />

yksityisissä organisaatioissa. Terveyspsykologian<br />

määrittely yhdeksi<br />

lisensiaatin tutkinnon erikoistumisalueeksi<br />

osoittaa alueen tunnustettua<br />

tärkeyttä Psykonetin piirissä.<br />

Terveyspsykologiassa on hiljan<br />

tehty opintorakenteen kokonaisuudistus<br />

ja käynnistetty mielenterveyden<br />

opintokokonaisuus.<br />

Erikoistuneilla terveyspsykologeilla<br />

olisi laaja tehtäväkenttä terveyskeskuksissa,<br />

mielenterveystoimistoissa,<br />

sairaaloissa ja kuntoutuslaitoksissa<br />

mm. konsultoinnin<br />

ja työnohjauksen keinoin.<br />

Koulutuksen varassa psykologit<br />

pystyvät tulokselliseen strategiseen<br />

suunnitteluun ja laajojen interventioiden<br />

läpiviemiseen.<br />

Kansallisessa projektissa terveydenhuollon<br />

tulevaisuuden turvaamiseksi<br />

ja ‘Terveys 2015’ -ohjelmassa<br />

on runsaasti kytkentöjä psykologien<br />

korostamiin ja sekä tutkimuksessa<br />

että koulutuksessa<br />

työstämiin näkökulmiin. Koulu-<br />

23

tuksessa psykologian verkostoyliopistolla<br />

Psykonetillä on mahdollisuus<br />

nopeasti ja parasta asiantuntemusta<br />

käyttäen vastata myös terveyden<br />

ja psyykkisen hyvinvoinnin<br />

uusiin <strong>haaste</strong>isiin.<br />

Koko elämän kulku tärkeä<br />

Moderni kehitys- ja kasvatuspsykologia<br />

on pitkään korostanut<br />

koko elämänkulkua kattavaa tarkastelutapaa.<br />

Tämä näkyy yliopistojen<br />

tutkimuksessa ja koulutuksessa.<br />

Varhaiskehityksen ohella<br />

nuoruutta, varhaisaikuisuutta,<br />

keski-ikää ja vanhuutta tarkastellaan<br />

jatkumona, jonka kaikissa<br />

vaiheissa on omat ongelmansa ja<br />

kehitys<strong>haaste</strong>ensa. Suomalainen<br />

varhaiskehityksen tutkimus on viime<br />

aikoina keskittynyt mm. kehityksen<br />

riskitekijöihin, oppimisvaikeuksien<br />

ehkäisyyn sekä lapsen<br />

turvallisen aikuiskiinnittymisen<br />

ehtoihin. Näillä on suoraa merkitystä<br />

lasten ja perheiden hyvinvoinnin<br />

ja sitä kautta terveyden<br />

turvaamisessa. Kouluvaiheen tutkimuksesta<br />

kannattaa mainita Turussa<br />

kehitellyt koulukiusaamisen<br />

vähentämisinterventiot,<br />

joista löytyy virikkeitä myös terveyskäyttäytymisessä<br />

keskeisen itsehillinnän<br />

ehtoihin. Aikuiskehityksen<br />

tutkimus on osoittanut<br />

mm. sukupuoleen liittyviä siirtymävaiheita,<br />

joissa elämänlaatua<br />

parantavalla neuvonnalla olisi<br />

käyttöä. Esimerkkinä tällaisesta on<br />

keski-iän kynnysvaihe, jossa suuri<br />

osa naisista pyrkii ‘uusimaan’<br />

ammattiaan välittömän lastenhoidon<br />

paineiden helpotettua . Väestön<br />

ikääntyminen ja sen merkitys<br />

terveydelle, toimintakyvylle ja<br />

psyykkiselle hyvinvoinnille on ollut<br />

raporttien korostamalla tavalla<br />

jo pitkään <strong>haaste</strong> psykologialle.<br />

Psykologian ammatillisessa erikoistumiskoulutuksessa<br />

työstetään<br />

parhaillaan psykogerontologian<br />

opintokokonaisuutta, jossa keskeistä<br />

on ikääntyvien toimintakykyisyyden<br />

ehtojen tutkimus ja<br />

turvaaminen.<br />

Päihteet ja tupakointi nostetaan<br />

raporteissa terveyden lisääntyviksi<br />

uhiksi. Näihin voidaan liittää<br />

muukin riippuvuuskäyttäytyminen<br />

eli sellainen toiminta, josta ei<br />

koeta voitavan pidättyä, vaikka<br />

toiminnan tiedetään aiheuttavan<br />

vahinkoa (esim. syöminen, pelit,<br />

liiallinen lääkkeiden käyttö, huumeet,<br />

nettiriippuvuus ). Vaikka<br />

haitallisilla riippuvuuksilla on<br />

usein taustansa sosiaalisessa kehityksessä,<br />

voidaan riippuvuuksia<br />

nykytiedon varassa kohtuullisen<br />

tehokkaasti käsitellä myöhemminkin.<br />

Professori Anja Koski-Jännes<br />

on ehdottanut psykologian opintoihin<br />

pakollista riippuvuuskäyttäytymisen<br />

modulia, jonka varassa<br />

voitaisiin parantaa psykologien<br />

valmiutta kohdata jatkuvasti yleistyviä,<br />

terveysriskejä sisältäviä<br />

riippuvuusongelmia.Riippuvuuskäyttäytymisen<br />

tehokkaalla purkamisella<br />

ja konstruktiivisten tavoitteiden<br />

luomisella voitaisiin myös<br />

vähentää nuorten miesten tapaturmaisia<br />

ja väkivaltaisia kuolemia.<br />

Odottamattomat kuolemat, vammautumiset<br />

ja itsemurhayritykset<br />

ovat lähipiirin kannalta järkyttäviä<br />

tapahtumia ja merkitsevät<br />

vuosittain kymmenille tuhansille<br />

suomalaisille pitkäkestoista traumaattista<br />

tilannetta. Kriisi- ja katastrofipsykologiassa<br />

on kehitelty<br />

menetelmiä traumojen kielteisten<br />

terveys- ja mielenterveysseurausten<br />

minimointiin. Psykologian<br />

opinnoissa kaikilla on mahdollisuus<br />

opiskella kriisipsykologian<br />

opintojakso.<br />

Parisuhde on keskeisin yksittäinen<br />

psyykkisen hyvinvoinnin tekijä.<br />

Etenkin miesten terveyden kannalta<br />

parisuhteen laatu on avainkysymys.<br />

Sekä ero että tukea antamaton<br />

‘tyhjä liitto’ ovat miehille<br />

suurempi terveys- ja hyvinvointiriski<br />

kuin naisille. Näyttää<br />

siltä, että miehillä nuoruuden<br />

identiteetin epäselvyys ja kypsymättömyys<br />

ovat uhka sekä työelämän<br />

että parisuhteen kannalta.<br />

Tilanne korostaisi poikien identiteetin<br />

erityistä tukemista ja ohjaamista<br />

nuoruusiässä. Vaikka osa<br />

avioeroista on ‘ väistämättömiä’ ja<br />

esim. lasten kannalta jopa suotuisia<br />

vaihtoehtoja, hyötyisi valtaosa<br />

pareista asiantuntevasta neuvonnasta.<br />

Nykyisellään tukea haetaan<br />

tavallisimmin vasta, kun ainakin<br />

toinen osapuoli on asiallisesti jo<br />

päättänyt erosta. Parineuvonnan<br />

yhdistäminen esim. neuvolatoiminnan<br />

arkeen, luonnollisena osana<br />

sitä, voisi parantaa sekä parisuhteita<br />

että lasten kehitysehtoja<br />

perheissä.<br />

Viimeaikaisessa koulukeskustelussa<br />

on esitetty psykologian pakollisuutta<br />

lukioon. Tämä olisi<br />

perusteltu ratkaisu myös yleisemmin<br />

toisen asteen koulutuksessa<br />

nuorten identiteetin ja itsehal-linnan<br />

ehtojen kannalta. Psykologia<br />

oppiaineena houkuttaa pohtimaan<br />

omia motiiveja, tavoitteita<br />

ja ominaislaatua. Lukiolaiset ovatkin<br />

kyselyssä pitäneet psykologiaa<br />

henkilökohtaisessa hyödyllisyydessä<br />

aivan kärkiaineena. Psykologian<br />

maisterin tutkinnon<br />

edellyttäminen opettajilta syventäisi<br />

oppilaiden ja psykologian<br />

kohtaamista.<br />

Työelämä ja psykologia<br />

Raporteissa annetaan työelämän<br />

kehittämiselle terveyttä ja psyykkistä<br />

hyvinvointia edistäviksi asiamukainen<br />

paino. Psykologian perustutkinnoissa<br />

työ- ja organisaatiopsykologia<br />

ovat jatkuvasti lisänneet<br />

osuuttaan. Työ- ja organisaatiopsykologian<br />

erikoistumiskoulutuksessa<br />

on hiljan kehitelty uudenaikaista<br />

työterveydenhuollon<br />

opintokokonaisuutta. Kehitteillä<br />

oleva, kaikki psykologian laitokset<br />

kattava ‘teknopsykologian’<br />

(nimi hakee vielä lopullista muotoaan)<br />

maisteriohjelma tähtää<br />

24

myös ihmisen ja etenkin tietotyön<br />

nykyistä parempaan sovittamiseen.<br />

Nämä Psykonetin puitteissa<br />

tapahtuvat koulutuksen kehittelyt<br />

ovat tärkeitä jo siitäkin näkökulmasta,<br />

että yhä useampi psykologi<br />

työskentelee organisaatioiden<br />

suunnittelu- ja kehittelytehtävissä.<br />

Työelämän yksi pysyvä kehityssuunta<br />

on työtehtävien muodostuminen<br />

yhä monimutkaisemmiksi.<br />

Tämän myönteinen puoli<br />

on tehtävien kiinnostavuuden lisääntyminen.<br />

Mitalin toinen puoli<br />

on se, että työt edellyttävät yhä<br />

pidempää ja parempaa koulutusta,<br />

jolloin heikosti koulutetut syrjäytyvät<br />

työelämästä. Oppimisja<br />

koulutuspsykologian keskeinen<br />

<strong>haaste</strong> tässä tilanteessa on oppimaan<br />

oppimisen taitojen ja oppimisen<br />

valvonnan taitojen varmistaminen<br />

koulussa ja aikuisiässä.<br />

Psykologitarve<br />

Terveyspolitiikan yhteydessä on<br />

pohdittu psykologitarvetta. Psykologiassa<br />

maisterin tutkinto<br />

tuottaa yleisen kelpoisuuden toimia<br />

laillistettuna psykologina terveydenhuollon<br />

eri tehtävissä. On<br />

katsottu, että tätä peruskoulutusta<br />

pitäisi lisätä.Psykologian maisterien<br />

lisääminen ja suuntaaminen<br />

psyykkisen hyvinvoinnin kannalta<br />

strategisesti tärkeisiin solmuihin<br />

(esim. koulupsykologit, päihdehuolto,<br />

parineuvonta, toiminta<br />

ikääntymisen haittojen ennaltaehkäisyssä)<br />

voi olla perusteltua.<br />

Toinen, vaihtoehtoinen tai täydentävä<br />

tie voisi olla ammatillisen<br />

erikoistumiskoulutuksen laajentaminen.<br />

Erikoistumiskoulutus rakentuu<br />

maisterin tutkinnolle ja<br />

koulutukseen pääsy edellyttää vähintään<br />

kahden vuoden työkokemusta.<br />

Lisensiaatintutkintona<br />

suoritettava nelivuotinen erikoispsykologin<br />

koulutus kattaa nykyisellään<br />

seuraavat erikoistumisalueet:<br />

kehitys- ja kasvatuspsykologia,<br />

neuropsykologia, psykoterapia,<br />

terveyspsykologia sekä työn<br />

ja organisaatioiden psykologia.<br />

Laajentamalla näiden sisäänottoa<br />

ja kehittämällä koulutussisältöjä<br />

voitaisiin psykologityön laatua<br />

nostaa ja saada moniammatillisiin<br />

työtiimeihin uusinta tietoa, uusia<br />

interventiota, uutta kokeilu- ja<br />

kehittämisintoa. Pohdinnassa olevista<br />

uusista erikoistumisalueista<br />

kriisi- ja katastrofipsykologia, psykogerontologia<br />

ja kuntoutuspsykologia<br />

liittyvät suoraan terveyden<br />

ja mielenterveyden ehtojen turvaamiseen.<br />

Esim. neuropsykologista<br />

kuntoutustuntemusta pidetään<br />

nykyään lähes välttämättömänä<br />

moniammatillisissa kuntoutustiimeissä.<br />

Ammatillisen erikoistumiskoulutuksen<br />

yksi kulmakivi on<br />

oman työn kehittäminen. Terveydenhuollossa<br />

muut kuin lääkehoidot<br />

ovat usein monimutkaisia eikä<br />

niiden tehokkuudesta ole aina tietoa.<br />

Erikoispsykologien keskeinen<br />

ammattitaito on juuri interventioiden<br />

kehittely, tarkka kuvaaminen,<br />

toteuttaminen ja evaluaatio,<br />

joiden varassa myös ammatillinen<br />

toiminta voi kehittyä.<br />

Raporteissa pidetään tärkeänä,<br />

että myös jatkossa turvataan motivoituneen<br />

ja taitavan henkilöstön<br />

saaminen terveydenhuoltoon.<br />

Psykologiassa tämä ei ole ongelma.<br />

Psykologian maisteriopintoihin<br />

otetaan vain kymmenen<br />

prosenttia pyrkijöistä. Myös ammatillinen<br />

erikoistumiskoulutus<br />

on suosittua. Etenkin neuropsykologian<br />

ja psykoterapian aloille<br />

hakee moninkertainen määrä<br />

opiskelijoita aloituspaikkoihin<br />

verrattuna.<br />

25

Sosiaalityön koulutus ja<br />

tutkimus vastaa <strong>haaste</strong>isiin<br />

Sosiaalityö on viimeisten vuosien ajan ollut vahvasti sekä koulutus- että yhteiskuntapoliittisen edistämisen<br />

alueena. Koulutusuudistukset ovat vieneet pitkän akatemisoitumisprosessin päätökseen. Koulutuksen<br />

jäntevöittämiseksi alalle on perustettu valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto SOSNET, jonka<br />

yhteistyönä on käynnistetty ammatillinen lisensiaatinkoulutus sekä organisoitu jo aiemmin perustettu<br />

sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden tutkijakoulu. Samalla alan tutkimus on laajentunut ja<br />

monipuolistunut voimakkaasti. Artikkelin kirjoittajista tutkija Anneli Pohjola toimii Suomen<br />

Akatemian akatemiatutkijana ja tutkija Virpi Filppa tekee väitöskirjatyötään.<br />

