Tästä!

N:o 149
24.11.1983
Kalliit ja rakkaat Herran Sebaotin enkelit ja minun veljeni
Herrassa, Lauri ja Eero siellä kaukana vetten ja vuorten takana. Olkaat
siunatut ja iloiset Herrassa. Kolmiyhteisen Jumalan siunaus runsaasti
levätköön päällänne, kiitosten kanssa, kun olette minua muistaneet. En
osaa niin kiittää, kun tulisi, kaiken Jumalan lahjan edestä kauttanne.
Niku kun saarnasi suuresta ehtoollisesta, nousi, sanoi: veljet
jatkakaa. Mennessänsä sanoi: Rukoilkaat aina lastenne edestä, ja niin 2
tunnin päästä pääsi suurelle ehtoolliselle. Ei ihanampaa muistoa.
Tänään täällä on koko maassa Rapamahan Juhlat. Olen iloinen,
kun Eino löyti tämän paikan. Niin kun olen sanonut, tässä on vaan nyt
meitä kaksi vaimoa. Ei ole mitään tyhjiä touhuja. Tavallinen hyvä ruoka,
sitte lepäämme, luemme, ja nyt kirjotan. Tuo toinen lepää paljon, on 2v.
vanhempi minua.
Kiitos kalliit veljet kaiken Jumalan lahjan edestä. Eino kävi
eilen. Lähtee pyhänä Californiaan jollekin hakemaan jonkunlaista trakia.
Jaksan koko hyvin, josta ylimmäinen ylistys suurelle Luojalle.
Uskokaamme kaikki synnit anteeksi Herramme Jesuksen pyhässä nimessä
ja veressä viattomassa taivaaseen asti. Pyydän vielä muistakaa minua ja
lapsiani esirukouksissanne. Vähin e.t.
Sophia
N:o 150
Joulukuu 1983
Kallis, jalo Herran Sebaotin Enkeli ja minun veljeni Herrassa,
Lauri Eeron kanssa. Herramme Jesuksen siunaus, taito ja viisaus
täyttäköön sielunne ja sydämenne tänä viheliäisenä maailman lopun
päivinä. Rietas sokasee uskottomain taidot. Näyttää, että he ovat niin kun
hullut.
Eino kirjotti, että hänellä on ollut niin kova yskä, kohta
keuhkokuume. Ei ole halunnut tulla tänne ennen kun on terve. Niin kun
tiedät, hän on minun ainoa maallinen turvani. Toiset lapset on ylön
kaukana. Mutta Jumala on ylön viisas. Johdatti Einon löytää tämän paikan
minulle. Olen iloinen, tässä ei ole T.V. ei reitiota. Saan olla aivan
rauhassa, nukkua ja levätä. Ei kukaan tule tänne mennään sinne, niin kun
tuossa isossa paikassa. Toivon, Eino voi pian tulla tänne.
Ajattelen te menette Jouluna ison seuralaisten kokouksiin.
Sitten minäkin kuulen, kuka sieltä Suomesta on tullut. Olisin vähän
utelias. Ota nyt tästä selvä. Minä ajattelen enempi kun kerkiän kirjottaa.
Sinä vaan sen tiedät, että ei se vanhuuden vika ole.
Olen puhunut Jumalalle sydämeni syvyydestä. En tiedä, ei ole
minulla nyt neuvojaa. Olenko pyytänyt mahdottomia.
Ette osaa ymmärtää, kuinka olette onnelliset. Osaatteko tietää,
miksi, monin kerroin. Jääkää sylillä ja sydämellä Jumalan rauhaan.
Syntimme on annettu ja todistettu anteeksi Jesuksen pyhän nimen ja
viattoman veren kautta. Kelvottomin e.t.
Sophia
92