Tästä!

että ei osaa alkaa. Sanon kuitenkin, siunattu Margit siellä Uudessa
Karlebyssä. Ja uskon, että tunnet, vaikka et näe, kuinka lujasti puristan
kaulastasi kiitosten kanssa niistä suloisista lämpimistä terveisistä. Ne
yhtä kun toi terveiset Anni Brolaltakin.
Ja se Huutavan ääni tuli aivan terveenä tänne. Haluaisin tietää
sen hinnan, jos on Jumalan tahto, että nuo Gunnarilaiset haluaisi saada,
ja minä sattuu lisää. Täällä on ollut vissiin yli maan hyvin kylmä ja lunta.
Kylläs tiedät, että jos minun jalat tulee terveeksi, niin minä menen
omaan pikku majaani. Siellä on niin lämmin.
Kun minä kaaduin niin monta kertaa, ja en päässyt itse ylös.
Tohtori sanoi, minä en saa asua yksin enää. Ja tiedät, kuinka minulla on
ikävä. Tuli aamulla, kun heräsin, mieleeni: Täyn olen saastaa, syntiä, en
elänyt kuin käskit sä, siis edestäni kuolit sä, et elämähän jäisin mä.
Vissiin lauloin, kun hoitaja tuli niin ihmeissänsä, kysyi, mikä vaivaa. Kello
oli puoli viisi. Joskus minä puhun unissani aivan lujaa, vissiin kun kaikki
ajatukset pakkaantuu, niin ne pitää tulla jollakin lailla ulos. Jääkää
Jumalan haltuun uskossa, että syntimme on anteeksi annettu ja todistettu
Herramme Jesuksen pyhässä nimessä ja veressä viattomassa.
Tervehtäkää kaikkia totuuden rakastajia. Kiitos kaikista terveisistä.
Rukoilkaa minun ja lasteni edestä, pyytää vähin elämän tiellä
Sophia
Tuhannet kiitokset, kun lähetitte sen Huutavan äänen.
N:o 120
23.3.1982
Rakkaat, jalot Herran Sebaotin enkelit Lauri ja Eero teidän
perheen kanssa. Jumalan armo ja rauha runsaasti asukoon ja hallitkoon
sieluissanne.
Kiitän rakkaalla sydämellä sen ilahuttavan, tervetulleen kirjeen
edestä. Sen ainoa, joka on vanhempain hengen hedelmä. Luin tuossa kun
Jesukselle sanoivat, että se ei ole tosi, mitä hän puhui. Tämä nykyinen
yksi saarnaaja, jonka olen tuntenut poikasesta asti, sanoi minulle vaste
naamaa: sinä valehtelet. Se oli kauhea sana semmoselta. Olen ajatellut,
mitä itse Jumalan Poika on saanut omalta kansaltansa kuulla.
On kohta kuukausi, kun sain yskän. Ja tämä aika on
semmosta, sitte tai jälestä, että ei tule mistään mitään.
/Liite: lehtileike, jossa sanat: näet kuinka täällä on lunta ja vielä tulee, on
raskaassa pilvessä./
N:o 121
1.4.1982
Rakkaat, jalot Siionin muurin vartiat, Lauri ja Eero, teidän
perheenne kanssa. Tervehdän teitä Jumalan armon ja rauhan
toivotuksella.
En voi olla sanomatta. Näin pitkän ajan jälestä, Olli
Hendrickson ja Wesli Efraimsom kävi eilen tässä ihmettelemässä, miten
minä olen eksynyt Melvin Niskan ja Lauri Koistisen joukkoon. Näyttää ei
het tiedä, miten asiat on siellä menneet. He olivat nyt lähetysmatkalla
tässä keski valtioissa. Sanoivat Gunnari Jönssonin päässeen paratiisiin. Ja
74