Tutkimukselle on asettunut kasvava<br />

merkitys hyvinvointipolitiikan<br />

tietoperustana. Yhteydet yhteiskunnalliseen<br />

kehittämistyöhön<br />

yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön<br />

kanssa ovat luoneet uusia<br />

ja <strong>haaste</strong>ellisia toimintafoorumeja<br />

kuten alueelliset sosiaalialan<br />

osaamiskeskukset. Tavoitteellinen<br />

kehittämistyö on merkinnyt<br />

sosiaalityön todella nopeaa vahvistumista<br />

hyvinvointipalveluiden<br />

käytäntönä, oppiaineena ja soveltavana<br />

tieteenalana.<br />

Sosiaalityön nouseminen<br />

yhteiskunnallisen kehittämisen<br />

agendalle<br />

Voimakkaat rakenteelliset muutokset<br />

yhteiskunnassa ovat nostaneet<br />

esiin jatkuvasti uusia kysymyksiä,<br />

kun hyvinvointiongelmat<br />

muuttavat muotoaan ja alueelliset<br />

sekä väestöryhmien väliset erot<br />

laajenevat. Tarvitaan päteviä ja laaja-alaisesti<br />

osaavia hyvinvoinnin<br />

ammattilaisia vastaamaan monimutkaistuviin<br />

yksilöllisiin, yhteisöllisiin,<br />

seudullisiin sekä yhteiskunnallisiin<br />

ratkaisuja ja kehittämistä<br />

vaativiin tilanteisiin. Hyvinvoinnin<br />

kysymysten ajankohtai-<br />

suus näkyy sekä sosiaali- että terveysalaa<br />

koskevina voimistuvina<br />

uudistamiskeskusteluina.<br />

Tässä muutoksessa sosiaalityö on<br />

noussut kehittämisen kohteeksi<br />

myös hallitusohjelmassa. Käytännön<br />

tasolla uusia ratkaisuja etsitään<br />

pitkäkestoisessa sosiaali- ja<br />

terveysministeriön Verkostoituvat<br />

erityispalvelut (VEP) -hankkeessa,<br />

jossa pyritään löytämään keinoja<br />

seudullisen ja paikallisen sosiaalialan<br />

erityisosaamisen turvaamiseksi.<br />

Tätä osaamisen vahvistamiseen<br />

ja tutkittuun tietoon perustuvaa<br />

kehittämistä varten maahan<br />

perustettiin vuonna 2001 yhdeksän<br />

alueellista sosiaalialan osaamiskeskusta.<br />

Sosiaalityön edistämisen<br />

uudeksi kanavaksi on lisäksi<br />

nimetty sosiaalityön neuvottelukunta.<br />

Alan ammatillisten rakenteiden<br />

selkiyttämiseksi on myös<br />

meneillään sosiaalialan tehtävä- ja<br />

ammattirakenteiden kokeiluhanke<br />

(STEAM). Sosiaalityö toiminta- ja<br />

koulutusalueena elää siis monin<br />

tavoin kehityksensä aallonharjalla.<br />

Toimintaympäristöjen muuttuessa<br />

koulutukselta ja sen perustana<br />

olevalta tutkimukselta edellytetään<br />

uusiutumista. Sosiaalityön<br />

koulutuksen voi todeta kulkeneen<br />

onnistuneesti yhteiskunnallisten<br />

ja käytännöllisten <strong>haaste</strong>iden kehitystä<br />

ennakoiden.Koulutusratkaisut<br />

ovat monessa suhteessa luoneet<br />

pohjaa alan uudistamiselle.<br />

Koulutuksen<br />

akatemisoituminen<br />

Sosiaalityön koulutuksen akatemisoitumisprosessin<br />

juuret juontavat<br />

jo vuonna 1928 Kansalaiskorkeakoulussa<br />

aloitettuun lastensuojelun<br />

kandidaatin tutkintoon. Koulutusratkaisut<br />

ovat kuitenkin vuosikymmenien<br />

kuluessa vaihdelleet.<br />

Aikanaan sotien jälkeen vakiintuneimmaksi<br />

koulutusväyläksi muotoutui<br />

sosiaalihuoltajakoulutus,<br />

joka myöhemmässä rakenteessa<br />

määriteltiin alemman korkeakoulututkinnon<br />

tasoiseksi.<br />

Varsinaisen akatemisoitumisen voi<br />

katsoa käynnistyneen runsas kolmekymmentä<br />

vuotta sitten Tampereen<br />

yliopistoon (1970) perustetun<br />

sosiaalipolitiikan, erityisesti<br />

sosiaalihuollon professuurin<br />

myötä. Se avasi sosiaalityön kou-<br />

26

lutuksen ylempänä korkeakoulututkintona<br />

ja jatkokoulutuskelpoisuuden<br />

tuottavana väylänä.<br />

Muut yliopistot seurasivat vähitellen<br />

perässä. Sosiaalityön pätevyysvaatimusten<br />

määrittelyn (1981)<br />

jälkeen alan koulutusta annettiin<br />

ylempänä korkeakoulututkintona<br />

myös Helsingin, Jyväskylän, Kuopion,<br />

Lapin ja Turun yliopistoissa<br />

sekä jonkin aikaa myös Joensuussa.<br />

Aikaisempi sosiaalihuoltajakoulutus<br />

lakkautettiin.<br />

Koulutus organisoitui kuitenkin<br />

hyvin kirjavana sosiaali- tai yhteiskuntapolitiikan<br />

pääaineratkaisun<br />

varaan. Sosiaalityön kannalta ratkaiseva<br />

askel toteutui kahdeksan<br />

vuotta sitten, kun ensin Lapin ja<br />

Kuopion (1994) sekä sittemmin<br />

Tampereen yliopistoissa sosiaalityö<br />

nostettiin maisteritutkinnon<br />

pääaineeksi. Varsinaisesti pitkä<br />

akatemisoitumisprosessi päättyi<br />

opetusministeriön kehittämishankkeen<br />

myötä vuonna 1999,<br />

jolloin asetukseen yhteiskunnallisista<br />

tutkinnoista lisättiin sosiaalityön<br />

yliopistollista koulutusta<br />

koskeva säädös. Siinä määriteltiin<br />

kuusi koulutusta antavaa yliopistoa,<br />

sosiaalityöoppiaineen pääainetasoinen<br />

maisterikoulutuksen<br />

laajuus sekä käytännön opetuksen<br />

vähimmäismäärä.<br />

Sosiaalityön koulutus on kulkenut<br />

tavallaan hallintokäytänteiden<br />

edellä, sillä valtakunnallinen sosiaalityön<br />

ja sosiaalipalveluiden<br />

tutkijakoulu käynnistyi jo vuonna<br />

1995. Kuitenkin akatemisoitumisen<br />

lopullinen toteutuminen<br />

merkitsi selvästi parempaa mahdollisuutta<br />

koulutuksen valtakunnallisille<br />

kehittämiselle. Sosiaalityön<br />

tehtäväalue on laajentunut<br />

yhteiskunnalliseen hyvinvointipolitiikkaan<br />

ja samalla kiinteään<br />

yhteistyöhön muiden hyvinvointiammattilaisten<br />

kanssa.<br />

Kuvassa SOSNET:in koordinaatio-ryhmä Lapin yliopistossa: Outi<br />

Harmaala, Tarja Kemppainen, Virpi Filppa, Heli Niemi ja Kyösti<br />

Urponen.<br />

Jatkossa koulutuksen <strong>haaste</strong>ena on<br />

kaikki tasot huomioiden ennakoida<br />

tulevan koulutuksen määrälliset,<br />

laadulliset ja sisällölliset painopisteet.<br />

Sosiaalityössä ennakoinnin<br />

tarve on erityisen voimakas<br />

hyvinvointipalveluiden kehityshistoriasta<br />

johtuen: alan työvoima<br />

on vaihtumassa eläköitymisen<br />

vuoksi ja samalla hyvinvointiyhteiskunta<br />

ammatillisine rakenteineen<br />

edellyttää yhä vaativampaa<br />

koulutusta.<br />

Sosiaalityön koulutuksen<br />

uudet muodot ja <strong>haaste</strong>et<br />

Peruskoulutuksen ohella myös<br />

sosiaalityön erikoistumis- ja jatkokoulutusta<br />

on kehitetty viime<br />

vuosina voimakkaasti. Alan yliopistoyksiköt<br />

perustivat keväällä<br />

1999 valtakunnallisen sosiaalityön<br />

yliopistoverkosto SOSNETin.<br />

Verkoston tavoitteina on jo pitkiä<br />

perinteitä omaavan yhteistyön<br />

jäntevöittäminen, uusien yhteistyömuotojen<br />

edistäminen ja koulutusyksiköiden<br />

vahvuuksien tukeminen.<br />

SOSNETin ensimmäisenä keskeisenä<br />

tehtävänä on ollut sosiaalityön<br />

ammatillisen lisensiaatinkoulutuksen<br />

käynnistäminen<br />

(2001) valtakunnallisena yhteistyönä<br />

ja samalla uudenlaisena<br />

tutkintorakenteen muotona. Tällaisen<br />

erikoistumiskoulutuksen<br />

tarve on noussut vaateista hallita<br />

yhteiskunnallisen muutosprosessin<br />

seurauksia sekä lisäksi vahvistaa<br />

ja syventää alan erityisosaamista.<br />

Hyvinvointipalvelujen organisoinnissa<br />

ja kehittämisessä<br />

tarvitaan erikoissosiaalityöntekijöitä<br />

alan tehtävärakenteeseen.<br />

Uutena erikoistuneiden työntekijöiden<br />

toiminta-areenana ovat<br />

myös sosiaalialan osaamiskeskukset.<br />

Sosiaalityön ammatillisen lisensiaatinkoulutuksen<br />

erikoisalat on<br />

valittu määrittelemällä ne sosiaalityön<br />

ydinalueet, joissa yhteiskunnalliset<br />

muutokset ovat lisänneet<br />

eniten erityisosaamisen tarvetta.<br />

Samalla on pyritty irtautumaan<br />

suoraan institutionaalisesti määrittyneistä<br />

tehtäväalueista. Koulutuksen<br />

viideksi erikoisalaksi opetusministeriö<br />

on vahvistanut:<br />

1) lapsi- ja nuorisososiaalityön,<br />

2) kuntouttavan sosiaalityön,<br />

3) marginalisaatiokysymysten sosiaalityön,<br />

4) hyvinvointipalvelujen sekä<br />

5) yhteisösosiaalityön erikoisalat.<br />

Näistä kolme ensimmäistä erikoistumiskoulutusta<br />

on jo meneillään<br />

ja kaksi viimeistä käynnisty-<br />

27

vät myöhemmin. Ammatillisessa<br />

lisensiaatinkoulutuksessa on yhteensä<br />

75 opiskelijaa. Suuret hakijamäärät<br />

ovat vahvistaneet koulutusmuodon<br />

yhteiskunnallista tilausta.<br />

SOSNETin valtakunnallisiin tehtäviin<br />

kuuluu myös sosiaalityön<br />

virtuaaliyliopiston kehittäminen.<br />

Erityisesti ammatillisen lisensiaatinkoulutuksen<br />

eri puolelta Suomea<br />

olevat opiskelijat pilotoivat<br />

sen hyödyntämismahdollisuuksia.<br />

Lähiopetuksen lisäksi koulutusta<br />

toteutetaan vuorovaikutteisesti<br />

verkon kautta. Samalla yhteyksiä<br />

hyödynnetään myös SOSNETin<br />

johtoryhmän ja erikoisalaryhmien<br />

työskentelyssä. Verkko-opetuksen<br />

organisoiminen mahdollistaa<br />

myös kansainvälisen opetuksen<br />

yhteiskäytön eri yliopistoissa.<br />

SOSNET on avannut kansainvälisen<br />

verkostoulottuvuuden Venäjän<br />

lähialueen sosiaalityön koulutuksen<br />

kehittämiseen tähtäävällä<br />

yhteistyöhankkeella. Mukana on<br />

kuusi venäläistä ja kaksi muun Itä-<br />

Euroopan maan (Liettua, Puola)<br />

sosiaalityön koulutusyksikköä<br />

Suomen sosiaalityön yliopistoverkoston<br />

ohella. Alkuvaiheessa<br />

yhteistyötä tehdään erityisesti<br />

sosiaalityön käytännön opetukseen<br />

liittyvissä kysymyksissä.<br />

Sosiaalityön tutkimukselliset<br />

<strong>haaste</strong>et<br />

Tutkimus ja koulutus kulkevat<br />

sisäkkäin ja rinnakkain. Näiden<br />

lisäksi sosiaalityössä mukaan kytkeytyy<br />

myös käytännön kehittämisen<br />

tavoite. Sosiaalityön alalla<br />

tutkimus<strong>haaste</strong> sisältyy hyvinvointiyhteiskunnan<br />

monimuotoisiin<br />

ja muuttuviin kysymyksiin,<br />

joissa tiedon tarve on kasvamassa.<br />

Sosiaaliala kattaa julkisesta taloudesta<br />

varsin huomattavan osan.<br />

Siksi vaikeutuvien ja kokonaan<br />

uusien sosiaalisten ongelmien hallitseminen<br />

asettaa suuria vaatimuksia<br />

tutkimukseen perustuvalle<br />

alan tiedonmuodostukselle. Yhteiskunnassa<br />

on myös tarve erilaisten<br />

toimintojen sosiaalisten vaikutusten<br />

arvioinnille ja ennakoinnille.<br />

On alettu tunnustaa, miten<br />

ammattitaitoiset sosiaalityöntekijät<br />

ja sosiaalityön tutkimus voivat<br />

parhaimmillaan luoda yhteiskunnallista<br />

säästöä.<br />

SOSNETin piirissä toimiva valtakunnallinen<br />

sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden<br />

tutkijakoulu palvelee<br />

osaltaan sekä alan tiedonmuodostuksen<br />

että alan perus- ja<br />

ammatillisen lisensiaatinkoulutuksen<br />

tarpeita. Tutkijakoulun<br />

merkitys alan kehittämiselle on<br />

erittäin suuri, koska sosiaalityö on<br />

ainoa koko sosiaalialaa kattava<br />

yliopistotutkinto, johon tutkimuksen<br />

perusta voi rakentua.<br />

Tohtorikoulu jakautuu tutkimuksellisiin<br />

teemaryhmiin:<br />

1) lapset ja nuoret,<br />

2) marginalisaatio toiminnan<br />

kohdeongelmana sekä<br />

3) psykososiaalinen kuntoutus.<br />

Mukana on 25 tohtoriopiskelijaa.<br />

Sosiaalityön tiedonmuodostuksen<br />

tasapainoiseksi kehittämiseksi on<br />

tarkoitus laajentaa ja syventää tutkimusalueita.<br />

Alueelliset sosiaalialan<br />

osaamiskeskukset asettavat<br />

kokonaan uudentyyppisen <strong>haaste</strong>en<br />

sosiaalityön tutkimukselle.<br />

Sosiaali- ja terveysministeriön kyseistä<br />

toimintaa suunnitelleen työryhmän<br />

raporttiin sisältyi esitys,<br />

jonka mukaan osaamiskeskuksiin<br />

liittyvästä tutkimustoiminnasta<br />

vastaisivat yliopistot. Vastuun toteuttaminen<br />

merkitsee tutkimuksellisesti<br />

kvalifioitunutta lisävolyymia<br />

sosiaalityön alalle. Yliopistoyksiköt<br />

joutuvat samalla<br />

kuitenkin pohtimaan resurssien<br />

riittävyyttä tehtäviin vastaamisessa.<br />

Toisaalta toiminta on jo näkynyt<br />

tiiviinä eri osapuolten yhteistyönä<br />

sekä osaamiskeskusten ja<br />

yliopistojen yhteisten ylempien<br />

virkojen perustamisena.<br />

28

“Koulutuksen ja tutkimuksen<br />

yhdistäminen on iso <strong>haaste</strong><br />

sosiaalityössäkin”, toteaa<br />

Sosiaalityön yliopistoverkoston<br />

SOSNETin puheenjohtaja,<br />

professori Mikko Mäntysaari<br />

Jyväskylän yliopistosta.<br />

Mäntysaaren mielestä sosiaalityön<br />

kaltaisen soveltavan yhteiskuntatieteen<br />

keskeinen ongelma<br />

on sosiaalityön työmenetelmien<br />

opetuksen ja tutkimuksen toisiinsa<br />

yhdistäminen. Miten sosiaalityöntekijän<br />

tulisi auttaa asiakasta<br />

löytämään voimavaroja<br />

elämäänsä. SOSNET on koettanut<br />

ratkaista tätä ikuisuusongelmaa<br />

mm. kehittämällä ammatilliseen<br />

lisensiaatin tutkintoon<br />

johtavaa koulutusta. Sosiaalityön<br />

koulutusyksiköt toimivat<br />

myös aktiivisesti sosiaalialan<br />

osaamiskeskuksissa. SOSNET<br />

panostaa paljon myös virtuaaliopetuksen<br />

kehittämiseen.<br />

Silti miettimistä riittää edelleen.<br />

Millaista tutkimuksellista tietoa<br />

on esimerkiksi opetettavien työmenetelmien<br />

vaikuttavuudesta.<br />

Esimerkiksi yleisesti käytettävät<br />

oppikirjat kertovat vain vähän siitä,<br />

millaiseen tutkimukselliseen<br />

näyttöön menetelmiä koskevat<br />

esittelyt perustuvat, toteaa Mäntysaari.<br />

Mäntysaari pitää tärkeänä pari<br />

vuotta sitten käynnistynyttä kansainvälistä<br />

Campbell yhteistyötä,<br />

joka tarjoaa välineitä sosiaalityön<br />

menetelmien opettamiseen. Tässä<br />

yhteistyössä kerätään eri puolilla<br />

maailmaa tehtyjä sosiaalityön, pedagogiikan<br />

ja kriminologian alalla<br />

tehtyjä työmenetelmien vaikuttavuutta<br />

koskevia tutkimuksia<br />

tietokannoiksi. Pohjoismainen<br />

Campbell-keskus on syntymässä<br />

Kööpenhaminaan, Socialforskningsinstituttet<br />

- tutkimuslaitoksen<br />

yhteyteen.<br />

“Ns. näyttöön perustuva sosiaalityö<br />

on ristiriitainen teema, jonka<br />

ympärillä keskustellaan kiivaastikin.<br />

SOSNET on mukana<br />

keskustelussa - ja sosiaalityön<br />

käytäntöjen opetukseen kiinnitetään<br />

meilläkin kasvavaa huomiota”,<br />

lupaa professori Mäntysaari.<br />

29

Sosionomi (AMK)-tutkintoon<br />

johtavaa koulutusta annetaan 23<br />

ammattikorkeakoulussa. Sosionomeja<br />

työllistyy julkiselle<br />

sektorille sekä järjestöjen ja<br />

yhdistysten palvelukseen. Sosionomien<br />

työssä painottuvat ennaltaehkäisevät,<br />

vahvistavat ja<br />

osallisuutta tukevat toiminnot<br />

(Sosionomin (AMK) ydinosaaminen;<br />

Kivipelto 2002, 91-94;<br />

Rinne 2000, 14.) Opetusministeriö<br />

on antanut mainitun raportin<br />

pohjalta kolutuksen kehittämistä<br />

koskevat suositukset.<br />

Sosiaalialan ammattikorkeakoulutusta<br />

on arvioitu pian täyttyvän<br />

kymmenvuotiskauden aikana niin<br />

kansainvälisesti kuin alakohtaisesti.<br />

Kulutus on vastannut alan<br />

kehittämistarpeisiin lukuisien valtakunnallisten<br />

ja alueellisten<br />

kehittämishankkeiden ja -ohjelmien<br />

avulla. Ammattikorkeakoulujen<br />

sosiaalialan koulutusyksiköt<br />

ovat mukana myös valtakunnallisessa<br />

sosiaalialan osaamiskeskustyössä.<br />

Keskeinen sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen<br />

kehittämisfoorumi<br />

on sosiaalialan ammattikorkeakouluverkosto,<br />

joka on toiminut<br />

vuodesta 1992 lähtien.<br />

Verkosto kokoontuu 2 kertaa vuodessa<br />

käymään läpi sosiaalialan<br />

kentällä olevia ajankohtaisia kysymyksiä<br />

ja teemoja. Verkostotapaamisten<br />

lisäksi toimitaan aktiivisesti<br />

sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen<br />

kehittämisessä.<br />

Verkoston nimeämä työvaliokunta<br />

ottaa kantaa sosionomi (AM-<br />

K)-koulutukselle oleellisiin kysymyksiin<br />

ja pyrkii toiminnassaan<br />

siihen, että kansalaisten tarpeet tulevat<br />

entistä paremmin huomi-<br />

30<br />

Amk-koulutuksen<br />

kehitysnäkymät sosiaalialalla<br />

oiduksi sosiaalialan ammatillisessa<br />

työssä.<br />

Sosionomi (amk)-koulutuksen<br />

tarve lisääntyy<br />

Käynnissä oleva yhteiskunnallinen<br />

murros luo <strong>haaste</strong>ita sosiaalialan<br />

työlle ja asiantuntijuudelle ja sitä<br />

kautta myös koulutukselle. Työn<br />

ammattitaitovaatimukset ovat kasvaneet.<br />

Asiakas- ja kansalaislähtöisyys<br />

korostuu, jolloin asiakkaiden<br />

oikeudet on kyettävä ottamaan<br />

entistä paremmin huomioon<br />

ja räätälöimään kunkin yksilölliseen<br />

elämäntilanteeseen sen<br />

edellyttämää sosiaalipalvelua. Työelämän<br />

kasvavat suoritusvaateet<br />

kuluttavat monia. Vanhemmuus<br />

on erityisellä koetuksella. Useat<br />

perheet ovat vaikeuksissa, mikä<br />

näkyy mm. lasten ja nuorten käyttäytymisessä.<br />

Vanhempien, lasten<br />

ja nuorten tukeminen edellyttää<br />

uudenlaisia vaikuttava toimintamuotoja.<br />

Kansainvälistymisen ja<br />

elämäntapojen erilaistumisen<br />

myötä erityisryhmien tarpeiden<br />

ymmärtäminen ja ei-syrjivät työkäytännöt<br />

korostuvat. Väestön<br />

ikääntyessä tarvitaan ennaltaehkäisevää<br />

kuntoutusta ja psykososiaalista<br />

toimintakykyä ja osallisuutta<br />

ylläpitäviä palveluja. Työntekijöihin<br />

kohdistuvat kasvavat suoritusvaatimukset<br />

koskevat myös<br />

sosiaalialan työntekijöitä tuloksellisuusvaateiden<br />

lisääntyessä taloudellisten<br />

resurssien niuketessa.<br />

Toiminnan laatua on kyettävä arvioimaan.<br />

Toisaalta palvelurakenteiden<br />

moninaistuminen edellyttää<br />

kykyä toimia näissä rakenteissa,<br />

teknologiaa on osattava hyödyntää<br />

ja ylipäänsä kehitettävä<br />

uusia tehokkaampia vaikuttavampia<br />

työmenetelmiä.<br />

Sosiaali- ja terveysalan työvoiman<br />

määrällisen tarpeen ennakoidaan<br />

kasvavan erityisesti julkisella<br />

sektorilla, jossa eläköitymisen<br />

vuoksi sosiaali- ja terveyspalveluihin<br />

tarvitaan lisää noin 12 000<br />

työntekijää vuoteen 2010 mennessä.<br />

Lisäksi sosiaalialan työssä oleva<br />

henkilöstö on heikommin koulutettua<br />

kuin esimerkiksi terveydenhuoltohenkilöstö.<br />

Sosiaalialan<br />

työvoimatarpeen kehittymisen<br />

seurannassa avainasemassa ovat<br />

ammattikorkeakoulujen omat<br />

seurantamekanismit, sillä tilastollisesti<br />

