Tästä!

Lähetän tämän Purnun kirjeen. Vissiin tämä on hyvin
tarpeellinen (ja) kallis, kun tämä on näin luettu ja paikattu. Tätä minä
silloin ettin, kun olitte täällä. Olkaa tervehditty Jumalan rauhalla, rakkaat.
Olen iloinen, kun pääsin muuttamaan pois. Tässä on meitä vaan 3
vaimoa. Yli 70v, 96v. ja minä 94v. Nukumme paljon. Emme tee mitään
ääntä. Jääkää korkeimman haltuun
Sophia
N:o 134
7.5.1983
Kallis jalo Herramme työmies tässä synkässä pimeässä
maailmassa ja rakas veljeni Herrassa, Lauri Eeron kanssa. Jumalan armo
runsaan siunauksen kanssa olkoon kanssanne ijankaikkisesti.
Kiitän sydämeni syvyydestä niitten kahden kalliin ja iloisen
kirjeen edestä, jonka olen saanut matkaltanne Suomessa. Nyt kirjoitan,
mitä minulle kuuluu. Wm on keuhkokuumeessa yli 600 mailin päässä.
Minun ainoa tyttöni, joka on asunut hänen kanssa (Mabel) on hänen nimi,
on yskässä. Luulen fluu. Eino on ollut fluussa. Justiin toissa päivänä kävi.
Ei halunnut puhua monta sanaa eikä istua. Sanoi, ei halua antaa sitä
minulle. Keskimmäinen poikani Aaro, joka asuu tuhansien mailien takana
kirjotti, hänen vaimo, joka on sairastanut känseriä kurkussa jo vuosia on
leikattukin, tai Aaro sanoi krassattu monesti. Nyt oli ollut kovin kipeä.
Aaro sanoi, hän uskoo niin kun minäkin.
Joku aika kaaduin, löin pääni ja hartiani. Oli ne kipiät. Ei sitä
olisi pitänyt sanoa. Ne on jo koko hyvät. En osaa rukoilla. Ainoastaan
Herra Jumala armahda, huutaa. Ei ole täällä näkyvää kelle vaivojansa
valittaa, vaan parhaammalle auttajalle, joka näkee ja kuulee ennen kun
kerkiän sanoa. Tämmönen on minun osani tällä kertaa. Täytyy tyytyä,
mitä Isä parhaaksi näkee. Hän tietää avun ajan parhaan. Kuitenkin on
minulla yksi ihana kirje lähettää Augusti Isakssonille. Uskokaamme synnit
anteeksi veressä viattomassa. Rukoilkaa meidän edestämme, pyytää
vähin kelvottomin vaeltaja
Sophia
N:o 135
28.5.1983
Kalliit Herran Sebaotin enkelit ja veljeni Herrassa, Lauri ja
Eero. Kiitos kun olitte hengessä täällä tänä iltapäivänä. Panin lepäämään
puolisen jälestä ja nukuin. Oli niin ikävä. Kaunis päivä. Luin tuon sinun
kirjeesi. Ajattelin, jos Jumala lähettäisi teidät tännekin. Unessa näin
pienen miehen. Hän oli tullut yöllä, ja monta muuta. Siinä sitten
tervehtelivät. Tuolta ja täältä nousi nukkuvia, päättivät kuitenkin lukea
saarna kirjaa. Hoitaja tuli, heilutti minua jalasta. Näytti kelloa, se oli 5.30
he kun antaa iltasen 5 aikana. Ymmärsin se on aamu, ei ilta se oli.
Sanoin, täällä oli joku, joka piti kirkon menoja. Hän osotti lattiaan
sormella (rait hier) täällä, sanoin, joo, siksi nukuin niin hyvin. Nousin nyt.
Olen syönyt ja tämä ihana muisto mielessä kirjotan. Olen kiitollinen
Jumalalle tämmösistä hetkistä.
Aamulla tämä paperin pala lähtee Lappiin tervehtimään
Jumalan lähettiä. Olkaa hyvin siunatut onnellisten Wesisaarelaisten
kanssa. Olen ajattelemassa, olisiko se pieni mies ollut Levi, joka yöllä oli
84