sosiaali- ja terveysalaa tarkastellaan<br />

yleensä yhtenä kokonaisuutena,<br />

jossa sosionomien<br />

(AMK) työalue ei tule tarpeeksi<br />

hyvin esille. (esim. työvoimaviranomaisten<br />

ammattiluokitukset,<br />

maakuntaliittojen sekä TE-keskusten<br />

tilastot).<br />

Kansainvälisyys<br />

koulutuksessa<br />

Kansainvälistyminen asettaa lisä<strong>haaste</strong>ita<br />

myös sosiaalialan koulutuksen<br />

roolille korkeatasoisena<br />

työelämän ja kehittämisen asiantuntijatahona.<br />

Kansainvälistyminen<br />

edellyttää, että sosiaalialan<br />

käytäntöjen tarkastelua ja mahdollisuuksia<br />

laajennetaan niin, että<br />

opiskelija saa välineitä toimia eri<br />

ympäristöissä ja kulttuureissa. Tähän<br />

ammattikorkeakoulutus on<br />

vastannut tehokkaasti. Ammattikorkeakouluissa<br />

toteutetaan mm.<br />

opiskelija- ja harjoittelijavaihtoa,<br />

opettaja- ja asiantuntijavaihtoa<br />

sekä vieraalla kielellä toteutettua<br />

opetusta.<br />

Vaikka ammattikorkeakoulujen<br />

kansainvälisyystoiminta on ollut<br />

vilkasta, kehittämistä on vielä ai-

nakin vieraalla kielellä toimimisessa,<br />

vieraiden kulttuurien ja toimintatapojen<br />

tuntemisessa mutta<br />

myös asenteissa ja suhtautumistavoissa.<br />

Sosiaalialan koulutuksen<br />

vastuullisena tehtävänä on valmistaa<br />

ammattilaisia, jotka edustavat<br />

humanistista ihmiskäsitystä ja<br />

edistävät myönteistä suhtautumista<br />

vieraisiin kulttuureihin. Sosionomien<br />

työalueena on myös vaikutustoiminta,<br />

joka kohdistuu esimerkiksi<br />

maahanmuuttajien epäedullisiksi<br />

kokemiin olosuhteisiin.<br />

Koulutus kehittyy tutkimuksen<br />

tuella<br />

Ammattikorkeakoulujen tehtäväksi<br />

on muodostunut ammatillinen<br />

korkeakoulutus ja soveltava<br />

tutkimus. Ammattikorkeakoulutuksessa<br />

rakennetaan omaa tietoperusta<br />

ja sen omaan toimintaan<br />

soveltuvia käsitteitä. Ammattikorkeakoulut<br />

voivat käyttää hyväkseen<br />

tiedekorkeakoulujen tutkimusta<br />

ja tietoperustaa ja tuottaa<br />

sille myös perusteltuja vasta-argumentteja.<br />

Sosiaalialan toiminta-alue on laaja,<br />

työn kohdetta on tarkasteltava<br />

osana yhteisöllistä ja yhteiskunnallista<br />

kontekstia. Sosionomi -<br />

koulutus on vahvasti työelämälähtöistä<br />

- suunnittelussa ja toteutuksessa<br />

työelämän asiantuntijoiden<br />

käyttäminen ja opiskelijatöiden<br />

työelämäsidonnaisuus on jo<br />

arkipäivää. Koulutuksessa on panostettu<br />

pitkäjänteisesti työelämälähtöisen<br />

ammattikorkeakoulupedagogiikan<br />

kehittämiseen. Tästä<br />

esimerkkinä sosiaalialan kuuden<br />

ammattikorkeakoulun verkoston<br />

ammattikorkeakoulun toimintamallin<br />

ja pedagogiikan<br />

kehittämishanke vuonna 1997-<br />

2001.<br />

Tutkimus- ja kehitystoiminta voi<br />

myös nivoutua luontevasti osaksi<br />

koulutusta. Koulutukseen kuuluvia<br />

opiskelijoiden oppimistehtäviä<br />

(liittyen teoriaopetukseen,<br />

työelämälähtöisiin projekteihin,<br />

ohjattuun harjoitteluun ja opinnäytetöihin)<br />

muodostetaan niin,<br />

että ne ovat kiinteä osa työelämän<br />

omaa kehittämistoimintaa. Tällöin<br />

työelämä voi käyttää omaa<br />

niille kuuluvaa opiskelijoiden ohjausta<br />

(mentorointia) sekä opettajien<br />

antamaa ohjausta resurssina<br />

omassa kehittämistyössään.<br />

(Markkanen 2001.) On tärkeää,<br />

että tutkimuksen ja kehitystyön<br />

tulokset palautuvat osaksi koulutusta<br />

ja työelämää antavat välineitä<br />

kehittää sosiaalialan käytäntöjä<br />

(Kivipelto 2002, 87-94; Lampinen<br />

2001, 59).<br />

Jatkotutkintoa kehitetään<br />

Sosiaalialalla 60 opintoviikon laajuinen<br />

jatkotutkinto alkaa kokeiluvaiheen<br />

aikana DIAK-ammattikorkeakoulun<br />

sekä Seinäjoen ja<br />

Kemi-Tornion jatkotutkinnolla.<br />

Jatkotutkinto on tarkoitettu sosiaalialan<br />

tai sosiaali- ja terveysalan<br />

ammattikorkeakoulututkinnon<br />

suorittaneille sosionomeille (AM-<br />

K) tai muun soveltuvan korkeakoulututkinnon<br />

suorittaneille,<br />

joilla on vähintään kolmen vuoden<br />

työkokemus asianomaisella<br />

alalla tutkinnon suorittamisen jälkeen.<br />

Jatkotutkinnon tarkoituksena<br />

on ammattikorkeakoulututkinnon<br />

ja työelämän kehittämisen<br />

asettamien vaatimusten pohjalta<br />

antaa riittävä tieto- ja taitoperusta<br />

sekä valmiudet erityistä asiantuntemusta<br />

vaativissa työelämän kehittämis-<br />

ja muissa tehtävissä toimimista<br />

varten (Laki ammattikorkeakoulun<br />

jatkotutkinnon kokeilusta<br />

2001).<br />

Jatkotutkintokokeilun <strong>haaste</strong>ena<br />

on tuottaa työelämässä tarvittavaa<br />

sosiaalialan osaamista ja vauhdittaa<br />

käytännön työssä tarvittavien<br />

toimintamallien uudistumista. Se<br />

mahdollistaa entistä tiiviimmän<br />

arviointi- ja seurantamallien kehittämisen<br />

osana sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen<br />

tutkimus-<br />

ja kehitystoimintaa.<br />

Lopuksi<br />

Sosiaalialan ammattikorkeakoulutuksen<br />

kehittämisen sisällölliset<br />

<strong>haaste</strong>et eivät tule päättymään, sillä<br />

alan perusluonteeseen kuuluu<br />

muutosten keskellä eläminen ja<br />

muutoksen ymmärtäminen. Sosiaalialan<br />

korkeakoulusektorilla<br />

käydään vilkasta keskustelua koulutuksen<br />

eroista ja yhtäläisyyksistä,<br />

tutkintonimikkeistä, perustutkinnon<br />

pituudesta ja jatkokoulutuksen<br />

paikasta sosiaalialan kentällä.<br />

Sosiaalialan tehtävä- ja ammattirakenteita<br />

ollaan tarkastelemassa<br />

uudelleen (STEAM-projekti,<br />

STM), mikä osaltaan tekee näkyväksi<br />

eri ammattiryhmien osaamisen<br />

käyttömahdollisuuksia<br />

kansalaisten moninaistuviin vaativiin<br />

tarpeisiin vastaamisessa.<br />

Myös kansainvälisten ulottuvuuksien<br />

tuomat kysymykset ja laajennukset<br />

kaipaavat tarkennuksia<br />

ammattikorkeakoulujen sisäisessä<br />

toiminnassa. Lähes kymmenvuotisen<br />

taipaleensa aikana sosiaalialan<br />

ammattikorkeakoulutus on<br />

oppinut toimimaan <strong>haaste</strong>iden<br />

keskellä. Koulutuksen kehittäminen<br />

on <strong>haaste</strong>iden lisäksi myös<br />

vakiintuneiden ja hyväksi koettujen<br />

toimintojen vahvistamista.<br />

Tällä kehittämisen ja vahvistamisen<br />

dynaamisella kentällä toteutetaan<br />

korkeatasoista sosionomi<br />

(AMK)-koulutusta myös uudella<br />

kymmenvuotiskaudella.<br />

Artikkeli on sosiaalialan amk-verkoston<br />

työvaliokunnan laatima.<br />

Minna Kivipelto<br />

Raija Markkanen<br />

Teemu Rantanen<br />

Tuula Rouhiainen-Valo<br />

Helena Siira<br />

Caritha Sjöberg<br />

Kaija Viitala<br />

31

Koulutustarjonta 2008<br />

Opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osastolla on käynnistetty seuraavan, vuosille 2003-2008<br />

laadittavan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman valmistelu kahdessa ryhmässä, joista<br />

toisen tehtävänä on koulutustarjonnan mitoittaminen. Tarkoituksena on, että kehittämissuunnitelmassa<br />

asetettaisiin koulutustarjonnan tavoitteet vuodelle 2008. Ne muodostaisivat sitten yhden pohjan<br />

koulutustarjonnan mitoittamiselle opetusministeriön ja korkeakoulujen välisissä tulossopimuksissa ja<br />

opetusministeriön toisen asteen ammatillisen koulutuksen järjestämislupia koskeville päätöksille.<br />

Koulutustarjonta 2008 - projektissa<br />

ovat edustettuna KTPO:n eri yksiköt,<br />

Opetushallitus, lääninhallinto,<br />

maakuntaliitot ja Kuntaliitto. Projekti<br />

on kuullut mm. eri ministeriöiden ja<br />

työmarkkinoiden keskusjärjestöjen<br />

edustajia, ja pitää niihin ja muihinkin<br />

tahoihin jatkuvaa yhteyttä.<br />

Projektia johtaa artikkelin<br />

kirjoittaja neuvotteleva virkamies<br />

Heikki Mäenpää.<br />

© Liisa Heikkilä<br />

Valtakunnalliset tavoitteet<br />

Tarkoitus on, että koulutustarjonnan<br />

valtakunnalliset tavoitteet asetettaisiin<br />

sektoreittain (ammatillinen<br />

koulutus, ammattikorkeakoulut<br />

ja yliopistot) koulutusaloittain,<br />

minkä lisäksi olisi asetettava<br />

tavoitteisto kunkin sektorin<br />

aikuiskoulutukselle. Korkeakoulujen<br />

aikuiskoulutusjärjestelmien<br />

kehittymisessä avaavat<br />

uusia näköaloja mm. ammattikorkeakoulujen<br />

jatkotutkinnot ja yliopistojen<br />

erilliset maisteriohjelmat.<br />

Viereisen sivun taulukossa 1 esitetään<br />

nykyinen koulutustarjonta<br />

sektoreittain ja koulutusaloittain<br />

opetusministeriössä valmistellun<br />

uuden opetushallinnon koulutusalaluokituksen<br />

mukaisesti. Taulukosta<br />

käy ilmi, että nykyisestä tarjonnasta<br />

runsas puolet on toisen<br />

asteen ammatillisessa koulutuksessa<br />

ja vajaa puolet korkea-asteella<br />

siten, että ammattikorkeakoulujen<br />

osuus on noin 26 % ja yliopistojen<br />

21,5 %. Eri aloilla eri sektoreiden<br />

osuudet vaihtelevat varsin<br />

huomattavasti. Esimerkiksi sosi-<br />

32

Työministeriön vetovastuulla oleva<br />

Työvoima 2020 -projekti, jossa<br />

kaikki hallinnonalat, myös opetushallinto,<br />

ovat edustettuina,<br />

pyrkii arvioimaan talouden ja työvoimakehityksen<br />

näköalat. Projektissa<br />

laaditaan valtakunnalliset toimialakohtaiset<br />

työvoiman kysyntäennusteet<br />

vuoteen 2020. Niiden<br />

perusteella projektissa laaditaan<br />

Opetushallituksen ns. Mitennamallilla<br />

ja toisella mallilla vaihtoehtoiset<br />

ammattirakenteen kehitysennusteet,<br />

jotka muodostavan<br />

keskeisen pohjan koulutustarjonnan<br />

tavoitteille vuodeksi 2008,<br />

jossa näköalat pitää asettaa työvoitaulukko<br />

1<br />

taulukko 2<br />

aali-, terveys- ja liikunta-alalla<br />

ammattikorkeakoulusektorin<br />

osuus on yli 40 % ja yliopistosektorin<br />

alle 10 %.<br />

Taulukossa 2 yllä esitetään nykyisen<br />

koulutustarjonnan suhteellinen<br />

jakautuminen aloittain eri<br />

sektoreilla. Taulukosta käy mm.<br />

ilmi koko koulutustarjontamme<br />

kansainvälisestikin harvinainen<br />

seikka, nimittäin se, että luonnontieteet<br />

ja tekniikka vievät yli 40 %<br />

kokonaistarjonnasta. Esimerkiksi<br />

sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan<br />

osuus on vain vajaat 14 %.<br />

Kun valtakunnallisia tavoitteita<br />

vuodelle 2008 asetetaan, kysymys<br />

on mitä todennäköisemmin nollasummapelistä,<br />

koska lisävoimavaroja<br />

ei ole luvassa. Kun jollakin<br />

alalla tai sektorilla tarjontaa lisätään,<br />

sitä vastaavasti on tarjontaa<br />

supistettava joillakin muilla alaloilla<br />

tai sektoreilla. Tätä “peliä”<br />

tulee kiristämään se, että kaikki<br />

sektorit ja alat haluavan osansa<br />

pian hupenemaan käyvistä vereksistä<br />

nuorisoikäluokista.<br />

Työvoimakehitys<br />

Lähivuosikymmenten väestö- ja<br />

työvoimakehitys asettaa koulutustarjonnan<br />

mitoittamiselle aivan<br />

uusia lähtökohtia. Työvoimaan tulevan<br />

uuden työvoiman määrä<br />

alittaa työvoimasta poistuvien<br />

määrän ensi kerran parin kolmen<br />

lähivuoden aikana. Alueellisesti<br />

rytmi on eritahtinen. Ero kasvaa<br />

noin 15 000 henkilöön vuosikymmenen<br />

vaihteeseen mennessä ja ja<br />

laskee siitä n. 10 000:een vuoteen<br />

2020. Työvoiman määrä kääntyy<br />

pysyvään laskuun. Työllisyysastetta<br />

pitäisi nostaa ja työssäoloikää<br />

pidentää. Työvoimareservejä toki<br />

on työttömissä ja työvoiman ulkopuolella<br />

olevista, mutta epävarmuutta<br />

on siinä, missä määrin heitä<br />

saadaan kattamaan syntyvää vajetta.<br />

Toinen keino olisi lisätä<br />

maahanmuuttoa, mutta siinäkin<br />

on epävarmuustekijöitä.<br />

33

matarpeisiin vuoden 2015 tienoilla.<br />

Työvoima 2020 -projekti tekee<br />

loppuraportin kuluvan vuoden<br />

loppuun mennessä.<br />

Tämän vuoden tammikuun lopussa<br />

julkaistun projektin väliraportin<br />

mukaan eniten työllisyytttä<br />

kasvattavat toimialat ovat terveydenhuolto,<br />

kauppa, rahoitus-, vakuutus-,<br />

kiinteistö- ja liike-elämän<br />

palvelut, sosiaalihuolto ja kotitalouspalvelut.<br />

Ammattirakenneennusteet<br />

taas viittaavat siihen,<br />

kasvavia ammattiryhmiä ovat korkeaa<br />

koulutustasoa vaativat talouden<br />

ja hallinnon johto- ja asiantuntijatyö,<br />

tekninen johto- ja<br />

asiantuntijatyö ja hoitotyö.<br />

Alueelliset tavoitteet<br />

Alueelliset erot näyttävät systemaattisesti<br />

kasvavan. Väestön<br />

muuttoliike kasvattaa pääkaupunkiseutua,<br />

muita ns. kasvukeskuksia<br />

mutta myös kaikkien<br />

muidenkin maakuntien maakuntakeskuksia.<br />

Alueellisesti tasapainoinen<br />

kehitys on tästä syystä<br />

noussut yhteiskuntapolitiikan keskeiseksi<br />

tavoitteeksi. Koulutuksen<br />

ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa<br />

on tarkoitus asettaa tavoitteita<br />

ja päättää keinoista, joilla<br />

tuetaan alueellista kehitystä ja<br />

tehostetaan koulutuksen ja innovaatiojärjestelmien<br />

aluekehitysvaikutusta.<br />

Toimenpiteiden taustana<br />

ovat mm. opetusministeriön<br />

tuore aluekehitysstrategia vuoteen<br />

2013 ja korkeakoulujen alueellisen<br />

kehittämisen työryhmän ehdotukset.<br />

Tavoitteena on, että tässä tarkoituksessa<br />

asetettaisiin myös koulutustarjonnan<br />

alueelliset tavoitteet<br />

vuodelle 2008 sektoreittain ja<br />

koulutusaloittain. Aluejakona<br />

käytetään maakuntajakoa, jonka<br />

pohjalta voidaan tarvittaessa mennä<br />

myös maakuntaryhmiin pohjautuvaan<br />

tarkasteluun, millä on<br />

relevanssia nimenomaan korkeakoulusektorilla.<br />

Alueellisten tavoitteiden asettamista<br />

varten laaditaan Työvoima<br />

2020 -projektin valtakunnallisten<br />

ennusteiden pohjalta maakunnittaiset<br />

toimialakohtaiset työvoiman<br />

kysyntäennusteet. Niiden pohjalta<br />

laaditaan Opetushallituksen<br />

toimesta Mitenna-mallilla alueelliset<br />

ammattirakenne-ennusteet,<br />

joiden pohjalta laaditaan koulutustarjonnan<br />

tavoitteet. Tarkoitus,<br />

että alueellisten tavoitteiden asettamisessa<br />

ollaan tiiviissä vuoropuhelussa<br />

maakuntien kanssa siten,<br />

että maakuntaliitot kokoavat yhteyteensä<br />

tarpeellisen asiantuntemuksen,<br />

jolla tavoitteenasettelu<br />

kytketään maakuntien kehittämistrategioihin.<br />

Sosiaali- ja terveysalan<br />

koulutustarjonnan lisääminen<br />

Valtioneuvosto päätti 11.4.2002<br />

tekemässään periaatepäätöksessä<br />

terveydenhuollon tulevaisuuden<br />

turvaamisesta, että lääkärikoulutusta<br />

lisätään kuluvasta vuodesta<br />

alkaen 50 aloituspaikalla ja että<br />

muuta terveydenhuollon koulutusta<br />

lisätään sosiaali- ja terveydenhuollon<br />

työvoimatarpeen<br />

ennakointitoimikunnan (komiteanmietintö<br />

2001:7) suuntaviivojen<br />

mukaisesti alueelliset erityistarpeet<br />

huomioon ottaen.<br />

Opetusministeriössä on valmisteltu<br />

alustava suunnitelma myös<br />

muun terveydenhuollon henkilöstön<br />

koulutuksen lisäämisestä edellä<br />

mainitun ennakointitoimikunnan<br />

ehdotusten mukaisesti. Toimikunnan<br />

ehdotus sisälsi kaksi<br />

vaihtoehtoa, tasaiseen kehitykseen<br />

pohjautuvan ns. perusuravaihtoehdon<br />

ja nopeampaan kehitykseen<br />

pohjautuvan ns. tarveuravaihtoehdon,<br />

joihin perustuvat aloituspaikkojen<br />

lisäystarpeet eroavat<br />

varsin merkittävästi toisistaan.<br />

Opetusministeriön alustava suunnitelmassa<br />

yhtenä lähtökohtana<br />

on ollut näiden vaihtoehtojen<br />

keskiväli. Kun aloituspaikkalisäykset<br />

voidaan toteuttaa toimikunnan<br />

ehdottamaa aikataulua<br />

myöhemmässä rytmissä asteittain,<br />

niiden kokonaisvaikutukset ovat<br />

vuoteen 2010 mennessä varsin lähellä<br />

perusuravaihtoehtoa. Lisäykset<br />

ovat kuitenkin vuositasolla varsin<br />

huomattavia: yliopistosek-torilla<br />

(terveystieteet, farmasia, psykologia,<br />

puheterapia, ravitsemisterapia<br />

ja sosiaalityö) enimmillään<br />

380 aloituspaikkaa, ammattikorkeakouluissa<br />

350-550 aloituspaikkaa<br />

riippuen vuoden 2003 talousarvion<br />

yhteydessä tehtävistä<br />

ratkaisuista ja toisen asteen ammatillisessa<br />

koulutuksessa peräti<br />

1800 aloituspaikkaa. Määriä on<br />

vielä tarkoitus aervioida mm. sosiaali-<br />

ja terveysministeriön kanssa.<br />

Eräs keskeisempiä kysymyksiä<br />

jatkovalmistelussa on koulutustarjotalisäysten<br />

alueellistaminen,<br />

koska alan koulutetun työvoiman<br />

kysyntä vaihtelee huomattavasti<br />

alueittain. Työvoima 2020 ja<br />

Koulutustarjonta 2008 -projektien<br />

työ antaa tukea näille toimenpiteille,<br />

mutta varsinkin yliopistojen<br />

ja ammattikorkea-koulujen<br />

osalta aluetietoja tarvitaan<br />

näiden projektien etenemistä<br />

nopeammassa tahdissa, koska<br />

koulutuksen laajentamisen aloittamisesta<br />

on sovittava jo seuraavissa<br />

vuosia 2004-2006 koskevissa<br />

tulossopimuksissa ensi vuoden<br />

keväällä. Toisen asteen ammatillisen<br />

koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen<br />

osalta on lisäksi<br />

ratkaistava, mikä osa lisäyksistä<br />

toteutetaan nuorten koulutuksessa<br />

ja mikä osa aikuiskoulutuksessa.<br />

34

Ammattikorkeakoulutuksen<br />

kansainvälinen<br />

arviointi<br />

Suomen ammattikorkeakoulutuksesta<br />

on tehty kansainvälinen<br />

arviointi. Arvioinnin<br />

toteuttajaksi valittiin OECD,<br />

joka opetusministeriön pyynnöstä<br />

otti ammattikorkeakoulutuksen<br />

arvioinnin koulutuskomiteansa<br />

ohjelmaan. Korkeatasoisen<br />

kansainvälisen arvioinnin<br />

toteuttaminen sisältyi hallituksen<br />

Arviontiryhmän jäseniä vas. Maassen, Wills, Pratt ja Aamodt. Edessä<br />

ohjelmaan.<br />

oikealla johtaja Juha Arkinmäki<br />

OECD arvioi viimeksi Suomen korkeakoulupolitiikkaa vuonna 1994. Ammattikorkeakoulu-uudistus oli<br />

© Juha Ojala<br />

keskeisesti esillä jo tässä arvioinnissa. Tuolloin toteutetulla arvioinnilla olikin monia vaikutuksia sekä<br />

korkeakoulupolitiikan linjan muotoutumiseen, ammattikorkeakoulu-uudistuksen toimeenpanoon että<br />

vakituisen lainsäädännön syntyyn. Ammattikorkeakoulut ovat nyt toimineet kymmenen vuoden ajan.<br />

Arvioinnin keskeisiä teemoja olivat<br />

Suomen korkeakoulujärjestelmän<br />

toimivuus, ammattikorkeakoulujen<br />

toiminnan tulokset, ammattikorkeakoulujen<br />

ja yhteiskunnan<br />

vuorovaikutus sekä ammattikorkeakoulujen<br />

hallinto sekä ohjaus-<br />

ja rahoitusjärjestelmien toimivuus.<br />

Arviointia varten opetusministeriössä<br />

valmisteltiin maaraportti<br />

Suomen ammattikorkeakoulutuksesta.<br />

Maaraportissa selvitetään<br />

Suomen koulutusjärjestelmää,<br />

korkeakoulupolitiikkaa sekä ammattikorkeakoulujen<br />

nykytilaa ja<br />

kehittämistarpeita. Suomen ammattikorkeakoulutuksen<br />

maaraportti<br />

on ilmestynyt opetusministeriön<br />

koulutus- ja tiedepolitiikan<br />

osaston julkaisusarjassa.<br />

OECD nimesi nelihenkisen tutkijaryhmän<br />

suorittamaan ammattikorkeakoulutuksen<br />

arviointia.<br />

Tutkijaryhmän muodostivat vanhempi<br />

tutkija Per Olaf Aamodt<br />

(Norja), professori Peter Maassen<br />

(Alanko-maat), professori John<br />

Pratt (Iso-Britannia) ja johtaja<br />

Joan Wills (USA). Professori Pratt<br />

toimi tutkijaryhmän puheenjohtajana.<br />

Tutkijaryhmä vieraili Suomessa<br />

kymmenen päivän ajan viime vuoden<br />

lokakuussa. Vierailun aikana<br />

tutkijaryhmä vieraili Helsingin,<br />

Rovaniemen, Pohjois-Savon,<br />

Arcada - Nylands svenska yrkeshögskolan,<br />

Tampereen, Pirkanmaan<br />

ja Helsingin liiketalouden<br />

ammattikorkeakoulussa. Ammattikorkeakouluvierailujen<br />

yhteydessä<br />

tutkijaryhmä tapasi ylläpitäjien,<br />

opettajien ja opiskelijoiden<br />

edustajia. Lisäksi tutkijaryhmä<br />

tapasi opetusministeriön, yliopistojen,<br />

työmarkkina- ja muiden<br />

järjestöjen edustajia sekä poliitikkoja<br />

ja muita päättäjiä.<br />

35

Kirjallisten aineiston, keskusteluiden<br />

ja vierailujen pohjalta tutkijaryhmä<br />

laati Suomen ammattikorkeakoulutuksesta<br />

arviointiraportin.<br />

Tutkijoiden arviointiraportti<br />

käsittelee ammattikorkeakoulu-uudistuksen<br />

onnistumista,<br />

korkeakoulutuksen laajuutta<br />

ja rakennetta, avaintekijöitä ammattikorkeakoulutuksen<br />

kehittämisessä<br />

sekä mahdollisia riskejä ja<br />

uhkia.<br />

Tutkinta Suomen ammattikorkeakoulutuksesta<br />

järjestettiin<br />

4.6.2002. OECD:n koulutuskomitean<br />

erityisistunnossa Helsingissä.<br />

Kokoukseen osallistui<br />

edustajia 12 OECD:n jäsenmaasta<br />

sekä työmarkkinajärjestöistä. Lisäksi<br />

kokoukseen osallistui tarkkailijana<br />

OECD:n korkeakouluverkoston<br />

IMHE:n jäseniä (Member<br />

Institutions of the Programme<br />

on Institutional Management in<br />

Higher Education) ja suomalaisten<br />

työmarkkinajärjestöjen edustajia.<br />

Arvioinnin tuloksista<br />

Maamme ammattikorkeakouluuudistus<br />

on OECD:n arvion mukaan<br />

onnistunut hyvin. Ammattikorkeakoulut<br />

ovat saavuttaneet<br />

nopeasti laajan hyväksynnän niin<br />

Suomessa kuin kansainvälisestikin.<br />

Ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmat<br />

ovat innovatiivisia<br />

ja työelämän tarpeita vastaavia.<br />

Ammattikorkeakoulupolitiikan<br />

peruslinja arvioitiin oikeaksi.<br />

Tutkijaryhmän mukaan Suomi on<br />

hyötynyt korkeasta koulutustasosta.<br />

Työmarkkinat ja talous tarvitsevat<br />

jatkuvasti korkeasti koulutettua<br />

väestöä. Suomen katsottiin<br />

jo lähes saavuttaneen koulutuksen<br />

ja tutkimuksen kehittämisohjelmassa<br />

linjatut määrälliset tavoitteet<br />

ja korkeakoulutuksella on<br />

myös edelleen kysyntää. Tutkijoiden<br />

mukaan ei ole tarpeen muuttaa<br />

korkeakoulutuksen määrällistä<br />

mitoitusta.<br />

Tutkijaryhmä piti tärkeänä, että<br />

ammattikorkeakouluilla ja alueilla<br />

on kiinteät yhteydet toisiinsa.<br />

Ammattikorkeakoulujen erilaisia<br />

omistajuusratkaisuja pidettiin rikkautena,<br />

mutta samalla niistä todettiin<br />

aiheutuneen joitakin ongelmia,<br />

joita pitäisi uudella lainsäädännöllä<br />

ratkaista. Ammattikorkeakouluissa<br />

omistajuus ja<br />

opintoihin liittyvä päätöksenteko<br />

tulisi tutkijaryhmän mielestä erottaa<br />

toisistaan. Lisäksi tulisi harkita<br />

ammattikorkeakoulujen ylläpitäjien<br />

rajoittamista osakeyhtiöihin<br />

ja säätiöihin. Edelleen tutkijat<br />

katsoivat, että opiskelijoilla<br />

ja henkilökunnalla tulee olla edustus<br />

hallinnossa. Tutkijaryhmän<br />

mielestä näiden ryhmien asema ei<br />

ammattikorkeakouluissa pitäisi<br />

olla heikompi kuin yliopistoissa.<br />

Tutkijat pitivät rahoitusta yhtenä<br />

tärkeimmistä korkeakoulupolitiikan<br />

ohjausvälineistä. Ammattikorkeakoulujen<br />

nykyisen rahoitusjärjestelmän<br />

katsottiin heijastelevan<br />

vielä järjestelmän käynnistysvaihetta.<br />

Kokonaisuudessaan<br />

opetusministeriön ohjausta tulisi<br />

kehittää strategisempaan suuntaan<br />

ja pitkällä tähtäimellä rahoituksen<br />

painopistettä tulisi siirtää opiskelijamäärästä<br />

suoritettuihin tutkintoihin.<br />

Tutkijat suosittelevat myös, että<br />

ammattikorkeakoulujen rahoituksesta<br />

sovittaisiin kolmeksi vuodeksi<br />

kerrallaan ja että rahoitus pohjautuisi<br />

ammattikorkeakoulujen<br />

strategisiin suunnitelmiin.<br />

Arviointiraportissa tutkijat esittävät,<br />

että Suomessa tulisi käynnistää<br />

keskustelu koko korkeakoulutuksen<br />

rahoituksesta tulevaisuudessa.<br />

Olisi pohdittava, onko nykyinen<br />

yksistään julkiseen rahoitukseen<br />

pohjautuva malli rahoituksellisesti<br />

kestävällä pohjalla.<br />

Siinä ei ole esimerkiksi huomioitu<br />

yksilön korkeakoulutuksella<br />

saavuttamia etuja. Tutkijaryhmän<br />

mielestä tulisi keskustella erilaisista<br />

mahdollisuuksista laajentaa<br />

rahoituspohjaa lukukausimaksuilla<br />

tai etenkin muilla yksilöllisillä<br />

panostuksilla. Esimerkkinä<br />

käytettiin Australian graduate-tax<br />

-mallia. Esille nostettiin myös<br />

mahdollisuus periä EU:n ulkopuolelta<br />

tulevilta ulkomaalaisilta<br />

tutkinto-opiskelijoilta lukukausimaksuja.<br />

Koulutuskomitean kokouksessa<br />

näistä aiheista keskusteltiin<br />

vilkkaasti. Suomen vastauksissa<br />

todettiin, että toistaiseksi<br />

Suomessa on keskusteltu vähän<br />

erilaisista korkeakoulutuksen yksilöllisistä<br />

panostuksista ja että<br />

poliittinen järjestelmä on sangen<br />

yksimielisesti pitänyt tärkeänä<br />

sitä, että tutkintoon johtava koulutus<br />

on ilmaista. Suomella on sitä<br />

paremmat mahdollisuudet menestyä<br />

kansainvälisessä kilpailussa,<br />

mitä parempi koulutus kansalaisilla<br />

on. Myös ulkomaalaisia opiskelijoita<br />

pidettiin rikkautena.<br />

Keskusteltaessa ammattikorkeakoulujen<br />

henkilökunnasta tutkijat<br />

totesivat, että ammattikorkeakouluissa<br />

on nopeasti pystytty<br />

nostamaan opettajien koulutustasoa.<br />

Ongelmallisena pidettiin sitä,<br />

että ammattikorkeakouluista valmistuneet<br />

eivät voi siirtyä ammattikorkeakoulujen<br />

opettajiksi, koska<br />

lehtorin ja yliopettajan virkoihin<br />

voi pääsääntöisesti päästä vain<br />

yliopistokoulutuksen kautta.<br />

Ammattikorkeakoulujen olisi voitava<br />

valmistaa omaa opettajakuntaansa<br />

ja ammattikorkeakoulujen<br />

jatkotutkinnot voisivat tarjota tällaisen<br />

väylän. Erityisen tärkeänä<br />

<strong>haaste</strong>ena OECD:n koulutuskomiteassa<br />

pidettiin ammattikorkeakoulutuksen<br />

työelämäläheisyyden<br />

ja opetuksen ajantasaisuuden säilyttämistä.<br />

Opettajilla tulisi olla<br />

nykyistä paremmat mahdollisuudet<br />

siirtyä opetustehtävistä ajoittain<br />

elinkeino- ja muun korkeakoulun<br />

ulkopuolisen työelämän<br />

36

palvelukseen.<br />

Ammattikorkeakoulujen<br />

todettiin sitoutuneen<br />

kansainväliseen yhteistyöhön.<br />

Suomen kansainvälistymiselle<br />

asettamia tavoitteita pidettiin erittäin<br />

kunnianhimoisina ja katsottiin,<br />

että opiskelija- ja harjoittelijavaihdolle<br />

asetettuja tavoitteita<br />

kannattaisi arvioida realistisesti.<br />

Ammattikorkeakoulujen ja pk-yritysten<br />

yhteistyö on merkittävää.<br />

Tutkijat katsoivat, että ammattikorkeakoulujen<br />

tutkimus- ja kehitystyön<br />

perusedellytyksiä tulee<br />

edelleen vahvistaa, koska tällä toiminnalla<br />

on paljon kehityspotentiaalia.<br />

Tutkijaryhmä totesi<br />

myös, että alueiden kehittämisessä<br />

on mukana runsas joukko erilaisia<br />

toimijoita. Eri ministeriöiden<br />

ja hallinnonalojen välinen<br />

yhteistyö ontuu paikoitellen.<br />

Tutkijat pitävät yliopistoista ja<br />

ammattikorkeakouluista muodostuvaa<br />

korkeakoulujärjestelmän<br />

duaalimallia toimivana, koska se<br />

tukee monipuolista koulutustarjontaa<br />

ja osaamista. Suomen korkeakoulujärjestelmää<br />

tulee tutkijoiden<br />

mielestä kehittää siten, että<br />

opiskelijoiden olisi helpompi siirtyä<br />

korkeakoulusektorilta toiselle.<br />

Ammattikorkeakouluopintojen<br />

hyväksilukemisen käytännöt vaihtelevat<br />

yliopistoissa liiaksi. Tämä<br />

pidentää myös opiskeluaikoja.<br />

Opetusministeriöllä tulisi ryhmän<br />

mukaan olla aktiivisempi rooli<br />

kahden korkeakoulusektorin yhteistyön<br />

edistämisessä.<br />

Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen<br />

kehittämisen koettiin<br />

vahvistavan duaalimallia. Ammattikorkeakoulujen<br />

jatkotutkintojen<br />

tulee olla profiililtaan<br />

erilaisia kuin yliopistojen maisteritutkintojen.<br />

Tutkijat esittivät,<br />

että ammattikorkeakoulujen jatkotutkintojen<br />

tutkintonimike voisi<br />

olla “Professional Master”. Tutkijaryhmä<br />

piti tärkeänä myös<br />

käynnistetystä kokeilusta toteutettavaa<br />

arviointia.<br />

Mitä arvioinnin jälkeen<br />

Toteutettu ammattikorkeakoulutuksen<br />

arviointi tarjoaa laajan<br />

kansainvälisen perspektiivin ammattikorkeakoulujen<br />

ja suomalaisen<br />

korkeakoulupolitiikan kehityksen<br />

tarkasteluun. Arvioinnin<br />

tuloksia tullaan hyödyntämään<br />

ammattikorkeakoulutuksen kehittämisessä<br />

sekä ammattikorkeakouluja<br />

koskevan lainsäädännön<br />

uudistamisessa. Lainsäädännön<br />

uudistamistyö käynnistettiin<br />

OECD:n tutkijaryhmän vierailun<br />

jälkeen viime syksynä asiaa pohtineessa<br />

työryhmässä. OECD:n tekemä<br />

Suomen ammattikorkeakoulutuksen<br />

arviointi tulee täydentämään<br />

tehtyä työtä ja sitä tullaan<br />

hyödyntämään lainsäädännön<br />

jatkovalmisteluissa.<br />

OECD:n koulutuskomitea tulee<br />

myös seuraamaan Suomen ammattikorkeakoulutusta.<br />

Arvioinnin<br />

jälkeisestä kehityksestä keskustellaan<br />

OECD:n koulutuskomiteassa<br />

kahden vuoden kuluttua.<br />

Arviointiin liittyvät asiakirjat löytyvät<br />

OECD:n www-sivuilta:<br />

http://www.oecd.org<br />

Maija Innola<br />

37

Uudet tilat nostavat yliopistojen<br />

vuokramenoja<br />

- selvitysmies ehdottaa kevennyksiä<br />

Yliopistojen tilakustannukset ovat olleet runsaasti esillä keskusteluissa viime vuosina. Keskeisiä teemoja<br />

niihin liittyen ovat olleet toimitilakustannusten kasvaminen, uusien tilojen pääomavuokrataso, vuokrien<br />

indeksisidonnaisuus ja kompensointi määrärahoissa, vuokran periminen yliopistoja varten lahjoitetuilta<br />

mailta sekä epäilyt yliopistojen maksamien vuokrien “valumisesta” Senaatti-kiinteistöjen muille<br />

toimialoille. Selvitysmieheksi kutsuttiin tutkimuspäällikkö Pekka Pajakkala.<br />

Raportti “Yliopistojen tilakustannuksista aiheutuvat ongelmat ja niiden ratkaiseminen” on<br />

pdf-versiona osoitteessa: http://www.vtt.fi/rte/dms/.<br />

Tilahallinnassa on tapahtunut<br />

runsaasti muutoksia<br />

Valtion vuonna 1995 toteuttamassa<br />

kiinteistönhallinnon uudistuksessa<br />

yliopistokiinteistöt siirrettiin<br />

rakennushallitukselta perustetun<br />

Valtion kiinteistölaitoksen (vuodesta<br />

2001 Senaatti-kiinteistöt)<br />

hallintaan. Tämä alkoi valtion<br />

kiinteistöstrategian mukaisesti<br />

periä tiloista vuokraa yliopistoilta.<br />

Vuokrat määriteltiin käyvälle<br />

vuokratasolle, sen alarajoille.<br />

Vuokranmaksuun osoitettiin vastaava<br />

määräraha opetusministeriön<br />

kautta yliopistoille. Yliopistot<br />

ovat Senaatti-kiinteistöjen suurin<br />

toimiala. Suomen yliopistokiinteistöt<br />

ovat kansainvälisesti korkeatasoisia,<br />

hyvässä kunnossa ja<br />

tärkeä tekijä maamme kilpailukyvylle.<br />

Siirtymisprosessi Rakennushallituksen<br />

tuottamista, käyttäjille ilmaisista<br />

tiloista ja kiinteistönhoidosta<br />

toimitilavuokramenettelyyn<br />

on yliopistoissa yhä kesken.<br />

Toimitilat ovat nyt tulleet tärkeäksi<br />

johdettavaksi resurssiksi henkilöstön<br />

ja laitteiden ohella. Valtion<br />

budjettimenettelyssä ei osoiteta<br />

“korvamerkittyjä” toimitilavuokria<br />

valtiovarainministeriöltä opetusministeriölle.<br />

Opetusministeriö<br />

jakaa yliopistoille tulossopimusten<br />

perusteella toimintarahoitusta,<br />

jossa pääasialliset rahoituksen<br />

jakoperusteet ovat suoritetut<br />

maisteri- ja tohtoritutkinnot.<br />

Opetusministeriön tulosohjauksen<br />

laskennallisessa mallissa toimitiloille<br />

kohdennetaan suoraan vain<br />

viidennes yliopistojen toimitilakustannuksista.<br />

Tällä pyritään<br />

kannustamaan toimitilojen käytön<br />

tehostamista ja ylimitoituksen<br />

rajoittamista. Toimitiloista luopuminen<br />

ei myöskään leikkaa vastaavalla<br />

summalla toimintamäärärahoja,<br />

joten tilojen käytön tehostamisen<br />

hyöty jää lähes täysipainoisesti<br />

yliopistoille käytettäväksi<br />

muuhun toimintaan. Yliopistoilla<br />

on oikeus vuokrata tiloja<br />

muiltakin kuin Senaatti-kiinteistöiltä<br />

ja myös uusien tilojen hankinta<br />

voi tapahtua muiden investoreiden<br />

toimesta.<br />

Ongelmiin ratkaisuja laajalla<br />

toimenpidepaketilla<br />

Selvitysmiesraportissa ehdotetaan<br />

vuokraongelmien ratkaisua useilla<br />

eri toimenpiteillä. Ne kohdistuvat:<br />

vuokratasojen tarkistuksiin, pääomavuokran<br />

ja sen indeksisidonnaisuuden<br />

alentamisee ulkopuolisella<br />

rahoituksella tapahtuvalle<br />

toiminnalle kohdistettaviin tilakustannuksiin,<br />

tonttikysymyksiin<br />

liittyvien epäoikeudenmukaisuuksien<br />

ja kilpailutilanteen tasapainottamiseen<br />

sekä tehokkaaseen<br />

tilankäyttöön kannustavien järjestelmien<br />

ja toimintatapojen kehittämiseen.<br />

Vuokraehtoihin ehdotetaan<br />

muutoksia<br />

Yliopistojen maksama vuokra Senaatti-kiinteistöille<br />

oli vuonna<br />

38

2000 keskimäärin noin 43 markkaa<br />

(7,30 euroa) ja vuonna 2001<br />

noin 48 markkaa (8,10 euroa) neliömetriltä.<br />

Uusien yliopistotilojen<br />

vuokrat vaihtelevat 60...95<br />

markkaan (10...16 euroon) neliömetriltä,<br />

kalleimpia ovat erikoislaboratorioita<br />

sisältävät rakennukset.<br />

Yliopistot ovat valtaosin tyytyväisiä<br />

ns. vanhojen tilojen (ennen<br />

1995 valmistuneet) vuokriin.<br />

Niitä pidetään edullisempina kuin<br />

muiden vuokranantajien vastaavia<br />

vuokria.<br />

Ns. vanhojen rakennusten vuokrasopimukset<br />

ehdotetaan uusittavaksi<br />

5 vuodeksi. Samalla ehdotetaan<br />

tehtäväksi vuokratason tarkistuksia<br />

vuoden 2003 alussa. Helsingin<br />

yliopiston ja TKK:n vuokrat<br />

ehdotetaan nostettavaksi lähemmäksi<br />

käypää vuokratasoa.<br />

Muilla paikkakunnilla ei ole vastaavia<br />

muutospaineita, ja tarkistukset<br />

tulee tehdä sopimuskohtaisesti.<br />

Vuokramuutokset tulee<br />

huomioida yliopistolaitoksen ensi<br />

vuoden budjettirahoituksessa.<br />

Selvityksessä ehdotetaan yliopistojen<br />

vuokraehtojen keventämistä<br />

ns. uusien, vuoden 1995 jälkeen<br />

rakennettujen kiinteistöjen osalta.<br />

Pääomavuokran määrää ehdotetaan<br />

perusratkaisuna kevennettäväksi<br />

6 prosenttiin ja indeksisidonnaisuutta<br />

50 prosenttiin (aiemmin<br />

7 % ja 100 %). Perusteena<br />

on riskien vähyys. Yliopistot<br />

ovat pitkäaikaisia, maksukykyisiä<br />

vuokralaisia, ne sijaitsevat kasvukeskuksissa<br />

ja kiinteistöt ovat suuria<br />

sekä tehokkaasti ylläpidettäviä<br />

ja korjattavia.<br />

Ulkopuolinen rahoitus ei<br />

osallistu riittävästi<br />

tilakustannusten kattamiseen<br />

Yliopistojen nopeasti kasvanut,<br />

budjetin ulkopuolisella rahoituksella<br />

tapahtuva toiminta ei osallistu<br />

riittävästi toimitilakustannusten<br />

kattamiseen. Ulkopuolisen rahoituksen<br />

osuus yliopistojen kokonaisrahoituksesta<br />

on keskimäärin<br />

36 prosenttia ja suurimmillaan<br />

yli 50 prosenttia. Ulkopuolisestakin<br />

rahoituksesta merkittävä osa<br />

tulee valtiolta (Suomen Akatemia,<br />

Tekes,...). Yliopistot tukevat ulkopuolisella<br />

rahoituksella tapahtuvaa<br />

toimintaa perimällä liian pieniä<br />

tila-, laite- ja muita yleiskustannuksia.<br />

Yliopistoilta ja rahoittajilta<br />

puuttuu tieto kustannusten<br />

oikeasta tasosta. Sekä yliopistojen<br />

että ympäröivän yhteiskunnan<br />

kannalta tärkeälle ulkopuoliselle<br />

toiminnalle tulee laatia oikeat<br />

hinnoitteluperusteet ja yhtenäiset<br />

seurantajärjestelmät.<br />

Lahjoitusmaiden<br />

pääomavuokra pois<br />

Valtiolle yliopistoja varten lahjoitettujen<br />

maiden pääomavuokra<br />

ehdotetaan poistettavaksi. Yliopistojen<br />

tontit ja rakennukset ehdotetaan<br />

pidettäväksi edelleen Senaatti-kiinteistöjen<br />

hallinnassa,<br />

mutta niiden käyttö tulee olla<br />

mahdollista myös muiden investoreiden<br />

kuin Senaatti-kiinteistöjen<br />

hankkeisiin.<br />

Yliopistojen tilankäytössä on<br />

tehostamisen varaa<br />

Yliopistojen tilahallintajärjestelmät<br />

ja sisäiset vuokramenettelyt<br />

ovat vielä kehittymättömiä. Niiden<br />

tehtävänä on tukea ydintoimintoja,<br />

opetusta ja tutkimusta ja<br />

ohjata tilojen mahdollisimman<br />

tarkoituksenmukaiseen ja tehokkaaseen<br />

käyttöön. Menettelyjen<br />

tulee olla toimivia ja niiden käytön<br />

tulee olla helppoa.<br />

Selvitystyössä tuli esiin muun<br />

muassa, että tilojen käyttöaste erityisesti<br />

luentosaleissa on alhainen.<br />

Tilojen yhteiskäyttöisyyteen, joustavuuteen<br />

ja muunneltavuuteen ei<br />

kiinnitetä riittävästi huomiota.<br />

Tilastrategiat puuttuvat edelleen<br />

valtaosalta yliopistoja. Niiden keskeisenä<br />

tavoitteena on tukea yliopistojen<br />

varsinaista toimintastrategiaa<br />

mahdollisimman hyvillä ja<br />

tehokkailla tilaratkaisuilla.<br />

Yliopistot ovat valtaosin<br />

tyytyväisiä yhteistyöhön<br />

Senaatin kanssa<br />

Yliopistot ovat yleisesti tyytyväisiä<br />

Senaatti-kiinteistöjen toimintaan<br />

ja erityisesti Senaatin mahdollisuuksiin<br />

toteuttaa yliopistojen<br />

haluamia uudis- ja korjausinvestointeja.<br />

Investointien taso<br />

onkin yli kolminkertaistunut vuoden<br />

1998 50 milj. euron (300<br />

mmk) tasolta. Investoinnit kasvavat<br />

edelleen muutaman vuoden.<br />

Kolmena viime vuotena lähes<br />

puolet Senaatti-kiinteistöjen investoinneista<br />

on tehty yliopistotoimialalle.<br />

Senaatin resursseja on<br />

näin käytetty merkittävästi yliopistojen<br />

tilatarpeiden täyttämiseen,<br />

mikä on ollut VM:n Senaatti-kiinteistöille<br />

asettamien tavoitteiden<br />

mukaista.<br />

Asiointi Senaatin kanssa sujuu<br />

pääosin ongelmitta. Asiakaslähtöisyyden<br />

koetaan parantuneen. Senaatin<br />

kehittämisaktiivisuus on<br />

alan kärkeä, kuten alan keskeiselle<br />

toimijalle kuuluukin. Senaatin<br />

pitkät päätöksentekoketjut tuotiin<br />

esille yhteistyöhön liittyvinä ongelmatekijöinä.<br />

Kiinteistönhoidon<br />

tason heikentyminen kovan<br />

kilpailuttamisen takia tuotiin<br />

myös esille.<br />

Toimitilakustannusten osuus<br />

pysyy vakaana jatkossakin<br />

Yliopistojen toimitilakustannukset<br />

ovat nousseet nopeasti viime<br />

vuosina. Nousu on aiheutunut<br />

kasvaneista toimitilamääristä ja<br />

peruskorjauksista. Vanhoihin sopimuksiin<br />

kohdistuneet vuokrankorotukset<br />

ovat olleet vähäisiä.<br />

Yliopistojen rahoitus on kuitenkin<br />

kasvanut samassa tahdissa, joten<br />

toimitilakustannusten osuus ra-<br />

39

hoituksesta ei ole noussut (kuva 2<br />

lopussa).<br />

Selvitysmiehen ehdotusten mukaiset<br />

toimenpiteet keventävät toteutuessaan<br />

yliopistojen tilakustannuksia<br />

vuonna 2003 noin 12 miljoonalla<br />

eurolla (yli 70 miljoonalla<br />

markalla). Jatkossa tilakustannusten<br />

nousu hidastuu, sillä indeksisidonnaisuutta<br />

on ehdotettu pienennettäväksi,<br />

tilojen määrän kasvuvaihe<br />

on muutaman vuoden<br />

kuluttua ohi ja tilankäytön tehokkuutta<br />

parannetaan reaaliaikaisia<br />

tilahallintajärjestelmiä hyväksikäyttäen.<br />

Ehdotusten toteuttaminen pitää<br />

toimitilakustannusten osuuden<br />

rahoituksesta vakaana lähivuosinakin<br />

huolimatta uusien tilojen<br />

hankinnasta ja peruskorjauksista.<br />

Ongelmia syntyy vuodesta 2005<br />

eteenpäin, ellei uudella kehittämislailla<br />

tai muilla toimenpiteillä<br />

turvata yliopistojen toimintaedellytyksiä.<br />

Vuokrajärjestelmä tulee ottaa uudelleen<br />

tarkasteluun viiden vuoden<br />

kuluttua. Tämän hetkinen<br />

uudisinvestointien korkea taso on<br />

tällöin ohi. Toisaalta yliopistojen<br />

toimintavolyymit opetuspuolella<br />

eivät näyttäisi enää kasvavan.<br />

Vuokrajärjestelmään kuuluvat<br />

myös tasotarkistukset vuokrien<br />

pitämiseksi kohtuullisella markkinalähtöisellä<br />

tasolla. Markkinavuokrissa<br />

tapahtuu sekä nousuja<br />

että laskuja.<br />

40

Akateemisten<br />

suuntauduttava piileville<br />

työmarkkinoille<br />

Turun yliopistossa toteutetussa opetusministeriön<br />

rahoittamassa tutkimuksessa tarkasteltiin työelämän<br />

muutoksia ja akateemisten työllistymistä ja mm. piileviä<br />

työmarkkinoita. Tarkasteltavina aikaperspektiiveinä<br />

olivat nykyisyys ja lähitulevaisuus (2005-2010).<br />

Menetelmänä käytettiin delfoi-tekniikkaa ja<br />

tiedonhankintakierroksiksi valittiin asiantuntijakysely<br />

sekä virtuaalinen keskustelufoorumi. Asiantuntijoita oli<br />

mukana tutkimuksen, päätöksenteon, koulutuksen ja<br />

työelämän alueilta, kaikkiaan 87 asiantuntijaa.<br />

Tuloksista kirjoittaa hankkeen tutkija Anne Rouhelo.<br />

Yliopistokoulutus etäällä<br />

työelämästä<br />

Yleisesti tiedetään, että mitä korkeampi<br />

koulutus sen paremmat<br />

mahdollisuudet työllistyä. Tästä<br />

huolimatta yliopistokoulutus ei<br />

takaa varmaa tai tarkoituksenmukaista<br />

työllistymistä. Monet akateemiset<br />

työllistyvät määräaikaisiin<br />

työsuhteisiin, varsinkin työuransa<br />

alussa ja osa työllistyy tehtäviin,<br />

joihin on ylikoulutettu.<br />

Paineita akateemisille työnhakijoille<br />

aiheuttavat myös jatkuvasti<br />

laajenevat osaamisvaatimukset.<br />

Muuttuvien vaatimusten taustalla<br />

vaikuttavat monet yleisemminkin<br />

yhteiskuntaa muuttavat trendit,<br />

joista keskeisimpinä pidetään<br />

globalisaatiota ja teknologista<br />

muutosta.<br />

Tässä tutkimuksessa mukana ol-<br />

leiden asiantuntijoiden mielestä<br />

keskeisimpiä työelämän muutostrendejä<br />

ovat 1) epätyypillisten<br />

työsuhteiden ja työaikojen lisääntyminen,<br />

2) teknologian kehittyminen,<br />

3) kansainvälistyminen, 4)<br />

koulutuksen korostuminen sekä<br />

5) työväestön ikärakenteen muuttuminen.<br />

Tarkasteltaessa koulutuksen<br />

asemaa suhteessa työelämään,<br />

voi todeta, että se ei ole samanlainen<br />

kaikissa koulutusmuodoissa.<br />

Yliopistollista peruskoulutusta<br />

ei pidetä kovinkaan hyvänä<br />

keinona hankkia työssä tarvittavia<br />

tietoja ja taitoja. Ennemminkin<br />

korostetaan elinikäistä oppimista<br />

sekä työssä oppimista. Yliopistojen<br />

maisteritutkinto näyttää jäävän<br />

pohjakoulutukseksi, jonka<br />

päälle pitää koota erinäisiä työelämän<br />

kaipaamia tietoja ja taitoja,<br />

jotta pärjäisi työmarkkinoilla.<br />

Työnantajien vaatimukset<br />

kasvussa<br />

Nykyään akateemisiin kohdistetut<br />

rekrytointikriteerit ovat laaja-alaiset<br />

ja lähitulevaisuudessa vaatimukset<br />

kasvavat entisestään. Keskeisimpiä<br />

rekrytointikriteerejä<br />

ovat persoonallisuus ja alakoh-ainen<br />

työkokemus. Muita keskeisiä<br />

kriteerejä ovat kielitaito, kyky<br />

markkinoida itsensä töihin, yleinen<br />

työkokemus, työnhakijan<br />

henkilösuhteet ja verkostot, kansainvälinen<br />

työkokemus ja korkeakoulututkinto.<br />

Vuoteen 2010<br />

mennessä vaatimukset kasvavat<br />

sellaisten osaamisalueiden osalta,<br />

joista on hyötyä kansainvälisessä<br />

toiminnassa. Työnhaun valteiksi<br />

nousevat kielitaito, kansainvälinen<br />

työkokemus ja oman osaamisen<br />

markkinointikyky.<br />

41

Rekrytointikriteerien ohella vaatimukset<br />

kasvavat myös työssä tarvittavan<br />

osaamisen osalta. Ensiarvoisen<br />

tärkeitä taitoja työssä pärjäämisen<br />

kannalta ovat tiedon<br />

soveltamiskyky, kommunikointija<br />

tiedonhankintataidot. Työelämän<br />

nopean muutoksen vuoksi<br />

tulevaisuuden avaintaidoiksi nousevat<br />

muutoksiin sopeutumiskyky,<br />

erilaiset työtehtävistä toisiin siirrettävät<br />

taidot sekä kyky toimia<br />

epävarmuudessa.<br />

Piilevät työmarkkinat<br />

Rekrytointitilanteessa kilpailu on<br />

kovaa, varsinkin niillä akateemisilla,<br />

joiden koulutusala ei tähtää<br />

suoraan tiettyyn ammattiin.<br />

Tiukka kilpailutilanne näkyy<br />

konkreettisesti silloin, kun avoimiin<br />

työpaikkailmoituksiin tulee<br />

läjäpäin hyviä hakemuksia. Tämän<br />

kilpailutilanteen vuoksi akateemisten<br />

tulisikin entistä tietoisemmin<br />

suuntautua hakemaan töitä<br />

piilevien työmarkkinoiden kautta.<br />

Piilevillä työmarkkinoilla työtä ei<br />

julisteta avoimesti haettavaksi ja<br />

rekrytointi tapahtuu informaalin<br />

rekrytoinnin kautta. Rekrytointikanavina<br />

toimivat tällöin erilaiset<br />

sosiaaliset verkostot ja omaaloitteinen<br />

työnhaku. Avoimilla<br />

työmarkkinoilla taas käytetään<br />

formaalia työnhakua, jossa rekrytointikanavina<br />

ovat lehtien ja<br />

työvoimatoimistojen työpaikkailmoitukset.<br />

Työllistymismahdollisuuksia piilevillä<br />

työmarkkinoilla näyttää akateemisille<br />

olevan, sillä organisaatioissa<br />

on paljon sellaisia tehtäviä,<br />

jotka soveltuvat akateemisesti<br />

koulutetuille ja joita vakituisella<br />

henkilöstöllä ei ole aikaa tehdä.<br />

Tekemätöntä työtä löytyy tutkimuksen,<br />

selvitysten ja kehittämistöiden,<br />

markkinoinnin ja tiedottamisen,<br />

hallinnon, henkilöstön<br />

kehittämisen sekä tietotekniikan<br />

saralta. Tekemätön työ ei kuitenkaan<br />

aina realisoidu todellisiksi<br />

työmahdollisuuksiksi esimerkiksi<br />

työlainsäädännön tiukkojen ehtojen<br />

tai palkkarahoituksen puutteen<br />

vuoksi.<br />

Piilevillä työmarkkinoilla palkataan<br />

joustavasti epätyypillisiin<br />

työsuhteisiin, erityisesti projektityösuhteisiin.<br />

Määräaikaiset projektit<br />

voivat tuottaa akateemisille<br />

uusia työllistymismahdollisuuksia,<br />

joissa totutusta poiketen työskennellään<br />

myös organisaatio- tai<br />

sektorirajat ylittäen. Uusia työllistymismahdollisuuksia<br />

voi syntyä<br />

myös uusien tuote- tai palveluinnovaatioiden<br />

sekä markkinaalueiden<br />

myötä. Voi olla, että<br />

kaikkia piilevien työmarkkinoiden<br />

tehtäviä ei vielä edes tiedosteta,<br />

mutta ne saattavat realisoitua hyvinkin<br />

pian. Näiden seikkojen valossa,<br />

piilevät työmarkkinat vastaavat<br />

joustavasti muuttuvan työelämän<br />

ajankohtaisimpiin rekrytointitarpeisiin.<br />

Koska piilevät työmarkkinat eivät<br />

näy avoimien työpaikkojen joukossa<br />

ja työllistymisessä tarvitaan<br />

sosiaalisia verkostoja tai omaaloitteista<br />

työnhakua, korostuu<br />

työnhakijan aktiivisuus entisestään.<br />

Piileville työmarkkinoille<br />

työllistyäkseen on oltava osaamista,<br />

aktiivisuutta ja verkostoja,<br />

mutta nekään eivät ole riittävä<br />

työllistymisen tae, mikäli työlle ei<br />

löydy rahoitusta. Rahoituksen<br />

puutteen vuoksi ehdotettiin, että<br />

työnhakijan tulisi tuoda palkkarahat<br />

mukanaan tai ainakin tehdä<br />

esitys siitä, mistä rahoitusta voisi<br />

hankkia.<br />

Miksi piileville<br />

työmarkkinoille<br />

Akateemisesti koulutettujen tulisi<br />

tietoisesti etsiä avoimien työmarkkinoiden<br />

lisäksi töitä piileviltä<br />

työmarkkinoilta, sillä tekemätöntä<br />

työtä löytyy ja kilpailijoita<br />

on vähemmän. Aikaisemmissa<br />

tutkimuksissa informaalin työnhaun<br />

on todettu olevan formaalia<br />

tehokkaampaa, sillä kysynnän ja<br />

tarjonnan suhde on työnhakijan<br />

kannalta edullisempi. Verkostoja<br />

käyttäessään työnhakija voi myös<br />

saada kontaktiensa kautta realistista<br />

tietoa työpaikasta ja työtehtävistä<br />

sekä samalla paremmin arvioida<br />

omaa halukkuuttaan työskennellä<br />

kyseisessä työpaikassa ja<br />

työtehtävissä.<br />

Työnantajan kannalta rekrytointi<br />

ilman avointa hakua säästää aikaa<br />

ja kustannuksia. Tutkimuskirjallisuudessa<br />

kustannussäästöä tärkeämpänä<br />

etuna pidetään kuitenkin<br />

sitä, että informaalin rekrytoinnin<br />

kautta löydetään hyviä<br />

työnhakijoita. Tämä johtuu mm.<br />

siitä, että esimerkiksi käytettäessä<br />

nykyisiä työntekijöitä suosittelijoina,<br />

he uusia työntekijöitä punnitessaan<br />

tekevät samalla rationaalista<br />

ennakkovalintaa näistä henkilöistä.<br />

Samalla suosittelijat antavat<br />

organisaatiosta ja työtehtävästä<br />

tietoja työnhakijalle. Tämä<br />

puolestaan lisää työnhakijan motivaatiota<br />

ja edistää työssä pärjäämistä.<br />

Oma-aloitteiset työnhakijat<br />

ovat myös hyviä työnhakijoita, sillä<br />

he ovat kuluttaneet aikaa ja vaivaa<br />

selvittääkseen, mitä työtä haluavat<br />

tehdä ja tämän vuoksi jo<br />

sitoutumassa työhön.<br />

Vaikka avoimia työpaikkailmoituksia<br />

selaamalla ei sopivaa työtä<br />

näytä olevan tarjolla, ei työnhakijoiden<br />

silti kannata lannistua.<br />

Asiantuntijoiden mukaan Suomessa<br />

akateemisten piileviltä työmarkkinoilta<br />

löytyy tekemätöntä<br />

työtä, jota kannattaa etsiä. Piileviä<br />

työmahdollisuuksia on myös<br />

tulevaisuudessa, sillä piilevien työmarkkinoiden<br />

roolin ennakoidaan<br />

kasvavan tai vähintään pysyvän<br />

ennallaan.<br />

42

Piirros: Kaisu Heikkilä<br />

43

Opetusministeriön ja yliopistojen välistä ohjausta on kehitetty 1990 -luvulla valtionhallinnon yleistä kehitystä<br />

seuraten tulostavoitteilla ohjaamisen suuntaan. Yliopistobudjetin laadintamenettelyjen muutos alkoi<br />

vuonna 1994 toimintamenobudjetointiin siirryttäessä. Vuoden 1997 talousarviossa aloitettiin asteittainen<br />

siirtyminen laskennalliseen perusrahoitukseen. Vuosina 2001-2003 käytettävä tulosohjausjärjestelmä<br />

ja rahoitusmalli perustuvat opetusministeriön ja yliopistojen yhteisen rahoitusprojektin esityksiin ja niistä<br />

saatuihin lausuntoihin.<br />

Valtion keskushallintohankkeessa tehtyjen selvitysten perusteella on tulosohjauksen kehittämisessä syytä<br />

keskittyä tulosvastuuajattelun esiin saamiseen ja ministeriöiden tulosohjausroolin terävöittämiseen. Opetusministeriön<br />

ja yliopistojen välisen tulosohjausjärjestelmän uudelleen arviointia on kiirehtinyt myös<br />

eduskunta.<br />

Opetusministeriö asettama projekti valmistelee parhaillaan ministeriön ja yliopistojen välistä tulosohjausjärjestelmää<br />

ja toimintamenorahoituksen muodostumisperusteita sopimuskaudelle 2004-2006.<br />

Yliopistojen edustajat kutsuttiin toukokuussa keskustelemaan yliopistojen tulosohjauksesta ja sen kehittämisestä<br />

Marina Congress Centeriin. Seminaaripäivänä kuultiin alustuksia seuraavista näkökulmista:<br />

Kohti uutta julkista hallintoa, <strong>haaste</strong>et yliopistoille<br />

Professori Ari Salminen, Vaasan yliopisto<br />

Yliopistot innovaatiojärjestelmässä<br />

Pääsuunnittelija Esko-Olavi Seppälä,<br />

Valtion tiede- ja teknologianeuvosto<br />

Kommenttipuheenvuorot<br />

Yliopistojen ohjausta<br />

pohdittiin seminaarissa<br />

Professori Seija Kulkki,<br />

Helsingin kauppakorkeakoulu<br />

Professori Pirjo Ståhle,<br />

Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu<br />

Steering and Financing of Universities - New Challengs<br />

Professor Peter Maassen, University of Oslo,<br />

University of Twente<br />

Professori Seppo Hölttä, Tampereen yliopisto<br />

Kehittyykö yliopistojen tulosohjaus-näkökulma oli panelistien arvioitavana, jossa keskustelijoina olivat:<br />

Rehtori Paavo Uronen, Teknillinen korkeakoulu<br />

Hallintojohtaja Erkki Tuunanen,<br />

Jyväskylän yliopisto<br />

Toiminnanjohtaja Klaus Sundbäck,<br />

Tieteentekijöiden liitto<br />

Tutkimusjohtaja Anneli Pauli, Suomen Akatemia<br />

Koulutuspoliittinen vastaava Leena Noronen, Suomen ylioppilaskuntien liitto<br />

44

© Sirkka-Leena Hörkkö<br />

Korkeakoulututkimusta seminaarissa edustivat professori Seppo Hölttä (vas.) ja professori Peter Maassen<br />

julkisen rahoituksen mekanismien ja yliopistojen ohjauksen aihepiiristä. Esitelmistä saatiin laaja yleiskuva<br />

eurooppalaisesta kehityksestä ja Suomen järjestelmän toimivuudesta ja kehittämistarpeista.<br />

Julkinen rahoitus korkeakoulutukseen prosentteina BKT:sta eri maissa<br />

45

Strateginen palaute<br />

keskeinen<br />

tulosneuvotteluissa<br />

Korkeakoulujen ohjaukseen on opetusministeriön ja yliopistojen sekä ammattikorkeakoulujen kesken<br />

vakiintunut tulosohjausprosessi, johon kuuluu kolmivuotisten tulossopimusten neuvottelu ja vuosittaiset<br />

tarkistuskierrokset. Tänä vuonna oli sopimuskauden viimeistä vuotta koskeva kierros ja neuvottelut<br />

käytiin maalis-huhtikuussa. Neuvottelumekanismi on kehitetty ympärivuotiseksi prosessiksi ja otteeltaan<br />

strategiseksi, jolloin itse neuvottelutilaisuus on vain yksi osa ohjauskokonaisuutta.<br />

Yliopistoyksikön johtaja Markku Mattila ja ammattikorkeakouluyksikön johtaja Juha Arhinmäki ovat<br />

käynnistäneet jo uutta tulosneuvotteluprosessia ensi kevääksi, jolloin on vuorossa jälleen kolmivuotisen<br />

sopimuksen teko vuosille 2004-2006.<br />

Yliopistot<br />

Yliopistojen kehittämislaki turvaa<br />

toimintamenojen kasvun palkankorotusten<br />

lisäksi vähintään 30<br />

milj. euroa. Kaikkien yliopistojen<br />

toimintamenot ovat lisääntymässä<br />

vuonna 2003.ulosohjaukseen<br />

kuuluva laskennallinen rahanjaon<br />

malli on ensikerran voimassa täydessä<br />

laajuudessaan. Sen kriteerit<br />

vaikuttavat muuhun yliopiston<br />

rahoitukseen ja yliopistojen välisiin<br />

rahoitussuhteisiin. Keskeisiä<br />

ovat tutkintotavoitteet, joiden<br />

hyvä saavuttaminen näkyy yliopiston<br />

rahoituksessa. Tulosneuvottelujen<br />

linja oli, että mahdollisimman<br />

paljon lisääntyvää rahoitusta<br />

osoitetaan yliopistojen perusrahoitukseen<br />

ja uusia korvamerkittyjä<br />

hankkeita sovitaan vähän.<br />

Yliopistot voivat itse päättää rahoituksen<br />

suuntaamisesta, omista<br />

kehittämishankkeista, omien<br />

strategioidensa toteuttamisesta.<br />

Tulosneuvottelujen pääpaino oli<br />

strategisessa keskustelussa, yliopistojen<br />

strategioiden kehittämisessä<br />

ja palautteessa. Myös uudet<br />

hankkeet suunnattiin toteuttamaan<br />

yliopistojen strategista kehittämistä.<br />

Strategisia painoalueita<br />

olivat perusopintojen kehittäminen,<br />

alueellinen vaikuttavuus,<br />

ulkopuolinen rahoituksen laatu ja<br />

hyvä tilinpito, kansainvälistyminen<br />

ja kansallisen terveysprojektin<br />

toimeenpano.<br />

Perustutkintojen<br />

kehittämisstrategiat<br />

Kaikki yliopistot tekivät v. 2002<br />

loppuun mennessä perustutkintojen<br />

kehittämisstrategiat. Tiivistettynä<br />

voidaan todeta, että kaikissa<br />

yliopistoissaon meneillään toimenpiteitä<br />

opetuksen laadun parantamiseksi<br />

ja opintojen ohjauksen<br />

tehostamiseksi: opettajien pedagoginen<br />

koulutus, tutorointi,<br />

hops:it, tietojärjestelmät opintojen<br />

suunnittelun ja etenemisen<br />

seurannan tukena. Opintoaikojen<br />

lyhentämistavoitetta ei kyseenalaisteta<br />

vaan monia opintojen<br />

läpäisyyn liittyviä hankkeita on<br />

meneillään. Tutkintorakenteen<br />

kehittäminen on vireillä useimmissa<br />

yliopistoissa. Virtuaaliyliopisto<br />

ja kansainvälisyys ovat esillä<br />

monissa strategioissa. Tehtyjen arviointien<br />

hyödyntäminen näyttää<br />

vähäiseltä ja siinä on kehitettävää.<br />

Vähällä huomiolla ovat myös<br />

opiskelijavalinnat menestyksekkään<br />

opintoprosessin osana, lukukausien<br />

tehokkaampi hyödyntäminen,<br />

esim. opetuksen tasainen<br />

jakautuminen viikonpäiville, koko<br />

lukukaudelle ja kesäopintojen kehittäminen.<br />

Työelämäkytkennät<br />

eivät ole strategioissa kovin laajasti<br />

esillä.<br />

Alueellinen kehittäminen<br />

Opetusministeriö valmistelee<br />

toimenpideohjelmaa vaikutuskanavina<br />

kehittämissuunnitelma,<br />

hallitusohjelma, TTS, budjetti,<br />

tulosneuvottelut ja työryhmät.<br />

Neuvotteluissa sovittiin mm. sateenvarjo-organisaation<br />

kehittä-<br />

46

misestä Porissa, Lahdessa, Kokkolassa,<br />

Mikkelissä ja Kajaanissa ja<br />

maakuntakorkeakoulukokeilun<br />

kehittämisestä Lapissa, Kainuussa<br />

ja Koillismaalla, Itä-Suomessa,<br />

Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla sekä<br />

ruotsinkielisellä rannikkoseudulla.<br />

Yliopistot voivat kehittää toimintaansa<br />

alueilla nykyisten määrärahojen<br />

ja tutkintotavoitteidensa<br />

puitteissa, laajennukset toiminnassa<br />

edellyttävät supistuksia<br />

jossakin muualla, tutkintotavoitteiden<br />

lisäämistä edellyttävistä<br />

hankkeista on sovittava opetusministeriön<br />

kanssa, koska yliopistokoulutusta<br />

ei olla laajentamassa<br />

nykyisestä<br />

Ulkopuolisen rahoituksen<br />

valvonta ja hallinnointi<br />

Neuvotteluissa käytiin lävitse toimenpiteet<br />

yliopistoittain: lainsäädännön<br />

edellyttämät toimenpiteet<br />

(taloussääntöjen tarkistukset ja sisäisen<br />

tarkastuksen ohjesääntö),<br />

muut erilliset ohjeet (sopimusten<br />

solmimisen periaatteet ja käytännöt,<br />

ohjeet sivutoimiluvista ja rekisterit,<br />

ja ohjeet hankinnoista) ja<br />

kustannuslaskennan ja raportoinnin<br />

kehittäminen (työajan seurannan<br />

kehittämistoimet/maksullinen<br />

toiminta, yhteisrahoitteisen<br />

toiminnan kustannusvastaavuuslaskelmat,<br />

mahdollisten projektinhallintajärjestelmien<br />

kehittäminen.<br />

Kehittämistoimenpiteet oli<br />

kaikissa yliopistoissa tehty tai niitä<br />

oltiin viimeistelemässä. Eniten<br />

kehitettävää on vielä kustannusvastaavuuslaskelmien<br />

ja työajan<br />

seurannan kehittämisessä.<br />

Kansainvälistyminen<br />

Kansainvälistymiseen liittyviä toimenpiteitä<br />

ja hankkeita oli käynnissä<br />

yliopistoissa runsaasti. Tulossopimuksissa<br />

sovittiin lukuisa<br />

määrä erilaisia kansainvälistymisstrategiaa<br />

tukevia hankkeita.<br />

Vuosi 2003 tulee olemaan yliopistojen<br />

toimintaedellytysten kannalta<br />

vakaan kehityksen vuosi. Voimavarojen<br />

lisääntyessä yliopistot<br />

voivat panostaa strategiansa toteuttamiseen,<br />

laatuun ja vaikuttavuuteen.<br />

Perusopetuksen kehittäminen,<br />

opintojen ohjaus ja opintoaikojen<br />

lyhentyminen ovat toiminnan<br />

tavoitteita.<br />

Ammattikorkeakoulut<br />

Maalis-huhtikuussa 2002 käytiin<br />

neuvottelut kolmivuotiskauden<br />

viimeistä vuodesta 2003. Prosessia<br />

kehittettiin tätä kierrosta varten<br />

erityisesti siten, että itse neuvotteluja<br />

edeltävissä seminaareissa,<br />

kokouksissa ja kirjeissä tuotiin<br />

yksityiskohtaisesti esiin koulutustarjontaan,<br />

hankerahoitukseen ja<br />

keskusteluteemoihin liittyvät asiat.<br />

Näin mm. hankerahoitusta<br />

koskevat asiat olivat hyvin ammattikorkeakoulujen<br />

tiedossa ennen<br />

neuvotteluja.<br />

Kun vuodelle 2003 ei ole odotettavissa<br />

lisäyksiä ammattikorkeakoulujen<br />

aloituspaikkatarjontaan,<br />

voitiin neuvotteluissa käyttää runsaasti<br />

aikaa strategisten asioiden<br />

pohdintaan. Hankerahoitusta<br />

vuodelle 2003 sovittiin myönnettäväksi<br />

runsaat 20 miljoonaa euroa.<br />

Pääosa hankerahoituksesta ammattikorkeakouluille<br />

jaetaan laskennallisesti<br />

opiskelijamäärien<br />

mukaan. Näin menetellään ammattikorkeakoulujen<br />

tukiohjelman,<br />

virtuaaliammattikorkeakoulun,<br />

tutkimus- ja kehitystyön perusedellytysten<br />

vahvistamisen ja<br />

harjoittelun tuen suhteen. Ammattikorkeakoulujen<br />

tukiohjelman,<br />

jolla on pyritty vahvistamaan<br />

kaikkien ammattikorkeakoulujen<br />

infrastruktuuria, alasajo<br />

on aloitettu ensimmäisinä vakinaistuneiden<br />

ammattikorkeakoulujen<br />

osalta. Kaikki ammattikorkeakoulut<br />

tulevat saamaan tasapuolisesti<br />

osuutensa tästä tukirahoituksesta,<br />

ja siksi sitä jatketaan<br />

vielä lähivuosina viimeisimpinä<br />

vakinaistuneiden ammattikorkeakoulujen<br />

osalta. Erillishankkeiden,<br />

joista sovitaan neuvotteluissa,<br />

osuus hankerahoituksesta<br />

on suhteellisen pieni.<br />

Pääosa ajasta neuvotteluissa käytettiin<br />

siis kunkin ammattikorkeakoulun<br />

tilanteen analysointiin ja<br />

keskeisiin strategisiin kysymyksiin.<br />

Analyysikeskusteluissa käytetään<br />

pohjana paitsi ammattikorkeakoulun<br />

omaa tulosanalyysiä<br />

myös opetusministeriön AMKO-<br />

TA-tietokannan pohjalta laatimaa<br />

tilastoanalyysiä. AMKOTA -tietokannan<br />

kehittyminen on luonut<br />

hyvät edellytykset näille keskusteluille.<br />

Tällä kierroksella pohdittiin erityisesti<br />

ammattikorkeakoulujen<br />

alueellista toimintaa sekä tutkimus-<br />

ja kehitystyön organisointia<br />

ja toiminnallista ideologiaa. Keskustelut<br />

osoittivat, että ammattikorkeakoulut<br />

ovat aktiivisesti kehittäneet<br />

alueellista strategiaansa<br />

ja kyenneet löytämään merkityksellisen<br />

paikan alueellisten toimijoiden<br />

kentässä. Tutkimus- ja kehitystyö<br />

on voimistunut ripeästi ja<br />

toiminnan rakenteet ovat muodostuneet<br />

pääosin siten, että opetuksella<br />

ja tutkimus- ja kehitystyöllä<br />

on tiivis yhteys. Samalla on<br />

kuitenkin kehitetty teknistä osaamista<br />

rahoituksen hankkimisessa,<br />

hankkeiden arvioinnissa ja prosessien<br />

läpiviemisessä.<br />

Opetusministeriön ammattikorkeakouluyksikkö<br />

käynnistää syksyllä<br />

2002 keskustelut ammattikorkeakoulujen<br />

ja eri sidosrymien<br />

kanssa tavoiteohjausprosessin kehittämiseksi.<br />

Vakiintuneessa järjestelmässä<br />

on syytä edelleen kehittää<br />

ohjausta strategisempaan<br />

suuntaan siten, että keskeiset kansalliset<br />

korkeakoulupoliittiset tavoitteet<br />

saavat entistä korostuneemman<br />

roolin.<br />

47

KORKEAKOULUJEN VUOSI 2001<br />

Yliopistot<br />

monitieteisiä yliopistoja 10<br />

muita tiedekorkeakouluja 6<br />

taidekorkeakouluja 4<br />

Opiskelijat<br />

uusia opiskelijoita 20 700<br />

uusia opiskelijoita suhteessa ikäluokkaan 31,7 %<br />

perustutkinto-opiskelijoita 138 300<br />

jatko-opiskelijoita 21 000<br />

opiskelijoita yhteensä 162 800<br />

Tutkinnot<br />

alempia korkeakoulututkintoja 2 500<br />

ylempiä korkeakoulututkintoja 11 600<br />

lisensiaatin tutkintoja 700<br />

tohtorin tutkintoja 1 200<br />

Henkilökunta<br />

opettajia 7 600<br />

tutkimushenkilökuntaa 5 300<br />

tutkijakoulujen tutkijaopiskelijoita 1 400<br />

muuta henkilökuntaa budjettivaroin 8 800<br />

muuta henkilökuntaa ulkopuolisin varoin 4 900<br />

Rahoitus<br />

budjettirahoitus ja rakentamisinvestoinnit 6 223 milj. mk<br />

ulkopuolinen rahoitus 3 590 milj. mk<br />

budjettirahoituksen osuus BKT:stä 0,8 %<br />

Rahoituspäätökset:<br />

Suomen Akatemian rahoitus yliopistoille 885 milj.mk<br />

Tekesin rahoitus yliopistoille 542 milj. mk<br />

Tilat<br />

tilat (1 000 hyötyneliömetriä) 1 865<br />

Avoin yliopisto-opetus<br />

opiskelijoita 83 200<br />

Täydennyskoulutus<br />

opiskelijoita 106 700<br />

Tunnuslukuja vuonna 2001<br />

uusia opiskelijoita opettajaa kohden 2,7<br />

opiskelijoita opettajaa kohden 21,5<br />

ylempiä korkeakoulututkintoja opettajaa kohden 1,5<br />

tohtorintutkintoja professoria kohden 0,6<br />

budjettirahoitteiset menot (ei tilakustannuksia)<br />

opiskelijaa kohden 30 500 mk<br />

48

Ammattikorkeakoulut<br />

7 koulutusalaa 2<br />

6 koulutusalaa 9<br />

5 koulutusalaa 7<br />

4 koulutusalaa 5<br />

3 koulutusalaa 4<br />

2 koulutusalaa 1<br />

1 koulutusala 1<br />

Aloittaneet<br />

aloittaneita (nuorten koulutus) 25 662<br />

aloittaneita (aikuiskoulutus) 6 175<br />

aloittaneita (yhteensä) 31 837<br />

Opiskelijat<br />

nuorten koulutus 100 362<br />

aikuiskoulutus 21 099<br />

yhteensä 121 461<br />

aloituspaikat suhteessa ikäluokkaan 37%<br />

Tutkinnot<br />

nuorten koulutus 14 096<br />

aikuiskoulutus 3 862<br />

yhteensä 17 958<br />

Henkilökunta<br />

päätoimiset opettajat 5 597<br />

sivutoimiset opettajat, htv 174,8<br />

luennoitsijat, htv 160,9<br />

ostettu opetus, htv 213,2<br />

muu henkilökunta 4 064<br />

ostetut palvelut, htv 239<br />

Avoin amk-opetus<br />

osallistuneet 9 768<br />

Erikoistumisopinnot<br />

opiskelijat 6 262<br />

Tunnuslukuja vuonna 2001<br />

aloittaneita päätoimisia opettajia kohden 5,7<br />

opiskelijoita päätoimisia opettajia kohden 21,7<br />

tutkinnot päätoimisia opettajia kohden 3,2<br />

keskimääräinen yksikköhinta mk / opiskelija 33 097<br />

KORKEAKOULUJEN VUOSI 2001<br />

49

tietoplus<br />

PÄÄTÖS EU:N 6. T&K PUITEOHJELMASTA<br />

HYVÄKSYTTIIN 3.6.2002<br />

Euroopan unionin neuvoston kokouksessa 3.6.2002<br />

hyväksyttiin päätös EU:n 6. t&k- puiteohjelmasta.<br />

Euroopan parlamentti hyväksyi osaltaan päätöksen<br />

täysistunnossaan 15.5.2002. Puiteohjelman toteutuksen<br />

on määrä alkaa vuoden 2003 alussa. Päätös<br />

puiteohjelmasta perustuu kompromissiratkaisuun,<br />

joka on neuvoteltu parlamentin, komission ja neuvoston<br />

kesken. Tekstiä koskevat eriävät mielipiteet<br />

kohdistuivat etenkin ohjelman eettisiin periaatteisiin<br />

ja ohjelman budjetin jakautumiseen eri tutkimusaloille.<br />

Kuudennen puiteohjelman erityisohjelmista ja<br />

osallistumissäännöistä ovat vielä tehtävä erilliset päätökset.<br />

Euroopan parlamentti käsittelee näitä ehdotuksia<br />

kesäkuun täysistunnossaan. Osallistumissääntöihin<br />

sovelletaan ensimmäistä kertaa neuvoston ja<br />

parlamentin yhteispäätösmenettelyä, mutta erityisohjelmista<br />

parlamentti antaa vain lausunnon. Neuvosto<br />

tulee kesäkuussa tai viimeistään syksyllä hyväksymään<br />

päätökset puiteohjelman erityisohjelmista<br />

ja osallistumissäännöistä.<br />

Euroopan unionin tukeman tutkimuksen tavoitteet,<br />

sisällölliset painopisteet ja rahoitusjakauma määritellään<br />

EU:n t&k -puiteohjelmassa. EU:n 6. t&kpuiteohjelma<br />

tulee kohdistumaan entistä voimakkaammin<br />

kriittisille kasvualoille ja sellaisille aloille,<br />

joihin liittyy vahvasti ympäristöön sekä kansalaisten<br />

terveyteen ja turvallisuuteen liittyvä intressi.<br />

Puiteohjelmasta rahoitettava tutkimustoiminta keskitetään<br />

seitsemälle priorisoidulle tutkimusalalle:<br />

Genomitutkimus ja terveysalan bioteknologia; Tietoyhteiskunnan<br />

teknologia; Nanoteknologia, älykkäät<br />

materiaalit ja uudet tuotantomenetelmät; Ilmailu<br />

ja avaruus; Elintarvikkeiden turvallisuus ja<br />

terveysriskit; Kestävä kehitys ja globaalimuutos;<br />

Kansalaiset ja hallinto eurooppalaisessa osaamis-yhteiskunnassa.<br />

Lisäksi puiteohjelman rahoituksesta<br />

varataan osa eri sektoripolitiikkojen (esim. ympäristö,<br />

energia, liikenne) valmistelua ja toteutusta<br />

tukevaan tutkimukseen sekä ennalta arvaamattomia<br />

tiedontarpeita palvelevaan tutkimukseen. Puiteohjelmaan<br />

sisällytetään myös tutkimusta tukevia<br />

horisontaalisia toimia, joilla edistetään lisäksi eurooppalaisen<br />

tutkimusalueen kehittymistä. Näitä<br />

horisontaalisia toimia ovat innovaatioiden edistäminen,<br />

tutkijaliikkuvuuden lisääminen, tutkimuksen<br />

infrastruktuurin käytön tehostaminen, tieteen ja<br />

yhteiskunnan vuoropuhelun edistäminen sekä yhteistyön<br />

edistäminen kansallisten tutkimusohjelmien<br />

välillä.<br />

Kuudennen puiteohjelman t&k- hankkeet on tarkoitus<br />

toteuttaa pääosin uusin toimenpanovälinein,<br />

joita ovat suuret useiden miljoonien miljoonien<br />

eurojen integroidut hankkeet sekä huippututkimuksen<br />

verkostohankkeet. Lisäksi käytössä tulee edelleen<br />

olemaan aikaisempien puiteohjelmien mukaiset<br />

pienemmät t&k- hankkeet. EU:n 6. t&kpuiteohjelman<br />

kokonaisbudjetti tulee olemaan 17<br />

500 miljoonaa euroa, mikä edustaa noin 5 prosenttia<br />

EU:n jäsenmaiden julkisesta tutkimuspanostuksesta.<br />

OECD:N TYÖRYHMÄKOKOUS<br />

BIOTEKNIIKAN TILASTOINNISTA<br />

ESPOON HANASAARESSA<br />

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön<br />

OECD:n tiede-, teknologia- ja teollisuusosaston työryhmä,<br />

joka Hanasaaren kulttuurikeskuksessa 13.-<br />

15. toukokuuta pidetyssä kokouksessaan kehitti<br />

OECD-alueen yhteistä tilastointipohjaa bioteknologian<br />

eri alojen tuotannon, kehityksen ja vaikutusten<br />

mittaamiseksi. OECD:n maailmanlaajuinen<br />

toiminta-arvo perustuu sen 29 teollisuusmaan hallitusta<br />

edustavan jäsenistön yhteistoimintaan. Bioteknologia<br />

on ollut pitkään yksi OECD:n keskeisiä<br />

toiminta-alueita, joka levittäytyy niin terveyden,<br />

maatalouden ja ravintokysymysten, ympäristönsuojelun<br />

kuin teollisten prosessien erityisaloille.<br />

OECD:n toimintaan tiede-ja teknologiapolitiikan<br />

alalla kuuluu jäsenvaltioiden strategisen suunnittelun<br />

ja kansallisten innovaatiojärjestelmien kehittämisen<br />

tukeminen. Bioteknologia on OECD-maiden<br />

50

tietoplus<br />

kehittämiskohteita ja esimerkiksi Suomessa biotekniikkaan<br />

suunnattu julkinen rahoitus on vuosittain<br />

lähes 200 milj. euron luokkaa. Suurimpina rahoittavina<br />

hallinnonaloina ovat opetusministeriö<br />

sekä kauppa- ja teollisuusministeriö.<br />

Hanasaaren kokouksessa käsiteltiin bioteknologisen<br />

toiminnan tilastollisia ilmaisimia tutkimuksen ja<br />

tuotekehityksen, patenttien ja lisenssoinnin, kaupallisen<br />

ja teollisen toiminnan sekä työllisyyden kannalta.<br />

Erityisenä <strong>haaste</strong>ena pyrittiin löytämään yhteisiä<br />

tunnuslukuja bioteknologian yhteiskunnallisten<br />

vaikutusten kuvaamiseksi. Kokoukseen osallistui<br />

tilastoinnin ja bioteknologian asiantuntijoita 22<br />

maasta sekä OECD:n sihteeristöstä Pariisista. Kokouksen<br />

järjestelyistä vastasi opetusministeriö yhteistyössä<br />

kauppa- ja teollisuusministeriön, Tilastokeskuksen,<br />

TEKES:n ja Suomen Akatemian kanssa.<br />

Avajaisistunnossa annettiin osanottajille tiivis katsaus<br />

Suomen tiedepolitiikasta, tutkimuksen tilastollisista<br />

indikaattoreista sekä bioteknologisen tutkimus-<br />

ja kehitystyön tilanteesta, puhujina mm. ylijohtaja<br />

Arvo Jäppinen, pääjohtaja Reijo Vihko sekä<br />

pääjohtaja Heli Jeskanen-Sundström.<br />

Lisätietoja:<br />

johtaja Sakari Karjalainen,<br />

opetusministeriö p. (09) 1607 7353<br />

johtaja Marja Simonsuuri-Sorsa,<br />

opetusministeriö p. 040-5060805<br />

SUOMI ALOITTAA NEUVOTTELUT ESON<br />

JÄSENYYDESTÄ<br />

Suomi aloittaa 20.6.2002 jäsenyysneuvottelut<br />

European Southern Observatory (ESO) -järjestön<br />

kanssa. Valtioneuvosto asetti maaliskuussa 7.3.2002<br />

neuvotteluvaltuuskunnan, jonka puheenjohtajana on<br />

neuvotteleva virkamies Mirja Arajärvi opetusministeriöstä<br />

ja jäseninä lähetystöneuvos Jaakko Halttunen<br />

ulkoasiainministeriöstä, teollisuusneuvos Antti<br />

Joensuu kauppa- ja teollisuusministeriöstä, yksikön<br />

päällikkö Esa Panula-Ontto Tekesistä ja tiedesihteeri<br />

Pentti Pulkkinen Suomen Akatemiasta.<br />

European Southern Observatory ESO on vuonna<br />

1962 perustettu kansainvälinen tähtitieteen tutkimusjärjestö,<br />

johon nykyisin kuuluvat jäseninä<br />

Alankomaat, Belgia, Italia, Portugali, Ranska, Ruotsi,<br />

Saksa, Sveitsi ja Tanska. Britannia liittyy jäseneksi<br />

1.7.2002 ja myös Itävalta harkitsee liittymistä.<br />

ESOn päämaja sijaitsee Garchingin teknologiakeskittymässä<br />

Münchenin lähellä, ja sen observatorioalueet<br />

ovat Chilen ylätasangoilla, missä on<br />

ihanteelliset havainto-olosuhteet. ESOn vuosibudjetti<br />

on noin 90 milj. euroa, ja sen palveluksessa on<br />

noin 400 henkilöä<br />

Suomen tavoitteet ESO-jäsenyyden suhteen ovat tieteellisiä,<br />

teknologiapoliittisia ja sivistyksellisiä. ESO<br />

on maailman johtava tähtitieteen tutkimusorganisaatio,<br />

ja sen jäsenyys antaisi Suomen tähtitieteelle<br />

hyvät mahdollisuudet osallistua eturivin<br />

tutkimukseen ja tasavertaiseen kansainväliseen yhteistyöhön.<br />

ESO’n tieteeellinen johtoasema perustuu<br />

huipputason teknologiaan. Osallistuminen teknologian<br />

kehittämiseen tällaisessa ympäristössä olisi<br />

kiinnostavaa suomalaisille teknologian tutkijoille<br />

sekä teollisuudelle. ESO tekee myös merkittävää työtä<br />

tieteellisen sivistyksen edistämisessä, erityisesti<br />

herättämällä nuorten kiinnostusta tieteeseen ja tutkimukseen.<br />

SAIRAUKSIA PARANNETAAN GEENITERAPIAN<br />

KEINOIN<br />

Polymeerit pakkaavat siirrettävän geenin millimetrin<br />

kymmenestuhannesosan kokoisiksi hiukkasiksi.<br />

Elimistössä hajoavat polymeerit kuljettavat siirrettävän<br />

geenin soluihin. Suomalaisryhmän tavoite<br />

on kehittää menetemiä, jossa polymeerit kuljettavat<br />

geenejä soluihin ja näin siirretyt geenit alkavat itse<br />

tuottaa taudin hoitoon tarvittavaa proteiinia. Polymeerit<br />

tulevaisuuden rakentajina- teknologiaohjelmaan<br />

kuuluu 26 hanketta.<br />

Lisätietoja:<br />

ohjelmapäällikkö Antero Aspiala,<br />

Premium OY, puh. 050 543 1381<br />

51

tietoplus<br />

TEKESIN PIENHIUKKASOHJELMA KÄYNNISTYI<br />

KEVÄÄLLÄ<br />

Tekesin FINE pienhiukkasohjelman tarkoituksena<br />

on kehittää menetelmiä ja laitteita, joiden avulla<br />

voidaan vähentää pienhiukkaspäästöjä ja niiden haitallisia<br />

vaikutuksia ihmiseen, ilmastoon ja muuhun<br />

ympäristöön. Suomalainen pienhiukkastutkimus on<br />

kansainvälisesti korkeatasoista etenkin aerosolifysiikassa<br />

ja -tekniikassa sekä ilmaston muutoksiin ja<br />

terveysvaikutuksiin liittyvissä kysymyksissä. FINE<br />

Pienhiukkaset - Teknologia, Ympäristö ja Terveys -<br />

ohjelma on käynnissä vuosina 2002 -2005, ohjelma<br />

aloitti 25.04.2002. Ohjelman tavoitteena on synnyttää<br />

alalle uutta liiketoimintaa ja vahvistaa tutkimuksellista<br />

osaamista ja verkottumista. Ohjelman<br />

volyymi on 26 miljoonaa ja hanketta rahoittavat<br />

myös Suomen Akatemia, liikenne- ja viestintäministeriö<br />

sekä ympäristöministeriö<br />

Lisätietoja:<br />

Raija Pikku-Pyhältö, johtava teknologia-asiantuntija,<br />

Raija.Pikku-Pyhalto@tekes.fi<br />

VARHAISLAPSUUDEN SYRJÄYTYMISEN<br />

SYNTYMEKANISMIT<br />

Suomen Akatemian tutkimusohjelmaan Syrjäytyminen,<br />

eriarvoisuus ja etniset suhteet - kuuluva<br />

hanke selvittää lapsiperheiden ja lasten hyvinvointia<br />

sekä lasten syrjäytymisen riskitekijöitä. Pitkittästutkimuksessa<br />

selvitettiin lapsen sosiaalisiin<br />

taitoihin ja oppimiskykyyn liittyviä ongelmatekijöitä<br />

ja niiden kasautumista varhaislapsuudessa.<br />

Syrjäytyminen voi olla monimuotoista ja sen kasautuvat<br />

riskitekijät vahvistavat toisiaan varhaislapsuudessa.<br />

Myös suotuisat varhaiset vuorovaikutusmallit<br />

kasautuvat ja näin syrjäytymisriskissä oleva lapsi tarvitsee<br />

myönteistä vuorovaikutusta ja tukea perheen<br />

ulkopuolelta päiväkodeista ja kouluista.<br />

heiden voimavarojen ja lasten hyvinvoinnin ja syrjäytymisriskien<br />

muodostumisen yhteyttä. Monitieteellisellä<br />

tutkimuksella pyritään aiempaa kokonaisvaltaisempaan<br />

tulkintaan syrjäytymisen alkusyistä.<br />

Myös suojaavat tekijät, lasten ja lapsiperheiden<br />

kyky hallita riskitekijöitä tullaan tutkimaan.<br />

Lisätietoja:<br />

Professori Kaarina Laine, Turun yliopisto, kasvatustieteen<br />

laitos; kaarina.laine@utu.fi<br />

yliassistentti Juhani Tähtine, Turun opettajainkoulutuslaitos;<br />

juhani.tahtinen@utu.fi<br />

SUOMALAISET BIOMATERIAALIT<br />

MAAILMALLE<br />

Lääketieteen ja hammashoidon tarpeisiin kaavaillaan<br />

Suomessa uutta teknologiaohjelmaa. Bioteollisuuden<br />

ongelmana olevaan tutkimustulosten hyödyntämisen<br />

puutteeseen paneudutaan uudessa teknologiaohjelmassa.<br />

Ohejlmassa rahoitettavan tutkimuksen<br />

avulla kehitetään uusia kirurgian tuotteita ja menetelmiä<br />

esim. luunmurtumien ja nivelvaurioiden hoitoon<br />

sekä syövästä aiheutuvan kudosvaurion korvaushoitoon.<br />

Myös hajoavien implanttien ja lääkeaineiden<br />

annosteluun liittyviä tuotteita kehitetään.<br />

Biomateriaalien puoleta puuttuvat Suomessa johtavat<br />

vientiyritykset, ohjelman tarkoituksena on tukea<br />

alan pienempiä ja aloittelevia yrityksiä, koska<br />

biomateriaalit ovat Suomen resursseihin nähden sopiva<br />

vientiala, jonka korkean osaamisen tuotteita<br />

kannattaa viedä ulkomaille. Keväällä 2003 aloittavan<br />

teknologiaohjelman osaamisalueet kartoitettaan<br />

ja niiden kaupalliset sovellukset ovat valmiit ohjelmaa<br />

aloitettaessa.<br />

Lisätietoja:<br />

Teknologia-asiantuntija, Aila Maijanen,<br />

Tekes, puh. 010 5215882<br />

Toinen osa tutkimusta tulee selvittämään lapsiper-<br />

52

tietoplus<br />

OECD KÄYNNISTÄÄ OPETTAJAHANKKEEN<br />

OECD-maiden opetusministerit hyväksyivät huhtikuussa<br />

2001 julkilausuman, joka määrittelee<br />

OECD:n koulutuspolitiikkaan liittyvän työn suuntaviivat<br />

seuraaviksi viideksi vuodeksi. Julkilausumassaan<br />

ministerit toivoivat koulutukseen liittyvän<br />

tutkimus- ja selvitystyön kohdistuvan erityisesti inhimillisen<br />

ja sosiaalisen pääoman muodostumiseen,<br />

tietoyhteiskunnassa tarvittaviin valmiuksiin ja yhteisöjen<br />

rakentumiseen koulutuksen avulla. Oppilaitosten<br />

käytännön työn kehittäminen, oppimisen<br />

laadun parantaminen sekä opettajien rekrytointi ja<br />

heidän ammatillisen kehittymisensä mahdollisuudet<br />

sisältyivät myös asetettuihin tavoitteisiin.<br />

OECD on käynnistänyt opettajien valintaa, työtä ja<br />

ammatillista kehittymistä koskevan hankkeen<br />

”Attracting, developing and retaining effective<br />

teachers”. Se koskee sekä yleissivistävän että ammatillisen<br />

koulutuksen opettajia. Keskeisiä kysymyksiä<br />

tulevat olemaan, miten opettajankoulutus ja<br />

opetustyö saadaan kiinnostamaan hakijoita, miten<br />

opettajien perus- ja täydennyskoulutusta tulisi kehittää<br />

ja miten turvataan pätevien opettajien ammatissa<br />

pysyminen. Hankkeessa on kaksi osiota.<br />

Ensimmäiseen kuuluu maakohtaisen raportin laatiminen,<br />

seminaarityöskentelyä sekä OECD:n sihteeristön<br />

avustaminen aineiston hankinnassa. Toiseen<br />

osioon sisältyy edellisten lisäksi ns. maatutkinta.<br />

Suomi on ilmoittanut osallistuvansa ensimmäiseen<br />

osioon. Hankkeeseen on tässä vaiheessa osallistumassa<br />

yli 20 maata.<br />

Suomen tilannetta käsittelevä maaraportti valmistellaan<br />

opetusministeriössä tämän vuoden loppuun<br />

mennessä. Raportin valmistelusta vastaavat hanketta<br />

koordinoiva ylitarkastaja Birgitta Vuorinen yliopistoyksiköstä,<br />

ylitarkastaja Maija Innola ammattikorkeakouluyksiköstä<br />

ja opetusneuvos Armi Mikkola<br />

yliopistoyksiköstä. Kotimaista valmistelutyötä<br />

varten on asetettu ohjausryhmä, joka työskentelee<br />

ylijohtaja Arvo Jäppisen johdolla. Ohjausryhmään<br />

kuuluu yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, opettaja-<br />

ja opiskelijajärjestöjen, Kuntaliiton, Opetushallituksen<br />

ja opetusministeriön eri yksiköiden edustajia.<br />

Valmistelutyössä tullaan käyttämään lisäksi<br />

sidosryhmäseminaarien antamaa asiantuntemusta.<br />

OECD:n hanketta koskeva loppuraportti esitellään<br />

maaliskuussa 2004.<br />

Lisätietoja:<br />

Ylitarkastaja Birgitta Vuorinen, puh. 1607 7255<br />

Ylitarkastaja Maija Innola, puh. 1607 7051<br />

Opetusneuvos Armi Mikkola, puh. 1607 7426<br />

AMMATTIKORKEAKOULULAKIEHDOTUS<br />

LAUSUNTOKIERROKSELLA<br />

Nykyinen laki ammattikorkeakouluopinnoista on<br />

ollut voimassa vuodesta 1995. Tuona aikana on suoritettu<br />

ammattikorkeakoulu-uudistuksen toimeenpano<br />

ja kaikki ammattikorkeakoulut ovat vakinaisia.<br />

Ammattikorkeakoulujen kymmenvuotisen historian<br />

aikana niiden asema ja tehtävä suomalaisessa<br />

koulutusjärjestelmässä ja osana korkeakoululaitosta<br />

on selkeytynyt.<br />

Ammattikorkeakoululakia valmistellut työryhmä on<br />

pyrkinyt tekemään ehdotuksen, jolla ammattikorkeakoulujen<br />

asemasta korkeakoulujärjestelmässä<br />

ja niiden tehtävästä säädettäisiin nykyistä selkeämmin.<br />

Tapahtunut kehitys on antanut hyvät suuntaviivat<br />

tälle työlle. Samalla on haluttu, että uusi ammattikorkeakoululaki<br />

antaa hyvän pohjan ammattikorkeakoulujen<br />

työlle 2000-luvulla. Työryhmän tavoitteena<br />

on ollut tehdä ehdotus laiksi, joka vahvistaa<br />

valittua korkeakoulupoliittista linjaa. Sen mukaan<br />

ammattikorkeakoulut ja yliopistot muodostavat<br />

yhdessä korkeakoululaitoksen. Molemmilla korkeakoululaitoksen<br />

pilareilla on oma selkeä tehtävä<br />

ja profiili, ne täydentävät rinnakkaisina toisiaan ja<br />

omaavat erilaiset vahvuudet.<br />

Ammattikorkeakoulun tehtävä<br />

Ehdotuksen mukaan ammattikorkeakoulujen tehtävänä<br />

on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaati-<br />

53

tietoplus<br />

muksiin sekä tutkimukseen ja taiteellisiin lähtökohtiin<br />

perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin<br />

asiantuntijatehtäviin, tukea yksilön ammatillista<br />

kasvua sekä harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta<br />

palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa<br />

tutkimus- ja kehitystyötä. Näin ammattikorkeakoulun<br />

tehtäväkokonaisuus, joka koostuu opetuksesta,<br />

tutkimus-ja kehitystyöstä ja alueellisesta roolista,<br />

määrittyy täsmällisemmin. Lisäksi eräissä ammattikorkeakouluissa<br />

annetaan ammatillista opettajankoulutusta.<br />

Tätä työtä tehdessään ammattikorkeakoulujen tulee<br />

toimia yhteistyössä elinkeino- ja työelämän sekä<br />

korkeakoulujen ja muiden oppilaitosten kanssa.<br />

Demokratia ja autonomia<br />

Työryhmä ehdottaa korkeakouludemokratian ja autonomian<br />

vahvistamista. Nämä piirteethän ovat<br />

ominaisia korkeakouluille kaikissa maissa. Ylläpitäjähallinnossa<br />

päätettäisiin keskeisimmistä toiminnallisista<br />

ja taloudellisista asioista sekä strategisista<br />

linjauksista. Ammattikorkeakouluilla olisi sisäisissä<br />

asioissa itsehallinto. Tämän sisäisen itsehallinnon<br />

piiriin kuuluisivat opetuksen järjestämiseen ja koulutuksen<br />

kehittämiseen liittyvät asiat. Hallituksessa<br />

olisivat edustettuina vakinaiset opettajat, muu henkilöstö<br />

ja päätoimiset opiskelijat. Siihen voisi kuulua<br />

myös ulkopuolisia henkilöitä. Työryhmä katsoo,<br />

että ammattikorkeakoulun luonteeseen sopii elinkeino-<br />

ja muun työelämän edustus tätä kautta. Hallituksen<br />

puheenjohtajana toimisi rehtori.<br />

Tavoite- ja tulosohjaus<br />

Opetusministeriö ja ammattikorkeakoulut ovat käyneet<br />

vuodesta 1994 alkaen tavoite- ja tuloskeskusteluja<br />

ja tehneet tämän pohjalta sopimukset toiminnan<br />

tavoitteista. Työryhmä ehdottaa, että ammattikorkeakoululaissa<br />

säädettäisiin toiminnan ohjauksesta<br />

ja arvioinnista. Opetusministeriö ja ammattikorkeakoulun<br />

ylläpitäjä yhdessä ammattikorkeakoulun<br />

kanssa sopisivat sen toiminnalle asettavista<br />

kansallisen korkeakoulupolitiikan kannalta<br />

keskeisistä tavoitteista ja niiden seurannasta. Tämän<br />

lisäksi ylläpitäjä asettaisi luonnollisesti omat tavoitteensa<br />

ammattikorkeakoululle.<br />

Opiskelijoiden ja opettajien asema<br />

Ehdotuksella pyritään myös vahvistamaan opiskelijoiden<br />

ja opiskelijakunnan asemaa osana korkeakouluyhteisöä.<br />

Ehdotuksen mukaan ammattikorkeakoulussa<br />

on opiskelijakunta, johon kuuluvat<br />

kaikki ammattikorkeakoulun päätoimiset opiskelijat.<br />

Opiskelijakunnan tarkoituksena on toimia jäsentensä<br />

yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia,<br />

sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja<br />

opiskelijan asemaan yhteiskunnassa liittyviä pyrkimyksiä.<br />

Tutkinnon nimi<br />

Työryhmä ehdottaa myös muutosta ammattikorkeakoulututkinnon<br />

nimeen. Ehdotuksen mukaan<br />

tutkinnon nimeksi tulisi kandidaatti (AMK), johon<br />

liitettäisiin asianomaisen koulutusalan nimi. Tämän<br />

rinnalla voitaisiin säilyttää vakiintuneimmat nykyisistä<br />

tutkintonimikkeistä. Näin ammattikorkeakoulututkinnoille<br />

muodostuisi yhtenäinen ja riittävän<br />

yleinen nimi, josta hahmottuisi nykyistä paremmin<br />

- kansallisesti ja kansainvälisesti -, että on<br />

kysymys korkeakoulututkinnosta, mutta myös, että<br />

se on suoritettu nimenomaan ammattikorkeakoulussa.<br />

Samalla estettäisiin liiallinen nimikekirjavuus.<br />

Rahoitusta koskevat säädökset<br />

Työryhmä esittää, että ammattikorkeakoulujen rahoitusta<br />

koskevat säännökset koottaisiin pääosin<br />

ammattikorkeakoululakiin. Ammattikorkeakoulujen<br />

rahoitustyöryhmän varhemmat ehdotukset on sovitettu<br />

osaksi ehdotettua uutta ammattikorkeakoululakia.<br />

Rahoitussäännokset edellyttävät monilta osin<br />

asetuksentasoisten säännösten antamista. Kun niillä<br />

on vaikutusta rahoitussäännösten viimeistelyyn, työryhmä<br />

ehdottaa, että opetusministeriö asettaa pikaisesti<br />

työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella<br />

ammattikorkeakoulujen rahoitusta koskevat asetuksentasoiset<br />

säännökset 15.8.2002 mennessä.<br />

Ammattikorkeakoulujen rahoitusryhmä ei ehdottanut<br />

muutoksia valtion ja kuntien rahoitussuhteeseen.<br />

Ammattikorkeakoulujen rahoitus koostuisi jatkossakin<br />

valtion ja kuntien rahoitusosuudesta. Hyväksyttävät,<br />

toteutuneet kustannukset muodostaisivat<br />

54

tietoplus<br />

edelleen yksikköhinnan laskennan pohjan. Rahoitusryhmän<br />

ehdotuksen mukaan yksikköhinnan tulisi<br />

nykyistä paremmin kuvastaa toiminnan erilaisia piirteitä<br />

ja järjestelmään tulisi saada enemmän kannustavia<br />

tekijöitä. Yksikköhinta määrittyisi seuraavien<br />

kriteerien perusteella: kaikille tasasuuruinen erä,<br />

normiaikainen opiskelijamäärä, suoritetut tutkinnot<br />

sekä tutkimus- ja kehitystyö.<br />

Ammattikorkeakoululakityöryhmän ehdotukseen<br />

liittyy 3 jäsenen eriävät mielipiteet.<br />

Opetusministeriö on lähettänyt lakiehdotuksen laajalle<br />

lausuntokierrokselle ja lausuntopalaute käsitellään<br />

kesän aikana ja hallituksen esitys eduskunnalle<br />

pyritään antamaan alkusyksystä poliittiseen käsittelyyn.<br />

ELÄINLÄÄRIKOULUTUKSEN KEHITTÄMISTÄ<br />

LINJATTIIN<br />

Eläinlääkärikoulutustyöryhmän muistio valmistui<br />

toukokuussa 2001. Työryhmän tehtävänä oli arvioida<br />

eläinlääketieteelliseen perustutkintoon johtavan<br />

koulutuksen kehittämistarpeet ja alan määrällinen<br />

koulutustarve sekä kartoittaa ammatinharjoittamisoikeutta<br />

hakeville, ETA-alueen ulkopuolisissa<br />

maissa valmistuneille eläinlääkäreille järjestettävän<br />

täydennyskoulutuksen kehittämistarpeet. Työryhmän<br />

tuli tehdä tarvittavat ehdotukset koulutuksen<br />

kehittämiseksi ja eläinlääketieteellisistä tutkinnoista<br />

annetun asetuksen (298/1978) muuttamiseksi. Työryhmä<br />

otti kantaa myös eläinlääketieteen alan jatko-<br />

ja täydennyskoulutukseen.<br />

Työryhmä ehdottaa laajan työvoiman tarvetta koskevan<br />

selvityksen pohjalta, että eläinlääketieteen<br />

perustutkintoon johtavaa koulutusta lisätään nostamalla<br />

opiskelupaikkojen määrä nykyisestä 50 paikasta<br />

60 - 65 paikkaan vuosikurssia kohden. Koulutusta<br />

ehdotetaan kehitettäväksi muun muassa lisäämällä<br />

ongelmalähtöistä opetusta, keventämällä<br />

opetusohjelmaa kansainvälisten arviointien edellyttämällä<br />

tavalla sekä tehostamalla koulutuksen suunnittelua<br />

ja opintojen ohjausta.<br />

Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkintoon johtavan<br />

koulutuksen tulee työryhmän mukaan kestää vähintään<br />

viisi ja puoli vuotta. Työryhmän enemmistön<br />

mukaan koulutuksen tulee kuitenkin olla nykyiseen<br />

tapaan kuusivuotinen. Opintojen mitoituksen perustaksi<br />

tarvitaan toimiva yhteiseurooppalainen<br />

mitoitusjärjestelmä. Työryhmä ehdottaa, että tiedekunnassa<br />

käynnistetään koulutusohjelman sisällön<br />

ja mitoittamisen suunnittelu- ja kehittämishanke,<br />

jossa selvitetään, voidaanko opinnot järjestää siten,<br />

että tutkinto suoritetaan kokonaisuudessaan viidessä<br />

ja puolessa vuodessa laadun ja osaamisen laskematta.<br />

Eläinlääketieteellisen koulutuksen voimavaroja<br />

ehdotetaan lisättäväksi koulutuksen laadun<br />

vähimmäistason turvaamiseksi.<br />

Työryhmä ehdottaa, että eläinlääketieteellisistä tutkinnoista<br />

annetaan uusi asetus, jolla kumotaan voimassa<br />

oleva asetus eläinlääketieteellisistä tutkinnoista.<br />

Kolmasmaatutkintojen tunnustamista koskevia<br />

säädöksiä ehdotetaan muutettavaksi siten, että<br />

ETA-alueen ulkopuolella eläinlääkärikoulutuksen<br />

saaneilta henkilöiltä vaadittavat lisäopinnot rakentuisivat<br />

nykyistä joustavammaksi kokonaisuudeksi.<br />

Kolmansissa maissa eläinlääkäritutkinnon suorittaneiden<br />

laillistuminen olisi mahdollista suorittamalla<br />

kuulustelu, kliininen harjoittelu ja elintarvikehygienian<br />

harjoittelu sekä hankkimalla näyttö<br />

riittävästä kielitaidosta. Kansainvälisissä arvioinneissa<br />

hyväksytyistä yliopistoista valmistuneiden sekä<br />

jossakin toisessa ETA-maassa ammatinharjoittamisoikeuden<br />

saaneiden eläinlääkäreiden ei tarvitsisi suorittaa<br />

mainittuja lisäopintoja kaikilta osin.<br />

Työryhmän puheenjohtajana toimi johtaja Markku<br />

Mattila ja varapuheenjohtajana Monica Melén-<br />

Paaso opetusministeriöstä ja jäseninä dekaani Hannu<br />

Saloniemi, varadekaani Hannu Korkeala ja professori<br />

Riitta-Mari Tulamo Helsingin yliopiston<br />

eläinlääketieteellisestä tiedekunnasta, hallitusneuvos<br />

Kristiina Pajala ja eläinlääkintöylitarkastaja Leena<br />

Räsänen maa- ja metsätalousministeriöstä, ylitarkastaja<br />

Kirsi Soppela sosiaali- ja terveysministeriöstä,<br />

läänineläinlääkäri Matti Nyberg Länsi-Suomen lääninhallituksen<br />

Vaasan palveluyksiköstä sekä opetusneuvos<br />

Marja-Liisa Niemi opetusministeriöstä. Työryhmän<br />

sihteereinä toimivat suunnittelija Jonna<br />

Funck Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä<br />

tiedekunnasta ja ylitarkastaja Johanna Wallius opetusministeriöstä.<br />

55

tietoplus<br />

Eläinlääketieteen ryhmän<br />

viimeinen kokous takana:<br />

Kuvassa vasemmalta<br />

Johanna Wallius,<br />

Riitta-Mari Tulamo,<br />

Monica Melen-Paaso,<br />

Markku Mattila,<br />

Marja-Liisa Niemi,<br />

Hannu Saloniemi,<br />

Kirsi Soppela,<br />

Kristiina Pajala ja<br />

Hannu Korpela.<br />

TYÖRYHMÄ VALMISTELI EHDOTUKSET<br />

ERIKOISHAMMALÄÄKÄRIKOULUTUKSEN<br />

KEHITTÄMISEKSI<br />

TYÖRYHMÄ VALMISTELI EHDOTUKSET ERIKOISHAMMASLÄÄKÄRIKOULUTUKSEN KEHITTÄMISEKSI<br />

Erikoishammaslääkärikoulutuksen kehittämistä<br />

pohtinut työryhmä esittää koulutusta koskevan<br />

tutkintoasetuksen uudistamista sekä koulutuksen<br />

aloituspaikkojen lisäämistä. Työryhmässä olivat<br />

edustettuina yliopistojen ja opetushallinnon ohella<br />

perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluiden<br />

järjestäjät, sosiaali- ja terveysministeriö ja<br />

Terveydenhuollon oikeusturvakeskus.<br />

Työryhmä ehdottaa, että erikoishammaslääkärikoulutus<br />

järjestetään jatkossakin nykyisen neljän erikoisalan<br />

- hampaiston oikomishoito, kliininen<br />

hammashoito, suu- ja leukakirurgia sekä terveydenhuolto<br />

- mukaisena. Suu- ja leukakirurgian koulutusta<br />

tulee kehittää yhdessä lääketieteen erikoistumiskoulutuksen<br />

kanssa. Myös terveydenhuollon erikoisalan<br />

koulutuksessa tavoitteena tulee olla yhteinen<br />

koulutus erikoislääkärikoulutuksen vastaavan erikoisalan<br />

kanssa. Kliinisen hammashoidon erikoisalalla<br />

työryhmä painottaa laaja-alaista kliinisen<br />

hammashoidon koulutusta.<br />

Työryhmä ehdottaa, että erikoisalojen koulutus järjestetään<br />

koulutusohjelmina. Koulutuksen käytännön<br />

järjestelyjen vuoksi kliinisen hammashoidon<br />

koulutusohjelma voidaan järjestää painotusaloittain,<br />

joita uudistettuun koulutukseen ehdotetaan otettavaksi<br />

viisi nykyisen kuuden sijasta.<br />

Nykyinen erikoishammaslääkärin hallinnon pätevyyteen<br />

johtava koulutus tulisi lakkauttaa ja tilalle kehittää<br />

moniammatillinen johtamiskoulutus Kansallisen<br />

terveysprojektin suositusten mukaisesti.<br />

Työryhmä esittää, että uudistettavassa tutkintoasetuksessa<br />

säädettäisiin neljästä erikoisalasta. Asetuksessa<br />

tulisi lisäksi painottaa opiskelijoille annnettavaa<br />

ohjausta sekä opiskelijan aktiivista osallistumista<br />

koulutusjärjestelyjä ja omaa edistymistään koskevaan<br />

arviointiin. Opiskelijoille tulisi myös laatia henkilökohtainen<br />

opetussuunnitelma. Työryhmä laati<br />

ehdotuksen myös valtakunnallisen erikoishammaslääkärikuulustelun<br />

ohjeiden uudistamisesta.<br />

Työryhmän mukaan nykyinen erikoishammaslääkärikoulutus<br />

ei pysty vastaamaan terveyspalvelujärjestelmän<br />

määrälliseen tarpeeseen. Koulutusta tulee<br />

lisätä kaikilla erikoisaloilla, erityisesti kliinisessä<br />

hammashoidossa. Yhteensä erikoishammaslääkärikoulutuksen<br />

koulutusvirkoja tulee lisätä vähintään<br />

35:llä. Koulutusta hajautettaessa yhä laajemmin<br />

yliopistosairaaloiden ulkopuolelle tulee huolehtia<br />

siitä, että terveyspalvelujärjestelmässä on käytettävissä<br />

riittävästi kouluttajia ja ohjaajia.<br />

Myös hammaslääkäreiden peruskoulutuksessa on<br />

huolehdittava riittävien kliinisten valmiuksien antamisesta<br />

opiskelijoille. Peruskoulutuksen valmis-<br />

56

tietoplus<br />

tumismääriin tulee kiinnittää huomiota. Työryhmän<br />

mukaan myös peruskoulutuksen aloituspaikkoja<br />

tulee lisätä vastaavalla määrällä kuin erikoistumiskoulutusta.<br />

Työryhmän esitystä on edeltänyt Hammasklinikkatyöryhmä<br />

-96:n työ sekä hammaslääketieteen kliinisen<br />

koulutuksen terveyspalvelujärjestelmään<br />

integrointia valmistelleiden paikallisten valmisteluryhmien<br />

sekä valtakunnallisen koordinaatio- ryhmän<br />

työ.<br />

Lisätietoja:<br />

opetusneuvos Marja-Liisa Niemi (opetusministeriö),<br />

puh. (09) 1607 7398<br />

työryhmän asiantuntijasihteeri, HLL<br />

Jaakko Tiekso, puh. 040 501 2482<br />

http://www.minedu.fi/julkaisut/julkaisusarjat/<br />

17_02erikoishammlk/17erikoishammlk.pdf<br />

on varattu arviointineuvoston vuoden 2002 talousarviosta<br />

ammattikorkeakoulujen kehittämismomentilta<br />

25 000 euroa ja yliopistojen kehittämismomentilta<br />

25 000 euroa. Lisäksi arviointineuvosto<br />

tulee varaamaan vuoden 2003 talousarvioonsa molempien<br />

sektoreiden kehittämismomenteilta 50 000<br />

- 80 000 euroa hankkeiden tukemiseen. Vuoden<br />

2003 talousarviosta varattava summa tarkentuu syksyllä<br />

2002.<br />

Kiinnostavimmista esityksistä pyydetään erikseen<br />

tarkempi projektikuvaus. Arviointineuvosto tekee<br />

päätökset kaikista tuettavista hankkeista syksyn 2002<br />

aikana.<br />

Lisätietoja:<br />

Tapio Huttula, 09 - 1607 6915,<br />

tapio.huttula@minedu.fi<br />

suunnittelija Anna-Maija Liuhanen,<br />

09 - 1607 6914, anna-maija.liuhanen@minedu.fi<br />

TUKEA KORKEAKOULUJEN<br />

ARVIOINTIHANKKEILLE<br />

Korkeakoulujen arviointineuvosto on varannut vuosien<br />

2002 ja 2003 talousarvioonsa määrärahoja korkeakoulujen<br />

omien arviointihankkeiden tukemiseen.<br />

Taloudellinen tuki on tarkoitettu lähinnä muihin<br />

kuin itsearvioinnista, esimerkiksi yhteistyöstä, ulkopuolisesta<br />

arvioinnista tai asiantuntijoiden käytöstä<br />

aiheutuviin kustannuksiin. Toimintasuunnitelmansa<br />

mukaisesti arviointineuvosto asettaa etusijalle<br />

menetelmällisesti kiinnostavat hankkeet, kansainväliset<br />

ja useamman korkeakoulun yhteishankkeet.<br />

Sisällöllisesti arviointineuvosto haluaa tukea korkeakoulujen<br />

opetussuunnitelmatyöhön, tutkintorakenteen<br />

kehittämiseen, tutkintojen kuormittavuuteen<br />

tai opiskelijahallinnon kehittämiseen liittyviä<br />

arviointihankkeita.<br />

Arviointineuvosto pyytää korkeakouluilta 4.10.2002<br />

mennessä esityksiä tuettaviksi hankkeiksi. Korkeakoulujen<br />

arviointitoimintaan kohdennettavaa tukea<br />

AMMATTIKORKEAKOULUIHIN EHDOTETAAN<br />

NELJÄÄ KOULUTUKSEN LAATUYKSIKKÖÄ<br />

Korkeakoulujen arviointineuvosto esittää opetusministeriölle<br />

neljän ammattikorkea- koulujen koulutuksen<br />

laatuyksikön valintaa vuosille 2002-2003.<br />

Opetusministeriö käyttää laatuyksikköesityksiä vuoden<br />

2002 tuloksellisuusmäärärahojen jaon eräänä<br />

perusteena.<br />

Esityksen mukaan ammattikorkeakoulujen koulutuksen<br />

laatuyksikköjä olisivat Hämeen ammattikorkeakoulun<br />

muotoilun koulutusohjelman muotoilun<br />

suuntautumisvaihtoehto, Lahden ammattikorkeakoulun<br />

sosiaali- ja terveysalan laitoksen Oppimiskeskus<br />

Optiimi, Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun<br />

Ammatillisen kasvun ohjausprosessi sosionomi<br />

(AMK) -koulutuksessa ja Satakunnan ammattikorkeakoulun<br />

Degree Programme in International Business<br />

and Marketing Logistics.<br />

Arviointineuvoston ja sen asettaman arviointiryh-<br />

57

tietoplus<br />

män yksimielinen kanta on, että yksiköt täyttävät<br />

ammattikorkeakoulujen koulutuksen laatuyksiköille<br />

asetettavat vaatimukset. Laatuyksiköksi esitettävältä<br />

yksiköltä edellytettiin näyttöjä korkeasta pedagogisesta<br />

laadusta, näyttöjä innovatiivisuudesta, sitä, että<br />

koulutuksen tavoitteena olevilla ydinvalmiuksilla on<br />

perusteltu suhde ammatillisen osaamisen tietoperustaan<br />

ja työelämään ja että ydinvalmiuksien kehittymistä<br />

tukeva ohjausprosessi on systemaattinen<br />

ja tukee opiskelijan ammatillista kasvua. Lisäksi arviointiryhmä<br />

edellytti, että yksikön toiminta oli kaikilla<br />

arvioinnin alueilla keskimäärin erinomaista tai<br />

hyvää.<br />

Arviointiryhmä laati arvioinnin tueksi ja arvioinnin<br />

läpinäkyvyyden lisäämiseksi arviointikohteita kuvaavan<br />

kriteeristön, jonka pohjalta ryhmä arvioi koulutuksen<br />

laatua arviointineuvoston ohjeiden mukaisesti.<br />

Kriteeristö on ensimmäinen ammattikorkeakoulujen<br />

koulutuksen laadun arviointia varten laadittu.<br />

Arviointiryhmä toivoo, että kriteeristö voisi<br />

olla tukemassa ammattikorkeakoulujen koulutuksen<br />

laadusta käytävää keskustelua.<br />

Ammattikorkeakoulut jättivät koulutuksen laatuyksiköiden<br />

arviointiin yhteensä 23 hakemusta. Hakemusten<br />

arvioinnin jälkeen arviointiryhmä vieraili<br />

12 hakijayksikössä. Arviointiryhmän puheenjohtajana<br />

toimi rehtori Urpo Sarala Poliisiammattikorkeakoulusta.<br />

Arviointiraportti Ammattikorkeakoulujen koulutuksen<br />

laatuyksiköt 2002-2003 on julkaistu arviointineuvoston<br />

internet-sivuilla:<br />

Hämeen ammattikorkeakoulun muotoilun koulutusohjelman<br />

muotoilun suuntautumisvaihtoehto:<br />

rehtori Veijo Hintsanen,<br />

puh. (03) 646 4210, 040 506 6342<br />

koulutusohjelmajohtaja Pirjo Kuisma,<br />

puh. (03) 646 3660 tai 040 503 0455<br />

Lahden ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan<br />

laitoksen Oppimiskeskus Optiimi:<br />

rehtori Arvo Ilmavirta,<br />

puh. (03) 828 2050, 050 526 5820<br />

koulutusjohtaja Erja Muurinen,<br />

puh. (03) 828 2700<br />

Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun Ammatillisen<br />

kasvun ohjausprosessi sosionomi (AMK) koulutuksessa:<br />

rehtori Veli-Matti Tolppi,<br />

puh. (017) 255 5001, 040 754 0752<br />

tulosaluejohtaja Mervi Vidgren,<br />

puh. (017) 255 6600, 040 547 4499<br />

Satakunnan ammattikorkeakoulun Degree<br />

Programme in International Business and<br />

Marketing Logistics:<br />

rehtori Seppo Pynnä, puh. (02) 620 3010<br />

toimialan apulaisjohtaja Jaana Vase,<br />

puh. (02) 620 3502, 050 559 1023<br />

http://www.kka.fi/julkaisut.lasso<br />

Lisätietoja:<br />

suunnittelija Tapio Huttula puh. (09) 1607 6915,<br />

tapio.huttula@minedu.fi<br />

Lisätietoja laatuyksiköiksi esitetyistä yksiköistä antavat:<br />

58

tietoplus<br />

AMMATTIKORKEAKOULUILLE MYÖNNETTIIN<br />

TULOKSELLISUUSRAHAA<br />

Opetusministeriö on myöntänyt ammattikorkeakouluille<br />

määrärahaa vuoden 2001 toiminnan tuloksellisuuden<br />

perusteella. Tuloksellisuusrahaa jaetaan<br />

Korkeakoulujen arviointineuvoston opetusministeriölle<br />

tekemän koulutuksen laatuyksikköarvioinnin<br />

sekä yleisten kriteerien perusteella.<br />

Tuloksellisuusrahat ammattikorkeakoulujen koulutuksen<br />

laatuyksiköille:<br />

(tuloksellisuusrahan määrään vaikuttaa ammattikorkeakoulun<br />

koko) Hämeen ammattikorkeakoulu,<br />

muotoilun koulutusohjelman muotoilun suuntautumisvaihtoehto<br />

(444 000 euroa) Lahden ammattikorkeakoulu,<br />

sosiaali- ja terveysalan laitoksen<br />

Oppimiskeskus Optiimi (337 000 euroa) Pohjois-<br />

Savon ammattikorkeakoulu, Ammatillisen kasvun<br />

ohjausprosessi sosionomi (AMK) -koulutuksessa<br />

(458 000 euroa) Satakunnan ammattikorkeakoulu,<br />

Degree Programme in International Business and<br />

Marketing Logistics (439 000 euroa)<br />

Tehokkaan ja taloudellisen toiminnan perusteella<br />

tuloksellisuusrahaa saavat Haaga Instituutin ammattikorkeakoulu,<br />

Jyväskylän ammattikorkeakoulu ja<br />

Mikkelin ammattikorkeakoulu. Kullekin myönnetään<br />

106 000 euroa. Vaikuttavuuden perusteella tuloksellisuusrahaa<br />

saa Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu,<br />

jolle myönnetään 106 000 euroa. Kansainvälisyyden<br />

perusteella tuloksellisuusrahaa saavat<br />

Arcada - Nylands svenska yrkeshögskola, Mikkelin<br />

ammattikorkeakoulu ja Yrkeshögskolan Sydväst,<br />

joista kullekin myönnetään 106 000 euroa. Sukupuolten<br />

tasa-arvon edistämisestä tuloksellisuusrahaa<br />

saavat Diakonia ammattikorkeakoulu, Haaga Instituutin<br />

ammattikorkeakoulu ja Oulun ammattikorkeakoulu.<br />

Kullekin myönnetään 106 000 euroa.<br />

Kaikkien tulosmittareiden perusteella tuloksellisuusrahaa<br />

saavat Helsingin liiketalouden ammattikorkeakoulu,<br />

Oulun ammattikorkeakoulu ja Tampereen<br />

ammattikorkeakoulu (kukin 106 000 euroa).<br />

Opetusministeriö on lisäksi arvioinut ammattikorkeakoulujen<br />

toiminta- ja uudistumiskykyä, jonka<br />

perusteella tuloksellisuusrahaa myönnetään Kajaanin<br />

ammattikorkeakoululle ja Laurea ammattikorkeakoululle<br />

kummallekin 106 000 euroa. Tuloksellisuusrahaa<br />

yleisten kriteerien perusteella jaettaesa<br />

arvioinnin pohjana ovat olleet AMKOTA-tietokannan<br />

tiedot.<br />

Lisätietoja:<br />

ylitarkastaja Maija Innola,<br />

Tuloksellisuusrahat yleisten kriteerien perusteella:<br />

59

OPM julkaisut<br />

JULKAISUSARJA - KOULUTUS- JA TIEDEPOLITIIKAN<br />

OSASTON JULKAISUSARJA<br />

2002<br />

Koulutus- ja tiedepolitiikan osaston julkaisusarjaa (ISSN 1455-1705)<br />

koskevat tiedustelut, puh. (09) 1607 7311<br />

2002, 93<br />

Backround report; Polytechnic education in Finland<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 136 s.<br />

ISBN 952-442-446-0<br />

2002, 92<br />

Suomen aikuiskoulutuspolitiikan teematutkinta;<br />

Katsaus suomalaiseen aikuiskoulutukseen ja OECD:n arviointiraportti<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 275 s.<br />

ISBN 952-442-436-3<br />

2002, 91<br />

Työssäoppimisen laatukäsikirja<br />

/Kari Itkonen<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 67 s.<br />

ISBN 952-442-435-5<br />

2002, 90<br />

Koulutustoimikuntien katsaukset<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 185 s.<br />

ISBN 952-442-433-9<br />

2002, 89<br />

Education for sustainable development in Finland<br />

/Marja-Leena Loukola, Simo Isoaho, Kaisa Lindström<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 124 s.<br />

ISBN 952-442-432-0<br />

TYÖRYHMÄMUISTIOT<br />

2002<br />

Työryhmämuistioita (ISSN 0359-761X) myy Yliopistopaino,<br />

puh. (09) 7010 230<br />

2002, 20<br />

Tietoyhteiskunnan rakenteet oppilaitoksissa - vuoden 2001 kartoitusten tulokset<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 45 s.<br />

ISBN 952-442-145-3<br />

60

OPM julkaisut<br />

2002, 19<br />

Ammattikorkeakoululakityöryhmän muistio<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 70 s. + liitteet<br />

ISBN 952-442-144-5<br />

2002, 17<br />

Erikoishammaslääkärikoulutuksen työryhmän muistio<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 40 s. + liitteet<br />

ISBN 952-442-142-9<br />

2002, 15<br />

Yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyön kehittäminen virtuaalisessa oppimisessa. Työryhmän muistio<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 43 s.<br />

ISBN 952-442-140-2<br />

2002, 13<br />

Oppilaan hyvinvointi ja oppilashuolto<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 53 s.<br />

ISBN 952-442-418-5<br />

2002, 12<br />

Taikalamppu - lastenkulttuurikeskusten verkosto<br />

Helsinki: Opetusministeriö, 2002. - 28 s.<br />

ISBN 952-442-417-7<br />

2002, 11<br />

Opetusjärjestelyjen monipuolistuminen ammatillisessa koulutuksessa<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 83 s.<br />

ISBN 952-442-416-9<br />

2002, 10<br />

Sisältötuotanto-työryhmän väliraportti 5<br />

Televisiotuotanto digitalisoinnin aikakaudella<br />

-tutkijapuheenvuoro digitelevisiosta<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 86 s.<br />

ISBN 952-442-415-0<br />

2002, 9<br />

Lukiokoulutuksen kehittämistyöryhmän muistio<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 26 s. + liitteet<br />

ISBN 952-442-414-2<br />

2002, 8<br />

ETA-alueen ulkopuolelta tulevien lääkäreiden ammatinharjoittamisoikeudet ja työllistyminen<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 21 s.<br />

ISBN 952-442-413-4<br />

61

OPM julkaisut<br />

2002, 7<br />

Liikuntatieteellisen seuran arviointi<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - yht. 75 s.<br />

ISBN 952-442-412-6<br />

2002, 6<br />

Ehdotus erityisopetuksen strategiaksi toisen asteen ammatilliseen koulutukseen<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 47 s.<br />

ISBN 952-442-411-8<br />

2002, 5<br />

Ylioppilastutkinnon rakennekokeilun seurantatyöryhmän muistio 2<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 26 s.<br />

ISBN 952-442-410-X<br />

2002, 4<br />

Ammattikorkeakoulujen rahoitustyöryhmän muistio<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 78 s.<br />

ISBN 952-442-409-6<br />

2002, 3<br />

Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän mietintö<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 139 s.<br />

ISBN 952-442-408-8<br />

2002, 2<br />

Opintosetelikokeilu, työryhmän loppuraportti<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 41 s.<br />

ISBN 952-442-407-X<br />

2002, 1<br />

Ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutuksen opintojen hyväksilukemista selvittäneen valmisteluryhmän<br />

muistio<br />

Helsinki : Opetusministeriö, 2002. - 30 s.<br />

ISBN 952-442-406-1<br />

62

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!